Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että on sellaista rakkautta kuin romanttisissa elokuvissa?
Sellaista että molemmat on ihan hullun rakastuneita toisiinsa ja se kestää kaiken? Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa. Itse olen vähätellyt tuota, ajatellut että se on vain romanttista hömpötystä eikä sellaista pidä jäädä odottelemaan. Vasta nyt nelikymppisenä ymmärrän että se onkin ihan todellista, eikä mihinkään muuhun olisi ikinä pitänyt tyytyä. Sellaisia miehiä ihan oikeasti on. Kaikki ei olekaan niitä ei puhu eikä pussaa -tyyppejä, joilla kaverit menee kaiken edelle ja nainen on jotain tiskikoneen ja jääkaapin välistä. Näen tuollaista rakkautta ympärilläni nyt ja vasta nyt ymmärrän että voisin itsekin kokea sen.
Kommentit (243)
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ihminen pystyy olemaan rakastunut kymmeniä vuosia, eikä ahdistu koskaan toisesta. Joku toinen huomaa vain kumppaninsa viat. Riippuu siitä millaiset ihmiset sattuvat yhteen, onko rakkauselämä hyvää vai ei. Tavallaan se on tahdosta kiinni, mutta joillakin on vain sellainen luonne, ettei ole tahdonlujuutta. Lisäksi molemmilla pitää olla halu olla toiselle ihmiselle hyvä. Kiusaajien kanssa ei ole kenenkään kiva olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uskon. Olen nähnyt ja kokenut myös itse. Joskus kaksi toisilleen sopivaa, valmiiksi onnellista ja tasapainoista kohtaa, en edes pidä sitä mitenkään todella harvinaisena.
Tämä, hienoa että joku sanoi sen! Se että kemia pelaa täydellisesti ei vielä tarkoita mitään, jos ihmiset eivät ole tasapainoisia ja tietyllä tavalla tyytyväisiä itseensä. En käytä sanaa onnellinen, koska en ole koskaan tavannut onnellista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ihminen pystyy olemaan rakastunut kymmeniä vuosia, eikä ahdistu koskaan toisesta. Joku toinen huomaa vain kumppaninsa viat. Riippuu siitä millaiset ihmiset sattuvat yhteen, onko rakkauselämä hyvää vai ei. Tavallaan se on tahdosta kiinni, mutta joillakin on vain sellainen luonne, ettei ole tahdonlujuutta. Lisäksi molemmilla pitää olla halu olla toiselle ihmiselle hyvä. Kiusaajien kanssa ei ole kenenkään kiva olla.
Minusta sinä olet pihalla kuin lumiukko. Hyvällä kohtelulla voit aikaan saada ihan kivat välit, teknisillä taidoilla jopa seksi voi olla sellaista että aina saat. Näin meillä on. 20 vuotta tätä ja silti mietin että kun tulisi vaikka joku toinen nainen ja veisi tuon miehen, kun en minä sen kanssa oikeastaan halua olla mutta en meinaa pystyä eroamaankaan kun se sattuu häneen. Mutta en halua olla hänen kanssaan! En vaikka hän on supermukava ja itsekkin yritän parhaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen uskoin, mutta elämä on osoittanut ettei sellaista rakkautta ole. Naisen rakkaus ei kestä minkäänlaisia pieniäkään ryppyjä, ei tarvitse itse asiassa olla edes ryppyjä, naiselle voi tulla ihan kirkkaalta taivaalta yhytäkkiä fiilis että nyt en enää rakastakaan ja se siitä.
Sitten taas toisaalta näkee pareja, joissa on isoja ja vakavia ongelmia miehen toiminnan vuoksi ja sellaisissa suhteissa nainen roikkuu niin ettei lähde kirveelläkään. Ei tätä voi ihminen ymmärtää.
Mutta tuollainen yhtäkkiä loppuva rakkaus ei ole sitä sellaista rakkautta. Voi jopa olla että tuollaisessa suhteessa ei missään vaiheessa ollutkaan rakkautta, vaan se oli sitä ”tämä on kunnollinen ja hyvä ja tyydyn tähän enkä haihattele enempää”. Meillä on paineet hyväksyä sellainen suhde, kun joka puolelta tulee ohjeita että muuta ei edes ole. Sitten kun tuleekin niitä syviä tunteita jotakin toista kohtaan niin noinhan siinä käy.
Ei, kyllä se aina vuoden tai pari on juuri sellaista mistä lauluissa lauletaan, liidellään jossain pilvipuutarhoissa. Mutta sitten se loppuu kuin seinään. Minä uskon, että kyse on lopulta puhtaasta fyysisestä vetovoimasta, jonka tarkoitus on saada meidät lisääntymään. Sen jälkeen ei ole väiä jatketaanko yhdessä vai ei. Joillakin sitten se alun himo muuttuu tottumukseksi ja toimivaksi arjeksi ja he pystyvät jäämään siihen kuvioon, hyvä heille. Mutta ei siinä mitään ylimaallista ole, siihen en enää usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko vaan tiedän. Olen kokenut sen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehet on sellaisia kuin leffoisia. Naiset ei ole. Tähän töksähtää. Itse siis nainen. Mun kokemuksen mukaan miehet kyllä olisi valmiit täyttämään yllin kyllin tämän leffojen romanttisen kuvan. Naisen vain itseni mukaan lukien ei lämpene tälle.
Olen aika masentunut tästä. Mietin pitäisikö tässä ottaa yhteyttä tällaiseen ihailijaan nyt ja sanoa että joo rupeen sittenkin.
Ihailtavan rehellistä puhetta naiselta. Samaan johtopäätökseen olen tullut itsekin miehenä. Meille myydään päinvastaista käsitystä, mutta oikeasti mies on se romanttinen ja rakkaudesta riutuva(ja joskus tuhoisastikin sekoava) olento, nainen taas käytännöllinen ja valmis siirtymään miehestä toiseen sormia napsauttamalla. Tämä on ollut itselleni se suuri pettymys elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttiset tarinat kuvaavat rakastumisen ensivaihetta, sitä kutkuttavaa tykkääkö-eikö, riiustelu-kosiskelu vastoinkäymisten kautta voittoon -vaihetta. Romansseilla on alku, keskikohta ja se onnellinen loppu, kaikkein perinteisimmin kun hääpari marssii onnentoivotusten kera kirkosta ulos. Tarinoiden rakenteeseen kuuluu, että ongelmat pitää ratkaista tarinan lopuksi. Oikeastihan rakkaustarinat vasta alkavat tästä, eivätkä romanttiset elokuvat kuvaa enää sitä, miten parisuhde voi 5 tai 15 vuoden päästä ja minkälainen se unelmien mies on parisuhdearjessa. Eihän se unelmien mies leffoissa edes käy kusella lorottelemassa kertaakaan sati että vaihtaisi sukkia valkokankaalla.
Eli tavallaan varmasti ovat totta kuvatessaan sitä rakastumisen kutkuttavaa ja tuskaista huumaa, mutta ovat vain 1% koko totuudesta ja "tarinasta."
Pienenä uskoin tai ainakin toivon, että olisi.
Suomut on tippunut kyllä silmiltä ja kovaa kolahti maahan.
Haaveilen kyllä rakkaudesta, mutten enää usko miesten olevan kykeneviä rakastamaan.
Ainakaan muita kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan nainen on ja pysyy kauniina ja tekee sängyssä mitä mies haluaa, niin silloin mies EHKÄ (todennäköisesti ei) voi rakastaa naista.
Päinvastoin kuin aloittaja, nyt nelikymppisenä olen jättänyt tuollaiset haihattelut taakseni ja en ole ikinä voinut näin hyvin kun olen lakannut jahtaamasta harhaa. Toki ymmärrän romantiikannälän, mutta sellaista janoavien olisi syytä muistaa että se on yhtä aitoa ja todellista kuin salkkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon. Olen nähnyt ja kokenut myös itse. Joskus kaksi toisilleen sopivaa, valmiiksi onnellista ja tasapainoista kohtaa, en edes pidä sitä mitenkään todella harvinaisena.
Kyllä vain! Itselläni on ollut kaksi suurta rakkautta. Nykyinen mieheni, pitkäaikainen elämänkumppani ja suuri rakkauteni. Häntä ennen oli toinen...seurustelimme; olimme äärimmäisen rakastuneita aina siihen asti, kun hän menehtyi liikenneonnettomuudessa.
"Kestävän rakkauden" eteenkin "tehtävä töitä"; sekään kun ei ole mikään itsestään selvyys!
(Vierailija/ ulkomailta)
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Tarzanissa ja monessa muussa. Kaikki elokuvat, missä nainen rakastuu taiteilijaan tms. Köyhät miehet ovat yleensä ihan parhaita yrittäjiä ja heistä voi tulla todella rikkaita myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni ne tosi rakastuneet parit ovat olleet myös tosi ongelmaisia. Juuri päättyi ystävieni 20 vuoden suhde. Se oli suurimmalle osalle järkytys, koska hehän olivat olleet niin onnellisia. Ja olivathan he toisaalta olleetkin, mutta kun se ei ollut koko totuus, vaan suhteeseen sisältyi myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Kaksi viimeistä lausetta kumoaa toisensa. Jos suhteessa on väkivaltaa, niin en määrittelisi sitä onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Aladdin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Aika monessa. Esim. Robin Hoodissa.
Robin hoodhan oli rikas kun varasti. Mutta vaan niin jalo luonteeltaan, että antoi köyhille.
Robin Hood oli asunnoton
Aatelinen kuintenkin, ja sai asemansa ja omaisuutensa takaisin kun hyvä voitti.
Aika monella se suuri rakkaus on ollut juurikin se, joka on loppunut aika nopeasti. Ehkä se suhde ei olisi koskaan kestänyt arkielämää tai sitten sekin olisi latistunut aikanaan. On myös olemassa näitä suhteesta suhteeseen hyppijöitä, jotka jatkaa matkaansa heti kun se arki astuu kuvioon. Niin sitä voi kuvitella elävänsä elokuvien romanttista elämää kun ei koskaan tarvitse elää sitä hetkeä, jolloin rakastumisesta tulee pysyvää rakkautta tai sitten koko tunne haihtuu niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Varmaan yksi suhde kymmenestätuhannesta tai vähempi on tällainen elokuvien rakkaus ja kestää koko elämän. Me muut rämmitään täällä normiarjessa kaikkine ongelmineen, myös parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Esim omalla kohdallani tapasin suuren rakkauteni 26v:nä. Olimme molemmat naimisissa mutta löysimme toisissamme jotain erityistä. Muutama vuosi myöhemmin erosimme tahoillamme mutta jotain tapahtui eikä meistä tullutkaan paria.
Meni 16v erillämme kunnes tapasimme uudelleen ja se oli todella järisyttävä kokemus huomata että kaikki ne tunteet oli molemmilla tallella. Jälleen olimme tahoillamme naimisissa emmekä halunneet rikkoa perheitämme. Tuosta on nyt 10v ja pidämme yhteyttä. Näen yhä hänet "samoilla silmillä" kuin 34v sitten ja hän minut. Tämä ei tule tästä laantumaan koskaan.
Kaikki tarinat ei pääty onnellisesti mutta saamme näin edes murusen siitä mitä olisi pitänyt olla.
Mulla on ollut elämässäni yksi vähän samankaltainen kuvio. Jossain vaiheessa onneksi tajusin, että tämä suuri rakkaustarina oli enimmäkseen eskapistinen fantasia. En vähättele kyseisen kohtaamisen merkitystä ja kauneutta, mutta ymmärrän, että se kutkuttava "mitä jos..." -haaveilu pysyi elossa niin kauan, koska me emme koskaan aidosti päässeet tutustumaan toisiimme ja jakamaan elämää yhdessä. Ei mulla ollut aavistustakaan siitä mitä elämä tuon ihmisen kanssa todellisuudessa olisi ollut. Oli vain muutamia vahvoja kokemuksia hänen kanssaan sekä suurta intohimoista draamaa ja kaipausta, joita pystyin käyttämään fantasian rakennusaineena.
Pitää ymmärtää fantasia fantasiaksi.
Kuvitelma siitä millaista elämä olisi voinut olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole koskaan elänyt, on vain kuvitelmaa. Sen voi mielessään luoda juuri sellaiseksi kuin haluaa.
Mies ei kykene tällaiseeen. Hänellä ei ole edellytyksiä siihen.
Hankala kysymys. Ensirakkaus tuntui kuin elokuvalta ja myös päättyi kuten jotkut elokuvat, kamaliin sydänsuruihin. Sen jälkeen halusin tasaisen suhteen ja olin pitkään miehen kanssa joka oli hyvä ystävä. Seksikin sujui, ja voin sanoa että rakastinkin häntä. Mutta nyt jälkeenpäin kun mietin, niin silti puuttui joku kipinä tai kemia, mikä oli ensirakkaudessa. Kun tapasin nykyisen miehen, niin ihastuin pinnallisesti ulkonäköön ja sitten huomattiin, että kemiat toimii. Nyt voin sanoa olevani taas tosi rakastunut, samalla tavalla kuin silloin teininä. Toivottavasti kestää.
Olen aina miettinyt niitä suhteita joissa puoliso nähdään aluksi puhtaasti ystävänä ja siitä kehittyy suhde. Ihmiset on varmasti erilaisia miten kokevat rakkauden. Ja miehet tuntuu tyytyvän ystävänaiseen helpommin kuin naiset ystävämieheen.