Lue keskustelun säännöt.
12v tekee jotakin väärin, esim. koulussa on tunnilla puhelimella, otamme puhelimen viikoksi pois, käytös vaan huononee, ei ota opiksi
29.09.2020 |
Miten 12v ei ymmärrä. Emme anna hänelle helposti rangaistuksia. Ensisijaisesti ratkaisemme ongelmat puhumalla. Mikäli ei auta ja toistaa luottamuksen rikkomisen, siitä tulee jokin aiheeseen liittyvä seuraamus. Lapsen käytös vaan huononee sitä myötä, ei ymmärrä, että kannattaisi muuttaa käytöstä ja siten myös hänen oma tilanteensa vaan kiristyy ja ns. ajaa vaan itseään nurkkaan.
Esim. ei tule sovittuna aikana kotiin. Asiasta on keskusteltu useaan kertaan ja lupaa parantaa tapansa. Kun soittaa perään, huutaa puhelimeen ettei tule. Kun puheet ei auta, tulee viikon kielto lähteä kavereiden kanssa ulos. Seuraavana päivänä olisi lähdössä ulos, sanomme että viikon kielto eikä saa mennä, saa silmittömän taivokohtauksen, huutaa todella järkyttävää tekstiä, heittelee sohvatyynyjä, jne. Sanomme, että josriehuminen ja huuto ei lopu, tulee toinen viikko artistia, ei lopu, joten toinenkin viikko napsahtaa. Seuraavalla ulosmenoyrityksellä taas sama juttu ja kierre on valmis.
Toinen esim. koulussa oli tunnilla puhelimella. Puhuimme kotona asiasta, hän lupasi ettei ole enää. Sanoimme, että seuraavasta kerrasta menettää puhelimen viikoksi, kolmannesta 2 viikoksi, jne. No, toinen ilmoitus koululta tuli muutaman päivän kuluttua. Otimme puhelimen pois. Seuraavana päivänä kouluun lähtiessään pyysi puhelinta. Sanoin, ettei saa, rangaistus päällä viikon kuten sanoimme, koska petti luottamuksen. Sai raivokohtauksen taas, huusi, kirosi ja heitti sohvatyynyjä niin, että lasinen kynttiläkippo hajosi. Ilmeisesti pelästyi ja raivoaminen loppui. Siivosi lasit sirpaleet ja lähti ostamaan omilla rahoillaan uuden. Illalla pyysi pelaamista puhelimella, muistutimme puhelinrangaistuksesta, taas alkoi raivota. Sanoimme että puhelinrangaistusta tulee lisäviikko, jollei lopettanut ja tuli toinen viikko puhelinkieltoa.
Mikä tässä on? Miksei ymmärrä noudattaa sääntöjä ja jos rikkoo niitä eikä puhe auta ja saa rangaistuksen, ei ymmärrä silti olla kunnolla, vaan huonontaa omaa tilannettaan koko ajan entisestään.
Kokemuksia? Syitä miksi?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos työnantaja antaa fudut siitä, että käyttää kännykkää palsussa, niin tekee laittoman irtisanomisen. Ensin pitää antaa kaksi varoitusta, sitten vasta voi antaa fudut.
Mutta kohtuuttomilla rangaistuksilla opetetaan turvattomuutta ja ylilyöntejä.
Rajat ovat rakkautta eikä puhelin käytön rajoittaminen ole millään muotoa kohtuuton seuraus koulun sääntöjen rikkomisesta (ap:n lapsi rikkoi sääntöjä käyttämällä puhelinta tunnilla).
Ja tästä seurasi tuplarangaistus eli seurauksia kotona ja koulussa. Ei meillä aikuisiakaan kahta kertaa rangaista, miksi lapsille voi tehdä mitä haluaa vain siksi, että ei ole aikaisemmin halunnut opettaa heille elämisen mallia?
Kyllä se aikuisellakin tuomio kovenee, jos ei ole enää ensikertalainen. Ja esim. raha-asioiden kanssa hölmöilyistä saa rangaistusta koko lailla loppuelämäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Juuei. Minulla on ollut lapsena selkeät säännöt ja sääntöjen rikkomisella myös seurauksensa. Olen vanhempieni kanssa yhteydessä viikottain. Olen kyllin fiksu tajuamaan, että rajat eivät ole rangaistus, vaan osoitus siitä, että lapsesta välitetään. Ylilyönnit sitten eri asia, mutta nyt ei puhuttu sellaisesta. Puhelimen pois ottaminen ei lasta riko.
Selkeät säännöt on ihan eri asia kuin se, että lapselta otetaan puhelin pois kuukausiksi (kyllä, ap otti ensin puhelimen pois viikoksi, sitten kahdeksi ja ilmoitti, että aina lapsen "raivotessa" puhelin on viikon pitempään pois lapselta). Oman lapseni kaverille on tehty noin, joten poika istuu meillä illat lainapuhelimella. Kaverin vanhemmat on innoissaan, kun pojalla on kavereiden kanssa muutakin elämistä kuin ruutuaika, koska eivät tiedä, että meillä on ylimääräinen puhelin wifiin liitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Juuei. Minulla on ollut lapsena selkeät säännöt ja sääntöjen rikkomisella myös seurauksensa. Olen vanhempieni kanssa yhteydessä viikottain. Olen kyllin fiksu tajuamaan, että rajat eivät ole rangaistus, vaan osoitus siitä, että lapsesta välitetään. Ylilyönnit sitten eri asia, mutta nyt ei puhuttu sellaisesta. Puhelimen pois ottaminen ei lasta riko.
Selkeät säännöt on ihan eri asia kuin se, että lapselta otetaan puhelin pois kuukausiksi (kyllä, ap otti ensin puhelimen pois viikoksi, sitten kahdeksi ja ilmoitti, että aina lapsen "raivotessa" puhelin on viikon pitempään pois lapselta). Oman lapseni kaverille on tehty noin, joten poika istuu meillä illat lainapuhelimella. Kaverin vanhemmat on innoissaan, kun pojalla on kavereiden kanssa muutakin elämistä kuin ruutuaika, koska eivät tiedä, että meillä on ylimääräinen puhelin wifiin liitettäväksi.
Kukaan ei täällä ole puhut puhelimen kuukausiksi ottamisesta. Keksit sen tarinan ihan itse. Jatkotarinasi on muuten täysin epäuskottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos työnantaja antaa fudut siitä, että käyttää kännykkää palsussa, niin tekee laittoman irtisanomisen. Ensin pitää antaa kaksi varoitusta, sitten vasta voi antaa fudut.
Mutta kohtuuttomilla rangaistuksilla opetetaan turvattomuutta ja ylilyöntejä.
Rajat ovat rakkautta eikä puhelin käytön rajoittaminen ole millään muotoa kohtuuton seuraus koulun sääntöjen rikkomisesta (ap:n lapsi rikkoi sääntöjä käyttämällä puhelinta tunnilla).
Ja tästä seurasi tuplarangaistus eli seurauksia kotona ja koulussa. Ei meillä aikuisiakaan kahta kertaa rangaista, miksi lapsille voi tehdä mitä haluaa vain siksi, että ei ole aikaisemmin halunnut opettaa heille elämisen mallia?
Kyllä se aikuisellakin tuomio kovenee, jos ei ole enää ensikertalainen. Ja esim. raha-asioiden kanssa hölmöilyistä saa rangaistusta koko lailla loppuelämäkseen.
Itse asiassa samasta rikoksesta ei saa kahta rangaistusta! Sen sijaan kahdesta rikoksesta sa yhdistelmärangaistuksen, joka voi olla jopa puolet siitä, mitä saisi rikoksista erikseen. Tuomiot eivät kovene, jos uusii rikoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Lapsesi siis saivat tehdä mitä lystäsivät ilman seurauksia? Vai mitä tarkoitat sillä, ettei teillä ollut rangaistuksia?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Juuei. Minulla on ollut lapsena selkeät säännöt ja sääntöjen rikkomisella myös seurauksensa. Olen vanhempieni kanssa yhteydessä viikottain. Olen kyllin fiksu tajuamaan, että rajat eivät ole rangaistus, vaan osoitus siitä, että lapsesta välitetään. Ylilyönnit sitten eri asia, mutta nyt ei puhuttu sellaisesta. Puhelimen pois ottaminen ei lasta riko.
Selkeät säännöt on ihan eri asia kuin se, että lapselta otetaan puhelin pois kuukausiksi (kyllä, ap otti ensin puhelimen pois viikoksi, sitten kahdeksi ja ilmoitti, että aina lapsen "raivotessa" puhelin on viikon pitempään pois lapselta). Oman lapseni kaverille on tehty noin, joten poika istuu meillä illat lainapuhelimella. Kaverin vanhemmat on innoissaan, kun pojalla on kavereiden kanssa muutakin elämistä kuin ruutuaika, koska eivät tiedä, että meillä on ylimääräinen puhelin wifiin liitettäväksi.
Kukaan ei täällä ole puhut puhelimen kuukausiksi ottamisesta. Keksit sen tarinan ihan itse. Jatkotarinasi on muuten täysin epäuskottava.
Ap ihan itse kertoi, että ällittelyn takia puhelin pysyy poissa ja rangaistus jatkuu ja kyllä siitä tulee kuukausia, jos jokaisesta lapsen pahanmielen ilmaisusta puhelin on taas 2 vko poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Lapsesi siis saivat tehdä mitä lystäsivät ilman seurauksia? Vai mitä tarkoitat sillä, ettei teillä ollut rangaistuksia?
-eri
Jos lapsi ei tee mitään väärin, ei häntä tarvitse rangaista. En minä aikuisenakaan ole joutunut vankilaan siksi, että en tee rikoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
Eikös puhelinta käytetä nykyään koulussa ja läksyjen teossakin?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Hienoa, että teillä oli pyhimyslapset, jotka eivät koskaan tehneet mitään väärää. Oletko muuten koskaan ajatellut, että syy-seuraus-suhteen opettaminen on osa kasvatusta? Kutsutaan esimerkiksi moraaliseksi kasvatukseksi. Opetetaan lapselle, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Lapsesi siis saivat tehdä mitä lystäsivät ilman seurauksia? Vai mitä tarkoitat sillä, ettei teillä ollut rangaistuksia?
-eri
Jos lapsi ei tee mitään väärin, ei häntä tarvitse rangaista. En minä aikuisenakaan ole joutunut vankilaan siksi, että en tee rikoksia.
Sellaista lasta ei olekaan, joka ei joskus tekisi jotain väärin. Älä edes yritä valehdella muuta. En minäkään vankilaan ole joutunut, vaikka minulla lapsena oli säännöt, joiden rikkomisesta seurasi rangaistus. Niiden sääntöjen ansiosta opin, että mitä tahansa ei voi tehdä ja siksi ei ole aikuisenkaan ollut tarvetta rikkoa lakeja. Useimmat rikolliset tulevat turvattomista kodeista, joissa lapset ovat saaneet tehdä mitä tykkäävät. Silloin ei opi oikean ja väärän eroa ja kuvittelee, että voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Olen hyvin kiitollinen, että vanhempani opettivat minulle ajoissa oikean ja väärän. Ei tarvinut vankilan kautta opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Harvinaisen ankea koti, jos koskaan ei kehuta eikä kannusteta hyvään käytökseen. Onneksi en ole lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Hienoa, että teillä oli pyhimyslapset, jotka eivät koskaan tehneet mitään väärää. Oletko muuten koskaan ajatellut, että syy-seuraus-suhteen opettaminen on osa kasvatusta? Kutsutaan esimerkiksi moraaliseksi kasvatukseksi. Opetetaan lapselle, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Tuon voi tehdä ihan omalla esimerkillään eli tekemällä aina oikein. Minusta on aika julmaa usuttaa lapset tekemään väärin, jotta voin sitten rangaista heitä vain siksi, että syy-seuraus -suhde on mielestäsi asianmukaisesti opetettu. Lapset oppivat matkimalla ja kun aivotoiminta kehittyy, voi kokeilla ihan puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
Eikös puhelinta käytetä nykyään koulussa ja läksyjen teossakin?
eri
Kyllä, meidän lapsen koulussa ainakin. Puhelimet käytössä useamman kerran viikossa jossain tehtävässä. Luokalla myös oma whatsapp-ryhmä, jossa kommunikoivat ja jossa myös opettaja.
Viikon puhelinkielto on kohtuuton jo sosiaalisen kanssakäymisen takia. Ja näinä aikoina vielä. Olen aikuinen ja osaan kuvitella jos itse saisin vastaavan rangaistuksen. Tulisi olo, että mitä väliä enää millään ja kapinoisin entistä kovemmin vastaan.
Tai vähän myöhemmin arestirangaistus kapinoivan kuumakalle teinin kanssa saa sen kyllä häippäämään kokonaan tai pidemmäksi aikaa. Pitää antaa vähän siimaa.
Suosittelisin istumaan pöydän ääreen lapsen kanssa ja miettimään sopivia rangaistuksia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Lapsesi siis saivat tehdä mitä lystäsivät ilman seurauksia? Vai mitä tarkoitat sillä, ettei teillä ollut rangaistuksia?
-eri
Jos lapsi ei tee mitään väärin, ei häntä tarvitse rangaista. En minä aikuisenakaan ole joutunut vankilaan siksi, että en tee rikoksia.
Sellaista lasta ei olekaan, joka ei joskus tekisi jotain väärin. Älä edes yritä valehdella muuta. En minäkään vankilaan ole joutunut, vaikka minulla lapsena oli säännöt, joiden rikkomisesta seurasi rangaistus. Niiden sääntöjen ansiosta opin, että mitä tahansa ei voi tehdä ja siksi ei ole aikuisenkaan ollut tarvetta rikkoa lakeja. Useimmat rikolliset tulevat turvattomista kodeista, joissa lapset ovat saaneet tehdä mitä tykkäävät. Silloin ei opi oikean ja väärän eroa ja kuvittelee, että voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Olen hyvin kiitollinen, että vanhempani opettivat minulle ajoissa oikean ja väärän. Ei tarvinut vankilan kautta opetella.
Mistä keksit, että lapsi saa tehdä mitä tykkää, jos häntä rangaista? Lapselle kun voi opettaa oikean ja väärän ilman, että lapsi joutuu tekemään väärin. Vai tosissasiko väität, että mur haaja murhaa siksi, että ei tiedä tekevänsä väärin? Kukaan ei ole koskaan kertonut, että noin ei saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella outoa, että ainoa ase kasvatuksessa on rangaistukset. Mitä kovempi sen parempi. Mihin te pyritte niillä rangaistuksilla?
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä herkemmin lapsi keksii keinoja kiertää rangaistusta tai vähintään uhmata kovempaa. Onko rangaistuksissa tavoitteena saada lapsen oma tahto nujertumaan? Onko tavoitteena saada lapsi tekemään oikeita asioita vain siksi, että vaihtoehto ranhaistuksineen on niin paljon pahempi.
Ja kyllä, omia lapsia on itsellänikin on. Kone kappaletta ja isojakin ovat.
Pyrin opettamaan, että teoilla on seurauksensa. Ei sitä aikuisenakaan voi tehdä mitä vaan rangaistuksetta. Hyvä oppia jo pienenä, että tietyistä asioista seuraa rangaistus. Tavoitteena ei ole nujertaa lasta, vaan opettaa häntä. Kaksi eri asiaa.
Nämä lapset opettavat sitten aikuisina omia vanhempiaan eli eivät enää pidä mitään yhteyttä, koska eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Viimeksi eilen esikoinen soitti, joten tuskinpa on kovasti mieltään pahoittanut, vaikka joutui oppimaan, että teoilla on seuraukset. Katsos, kun meillä myös hyvillä teoilla oli seurauksensa. Kun käyttäytyi hyvin sai kehuja, kiitos jne. Sillä tavoin loimme lapsiimme terveen ja hyvän suhteen.
Jännä juttu, että meillä tuo sama onnistui ilman, että keksimme lapsille rangaistuksia. Kun kasvattaa lapsensa, nämä osaavat olla ihmisiksi ilman rangaistuksia, oletko koskaan miettinyt sitä? Hyvästä käytöksestä meille ei ole saanut kehuja, se on normaalia elämää muiden kanssa eikä erityistilanne.
Harvinaisen ankea koti, jos koskaan ei kehuta eikä kannusteta hyvään käytökseen. Onneksi en ole lapsesi.
Minusta on outoa kehua lasta sellaisesta, mikä on perheessä normaali. Jos sinä elit perseilevässä perheessä, jossa pelkkä tervehtiminen aiheutti trumpettien törinää ja kiittelyn vyöryn, niin älä oleta, että muilla on noin.
Juuei. Minulla on ollut lapsena selkeät säännöt ja sääntöjen rikkomisella myös seurauksensa. Olen vanhempieni kanssa yhteydessä viikottain. Olen kyllin fiksu tajuamaan, että rajat eivät ole rangaistus, vaan osoitus siitä, että lapsesta välitetään. Ylilyönnit sitten eri asia, mutta nyt ei puhuttu sellaisesta. Puhelimen pois ottaminen ei lasta riko.