Lue keskustelun säännöt.
Puolisoa ei löydy, joten hankinko lapsen yksin?
21.12.2025 |
Pieni mutta epämääräinen turvaverkko on, mutta ei laajalla skaalalla. Rahaa on, työ on, on turvallinen ja rakastava koti mutta kumppania ei ole löytynyt ja ikä alkaa pian tulla vastaan. Sopivaa kumppania olen etsinyt vuosia löytämättä. Lapsi ei tule peittämään yksinäisyyttä (en ole yksinäinen). Haluaisin lapsen ja olla tälle äiti. Se on suurin unelmani. <3 Muita samassa tilanteessa olevia? Ajatuksia?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän sille edelliselle kyselijälle kävi, onkohan ollut tyytyväinen valintaansa. Oli joku lakinainen. Hänellä oli resurssit kunnossa, joten suosittelimme hänelle lapsen hankkimista yksin.
Hanki lapsi yksin. Näin neuvon kaikille niille, jotka haluavat äidiksi, mutta sopivaa kumppania ei löydy tai oma kumppani ei halua lasta. Oma lapsi on niin merkityksellinen ja jos vanhemmuuden haluaa elämässä kokea, ei siitä toiveesta kannata luopua vain miesten takia. Tilanteesi vaikuttaa ihan hyvältä, ja vaikka ihanteellisempi tilanne olisikin se, että olisi toinen aikuinen rinnalla jakamassa vanhemmuutta, niin silti toiseksi paras vaihtoehto on itsellinen äitiys vakaassa, hyvässä elämäntilanteessa.
Jos tarvitset apua alkuvaiheessa niin voin tulla käymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa olevallekin voi käydä niin, että kumppanista on enemmän haittaa kuin hyötyö raskausaikana ja synnytyksessä. Lapsen hoitoon saa apua rahalla.
Olet erehtynyt. Ihminen on laji joka ei voi siittää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia yksin, jos lapsi on suuri haaveesi.
Jos et toteuta unelmaasi, kadut viimeistään keski-ikäisenä kun et hankkinut lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tekisin nyt noin, mieluummin kuin ottaisin huonon miehen. Niin kuin tein kun aika alkoi olla vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia yksin, jos lapsi on suuri haaveesi.
Miten se lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep! Ite huomaan ettei suomalaisista miehistä oo mihinkään. Monet naiset on korkeakoulutettuja, omistavat asunnon ja ovat laittaneet elämänsä järjestykseen.
Miehistä ei sama voi sanoa vaan monet heistä ovat henkisellä tasolla jäänyt 3 vuotias tasolla.
Naisten ja miesten ero on huima.
Olen mies, enkä minäkään ole toistaiseksi löytänyt ketään jonka kanssa olisin päässyt etenemään niin pitkälle, että olisimme voineet, ainakin yrittää saada yhteisen lapsen.
Olen kai vähän konservatiivi kun ajattelen ja koen, että lapsi ansaitsisi ainakin lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa.
Sanon lähtökohtaisesti koska ainoa asia mikä on varmaa on lähinnä jatkuva isompi ja tai pienempi epävarmuus ja tietämättäömyys tulevaisuudesta.
En kuulu niihin Av:la kirjoittaviin, joille kaikki on vain omien päätösten tulosta ja valintojen mahdollsitamaa oli kyse sitten omasta pituudesta tai varallisuudesta ja tai vaikka omista tai läehsiten sairauksista ja onnettomuuksista. Vain muutaman esimerkin antaakseni.
Koska ikääkin itselläni alkaa jo olla, niin olen pikkuhiljaa alkanut hyvästelemään haaveeni ja umselmani omasta biologisesta laspesta.
Eihän sitä tietenkän koskaan tiedä, Sitä vain toivosi, että jos saisinkin mahdollsiuuden olla vielä joskus isänä lapselle voisin olla sitä täysillä, ilman että kenenkään tarvitsisi isommin huolehtia minun omasta jaksamisestani ja voinnistani, joka saattaa ikävuosien karttuessa olla vähän toinen kuin nuorempana, vaikka tietosiesti yritänkin pitää yllä niin fyysistä kuin psyykksitä hvinvointiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki vaan lapsi yksin.
Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. En suosittele missään minessä hankkimaan lasta yksin. Se on aivan järjetön teko.
Tuttava hankki lapsen yksin ja elämästä tuli helvettiä. Lapsi oli hankala tapaus ja hänelle todettiin ADHD sekä autismi. Lopulta tuttavalle tuli mt-ongelmat ja joutui itse laitokseen, lapsi otettiin huostaan. On rankkaa hoitaa yksin aivan kaikki.
N53
Vierailija kirjoitti:
Mä tekisin nyt noin, mieluummin kuin ottaisin huonon miehen. Niin kuin tein kun aika alkoi olla vähissä.
Lapsi tarvitsee isän kanssa. Isätön lapsi yleensä on vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Jep! Ite huomaan ettei suomalaisista miehistä oo mihinkään. Monet naiset on korkeakoulutettuja, omistavat asunnon ja ovat laittaneet elämänsä järjestykseen.
Miehistä ei sama voi sanoa vaan monet heistä ovat henkisellä tasolla jäänyt 3 vuotias tasolla.
Naisten ja miesten ero on huima.
Unohdit yhden.
Aika moni nainen käyttää mielialalääkkeitä. Puhuvat paljon ahdistuksistaan, järkyttyvät aivan arkipäiväisistä asioista.
En menisi rehvastelemaan henkisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Jep! Ite huomaan ettei suomalaisista miehistä oo mihinkään. Monet naiset on korkeakoulutettuja, omistavat asunnon ja ovat laittaneet elämänsä järjestykseen.
Miehistä ei sama voi sanoa vaan monet heistä ovat henkisellä tasolla jäänyt 3 vuotias tasolla.
Naisten ja miesten ero on huima.
Nuoret naiset iältään 18-29v kärsivät enemmän mt-ongelmista kuin miehet.
https://tietotarjotin.fi/uutinen/746898/nuorten-naisten-uupumus-ja-miel…
Myös tytöillä havaitaan selvästi poikia enemmän autismia.
Ongelmana se, että satunnaisen miehen perintötekijöistä ja suvussa kulkevista sairauksista et tiedä yhtään mitään.
Jos tuo mies on valmis harrastamaan uuden kumppanin kanssa seksiä ilman kumia niin se kertoo miehen ajattelutoiminnassa olevan puutteita. Nekin voivat olla periytyvää laatua eli tuollaisiksi miehiksi valikoituu juuri niitä, joiden et oikeasti haluaisi olevan lapsesi isä.
Yksinhuoltajan elämä ei ole kovin auvoista vaan matkalla on monia mutkia ja uhrauksia.
M60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki vaan lapsi yksin.
Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. En suosittele missään minessä hankkimaan lasta yksin. Se on aivan järjetön teko.
Tuttava hankki lapsen yksin ja elämästä tuli helvettiä. Lapsi oli hankala tapaus ja hänelle todettiin ADHD sekä autismi. Lopulta tuttavalle tuli mt-ongelmat ja joutui itse laitokseen, lapsi otettiin huostaan. On rankkaa hoitaa yksin aivan kaikki.
N53
Edellä kirjoittaneena miehemä huomautan tähän, että kaikki tuo olisi kyllä hyvn voinut olla mahdollsita, vaikka olisi onnistunut saamaan lapsen täysin väärin arvioidun miehen tai naisen) kanssa. - Mutta joo. Kuten edellä kirjoitin, niin olen itsekin vähän konservatiiviko sitten kun pidän lähtökohtana, että olsi paremoi,, jos lapsella on kaksi hänestä välittävää ja huolta kantavaa vanhempaa; heidän (vanhempien) sukupuolella ei sens sijaan ole väliä.
Puhun lähtökohdasta, koska ainoa mikä itselläni on varmaa on isompi ja tai pienempi epävarmuus tulevaisuudesta, johon ideaalissani helpompi vastata yhdessä kuin yksin, vaikka vastuut onkin meistä jokaisella omamme, vaikka osan siitä voisi jakaa tosien kanssa.
Puhun lähtökohdasta myös siksi, että itse koen, että vaikka moneen pystynkin ja kykenenkin, niin jotenkin koen, että vanhemmuus yhdessä jonkun tosien kanssa on kuitenkin se, minkä haluaisin kokea, jota sitten lapsen tulo voi täydentää, jos onnekkaasti ja toivomallani tavalla kävisi tai olsi käynyt. Mutta mutta ei nämä yksinkertaisia asioita ole.
On varmasti niin, että monen lapsen saattaa oikeasti olla monin tavoin parempi elää jo varhain -ellei aina- yhden vanhemman rinnalla ja hoidossa jne. kuin kahden vanhemman, joista oikeasti vain toinen toimii ja etenee lapsen rinnalla niin kuin on lapsen ja keskinäisen -vanhempien välisen suhteen kannalta. useimmiten fiksuinta.
Hanki vaan lapsi yksin.