Lue keskustelun säännöt.
12v tekee jotakin väärin, esim. koulussa on tunnilla puhelimella, otamme puhelimen viikoksi pois, käytös vaan huononee, ei ota opiksi
29.09.2020 |
Miten 12v ei ymmärrä. Emme anna hänelle helposti rangaistuksia. Ensisijaisesti ratkaisemme ongelmat puhumalla. Mikäli ei auta ja toistaa luottamuksen rikkomisen, siitä tulee jokin aiheeseen liittyvä seuraamus. Lapsen käytös vaan huononee sitä myötä, ei ymmärrä, että kannattaisi muuttaa käytöstä ja siten myös hänen oma tilanteensa vaan kiristyy ja ns. ajaa vaan itseään nurkkaan.
Esim. ei tule sovittuna aikana kotiin. Asiasta on keskusteltu useaan kertaan ja lupaa parantaa tapansa. Kun soittaa perään, huutaa puhelimeen ettei tule. Kun puheet ei auta, tulee viikon kielto lähteä kavereiden kanssa ulos. Seuraavana päivänä olisi lähdössä ulos, sanomme että viikon kielto eikä saa mennä, saa silmittömän taivokohtauksen, huutaa todella järkyttävää tekstiä, heittelee sohvatyynyjä, jne. Sanomme, että josriehuminen ja huuto ei lopu, tulee toinen viikko artistia, ei lopu, joten toinenkin viikko napsahtaa. Seuraavalla ulosmenoyrityksellä taas sama juttu ja kierre on valmis.
Toinen esim. koulussa oli tunnilla puhelimella. Puhuimme kotona asiasta, hän lupasi ettei ole enää. Sanoimme, että seuraavasta kerrasta menettää puhelimen viikoksi, kolmannesta 2 viikoksi, jne. No, toinen ilmoitus koululta tuli muutaman päivän kuluttua. Otimme puhelimen pois. Seuraavana päivänä kouluun lähtiessään pyysi puhelinta. Sanoin, ettei saa, rangaistus päällä viikon kuten sanoimme, koska petti luottamuksen. Sai raivokohtauksen taas, huusi, kirosi ja heitti sohvatyynyjä niin, että lasinen kynttiläkippo hajosi. Ilmeisesti pelästyi ja raivoaminen loppui. Siivosi lasit sirpaleet ja lähti ostamaan omilla rahoillaan uuden. Illalla pyysi pelaamista puhelimella, muistutimme puhelinrangaistuksesta, taas alkoi raivota. Sanoimme että puhelinrangaistusta tulee lisäviikko, jollei lopettanut ja tuli toinen viikko puhelinkieltoa.
Mikä tässä on? Miksei ymmärrä noudattaa sääntöjä ja jos rikkoo niitä eikä puhe auta ja saa rangaistuksen, ei ymmärrä silti olla kunnolla, vaan huonontaa omaa tilannettaan koko ajan entisestään.
Kokemuksia? Syitä miksi?
Kommentit (98)
Neurologista pulmista kärsivät lapset eivät hyödy tai ota opikseen rangaistuksista. Saattaa vaan pahentaakin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Miksi vanhemmat eivät pärjää itse oman 12-vuotiaan kanssa, joka vähän raivoaa ja on koukussa kännykkäänsä? Järki käteen nyt. Just tällaista asennetta ihmettelen, että nykyasjan vanhemmat eivät selviä edes pienistä haasteista lastensa kanssa. Ei ihme että tuolla on moni 13- vuotias vetämässä huumeita, eikä vanhemmat edes tajua että se tapahtuu. Kun on noin kädetön asenne pienten ongelmien edessä. Eikä osata jutella lapsille aidosti.
Tutkimustulos: aikuisia motivoivat palkinnot ja rangaistukset, teinejä vain palkinnot. Tyyli on siis väärä. Huomaa hyvä ja palkitse se. Se, mihin kiinnitetään huomiota, lisääntyy. Tutustu myös positiiviseen pedagogiikkaan ja tue lapsesi vahvuuksia.
Onko rangaistus liian pitkä? Pari päivää ilman puhelinta aluksi tai vaikka se viikko sitten ilman puhelinta koulussa. Raivoamisesta ei lisärangaistusta, varsinkaan tuollaisia että puhelin pois toisenkin viikon. Viikko on muutenkin pitkä rangaistusaika ihan missä asiassa vaan.
Tiedän yhden pojan jolla oli ihan järkyttävä kuri ja hän sai jossain vaiheessa diagnoosiksi uhmakkuushäiriön. Nepsylapsi kyseessä tosin. Itsellä myös adhd poika ja muistan kun kuri oli liian tiukka niin hänelläkin alkoi uhmakkuus nostaa päätään vaikka onkin perusluonteeltaan tasainen.
Myös kaverini tyttö joka 10-vuotias kapinoi äitiään vastaan kun on liian tiukat säännöt.
Ehkä noista tunteista kannattaa puhua lapsen kanssa kun on hyvä hetki. Googlaa tunnehissi. Sen avulla voi opetella hillitsemään omia tunteitaan niin ettei mene holtittomaksi raivoamiseksi. 12-vuotias on jo aika iso joten vähän täytyy pystyä hillitsemään itseään.
Ehkä myös matalalla kynnyksellä hakisin jostain ulkopuolelta apua. Koulupsykologilta esim.
Onko lapsesi aina ollut ns kuumakalle?
Mutta joo, suuttua saa ja tunteensa voi ja pitää näyttää mutta tuollainen raivoaminen ei ole ok.
Ottakaa myös joku palkkiosysteemi käyttöön? Ehdota sitä myös opettajalle. Meillä on yhden lapsen opettajalla käytössä palkkiosysteemi. Palkkiona lukutunti, puhelintunti, lautapeliä jne.
Motivoi ainakin omaa lastani. Samoin on läksyn unohdustaulukko ja kolme rastia on tunti jälkkää läksyjen merkeissä.
Kotona ei palkkiojuttuja ole mutta voisin ottaa käyttöön jos olisi tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Miksi vanhemmat eivät pärjää itse oman 12-vuotiaan kanssa, joka vähän raivoaa ja on koukussa kännykkäänsä? Järki käteen nyt. Just tällaista asennetta ihmettelen, että nykyasjan vanhemmat eivät selviä edes pienistä haasteista lastensa kanssa. Ei ihme että tuolla on moni 13- vuotias vetämässä huumeita, eikä vanhemmat edes tajua että se tapahtuu. Kun on noin kädetön asenne pienten ongelmien edessä. Eikä osata jutella lapsille aidosti.
Joskus vaan tilanne menee lapsen/nuoren ja aikuisten välillä jotenkin lukkoon ja kyllä esim. psykologeista voi olla paljonkin apua siinä tilanteessa.
Vanhemmillakin on usein stressaava työ, ehkä vanhenevat vanhemmat huolehdittavana, paljon muutakin kuin se lapsi joka tuotttaa ongelmia. Ei ehkä ehdi/jaksa/viitsi perehtyä tarpeeksi vaan päätyy esim. vaan huutamaan ja/tai rankaisemaan ja kiroamaan että on se nyt prkl kun tuo mukula ei tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistukset kaikkiin luonteisiin oiken toimi. Itseni ne sai lähinnä sisuuntumaan, että periksi en teille kusipäille anna, en ikinä, kuolen mieluummiin. Niinpä niin kauan kun vanhemmat eivät osanneet muuta tehdä kuin koventaa rangaistukia, tilanne meni yhä pahemmaksi. Lopulta karkasin kotoa 13-vuotiaana ja silloin saatiin koulupsykologilta apua.
Kurikeskeisen äitini harmiksi siellä neuvottiin heitä vähentämään vaatimuksia ja siihen, että minun kanssa pitäiisi neuvotella ja sopia säännöistä, eikä niin että he vaan yksipuolisesti määrää ja rankaisee jos en tottele. Aika äkkiä lähti tilanne paranemaan, kun sain valtaa ja tilaa omaan elämääni.
Samaa mieltä. 12-vuotias ei ole enää pikkulapsi, jonka saa (tai ei saa) rankaisuilla tottelemaan. Keskustelkaa, neuvotelkaa. Mielestäni puhelinrangaistus (puhelimen käyttökielto) on liian kova, yrittäkää nyt ymmärtää, että se on nykyään se yhteydenpitoväline, ystäviin, kouluun, kaikkialle. Toki sitä ei saisi oppitunneilla käyttää, mutta en pitäisi tuota nyt niin kovin vakavana - kuinka moni meistä ei ole joskus kesken kokouksen kurkkinut puhelintaan? Mitä väliä oikeasti, jos tunnilla käy puhelimella.
Samoin tuo jatkuva ulosmenokielto on ihan älytön. Toki kotiintuloajoista pitäisi pitää kiinni, mutta se, että lätkäisette vaan rangaistusta lisää, kun nuorta harmittaa... Tuostahan tulee ihan hirveä raivoamisen ja rangaistusten kierre.
Lapsi on tulossa murrosikään. Tuossa vaiheessa valitsisin taisteluni, eli olisin tiukka oikeiden, vakavien asioiden suhteen. . Eteenpäin positiivisen kautta, keskusteluilla, ei enää määräämisellä. Näyttäisin lapselleni, että välitän ja rakastan, ja sen takia kotiintuloajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Mitä varten on olemassa koulukuraattoreita? Ai lasten kännykkäongelmien? Tai pienen raivoamisen? Kaikki nykyajan lapset ovat koukussa puhelimiinsa, meinaatko että kaikki lapset tarvitsevat koulukuraattoireita ja psykologeja? Kyllä yrittäisin ensin itse ratkaista ongelman kotona, eihän tuossa ole edes kovin pahasta ongelmasta kyse. Jos asia viedään suoraan koululle, ja psykologeille, lapsi saa tiety maineen (ja kohtelun) koulussa, ja sekin vaikuttaa nuoreen- ihan varmasti! Älkää ajatelko että koulun aikuiset ovat kaikki täydellisiä, eivät ole. Itse olen kohdannut aika ikäviä ja narsistisia opettajia ja koulukuraattoreita, jotka nauttivat vallastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Miksi vanhemmat eivät pärjää itse oman 12-vuotiaan kanssa, joka vähän raivoaa ja on koukussa kännykkäänsä? Järki käteen nyt. Just tällaista asennetta ihmettelen, että nykyasjan vanhemmat eivät selviä edes pienistä haasteista lastensa kanssa. Ei ihme että tuolla on moni 13- vuotias vetämässä huumeita, eikä vanhemmat edes tajua että se tapahtuu. Kun on noin kädetön asenne pienten ongelmien edessä. Eikä osata jutella lapsille aidosti.
Joskus vaan tilanne menee lapsen/nuoren ja aikuisten välillä jotenkin lukkoon ja kyllä esim. psykologeista voi olla paljonkin apua siinä tilanteessa.
Vanhemmillakin on usein stressaava työ, ehkä vanhenevat vanhemmat huolehdittavana, paljon muutakin kuin se lapsi joka tuotttaa ongelmia. Ei ehkä ehdi/jaksa/viitsi perehtyä tarpeeksi vaan päätyy esim. vaan huutamaan ja/tai rankaisemaan ja kiroamaan että on se nyt prkl kun tuo mukula ei tottele.
Onko niin paha jos vanhempi välillä kiroilee? Kyllä teini-ikäinen tajuaa, että aikuisillakin on tunteet. Ja tunnetusti teini-ikäiset provoavat mielellään. Ei tunteiden näyttäminen vanhempien puolelta ole väärin.
Vierailija kirjoitti:
Annetusta rangaistuksesta ei ainakaan saa lipsua. Muuten kuvittelee sen riehumisen auttavan.
Tuo nyt ei aina toimi. Varsinkaan jos rangaistus on kohtuuton. Säännöistä voi ja kannattaa puhua tuon ikäisen lapsen kanssa. Ei olla diktaattori joka ei jousta eikä anna periksi.
Itse toiminut noin ja ei ongelmia käytöksen vuoksi. 2 adhd poikaa itsellä, 16- ja 13-vuotiaat. Tosi fiksuja ja hyväkäytöksisiä ovat. Kotona ja koulussa. Tosin rauhallinen perusluonnekin vaikuttaa. Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Mitä varten on olemassa koulukuraattoreita? Ai lasten kännykkäongelmien? Tai pienen raivoamisen? Kaikki nykyajan lapset ovat koukussa puhelimiinsa, meinaatko että kaikki lapset tarvitsevat koulukuraattoireita ja psykologeja? Kyllä yrittäisin ensin itse ratkaista ongelman kotona, eihän tuossa ole edes kovin pahasta ongelmasta kyse. Jos asia viedään suoraan koululle, ja psykologeille, lapsi saa tiety maineen (ja kohtelun) koulussa, ja sekin vaikuttaa nuoreen- ihan varmasti! Älkää ajatelko että koulun aikuiset ovat kaikki täydellisiä, eivät ole. Itse olen kohdannut aika ikäviä ja narsistisia opettajia ja koulukuraattoreita, jotka nauttivat vallastaan.
Niin kuitenkin on, hävettää tai ei - systeemi on luotu toimimaan ihan aukottomasti ja automaattisesti niin.
Voit toki halutessasi hoitaa vaikka koko kulmakunnan lapsoset kotonasi, jos haluat, mutta ei tämä systeemi siihen perustu. Se mistä joku saa palkkaa, on se mikä määrää käytännöt.
https://kariuusikyla.com/2020/06/08/konsultti-loi-muovi-ihmisen/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitusoireita? Ehkä olisi syytä ottaa puhelin kokonaan pois. Ei rangaistuksena vaan turvaamistoimenpiteenä. Ne ovat aikuisellekin aika koukuttavia vempaimia.
Onko lääkärin kanssa juteltu asiasta?
No ei siihen lääkäriä tarvita, jos lapsella on teini-ikä ja hiukan addiktoitunut puhelimeensa. Haloo. Tällaiset asiat osataan hoitaa ihan kotonakin, ilman mitään viranomaisia. Mitä luulet miten teini-ikäinen reagoi, jos viedään lääkäriin nolostumaan? Toi on jo julmaa. Jos ei teini-ikäistä osata hoitaa, niin jo nyt on kumma.
Sitä varten on olemassa koulukuraattoreita ym. Ja psykologeja. Tiesitkö, että rehufirman johdossa on toimittu psykologian koulutuksen pohjalta?
Mitä varten on olemassa koulukuraattoreita? Ai lasten kännykkäongelmien? Tai pienen raivoamisen? Kaikki nykyajan lapset ovat koukussa puhelimiinsa, meinaatko että kaikki lapset tarvitsevat koulukuraattoireita ja psykologeja? Kyllä yrittäisin ensin itse ratkaista ongelman kotona, eihän tuossa ole edes kovin pahasta ongelmasta kyse. Jos asia viedään suoraan koululle, ja psykologeille, lapsi saa tiety maineen (ja kohtelun) koulussa, ja sekin vaikuttaa nuoreen- ihan varmasti! Älkää ajatelko että koulun aikuiset ovat kaikki täydellisiä, eivät ole. Itse olen kohdannut aika ikäviä ja narsistisia opettajia ja koulukuraattoreita, jotka nauttivat vallastaan.
Niin kuitenkin on, hävettää tai ei - systeemi on luotu toimimaan ihan aukottomasti ja automaattisesti niin.
Voit toki halutessasi hoitaa vaikka koko kulmakunnan lapsoset kotonasi, jos haluat, mutta ei tämä systeemi siihen perustu. Se mistä joku saa palkkaa, on se mikä määrää käytännöt.
https://kariuusikyla.com/2020/06/08/konsultti-loi-muovi-ihmisen/
Häh? Yritätkö sanoa että jokaisen pitäisi ulkoistaa lapsen/nuoren kasvatus koulukuraattoreille ja psykologeille? Älä nyt viitsi. Enkä vaivaudu lukemaan linkkiäsi. Mistä ihmeen systeemistä puhut? Ai lapsen kasvattaminen ei perustu siihen, että omat vanhemmat tekevät sen? En puhu koko kulmakunnan lapsista, vaan omista lapsista. Mene jo muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo viikko pois puhelin on liian kova rangasitus
pv puhelin pois
eikä yöllä puhelin pois
ja jos ei toimi niin uhkaus että seuraavalla kertaa 2 pv puhelin pois
myös viikkorahaa vähemmän ja sen kaltaisii rangaistuksia
ja jos toimii niin voi sit palkita
Istutte teinin kanssa yhdessä pöydän ääreen ja sovitte selkeät säännöt ja seuraamukset, jotta hän tietää etukäteen, mitä esim. myöhästymisestä seuraa. Listaatte kaikki tärkeimmät asiat siihen. Siis mikä teidän perheessä on tärkeintä. Voitte myös luokitella asiat vaikka kolmeen luokkaan (punaiset säännöt, joista ei jousteta vaan vanhemmat päättää, keltaiset asiat, joista voi neuvotella ja vihreät asiat, joista nuori saa päättää itse (esim. vaatevalinnat, harrastukset) . Harkitkaa myös jotain kannustinta eli palkkiota, jos jokin asia on ollut erityisen vaikea noudattaa. Johdonmukaisuutta, ennalta sopimista ja ei missään tapauksessa keksitä rangaistuksia kyseisessä hetkessä, jolloin suuttuneena tulee asettua kohtuuttomia seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun yllättävintä antia on monien todella negatiivinen suhtautuminen ammattiapuun ja luottamus siihen, että kyllä oikeanlaisilla rangaistuksilla (vähän kovemmilla tai lievemmillä) homma ratkeaa.
Ammattiauttajat perheneuvoloista koulupsykologiehin on just sen takia, että apua voidaan pytää, jos homma uhkaa lähteä lapasesta. Siis mieluummin enennen kuin lähtee.
Jonkun mielestä ei saa pyytää kun teiniä nolostuttaa. Todella outo väite. Parempi malli olisi juuri se, ettei nolostella. Entäpä jos kymmenen vuoden päästä lapsella menee liikaa viinaa, suositteletko katkaisua vai ajatteletko nolostumista?
Tai sitten, että kyllä enennkin pärjättiin. No pärjättiin miten pärjättiin. Esimerkiksi nuorten väkivaltarikollisuus on ollut laskussa, mihin vaikuttanee mm. se, että nykynuoria on hakattu kotona vähemmän. Ongelmien lakaisu matonalle ei ole niiden kanssa pärjäämistä.
Mitä mietit näistä ehdotuksista ap?
Olisiko taikasana tuo puhelin?
Se ei sitten tainnut olla sopiva lelu lapselle kun noin koukutti? Harmillista, mutta varmaan aika yleistä.
Voi olla, että tämä hiivatin korona on myös vaikuttanut pieneen mieleen ja oireilee pelkojaan.
Kuulostaa siltä, että hoidatte asiaa ja rakkautta on, joten kyllä se siitä. Jaksamista ja halaus.
Minusta nuo rangaistukset kuulostavat aika pitkiltä. 12-vuotiaalle viikkokin tuntuu tosi pitkältä ajalta. Ehkä nuoresta tuntuu että rangaistus ei kuitenkaan lopu ikinä, joten turha edes yrittää noudattaa sitä kiltisti, vaan näkee uhmaamisen ja salaa kiertämisen ainoina vaihtoehtoina. Samaahan näkee aikuisillakin joskus. Esimerkiksi kohtuullista velkaa yritetään maksaa pois, mutta sitten kun velkaa on niin paljon että ei enää koe pääsevänsä siitä ikinä eroon, niin sitä ei enää edes yritetä maksaa vaan aletaan joskus jopa tarkoituksella kerryttää, koska mitä väliä.
Minusta kuulostaisi kohtuullisemmalta että jos on ollut puhelimella koulussa, niin puhelinta ei saa ottaa ollenkaan mukaan seuraavana päivänä tjsp.
Vierailija kirjoitti:
Annetusta rangaistuksesta ei ainakaan saa lipsua. Muuten kuvittelee sen riehumisen auttavan.
Joo, ja niiden rangaistusten pitäisi olla kohtuullisia. Nyt jos paukautetaan aina vaan viikko lisää rankkua, niin nythän lapsi on sitten ollut 3-4 viikkoa kotiarestissa ja siitä ajasta ainakin pari viikkoa ilman puhelinta ihan jo AP.n kertoman perusteella ja ties mitä muuta siellä on ollut rankkuja päälle.
En kyllä näe mitään järkeä tälläisissä rangaistuksissa. Jos niistä vanhemmat pitää kiinni, niin ovat aivan kohtuuttomia. Jos taas ei pidetä kiinni, lapsi oppii juurikin tuon, että tarpeeksi kun riekkuu ja viikkoja alkaa olla kasassa, vanhemmat antaa periksi. Ja tuo riehuminen ja huutaminen viittaisi vähän tähän, että lapsi kokee että kun hän käyttäytyy tarpeeksi huonosti, ei vanhemmat tällöin rankaise.
Jos 12-vuotias tosiaan raivoaa niin että paikatkin hajoaa ja "käyttää törkeää kieltä" ja aikuiset ei osaa muuta kuin iskeä tästä viikko rankkua lisää, niin nyt puhelin kouraan ja yhteys lastensuojeluun tai perheneuvolaan että saatte koko perhe apua. (Ei, ne ei tule sieltä heti huostaamaan lasta niinkuin palstalla aina pelotellaan, vaan saatte apuja ja vinkkejä just rangaistusten kohtuullistamiseen ja muuhun.)
Kyllä se rangaistus nyt vain kummasti puree, ellei teini sitten ole idioottimaisuuteen asti jääräpäinen. Lapselle tulee muutenkin jo aikaisesta opettaa ettei kiukuttelemalla tai marttyyriydestä saa aikaiseksi mitään.
Liian kovia rangaistuksia mielestäni. Viikko on älyttömän pitkä aika lapselle, tippuu pois kaveripiirin jutuista. Ei kannusta lasta parantamaan käytöstä, kun "ikuisuuden" joutuu kärsimään rangaistusta. Aloittakaa päivästä mielummin.
Ja tärkeintä olisi pureutua siihen, miksi alunperin ei tottele sääntöjä. Mikä on käyttäytymisen taustalla?