En vie enää lahjoja Joulupuu-keräykseen
Voi hemmetti,että sieppaa.
Joskus aiemmin täältä luin,kuinka paketteja olisi jaettu perhekerhossa,kun "oli jäänyt ylimääräisiä" ja joku valitti,kun oli niin aneemisia lahjoja jaossa. Siitä huolimatta vielä viime vuonna vein paketit aiempien vuosien tapaan, kun en oikein uskonut,että nuo kaikki jutut olis totta.
Ei ne isoja olleet,mutta yhteensä aina noin 200 eurolla.Petshopeja,puuhakirjoja,legoja ja 20 lahjakortteja Heseen ja h&m:lle.Pieniä summia kyllä,mutta kun olen hölmöyksissäni ajatellut,että on parempi viedä useita pieniä,jotta sitten on useampi lapsi,joka saa edes jotakin,jos tuo sattuu olemaan vaikka ainut lahja.
Tänäkin vuonna olin lahjat jo hankkinut,mutta viemättä jäi.Käytän ne paketit vaikka sitten omien lasten kaverisynttäreihin.Kuulin nimittäin tutun (sukua,en muuten varmaan olisi moisen lusmun kanssa tekemisissä) elämäntapa-sossupummi-yh-äidin valitukset siitä,kun ei ole rahaa taaskaan "laittaa kunnon joulua",hankkia lahjoja ja näistä keräyksistäkin tulee taas jotain pilipali piperrystä paketeista.Kun kysyin,että mitä sillä tarkoittaa,niin juurikin tuollaisia lahjoja kuin minä olin vienyt.Pitäisi kuulemma olla kunnon paketteja,siinä satasen luokkaa vähintään kappale,että tuntuisi jossakin.
Just Juu.Voi kissan viikset.Ja minä idiootti olen vuodesta toiseen pistänyt hyvää tarkoittaen senkin rahan ja vaivan sitten ihan kankkulan kaivoon.Ei ole Suomessa oikeaa vähöosaisuutta,jos tämä tosiaan on näin. Samalla rahalla ilahdutan jatkossa jotakuta,joka oikeasti rahojank tarvitsee - hankin juuri kummilapsen ulkomailta.
Kommentit (108)
Että kaikki hyväntekeväisyys pitäisi lopettaa maailmasta sen vuoksi että aina on niitä jotka haluavat hyötyä siitä väärällä tavalla? Ei minun mielestäni, vaikka joukossa on mätiä omenoita, ei koko satoa kannata heittää pois!
Joka vuosi olen vienyt Joulupuu-lahjat täysin tietoisena siitä että joku varmasti käyttää tätäkin systeemiä väärin. Suurin osa menee kuitenkin oikeaan osoitteeseen ja se riittää minulle. Se että onko se juuri minun lahjani joka menee oikeaan osoitteeseen, ei ole ole väliä. ajattelen sen niin että jos esim. on 100 pakettia ja 20 menee väärälle niin 80 meni kuitenkin oikeaan paikkaan.
Silloin on ihan sama mitkä ne paketit oli, ymmärrätkö? Se että huonon julkisuuden vuoksi, siksi että joku tuntematon ihminen netissä kertoi että kummin kaiman siskon poika oli saanut turhaan paketin on kurjaa... aina on ihmisiä jotka käyttää systeemiä hyväkseen väärällä tavalla. Aina. Ja silti kaikkea hyvää ei pidä lopettaa.
Jokainen joka on ollut hyväntekeväisyystyössä tietää tämän. Mielestäni se että vetoaa siihen että joku käyttää systeemiä väärin on vain tekosyy sille miksi on näitä ap:n kaltaisia ihmisiä että kyllä minä auttaisin mutta kun en viitsi kun joku sanoi että saa turhaan jotain... oikea hyväntekijä tiedostaa ongelman mutta näkee suuremman kuvan!
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:09"]
Jokainen joka on ollut hyväntekeväisyystyössä tietää tämän. Mielestäni se että vetoaa siihen että joku käyttää systeemiä väärin on vain tekosyy sille miksi on näitä ap:n kaltaisia ihmisiä että kyllä minä auttaisin mutta kun en viitsi kun joku sanoi että saa turhaan jotain... oikea hyväntekijä tiedostaa ongelman mutta näkee suuremman kuvan!
[/quote]
En sanonut,etten auta. Yhä edelleen aion lahjoittaa jouluna ja muulloinkin.Mutta etsin sellaisen kanavan,jota kautta apu menee varmasti oikeaan osoitteeseen. Luulin,että Joulupuu vastaa tähän odotukseeni, mutta niin ei ilmeisesti ole. Suomessa tulonsiirrot pitäkööt siitä huolen,että tuetaan myös niitä,joita ei välttämättä tarvitsisi. Ylimääräisiä lahjoituksia en enää halua tehdä sellaisille,jotka eivät niitä tarvitse.
ap
Minä taas valitsin kirkon keräyksestä sen mikä vaikutti kaikkein kurjimmalta tapukselta. Otin yksinäisen kodittoman, työttömän miehen kortin. En haluaisi edistää mahdollista päihteiden käyttöä, joten ostan varmaan lahjakortin Mäkkärille, josta ei saa alkoholia... onhan kodittomankin jotain syötävä. Ja toisaalta, kyllähän päihteiden käyttäjä joka tapauksessa ainetta jostain saa, mutta syöminen on toissijaista.
77 jatkaa..
Niin sitä ap mielellään ajattelisi että lapset itkevät jouluaattona onnesta hänen antamasna paketin äärellä... juuri sitä haetaan, sitä suurta kiitollisuutta itseä kohtaan tästä pienestä lahjasta.
Sen vuoksi on mukavampi auttaa suoraan ihmistä jonka tuntee niin että autettava voi olla suoraan myös kiitollinen hänelle, ymmärrän pointtisi.
Mutta niinkuin sanoin, todellinen hyväntekijä ei odota kiitollisuutta, ei kiitoksia vaikka nekin mieltä lämmittävät, vaan auttaa siksi koska se on itselle tärkeää muista syistä.
Suomessa EI ole oikeaa lapsiperheiden huono-osaisuutta, sellaista missä ei olisi varaa valita ottaako barbin vai feikki muotinuken.
Meillä ei lapsuudessa ollut juuri rahaa, äiti oli kolmen lapsen yh. Koskaan ei osallistuttu näihin keräyksiin, en tiedä oliko näitä edes -90 luvulla. Näin aikuisena en osaa sitä edes surkutella, ainakaan emme tottuneet kalliisiin lahjoihin vaan siihen mihin oli varaa. Ja kyllä varmasti kaikilla lapsilla niitä leluja on tarpeeksi. Mutta muistan, että esim luistimia ja suksia olisimme tarvinneet. Vanhoilla luistimilla kun luisteli, niin ne nilkat olivat jo niin löysät että eivät yhtään tukeneet. Koulusta näitä sai lainata, mutta kunto oli tietenkin sen mukainen ettei niistä tunneista ainakaan nauttia voinut. Oma mielipiteeni "köyhyyden" kokeneena on, että ei niitä leluja oikeasti tarvitse. Lapsi kun saa uuden lelun se hylkää vanhat. Joten apua jakavat, olisiko teillä esim. lapsen kaveripiirissä joku lapsen hyvä kaveri jolle voisitte lahjan ostaa? Muistan kerran saaneeni sukkia kaverin äidiltä, ja ajattelin vain että onpa kiva kun ostaa lahjan lapsen kaverille. En että "jaahas olen köyhä kun se ostaa lahjan." Tosiaan miksi lähteä merta edemmäs kalaan ja antaa mahdollisesti turha lahja jota mahdollisesti tarvitaan? Tietysti esim. pesukonetta ei ehkä kehtaa kellekään antaa (tai ottaa vastaan), mutta jotain pienempiä juttuja ihan hyvin.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:57"]
77 jatkaa..
Niin sitä ap mielellään ajattelisi että lapset itkevät jouluaattona onnesta hänen antamasna paketin äärellä... juuri sitä haetaan, sitä suurta kiitollisuutta itseä kohtaan tästä pienestä lahjasta.
Sen vuoksi on mukavampi auttaa suoraan ihmistä jonka tuntee niin että autettava voi olla suoraan myös kiitollinen hänelle, ymmärrän pointtisi.
Mutta niinkuin sanoin, todellinen hyväntekijä ei odota kiitollisuutta, ei kiitoksia vaikka nekin mieltä lämmittävät, vaan auttaa siksi koska se on itselle tärkeää muista syistä.
[/quote]
Ap jatkaa.. :)
Ilmeisesti et nyt oikein ymmärrä lukemaasi, vaan olet päättänyt, että täälläkin kirjoittelee yksi amerikkalaistyyppinen toisten kurjuuden kauhistelija, joka antaa pienen almun ja odottaa, että saaja nöyränä itkeskellen ottaa saavansa avun vastaan. Saat toki ajatella näin, en sitä sinulta voi viedä.
Mutta totuus on, että ei, en halua, että kukaan henkilökohtaisesti tietää, keneltä apu tuli (paitsi nämä tuntemamme opiskelijat tottakai tietävät, tuskin lahjoittasimmekaan, jos emme toisiamme tuntisi). Mutta en halua, että se anonyymi vastaanottaja ei pidä saamaansa apua yhtään minään. Silloinhan koko auttaminen on ollut ihan yhtä tyhjän kanssa.
En minä tuosta kummitoiminnastakaan voi 100% varma olla. Mutta veikkaan, että niissä maissa, joissa tuota tehdään, on suurempi todennäköisyys sille, että avunsaajana on joku, jolle apu on aidosti tarpeen. Täällä meikäläisten (maailman mittakaavassa) yltäkylläisyydessä taitaa vain olla niin, että oikeat avuntarvitsijat ovat verrattain harvassa.
Vaikka mikä siinä, toisaalta hienoa, että ihmisistä löytyy vielä niin paljon hyvän tahtoisia, että jaettavia lahjoja riittää perhekerhoihin ja ilman erityistä tarveharkintaa vähän kaikille. Minä vain en halua tähän turhan lahjoittajien joukkoon liittyä.
ap
Ap täällä.
Johan lähti melkoinen keskustelu liikkeelle. Ehkä hyvä niin.
Sen verran pitää kuitenkin kommentoida, että
Kyse ei ollut siitä, että odottaisin jotain valtavaa kiitollisuutta, jos annan jollekulle 20 euron legopaketin. Mutta kuulemani sukulaiseni valituksen perusteella ymmärsin, etteivät ne aiemmin lukemani keskusteluketjut voi olla tuulesta temmattuja, vaan lahjoja oikeasti päätyy perheisiin, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse. Niin kuin ei tarvitsisi se sukulaisenikaan, joka odottaisi vähintään huntin paketteja, jos joku jotain tuo. Täällä ketjussakin kirjoitettiin, että joku perhe oli saanut lahjat ja ottanut ilolla vastaan, mutta vähän ihmetellyt, kun omatkin rahat olisivat riittäneet.
(Ylipäätään ihmettelin, että miten nämä keräyslahjat tälle sukulaiselleni päätyvät. En nyt enempää avaa toisen raha-asioita, mutta rahaa oikeasti on paljon enemmän kuin monella sossun asiakkaana olevalla yh-äidillä. Talous vain on niin sekaisin johtuen elämänhallinnan mahdottomuudesta, että ilmeisesti lasten tukemiseksi sossu on kuukausittain eri muodoissa tukena. Ja ei, kyseessä ei edes ole sairaus, alko tai narkkaaminen.)
Ihan varmasti lahjoja päätyy oikeaankin osoitteeseen, mutta minä en halua lahjoittaa, jos on hyvin paljon mahdollista, että pakettini päätyy jonnekin, jossa vain ärsyynnytään siitä, että taas joku "hyväntekijä" on luullut suurenkin ilon antavansa 20 euron lahjakortillaan, kun olisi pitänyt laittaa ainakin satanen. Tai toisaalta, en oikein näe noissa paketeissa mitään pointtia, jos ne päätyvät perhekerhon kautta jonkun keskituloisen talouden lapsen lahjakasan jatkoksi. Eivät nuo eurot isoja ole, mutta kun oma tahtoni on ollut ilahduttaa aidosti vähävaraisia, niin tämä ei oikein palvele.
Itse Joulupuun idea on hyvä. Mutta jos lahjoja on liikaa/ ei osata jakaa niitä tarvitseville, niin minä en näe tätä enää järkevänä. Joku kommentoikin, että ylimääräiset voisi vaikka antaa diakonialle tms. jossa kohdentaminen saattaisi (?) onnistua vähän paremmin. En ole varma, mutta uskon, että se kahden työssäkäyvän keskituloisen perhe ei tätä kautta lahjojen saajaksi päätyisi.
Täällä leimattiin minut ja monet muut keräyksiin lahjoittajat tekopyhiksi omantuntonsa kiillottajiksi. Kullakin on motiivinsa, mutta omalta osaltani näen niin, että lahjoittaminen on henkinen velvollisuuteni, kun omat asiat ovat niin hyvin. Meillä kahden työssäkäyvän suht hyvätuloisessa perheessä on varaa lahjoittaa moneenkin tarkoitukseen. Niin kauan kuin taloudellinen tilanteemme on tämä, niin niin teemmekin. Ja ei, ei vain jouluna. Omat lahjoitusmuotoni sisältävät nyt hankkimani kummilapsen ja kahden tuntemani vähävaraisen nuoren opiskelun tukemista kuukausittain (ei enempää kuin 100e/nuori, mutta kumminkin). Kummilapsi tuli nyt tämän joulupuun tilalle ja näitä opiskelijoita olemme päättäneet tällä "ruokarahalla" tukea niin kauan kuin opiskelunsa saavat loppuun. Ihan jo siksikin, että on yritystä myös itsellä. (Niin kuin on ollut aikanaan meilläkin.) Eivät nuo nuoret tuolla rahalla vuokraansa todellakaan saa maksettua, mutta saa tuolla rahalla vaikka monta lounasto yliopistolla. Lisäksi osallistun sekalaisiin keräyksiin tilaisuuden tullen, myös muuten kuin jouluna. En nyt tiedä onko se sitten omantunnon kiillottamista. Ei minusta. Päin vastoin, tuntuu vain oikealta, että voin jakaa tästä itselle koituneesta hyvästä myös muille.
Ihan niin jaloksi en sentään heittäydy, että jakaisin kaiken omistamani muualle ja alkaisin elää 400 eurolla kuussa. Että jos joku nyt sitten tällä perusteella kutsuu pienempiä lahjoituksiani omantunnon kiillottamiseksi ja tekopyhyydeksi, niin go for it.
Tottakai haluan, että itse ja perheeni nauttii pitkän opiskelun jälkeisen kovan työmme hedelmistä myös taloudellisen hyvinvoinnin mielessä (emme silti suinkaan kylve rahassa eivätkä ulkoiset puitteet ole meille tärkeitä tulemme vain ihan hyvin toimeen) , mutta lisäksi haluan jakaa tästä ilosta myös muille. Kutsuttakoon sitä sitten miksi hyvänsä, mutta haluan, että nämä lahjoitukseni menisivät sellaiseen osoitteeseen, jossa niistä on oikeasti jotain iloa. En silti odota, että niistä polvillaan itku silmässä kiitellään, mutta tärkeätä olisi, että edes vähän kohdistuisi sinne, missä on todellinen tarve.
Joten jatkakaa hyvät ihmiset Joulupuuhun lahjojen viemistä. En minä sillä, varmaan moni paketti päätyy oikeaankin osoitteeseen. Omalta osaltani nyt teen toisenlaisen ratkaisun ja etsin lahjoituskohteet muuta reittiä.