Nainen! Haittaisiko sinua jos mies kertoisi tapailuvaiheessa että olet ns. kakkosvaihtoehto, kun mies ei ole saanut sitä suurta ihastustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Taitaa palstan naisilla olla jonkinlainen prinsessa-syndrooma päällänsä kun noin ehdottomia ovat että ovat miehelle se kuu ja aurinko nro 1. heti alusta lähtien.

Normaali-ihminen olettaa olevansa puolisolleen ykkösvaihtoehto. Ei siihen prinsessa- tai prinssisyndroomia tarvita.

No ei varmaan haittais höhö..kuka va jakki näitä "nainen!" aloituksia tehtailee ja miksi vastaatte näihin täysin typeriin lässytyksiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Ei se enää tuon tiedon jälkeen olisi mikään unelmamies. Kaukana siitä.

Hauraita ovat sitten unelmasi jos yksi lause saa ne sortumaan. Varoita mieskandidaattejasi ennalta että tietävät joutuvansa munankuoribalettiin lopuksi ikäänsä.

Me normaalit miehet emme koskaan toimisi tuolla tavalla. Toi on ihan teidän sosiaalisesti rajoittuneiden kusipäiden oma juttu.

Iih ihana valkoritari! Tule ja ota meidät haaremiisi! Ps oothan alfa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ainakin 80% parisuhteessa olevista suomalaisnaisista ovat tai ovat olleet maksimissaan kolmosvaihtoehtoja.

Entä miehistä? Vai meneekö se niin, että naiset ottavat kenetkä haluavat ja miehet kenetkä saavat?

Naiset valitsevat kenet haluavat, miehet tyytyvät kenet saavat. Niin se menee 

m

Ei ihan noin yksinkertaista. Naiset haluavat miehen siitä 10% alfapopulaatiosta. Vaikka alfa voi pyörittää verrattaen isoa haaremia, ei silti riitä alfaa kaikille ja siksi iso osa naisia joutuu tyytymään betaan. Tosin vain siksi aikaa, että lapset on tehty ja kasvaneet vähän isommiksi.

Mielenkiintoista. Naisia tykätään aina syyttää tuomitsevasti tuosta että tyytyvät betoihin lastentekokumppaneina ja sitten eroavat ja lähtevät alfan perään jos mahdollista. Miehen tekemänä se on vissiin sitten ihan ok.

Hä?! Kiitelläkö pitäisi tästä naisten hyväksikäyttävästä pariutumisstrategiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi miestä, joka on noin rajoittunut ja fiksoitunut johonkin teoreettiseen ykkösvaihtoehtoon. Ei elämä ole mustavalkoista.

Tunteitaan on vaikea määrätä. Jos siihen yhteen vain on lääpällään mutta ei sitä saa itselleen, niin loppuelämäkö pitäisi olla yksin?

No jos todella on niin pakkomielteisesti sellaiseen ihmiseen jumiutunut, jota ei voi koskaan saavuttaa, eikä kykene sitoutumaan muihin, muuta kuin varavaihtoehtona, niin todellakin on oltava yksin maailman tappiin ja siitä vielä 1000 vuotta eteenpäinkin.

Oletko sä todella noin epäkypsä, ettet ymmärrä, mitä sitoutuminen ja vastuun ottaminen tarkoittaa?

No joo trolliahan tämäkin aloitus tietenkin oli, mutta kertoohan sekin ap:n henkisestä tasosta jotakin, että trollailee tällaisilla aiheilla.

M43

Minulle ei käynyt edes noin karusti: minua mies yritti maanitella suhteeseen saatesanoilla ”oot kolmas ikinä ketä kohtaan oon tuntenut näin :(”. Olimme molemmat täyskokemattomia +parikymppisiä, itse ensimmäistä kertaa tutustumassa Naisena Mieheen, ja oikeasti (nuorena, naiivina) luulin, että tässä on nyt jotain erityistä. Ehei, olin vain seuraava jonossa, ja ilmeisesti minun olisi vielä pitänyt sympata edellisissä parisuhdeviritelmissään epäonnistunutta raasua ”:(”.

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin: mies on tätänykyä 30+ neitsyt, ja asuu edelleen vanhempiensa nurkissa. :D

Onpa täällä herkkiä naisia. Mies olisi just se rehellinen, mistä naiset aina toitottaa. Ihan typerää ajattelua tuollainen numerointi ylipäätään. Minä en osaa vieläkään viisikymppisenä naisena täysin rehellisesti sanoa, että kuka olisi ollut minulle se täydellinen kumppani. Ainoan lapseni isä oli hankala ja ehkä vasta kolmas vaihtoehto minulle, jos olisin mennyt täysin vaiston varassa, silti valitsin hänet järjellä ja tuloksena on ihana lapsi ja miehen kanssa ystävyys...muistakaa, kukaan ei tunne ketään toista kokonaan, meillä kaikilla on salaisuuksia. Luulette olevanne sitä ja tätä kumppanillenne, mutta voitte yllättyä joskus tulevaisuudessa...

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä herkkiä naisia. Mies olisi just se rehellinen, mistä naiset aina toitottaa. Ihan typerää ajattelua tuollainen numerointi ylipäätään. Minä en osaa vieläkään viisikymppisenä naisena täysin rehellisesti sanoa, että kuka olisi ollut minulle se täydellinen kumppani. Ainoan lapseni isä oli hankala ja ehkä vasta kolmas vaihtoehto minulle, jos olisin mennyt täysin vaiston varassa, silti valitsin hänet järjellä ja tuloksena on ihana lapsi ja miehen kanssa ystävyys...muistakaa, kukaan ei tunne ketään toista kokonaan, meillä kaikilla on salaisuuksia. Luulette olevanne sitä ja tätä kumppanillenne, mutta voitte yllättyä joskus tulevaisuudessa...

Rehellisyyttä ei ole sanoa kysymättä ääneen kaikkea, mitä itse ajattelee. En minä sano puolisolleni ihan vain rehellisyyden nimissä, että hänellä on pienempi vehje kuin kenelläkään edellisellä ja että eksäni osasi antaa paljon parempaa suuseksiä, koska nautti siitä itsekin niin paljon. Enkä monia muitakaan asioita.

Lauotko joka paikassa ihmisille totuuksia vain ollaksesi rehellinen? Minä en.

Vierailija kirjoitti:

No ei varmaan haittais höhö..kuka va jakki näitä "nainen!" aloituksia tehtailee ja miksi vastaatte näihin täysin typeriin lässytyksiin? 

Palstaukkoja on kiva kiusata.

Seurustelin miehen kanssa ja puhuttiin existä. Kertoi että yhteen oli ollut niin ihastunut että olisi tehnyt melkein mitä vaan että olisi saanut juuri tämän naisen. Mutta tämä nainen seurusteli toisen kanssa. Ja kun erosi niin muutti pois lapsen kanssa.

Kyllähän se kirpaisi vähän. Mutta tämän miehen jalkansa ollaan oltu naimisissa jo 20v. Aloittajan tilanteeseen verrattuna mieheni oli ollut todella ihastunut tähän yhteen naiseen. Mutta käytti mennyttä aikamuotoa. Ei siis niin että olisi edelleen valmis milloin tahansa lähtemään tämän mukaan. Ja keskusteluissa nimenomaan korosti sitä että Silloin oli ihastunut mutta ei haaveile tästä enää.

Minun ex soitti ja kosi minua kun jo seurustelin tulevan puolisoni kanssa. Kun tuleva mieheni tuli pian sen jälkeen käymään kerroin. Tuleva mieheni oli huolissaan ja helpottui kun kuuli että minua ei kiinnostanut pätkääkään lähteä entiseni matkaan. Oli kuulemma pelännyt sitä. No kyllä se entinen oli ex ihan syystä.

Minusta apn kannattaisi koettaa tutustua nyt siihen ihastukseensa. Jos ei ole tehnyt kaikkeaan nyt saadakseen tämän niin on vaikeampi päästä asiasta yli. Enkä tarkoita nyt mitään hullua seurailua ym mutta jos koettaisi lähestyä ja pyytää treffeille ym. Siis jos saa vaikka selkeät pakit niin ehkä sitten ap voisi ymmärtää että tästä ei tule koskaan mitään. Ja jatkossa pystyisi tutustua uusiin naisiin ”tyhjältä pöydältä” eikä niin että sentään heti ihastukseni luo jos hän viheltää mutta voin olla siihen asti kanssasi.

Eli joo en ole mieheni ykkösvalinta todellakaan jos hän olisi päässyt valitsemaan kaikista haluamistaan. Mutta olen ykkösvalinta siinä mitä oli tarjolla sillä hetkellä. Mies oli ja on minun ykkösvalintani edelleen. Mutta tärkeintä oli että kun päätimme ruveta seurustelemaan niin siinä vaiheessa tiesimme että kumpikin on käsitellyt menneisyytensä eikä siellä ole vanhoja ihastuksia/suhteita joihin toinen hyppäisi heti jos tilaisuus iskisi. Vaan sillä hetkellä sovittiin että pysymme yhdessä ja teemme yhteisestä elämästä mahdollisimman hyvän. Toki elämä voi yllättää ja ehkä mies löytääkin jotain parempaa ja erotaan. Mutta vaikea kuvitella koska emme ole tuuliviirejä hetken huuman perässä hyppääjiä vaan rakennamme yhdessä hyvää suhdetta ja näemme sen eteen vaivaa.

Eli ap jos sinusta tuntuu että se saavuttamaton nainen on edelleen ykkösesi niin koeta tavoitella häntä oikeasti. Ja vasta sitten kun olet oikeasti sisäistänyt että häntä et tule koskaan saamaan/ihastuksesi on kuollut ala etsimään jotain muuta naista. Nyt et ole vapaa koska haikailet toista naista. Ja koetat vielä pyytää uudelta naiselta lupaa haikailla edelleen tuota vanhaa ihastusta ja samalla seurustella uuden kanssa. Ei kovin reilua minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totaalinen turn off. 

Kun on saanut kokea, miltä tuntuu olla maailman eniten haluttu sen toisen silmissä, ei koskaan enää riitä vähempi, eikä tarvitsekaan riittää.

Sitä paitsi jos joku ihminen on niin idiootti ja "tunneälytön", että tuollaisen menee parilleen kertomaan, niin eipä kiinnostaisi enää ihan siitäkään syystä.

Eli parempi vaihtoehto on huijata naista ja salaa haaveilla siitä ihastuksesta?

Ja sitten vetää matto alta kylmästi jos tuo ihastus joskus näyttääkin vihreää valoa?

Tämä on se syy miksi harva haluaa olla se kakkosvaihtoehto/jämäsuhde/paremman puutteessa. Koska se toinen voi lähteä koska vaan jos se ykkösvaihtoehto näyttää vihreää valoa. Miksi kukaan haluaisi panostaa niin epävarmaan suhteeseen? 

Eikös tuo päde jokaiseen parisuhteeseen? Aina voi löytyä uusi ykkönen. On totta että parisuhde sisältää aina eron riskin, kuten elämä sisältää kuolemisen riskin. Siitä sit miettimään paljonko antaa peloille valtaa.

Ihan eri asia että VOI löytyä uusi ykkönen, kuin se, että se ykkönen on jo olemassa, mutta sitä ei ole vielä saanut.

On muuten superällöttävää välillä nähdä näitä pariskuntia, ihan kummin päin vaan, missä sitä omaa puolisoa ei oikeasti arvosteta ja rakasteta, vaan esim. juhlissa ollaan flirttaamassa ja avoimesti kuolaamassa jotain toista ihmistä. En ymmärrä miksi kukaan siihen suostuu.

Oletko ap joku teinipoika, joka on ihastunut ensimmäistä kertaa elämässään? Jokainen aikuinen tietää, että ihastuksia tulee ja menee. Näin yli neljäkymppisenä en edes muista kuinka monta kertaa olen ihastunut elämäni aikana. Joistakin tuli suhteita, mutta suurimmasta osasta ei. En silti missään tapauksessa sanoisi, että nykyinen mieheni on jotenkin kakkosvaihtoehto, koska olen joskus aiemmin ihastunut johonkin, enkä ole päässyt suhteeseen hänen kanssaan. Kannattaa unohtaa ne kakkosvaihtoehdot ja antaa ajan kulua. Se nykyinen saavuttamaton ihastus kyllä haipuu pois ja sitten olet valmis etsimään uutta ykkösvaihtehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Ei se enää tuon tiedon jälkeen olisi mikään unelmamies. Kaukana siitä.

Hauraita ovat sitten unelmasi jos yksi lause saa ne sortumaan. Varoita mieskandidaattejasi ennalta että tietävät joutuvansa munankuoribalettiin lopuksi ikäänsä.

Unelmani on mies jolle olen ykkösvaihtoehto samalla tavalla kuin hän minulle, ei mies joka tyytyy minuun paremman puutteessa. En minä koe tarpeelliseksi varoitella tällaisesta asiasta, jonka pitäisi olla ihan itsestäänselvyys. Ennemmin sen ihmisen pitäisi varoitella, jonka sydän on jossain muualla eikä ole kanssani täysillä mukana.

Jokainen ihminen joutuu hankkimaan sen ykkösaseman toisen sydämessä. Ap kertoi haluavansa naisen siihen asemaan. Sen naisen asemassa sinä kuitenkin muuttaisit tuon tiedon pohjalta etkä haluaisi edes pyrkiä ykkösasemaan, vain koska kerrottiin ettet siellä aina ole ollut. En vaan ymmärrä logiikkaa tässä. Sinun sydämessäsi mies on ykkönen, mies haluaisi että sinä olisit hänen ykkönen, mutta sinä loukkaannut verisesti koskien egosi kolhitun ja olet valmis siksi menettämään ykkösesi vain jotta mies saisi rangaistuksen siitä ettei älynnyt sinuun rakastua jo aiemmin eikä siten tule koskaan sua saamaan? Pahempaa itsevahingoittamista lemmenasioissa en oikein saata keksiä.

No ehkä on parempi että jatkat edelleen asian teoreettista pohdintaa jos noin vaikeaa on. Moni muu sillä aikaa nauttii omasta, epätäydellisen täydellisestä parisuhteestaan.

Kappas, ryhdyit ilkeilemään ja henkilökohtaisuuksiin. Asia taitaa olla jotenkin kivulias? Mulla on kyllä oikein mahtava parisuhde, kiitos kysymästä, josta nautin kovasti.

Mitä tuossa muka ilkeiltiin ja mentiin henkilökohtaisuuksiin? Itse olet syyllistynyt moisiin tässä keskustelussa jos joku on.

ohis sivusta

Ite oot menetti argumentatiivisen voimansa jo eskari-iässä.

Lue objektiivisesti ja asiapohjaisesti em. viestit äläkä tunteen palossa eriävät mielipiteet toiseen pahantahtoisesti personoiden, niin ymmärrät. Minua kohtaan esitettiin tuulesta temmattu implikoiva väittämärypäs, että mulla ei olisi (nautittavaa) parisuhdetta ja että asia olisi minulle vaikea ja teoreettinen. Ne ovat pahantahtoisia ja täysin perättömiä väitteitä jotka eivät missään olosuhteissa liity aiheena olevan asian käsittelyyn. Joku vain veti herneitä nenään ja päätti purkaa kiukkunsa saatavilla olevin työkaluin.

Olen edelleen sitä mieltä, eikä sitä lapsellinen herjanheitto ikinä voi muuttaa, että parisuhde on tunteen lisäksi myös tahdon asia. Se syntyy jos molemmat työstävät näitä asioita ja näkevät lopputuloksen tavoittelemisen arvoiseksi. Voi olla sosiaalisesti kömpelöä esittää asia ap:n ehdottamalla tavalla, mutta siitä loukkaantuminen ja muuten lupaavan kumppanin hylkääminen on rajun yliampuvaa ja sen kaltainen reagointi on omiaan tuottamaan hallaa paitsi tässä yhdessä, kenties myös kaikissa tulevissa potentiaalisista suhteissa. Harva mies on täydellisen sulava eikä koskaan töksäytä mitään hassua. Ap on vieläpä mahdollisesti keskivertoa paremmin sinut omien tunteidensa kanssa ja pystyy niitä käsittelemään ja niistä kommunikoimaan. Stereotyyppinen mies palstalla vallitsevien normien mukaanhan on vain seksin perässä eikä lähdekään oletuksesta että toimivassa suhteessa pitäisi olla myös rakkauden tunteet pelissä. Nyt kun löytyi sellainen joka näin ajattelee ja myös aktiivisesti tunteitaan tutkii, niin siitä sitten jo vedetään joukolla puhelinpylvääseen roikkumaan. Hysteriaa, sanon minä.

Jos edessäni olisi valintatilanne, niin mielummin valitsen hiukan sosiaalisesti kömpelön asioita töksäytellen esittävän rehellisen tunteistaan kärryillä olevan pöhkön kuin lipevän esittäjän joka ei tunnista sisäisiä prosessejaan ja on lopulta juuri siksi epäluotettavampi. Mutta makuasioita varmaan nämä. Mulle luottamus on kaikkein tärkeintä ja sen osana rehellisyys, ei niinkään se, miten taidokkaasti toinen onnistuu hivelemään egoani vaikka sitten asioita pimittäenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Ei se enää tuon tiedon jälkeen olisi mikään unelmamies. Kaukana siitä.

Hauraita ovat sitten unelmasi jos yksi lause saa ne sortumaan. Varoita mieskandidaattejasi ennalta että tietävät joutuvansa munankuoribalettiin lopuksi ikäänsä.

Me normaalit miehet emme koskaan toimisi tuolla tavalla. Toi on ihan teidän sosiaalisesti rajoittuneiden kusipäiden oma juttu.

Tuollainen töykeys ja ilkeys ei ole normaalia vaan kusipäisyyttä ja sosiaalista rajoittuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Ei se enää tuon tiedon jälkeen olisi mikään unelmamies. Kaukana siitä.

Hauraita ovat sitten unelmasi jos yksi lause saa ne sortumaan. Varoita mieskandidaattejasi ennalta että tietävät joutuvansa munankuoribalettiin lopuksi ikäänsä.

Unelmani on mies jolle olen ykkösvaihtoehto samalla tavalla kuin hän minulle, ei mies joka tyytyy minuun paremman puutteessa. En minä koe tarpeelliseksi varoitella tällaisesta asiasta, jonka pitäisi olla ihan itsestäänselvyys. Ennemmin sen ihmisen pitäisi varoitella, jonka sydän on jossain muualla eikä ole kanssani täysillä mukana.

Jokainen ihminen joutuu hankkimaan sen ykkösaseman toisen sydämessä. Ap kertoi haluavansa naisen siihen asemaan. Sen naisen asemassa sinä kuitenkin muuttaisit tuon tiedon pohjalta etkä haluaisi edes pyrkiä ykkösasemaan, vain koska kerrottiin ettet siellä aina ole ollut. En vaan ymmärrä logiikkaa tässä. Sinun sydämessäsi mies on ykkönen, mies haluaisi että sinä olisit hänen ykkönen, mutta sinä loukkaannut verisesti koskien egosi kolhitun ja olet valmis siksi menettämään ykkösesi vain jotta mies saisi rangaistuksen siitä ettei älynnyt sinuun rakastua jo aiemmin eikä siten tule koskaan sua saamaan? Pahempaa itsevahingoittamista lemmenasioissa en oikein saata keksiä.

No ehkä on parempi että jatkat edelleen asian teoreettista pohdintaa jos noin vaikeaa on. Moni muu sillä aikaa nauttii omasta, epätäydellisen täydellisestä parisuhteestaan.

Kappas, ryhdyit ilkeilemään ja henkilökohtaisuuksiin. Asia taitaa olla jotenkin kivulias? Mulla on kyllä oikein mahtava parisuhde, kiitos kysymästä, josta nautin kovasti.

Mitä tuossa muka ilkeiltiin ja mentiin henkilökohtaisuuksiin? Itse olet syyllistynyt moisiin tässä keskustelussa jos joku on.

ohis sivusta

Ite oot menetti argumentatiivisen voimansa jo eskari-iässä.

Lue objektiivisesti ja asiapohjaisesti em. viestit äläkä tunteen palossa eriävät mielipiteet toiseen pahantahtoisesti personoiden, niin ymmärrät. Minua kohtaan esitettiin tuulesta temmattu implikoiva väittämärypäs, että mulla ei olisi (nautittavaa) parisuhdetta ja että asia olisi minulle vaikea ja teoreettinen. Ne ovat pahantahtoisia ja täysin perättömiä väitteitä jotka eivät missään olosuhteissa liity aiheena olevan asian käsittelyyn. Joku vain veti herneitä nenään ja päätti purkaa kiukkunsa saatavilla olevin työkaluin.

Olen edelleen sitä mieltä, eikä sitä lapsellinen herjanheitto ikinä voi muuttaa, että parisuhde on tunteen lisäksi myös tahdon asia. Se syntyy jos molemmat työstävät näitä asioita ja näkevät lopputuloksen tavoittelemisen arvoiseksi. Voi olla sosiaalisesti kömpelöä esittää asia ap:n ehdottamalla tavalla, mutta siitä loukkaantuminen ja muuten lupaavan kumppanin hylkääminen on rajun yliampuvaa ja sen kaltainen reagointi on omiaan tuottamaan hallaa paitsi tässä yhdessä, kenties myös kaikissa tulevissa potentiaalisista suhteissa. Harva mies on täydellisen sulava eikä koskaan töksäytä mitään hassua. Ap on vieläpä mahdollisesti keskivertoa paremmin sinut omien tunteidensa kanssa ja pystyy niitä käsittelemään ja niistä kommunikoimaan. Stereotyyppinen mies palstalla vallitsevien normien mukaanhan on vain seksin perässä eikä lähdekään oletuksesta että toimivassa suhteessa pitäisi olla myös rakkauden tunteet pelissä. Nyt kun löytyi sellainen joka näin ajattelee ja myös aktiivisesti tunteitaan tutkii, niin siitä sitten jo vedetään joukolla puhelinpylvääseen roikkumaan. Hysteriaa, sanon minä.

Jos edessäni olisi valintatilanne, niin mielummin valitsen hiukan sosiaalisesti kömpelön asioita töksäytellen esittävän rehellisen tunteistaan kärryillä olevan pöhkön kuin lipevän esittäjän joka ei tunnista sisäisiä prosessejaan ja on lopulta juuri siksi epäluotettavampi. Mutta makuasioita varmaan nämä. Mulle luottamus on kaikkein tärkeintä ja sen osana rehellisyys, ei niinkään se, miten taidokkaasti toinen onnistuu hivelemään egoani vaikka sitten asioita pimittäenkin.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en valitsisi samalla tavalla kuin sinä. Tuollainen onneton möläyttelijä möläyttelisi jatkossakin todennäköisesti yhtä julmasti pelkästään, koska on niin sosiaalisesti taitamaton. En minä haluaisi elää sillä tavalla, että koko ajan saa peltätä mitä sieltä miehen suusta tulee. Nepsypojat ovat syystä kierrettyjä, kun puhutaan niin herkistä asioista kuin ihmissuhteet, ei siellä toivota möläyttelijöitä. Toisekseen ajattelen, että rehellisyys on ihan yliarvostettua. Ei lääkärinkään tarvitse kertoa minulle, että ylipainoni vaikuttaa terveyteeni, tiedän sen itsekin ja fiksumpi lääkäri kertoisi asiaa siten, että se motivoisi minua katsomaan mitä syön ja liikkumaan enemmän. 

Tapailu jäisi siihen. Muuten, mitä te miehet tykyttäisitte, jos nainen sanoisi teistä samaa? Olisiko ok vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Mulla on vähän tällainen tilanne. Rakastuin, vaikka olin yhä aiemmassa kumppanissa henkisesti kiinni. Ero oli mulle traumaattinen ja ensimmäisiä koskaan, ja olin aivan palasina pitkään. Tämä uusi tuli elämään liian aikaisin mutta ei haluttu päästää toisiamme menemään. Yritän tehdä hänestä sitä ns ykkösvaihtoehtoa kovasti ja päästä irti menneestä, mutta se on hirveän vaikeaa kun on ollut koko aikuisiän yhden ihmisen kanssa.

Uusi kumppani ymmärtää tilanteeni hyvin, onneksi. Tuskin sellaisia on paljon jotka jaksaisivat olla näin keskeneräisen ihmisen kanssa suhteessa. Mutta jos olisin odottanut mitään suhteiden aloittamista siihen kun olen täysin yli, en esimerkiksi ehtisi koskaan hankkia lapsia. Noissa asioissa voi joillakin mennä hirveän monta vuotta ennen kuin on taas tarpeeksi ehjä.

Eikö tämä nyt ole täysin eri tilanne jo sen kannalta, että sinä et käsittääkseni haaveile paluusta exän kanssa yhteen? Tai ole sanonut kumppanillesi heti alussa, että heti jos exältä tulee vihreää valoa taas, niin uusi lentää kuin leppäkeihäs, vailla mitään arvoa?

Koska sehän puolestaan oli ap:n viesti.

Vierailija kirjoitti:

Eli kun mies olisi täysin rehellinen, niin sekään ei kelpaa?

Luuletteko te tosiaan kaikki olevanne miehillenne niitä ykkövaihtoehtoja? Miehenne eivät vain olleet rehellisiä

Aikuinen kypsä ihminen ottaa vastuun omista valinnoistaan, eikä syytä siitä kumppaniaan. Jos päätät sitoutua toiseen ihmiseen, niin sinä teet sen päätöksen. Ei äitisi, ei yhteiskunta eikä mikään  ilkeä naissukupuoli kollektiivisesti.  Rehellisyys on sitä, että tunnustaa ettei ollut sen ihanan saavuttamattoman prinsessan ykkösvaihtoehto eikä vaihtoehto lainkaan, ja käsittelee asian omassa päässään, luopuu pakkomielteestään. Ethän sinä voi tavoitella vaihtoehtoa, jota ei edes ole. Kun tämän asian olet prosessoinut päässäsi, niin voit aidosti tehdä valinnan haluatko sitoutua johonkin toiseen ihmiseen, joka on vaihtoehto. Se että julistaa toiselle tämän olevan vain laastari tai kakkosvaihtoehto on loukatun narsistisen ihmisen psyykkinen defenssi, eikä sillä ole aidon rehellisyyden kanssa mitään tekemistä. Kysehän ei ole siitä, että tämä ns. kakkonen ei kelvannut sinulle, vaan että sinä et kelvannut sille prinsessalle.  

No mikäs siinä, olettaisin että ap:n ykkösvaithoehto on hyvin pinnallinen tuttavuus, jos sitäkään. Minuun on ihastuttu aivan päätä pahkaa vaikka kyseinen henkilö ei minua tuntenutkaan, se oli todella ahdistavaa. Moni mies ei katso pintaa syvemmälle, itse en voisi kuvitellakaan että ihminen jota en edes tunne olisi ykkösvaihtoehto vaikka olisi kuinka kaunis/komea.

Jos mies on vaikka seurustellut ykkösvaitoehdon kanssa ja ero on tullut, ajattelisin ettei mies ole kypsä seuraavaan suhteeseen ja asia olisi tuon kommentin jälkeen taputeltu. Palataan ehkä asiaan kun mies on nuollut haavojaan.

Mut hei, jokainen tyylillään, itse asiassa on ihan hyvä juttu että mies jo alkuvaiheessa kertoisi ettei kummankaan aikaa mene turhaan hukkaan.

Yritin nuorena jatkaa suhdetta tällaisessa tilanteessa eli miesystävän tunnustuksen jälkeen. Oli elämäni suurimpia virheitä se. Ei ollut mieleltään terve kaveri.