Lapseton kysyy: Mikä niissä lapsissa on niin ihanaa?
Mikä on saanut teidät tekemään lapsen tai useampia? Mitä ne antavat teille? Vai ovatko ne vain oman egonne jatkeita?
Kommentit (75)
Aika harvalla ihmisellä kuitenkaan on loppujen lopuksi niin hyvä ja hieno elämä, että sitä varten olisi oikeasti kannattanut syntyä, joten miksi tehdä lapsia? Pikkulapsiaika varmaan voi monellakin olla hyvää, mutta loppuelämä sitten ei yleensä ole.
Lapset ovat kuin pieruja.. Haisevia, iljettäviä ja vain NIIDEN omistajat kestävät NIITÄ
Lapset ovat kuin pieruja. Haisevia ja iljettäviä ja vain NIIDEN omistajat kestävät niitä
Lapset ovat kuin pieruja. Haisevia ja iljettäviä ja vain NIIDEN omistajat kestävät niitä
No, jos ihan juurta jaksain ajatellaan, niin lopulta jokainen joka kehtaa syödä elääkseen tekee sen itsekkäästä syystä. Epäitsekästä olisi antaa ruokansa jollekin muulle, jolla ei sitä ole. Puhumattakaan talosta tai vaatteista tai mistä tahansa elintason ilmentymästä. tai työpaikka. Kuinka moni on vailla työtä, mikset ole epäitsekäs ja anna työtäsi jollekin muulle? Eli tämä on aivan naurettavaa saivartelua; jokainen yksilö turvaa ensin oman eloonjäämisensä, ja varsinkin jos on jälkeläisiä. Muuten kuolee pois. Meillä on elintaso jossa on varaa pohdiskella itsekkkyyksiä ja epäitsekkyyksiä, mutta ihmiskuntaa elelee myös olosuhteissa jossa on taisteltava jäädäkseen henkiin. ja sehän on 100% itsekästä. Eli hän joka nyt sitten haluaa toimia ainoana motiivinaan epäitsekkyys, niin tervemenoa jonnekin luostariin luopumaan maallisesta mammonasta ja palvelemaan yhteistä ja taivaallista hyvää. tai vielä epäitsekkäämmin lopettakoon luonnonvarojen tuhlaamisen itseensä sekä orgaanisen jätteen lisäämisen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:52"]Eli kuten tähän asti kaikki ovat sanoneet, lapsia tehdään itsekkäistä syistä.
[/quote]
Tietenkin. Ihminen on lähtökohtaisesti aika itsekäs olento jonka toiminnot ovat aika itsekkäitä. Lapsen tekoon löytyy myös varmaan biologiset syyt, miksi nyt yleensä eläimet lisääntyy.. Niin se vaan menee.
Olet lisääntynyt, koska olet kokenut tarvitsevasi merkityksen omalle elämällesi ja olet tehnyt lapsen omaa onneasi varten, et kenenkään muun. Ja kun vielä katsoo millaiseen maailmaan ne lapset olet tehnyt niin se vasta itsekästä on
Mikä nyt tärkeissä ja rakkaissa ihmisissä nyt ylipäätään on ihanaa? Niiden persoonat, ne ihmisinä. Ketään ei oikeasti koskaan rakasta samalla tavalla kuin lapsiaan. Ja toisaalta, lapset ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa on hauska jakaa kaikenlaista. Tilata pitsat ja bingettää jotain hauskaa komediaa. Käydä aikuisen tyttären kanssa uimassa. Matkustaa mielenkiintoisiin paikkoihin. Jne.
Kiltit lapset voi olla kivoja. Mutta jos joku päästää näsäviisaat riiviöt irti riehumaan ja kirkumaan, voi ei.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli hyvin sanottu, että lapsien myötä vasta ymmärtää, kuinka laiska oli aiemmin... Se on totta. Lapsista on hurjasti työtä. Ja kyllä, lapsen joutuu asettamaan jatkuvasti itsensä edelle ja omien tarpeidensa. Toisaalta lapsista saa paljon. Ne ovat sellainen sisältö elämään ja rakkauden lähde. Saa rakastaa ehdoitta ja saa rakkautta takaisin. Minä olen lapsilleni äiti ja rakastettu sellaisenaan, vaikka olisin tyhmä kuin saapas, änkyttäisin, painaisin 150kg ja silmät katsoisi kieroon. Lapseni rakastavat minua ehdoitta kuten minä heitä. Jopa puolison rakkaus on ehdollista, mutta lasten ei.
Hyi helvetti kuinka riippuvainen oikein olet jostain rakkaudesta.
Sama kuin kysyisit:
Mikä isässä ja äidissä on niin ihanaa?
Mikä ystävissä on niin ihanaa?
Mikä lemmikissä on niin ihanaa?
Lapset on pieniä ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Olet lisääntynyt, koska olet kokenut tarvitsevasi merkityksen omalle elämällesi ja olet tehnyt lapsen omaa onneasi varten, et kenenkään muun. Ja kun vielä katsoo millaiseen maailmaan ne lapset olet tehnyt niin se vasta itsekästä on
Ei elämän pitäisi ihan noin vakavaa olla
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin kysyisit:
Mikä isässä ja äidissä on niin ihanaa?
Mikä ystävissä on niin ihanaa?
Mikä lemmikissä on niin ihanaa?
Lapset on pieniä ihmisiä
Eivätkä lapset ole edes kauhean pitkään kovin pieniä. Aika pian ne on nuoria aikuisia, sitten keski-ikäisiä. Tärkeitä ihmisiä vanhemman elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapseton ei pysty ymmärtämään sitä valtavaa rakkauden määrää, joka omaa lasta kohtaan äidillä on. Parhaiten kuvailisin sitä ehkä niin, että kun itse olit pieni lapsi ja rakastit ja ihailit omia vanhempiasi pyyteettömästi niin samankaltaista rakkautta tunnet omaa lastasi kohtaan. Itse en koskaan halunnut lapsia mutta kun sitten vahingossa tulin raskaaksi ja pidin lapseni tajusin kuinka uskomattoman ihana oma lapseni on ja kuinka rakastan häntä enemmän kuin itse elämää.
Okei, mutta jos se kerta on noin mielettömän ihanaa, niin miksi sitten jotkut miehet hylkäävät oman lapsensa eivätkä halua olla sen kanssa missään tekemisissä? Minunkin miesserkku hylkäsi lapsensa tämänollessa 3-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 20:02"]
Se on muuten totta että lapset tekeminen on käytännössä ja loppupeleissä se epäitsekkäin mahdollinen teko. tai ehkä vielä epäitsekkäämpi on kasvattaa lapsi jota omat vanhemmat eivät pysty. Lapselleen antaa ensin vartalonsa, sitten aikansa. Yksikään lapseton ei kykene sellaiseen epäitsekkääseen venymiseen, mikä on tavallisen äidin arkipäivää. Joka hetki lapsi on tavalla tai toisella ykkönen ja äidin päässä raksuttaa tauotta mittari suhteessa siihen mitä hän itse tarvitsee ja mitä lapsi tarvitsee. ja useimman mittari laskee tarkasti, että lapsi saa ensin tarvitsemansa ja sitten äiti ottaa vasta itselleen. Oli kyse rahasta, ajasta, unesta, ruuasta, rakkaudesta. Äiti kantaa lastensa tuskan ja tiukan paikan tullen antaa itsestään kaiken mikä irti lähtee. Toki jotkuty äidit eivät tähän kykene, kun ovat itse aikanaan saanee4t liian vähän ja puhun äideistä siksi, että hyvin harvassa ovat ne isät- osallistuvatkaan, jotka samalla lailla repivät itsestään lapsensa hyväksi. Ja kaiken pääteeksi äiti harvoin katkeroituu pätkääkään siitä mitä on itsestään antanut yli jaksamisen, koska nähdä oman lasensa kasvavan ja vahvistuvan ja pärjäävän on ehkä suurin mahdollinen onni. Joka tulee kaupan päälle jos on tullakseen. Että tosiaan, se pikkulapsiperheen arkea pyörittävä äiti on epätäydellisyydessäänkin epäitsekkyyden ilmentymä. Silloinkin kun hän viettää omaa aikaa ja lähtee viikoksi reissuun ilman lapsiaan. Ja kaikki kunnia lapsettomille, kaikkien ei tarvitse lisääntyä. Ja kaikki eivät lasta saa vaikka haluaisivat. Mutta kyllä se lähtökohtainen itsekkyys sijaitsee siellä missä lapsia ei ole.
[/quote]
Ei tätä pysty lukea loppuun kun tulee yrjö.
Lapset tehdään itsekkäistä syistä. lapsettomaksi jäädään itsekkäistä syistä.
Mies pystyy jos saa pienestä saakka kurin ja kasvatuksen.
Äidistä ei tule epäitsekästä lasten myötä. Useimmista tulee yksisilmäisiä otuksia joille vain oman lapsen etu merkitsee, kaikki muut maailman lapset jtoka näkevät nälkää jäävät toiseksi kunhan vain omalla lapsella on kaikki kalleinta.
[/quote]
Kiitos vain. Eipä ole ennen meikäläiselle yrjöttykään. Puhun kyllä ihan vilpittömästi sydämestäni. Enkä ole ystäväpiirini ainoa joka toimii näin. Ja anteeksi vain, en pysty pelastamaan kaikkia maailman äidittömiä lapsia. Et tunne minua, joten et voi tietää kuinka itsekäs tai epäitsekäs olen suhteessa muiden lapsiin. Sen voin kertoa että halveksuntasi tuntuu ikävältä. Ja myönnän ajatelleeni tätä kirjoittaessani äitejä jotka tunnen, en kehitysmaan äitejä tai muita joita en tunne.