Nainen! Haittaisiko sinua jos mies kertoisi tapailuvaiheessa että olet ns. kakkosvaihtoehto, kun mies ei ole saanut sitä suurta ihastustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Jokainen nainen odottaa olevansa miehelleen ykkönen ja miehen piirittävän juuri heitä. Jos et pysty siihen, jäät ilman. Se ei ole naisten vika.

Naisena ajattelen rakkauden olevan kuin virtaava vesi: se auraa uomiaan ja tulee kohti. Ei sitä tarvitse ohjata ja sitä ei tarvitse johdatella. Siksi minusta tämä keskustelu on hassu. Eiliseen ei voi palata ja huomisesta emme voi tietää. Eilisen ykkönen meni jo menojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Jokainen nainen odottaa olevansa miehelleen ykkönen ja miehen piirittävän juuri heitä. Jos et pysty siihen, jäät ilman. Se ei ole naisten vika.

Naisena ajattelen rakkauden olevan kuin virtaava vesi: se auraa uomiaan ja tulee kohti. Ei sitä tarvitse ohjata ja sitä ei tarvitse johdatella. Siksi minusta tämä keskustelu on hassu. Eiliseen ei voi palata ja huomisesta emme voi tietää. Eilisen ykkönen meni jo menojaan.

Olenko erikoinen, kun ajattelen, että rakkautta ei voi pakottaa? Jos kumppani löytäisi jonkun muun, niin se olisi sitten niin. Asia pitäisi hyväksyä ilman katkeroitumista ja jatkaa eteenpäin.

Itse en löydä uutta vuosikausiin, enkä suhteessa ollessani. Mutta siis hyväksyn, jos toisella olisi joku mielessään.

Tietysti jos haikailee exän perää , niin sitten hän ei näe minua. Silloin ehkä miettisin, ollakko yhdessä.

Kyllä, kyllä haittaisi.

Olisin jopa pikkasen vihainen siitä, että olen kuluttanut turhaan aikaa, viesteillä ja puheluilla tutustumalla mieheen, joka ei itseasiassa olekaan todella kiinnostunut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ainakin 80% parisuhteessa olevista suomalaisnaisista ovat tai ovat olleet maksimissaan kolmosvaihtoehtoja.

Entä miehistä? Vai meneekö se niin, että naiset ottavat kenetkä haluavat ja miehet kenetkä saavat?

Naiset valitsevat kenet haluavat, miehet tyytyvät kenet saavat. Niin se menee 

m

Eiköhän naisetkin joudu tyytymään siihen joka sattuu jäämään haaviin.

Riippuuhan tämä nyt ihan siitä missä vaiheessa tuollaisia laukoo. Kyllä minä ymmärrän, jos tapailuvaiheessa puolin ja toisin avaudutaan kipeistä asioista menneisyydestä että miltä asiat on tuntuneet. Tutustuessa ihan ymmärrettävää jopa, mutta jos on jo oikeasti suhteeseen asti päädytty, niin siinä vaiheessa en enää haluaisi olla mikään vaihtoehtotyttöystävä. 

Niin eli mies käytännössä kertoisi, että ei rakasta minua yhtä paljon kuin hänen on mahdollista rakastaa. Aika vaikea nähdä, että tuollaiseen suhteeseen olisi turvallista sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ainakin 80% parisuhteessa olevista suomalaisnaisista ovat tai ovat olleet maksimissaan kolmosvaihtoehtoja.

Entä miehistä? Vai meneekö se niin, että naiset ottavat kenetkä haluavat ja miehet kenetkä saavat?

Naiset valitsevat kenet haluavat, miehet tyytyvät kenet saavat. Niin se menee 

m

Ei ihan noin yksinkertaista. Naiset haluavat miehen siitä 10% alfapopulaatiosta. Vaikka alfa voi pyörittää verrattaen isoa haaremia, ei silti riitä alfaa kaikille ja siksi iso osa naisia joutuu tyytymään betaan. Tosin vain siksi aikaa, että lapset on tehty ja kasvaneet vähän isommiksi.

Mielenkiintoista. Naisia tykätään aina syyttää tuomitsevasti tuosta että tyytyvät betoihin lastentekokumppaneina ja sitten eroavat ja lähtevät alfan perään jos mahdollista. Miehen tekemänä se on vissiin sitten ihan ok.

Miksi jotkut kuvittelevat täällä, että mitä tahansa voi tehdä tai sanoa, kunhan vain on rehellinen? Ei se rehellisyys ole mikään erikseen palkittava asia, josta pitäisi johtaa vain hyviä asioita sille rehelliselle osapuolelle ja sen varjolla kaiken pitäisi olla ok. Ei ihmekään, että nämä samat tyypit valittavat, että aina kannattaa valehdella, kun asenne on tuo että toisia voi manipuloida kunhan siitä koituu itselle vain hyödyllisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ainakin 80% parisuhteessa olevista suomalaisnaisista ovat tai ovat olleet maksimissaan kolmosvaihtoehtoja.

Entä miehistä? Vai meneekö se niin, että naiset ottavat kenetkä haluavat ja miehet kenetkä saavat?

Naiset valitsevat kenet haluavat, miehet tyytyvät kenet saavat. Niin se menee 

m

Ei ihan noin yksinkertaista. Naiset haluavat miehen siitä 10% alfapopulaatiosta. Vaikka alfa voi pyörittää verrattaen isoa haaremia, ei silti riitä alfaa kaikille ja siksi iso osa naisia joutuu tyytymään betaan. Tosin vain siksi aikaa, että lapset on tehty ja kasvaneet vähän isommiksi.

Mielenkiintoista. Naisia tykätään aina syyttää tuomitsevasti tuosta että tyytyvät betoihin lastentekokumppaneina ja sitten eroavat ja lähtevät alfan perään jos mahdollista. Miehen tekemänä se on vissiin sitten ihan ok.

Enemmän tässä kuvataan miten asia on, eikä mikä on ok.

Mulle kävi näin, ja jätin miehen. Kerjäsi takaisin, ja nyt avioliittoa takana 23v ja tapaus naurattaa molempia =) Silloin ei huvittanut, tuntui et ylpeys sai järkyttävän kolahduksen. 

En haluaisi olla muiden blondien kanssa jonossa listan sijalla 157:s pakit tulisi.

Riippuu mita itse silta tapailulta haluaisin.  Jos se ihminen on ihan kiva/kaverimainen, mutta ei nae tulevaisuutta ja haluaa pitaa vahan hauskaa niin ei haittaa yhtaan.  Itseasiassa arvostan rehellisyytta ja itsekin pitaisin tollaista kakkosvaihtoehtona.

Jos kuitenkin se ns.  "real deal" niin kyllahan se vituttais,  mutta en jatkais kylla loysassa hirressa roikkumista

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän naisetkin joudu tyytymään siihen joka sattuu jäämään haaviin.

Eivät joudu. Ovat yksin jos eivät saa sitä kenet haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Millä lailla tarkoituksellinen v*ttuilu on pikkujuttu? Tai sitten jos ei ole suoraa ilkeilyä, niin ainakin olemattomat sosiaaliset taidot. En haluaisi seurustella henkilön kanssa, joka on noin pihalla siitä, miten ihmisten kanssa toimitaan. En minäkään tapailun alkuvaiheessa olisi rakastunut, ja voisin itsekin ottaa jonkun kakkos- tai kolmosvaihtoehdon vaikka kevytsuhteeseen, tapailuun, eikä minua silloin haittaisi jos itsekin olisin toiselle kakkosvaihtoehto. Mutta olemattomia sosiaalisia taitoja en kyllä jaksaisi kevytsuhteessakaan. Enkä tietysti ilkeilyä - siinäkään tapauksessa, ettei ilkeily ns. "osuisi" minuun. En vaan jaksa sellaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ainakin 80% parisuhteessa olevista suomalaisnaisista ovat tai ovat olleet maksimissaan kolmosvaihtoehtoja.

Entä miehistä? Vai meneekö se niin, että naiset ottavat kenetkä haluavat ja miehet kenetkä saavat?

Se menee juuri niin.

Nainen valitsee, ja miehelle sopivin nainen on se joka tykkää hänestä.

Unohda koko ketju. Et voi voittaa, jos miehenä valitset. 

When man chooses, he loses.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan kovin harvinaista että seurustelee/on naimisissa sen kakkos-, kolmos-, nelosvaihtoehdon kanssa koska ei saanut sitä, jonka olisi mieluiten ottanut. Pätee monissa suhteissa molempiin suhteen osapuoliin. Eikä sekään mitenkään varmaa ole että jos on sen ykkösvaihtoehdon kanssa etteikö parempi jossain vaiheessa löydy. Molemmille. Aika vaaleanpunaista hötteröä tuollainen ajattelu että pariskunnat olisivat aina toisilleen ykkösvaihtoehtoja tai niinä pysyisivät koko elämänsä ajan. 

Minusta on harvinaista, harva saa runkkaamansa onlyfans-pimun tai luokan kaunottaren saatika jää näiden perään haikailemaan eikä kaikilla ole jotain palvottua nuoruudenrakastettua. Ap haaveilee vieläkin tuosta toisesta jota ei edes kunnolla tunne, normaali ihminen ei hae suhdetta yhteen jos miettii toista.

Naisilla harvinaista, miehillä suurin osa tuollaisia suhteita.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että a) miehillä on oikeasti paljon korkeammat standardit sen suhteen millaisen naisen oikeasti haluaisivat vai b) suurin osa seurustelevista miehistä on jotain alfahkoja ytm:iä, jotka ansaitsisivat omasta mielestään supermallin tai salikissan?

Haittaisi. Useammat varmaan pahoittaisivat tuosta mielensä. Ja myös silloin, että sukupuolet olisivat toisinpäin. Tuo olisi ilkeää ja junttia, ei rehellistä.

Sanoisin heipat, koska mua ei huvittaisi olla mikään plan b:)