Asumismenojen jakaminen parisuhteessa
Olemme harkitsemassa asunnon ostoa suhteessa 30/70 %. Minä ostaisin asunnosta tuon 30%. Tämä siksi, että miehelläni on jo varallisuutta, minulla taas ei. Jotta en joutuisi ottamaan niin suurta lainaa, ja jotta ylipäätään saisin lainan. Mieheni pystyisi maksamaan tuon 70% lähes ilman mitään lainaa. Hänellä on velaton omakotitalo, minulla vuokra-yksiö.
Asunto on kerrostaloasunto ja siinä on suhteellisen korkea hoitovastike. Mieheni mielestä meidän pitäisi maksaa tuo vastike niin, että minä maksaisin 70% ja hän 30%, koska saan hänen ansiostaan kuitenkin käyttää koko asuntoa. Lisäksi jos ostaisimme asunnon 50/50, hän voisi laittaa osan rahoistaan sijoituksiin, jotka kasvavat korkoa, joten hän tavallaan "häviää" rahaa, kun laittaa sen yhteiseen asuntoon (70%) sijoitusten sijaan. Siksi tämä vastikkeenjako on hänen mielestä reilu.
Onko mieheni oikeassa vai vedätetäänkö minua kuin pässiä narussa?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Veera 780 kirjoitti:
Itse näkisin varallisuuden ja juoksevat kulut erikseen. On ok että asunto omistetaan eri omistusosuuksilla ja osapuolilla on erilliset lainat, kun olemassaolevat varallisuus ja tulot ovat merkittävästi erilaiset. Hoitovastike sekä muut ns. talouden juoksevat kulut maksetaan suhteessa nettotuloihin. Erillinen yhteinen tili helpottaa, molemmat siirtää palkkapäivänä sovitun summan tilille ja kaikki yhteiset laskut menevät sieltä. Ap omistaa asunnosta vähemmän, mutta kun et ota liian isoa lainaa suhteessa tuloihisi niin pystyt kasvattamaan varallisuuttaasi muulla tavoin kuten vaikka rahastoilla.
Mielestäni nettotulot on huono peruste, koska se voi olla myös kannustinloukku. Toisaalta, itselläni on tulossa se tilanne, että tulot ovat nolla ja elän säästöillä, joten tulisiko toisen tällöin maksaa kaikki kulut, vaikka itse en edes hetkeen etsisi uusia töitä?
Ymmärrän että yhteiskunnassa on kannustinloukkuja, mutta en perheessä. Yhteisten menojen jakaminen suhteessa nettotuloihin toimii kun molemmat ovat palkkatöissä. Tilanne, jossa omat tulot ovat 0e per kk on varmasti poikkeus, ja näistä voitaisiin päättää tapauskohtaisesti. Itse olen nyt pienillä tuloilla hoitovapaalla ja en maksa käytännössä mitään yhteiselle tilille, koska tuloero on niin suuri, että suhteellisen osuuden laskemisella tulos on epäreilu.
Kaikilla tuntuu olevan omat rahat avioliitossa, mutta lain mukaan kaikki on yhteistä jos ei ole avioeroa. Tietysti ennen avioliittoa haalittu omaisuus on omaa. MUTTA jos miehesi tienaa 10 000kk ja seinää 2000 niin sillä ei ole väliä vaan laillisesti sinulla on oikeus samaan elintasoon kuin miehellä. Näitä voi siis erossa vaatia takaisin maksettavaksi jopa vuoden takaperin...
Meillä on kaikki yhteistä. On omat tilit mutta rahaa siirrellään kun sitä tarvitaan. Koskaan ei olla edes käyty keskustelua että mitä kukin omistaa ja kuinka paljon ja siksi ei ole stressiäkään. Olen itse nyt vanhempainvapaalla, mutta mies sai kenkää koronan takia joten palaan itse töihin heti kun vanhempainvapaa loppuu ja mies jääkin kotiin vauvan kanssa
Ruotsalaisen vaimoni kanssa näistä ei tarvitse edes keskustella.
ei kelvannut oman tasoinen mies vuokramurjusta missä ap itsekin asuu.
on pakko päästä rikkaan miehen siivelle elämään, mielellään vielä ilmaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tuntuu olevan omat rahat avioliitossa, mutta lain mukaan kaikki on yhteistä jos ei ole avioeroa. Tietysti ennen avioliittoa haalittu omaisuus on omaa. MUTTA jos miehesi tienaa 10 000kk ja seinää 2000 niin sillä ei ole väliä vaan laillisesti sinulla on oikeus samaan elintasoon kuin miehellä. Näitä voi siis erossa vaatia takaisin maksettavaksi jopa vuoden takaperin...
Avioliitto ei muuta omistussuhteita ja jokainen avioliitto päättyy. Tämän jälkeen tehdään ositus, johon kuuluu kaikki omaisuus, myös ennen avioliittoa hankittua ellei ole avioehtoa tai omaisuus on saatu perintönä, jossa se on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
ei kelvannut oman tasoinen mies vuokramurjusta missä ap itsekin asuu.
on pakko päästä rikkaan miehen siivelle elämään, mielellään vielä ilmaiseksi
Ei vaan se menee niin, että henkilön taso määrittyy sen kautta, millaisen henkilön saa parisuhteeseen. Eli ap:n tasoa on siis varakkaampi mies. Tosin ei tuossa rikkauksista ole kyse, kun joudutaan sellaisten pikkurahojen kuin yhtiövastikkeen maksusta neuvottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kelvannut oman tasoinen mies vuokramurjusta missä ap itsekin asuu.
on pakko päästä rikkaan miehen siivelle elämään, mielellään vielä ilmaiseksi
Ei vaan se menee niin, että henkilön taso määrittyy sen kautta, millaisen henkilön saa parisuhteeseen. Eli ap:n tasoa on siis varakkaampi mies. Tosin ei tuossa rikkauksista ole kyse, kun joudutaan sellaisten pikkurahojen kuin yhtiövastikkeen maksusta neuvottelemaan.
Aloittajahan siitä ulisee, eli siivelle on päästävä, mies maksaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaisen vaimoni kanssa näistä ei tarvitse edes keskustella.
Eivät suomalaiset miehet ole kovin innokkaita keskustelemaan näistä asioista minkään maalaisen naisen kanssa. Mitä enemmän rahaa, sitä vähemmän siitä on stressiä. Ilmeisesti teillä menee oikein mukavasti taloudellisesti.
Onko ajatustenluku ruotsalaisilla geeneissä vai opetetaanko sitä koulussa?
Meillä on vst tilanne. Omistan kodista 20%, mies 80%.
Meillä on käyttötili, jonne kummatkin laitamme rahaa 600 e kk, jolla maksetaan kaikki laskut, ruuat jne.
Jos mies haluaa sinun maksavan 70% yhtiövastikkeesta, voin vaan kuvitella kuinka teidän jatko tapahtuu kaikkea vst.
Esim jos jäisit äitiyslomalle, miten sitten pärjäät ?
Mitenkä näistä niin vaikeita voidaan tehdä? Omistakaa mitä omistatte ja pistäkää loput maksut puoliksi. Simppeliä. Turha siinä laskea, että paljonko kumpikin saa neliöistä käyttää. Eikös se kuitenkin ole yhteinen. Jos tuntuu liian kalliilta niin ostakaa halvempi kämppä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tuntuu olevan omat rahat avioliitossa, mutta lain mukaan kaikki on yhteistä jos ei ole avioeroa. Tietysti ennen avioliittoa haalittu omaisuus on omaa. MUTTA jos miehesi tienaa 10 000kk ja seinää 2000 niin sillä ei ole väliä vaan laillisesti sinulla on oikeus samaan elintasoon kuin miehellä. Näitä voi siis erossa vaatia takaisin maksettavaksi jopa vuoden takaperin...
No ei se nyt noin mene. Avioliitossakin on omat rahat omia. Toiseen on elatusvelvollisuus siinä mielessä, että asunto, ruoka ja välttämättömät perustarpeet on taattava vaikka toinen ei rahaa mistään saisikaan. Elintason ei tarvitse olla sama eli se varakkaampi saa matkustaa vaikka kerran viikossa ulkomaille eikä tarvitse kustantaa matkoja toiselle kunhan se toinen edelleenkin saa perustarpeet tyydytettyä. Erossakaan mikään toisen oma ei ole yhteistä. Ilman avioehtoa varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
Yleensä asuntolaina otetaan yhdessä yhteiseen asuntoon 50/50 jaolla, eikä että kumpikin ottaa oman lainansa..
Tärkeintä on että pystytte käymään asiallista ja avointa keskustelua asiasta. Kuten vastauksista huomaa, tapoja on erilaisia. Oletko tehnyt lainahakemuksen? Aloittaisin sillä ja lainaneuvottelulla, pankista voit saada ihan hyvää näkökulmaa tilanteeseen ja siihen minkäsuuruiseen lainaan sinulla on varaa. Asutteko yhdessä? Itse en suoraan ostaisi omistusasuntoa vaan asuisin vuokralla ja harjoittelisin sitä yhteiseloa siinä. On hyvä että tunnustat, että unelmasi talo on liian kallis sinulle. Minusta unelmat eivät koskaan saisi olla materiaalisia ja oma koti tulisi ostaa laskin kädessä, ei tunteella. Jos vastike on liian kallis niin kannattaa perehtyä miksi? Kalliit asumismenot maksavat enemmän vuosien varrella kuin se, että maksaakin asunnosa hiukan liikaa.