Haastan mielelläni riitaa, mikä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Täällä toinen vanhempi rouva mutta valitettavasti on se havainto, ettei kuspäiden luonne muutu ajan myötä kuin huonompaan suuntaan. Käytös voi joskus rauhoittua mutta luonne on sama. Se temperamentti, että koko ajan pitää olla vastakkain asettelua.

Onneksi on myös hyviä rauhallisia kavereita, jotka sietävät omia ja muiden puutteita ja elää niistä huolimatta. Sietää että toisella on eri mielipide.

Räksyttäjillä ei ole rauhaa ja joskus tuntuu että se on niille aivan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että olet nainen

mies52v

Ai naikkonen veikkaa, että naikkosten palstan ap on naikkonen XDDDDDDDDDD mikä i..di00tti. Enkä ole ap, kunhan sanoin.

Korkeat testosteronitasot.

Valitse taistelusi. Jos asia on tärkeä, sen takia kannattaakin taistella. Mutta että pitää kaikesta riidellä kuin mikäkin idiootti, ei mitään järkeä.

Yks mitä itse en jaksa on kun joku luulee olevansa suuri ajattelija toistelemalla ikuisuuskeskustelunaiheita ja -argumentteja ja ihmettelee että ihmiset mieluummin puhuu kesäkukista. Nykyään on sen verran omia huolenaiheita jne että mä puhun ihan paljon mieluummin niistä kukista. Haluun vaan olla rauhassa ja rentoutua.

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Hypertyroiksidisi se siellä kaipailee koukuttavaa adrenaliiniä ja riitely avaa hanat. Olet koukussa riitelyn tuomaan hormonimielihyvään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi vähän epäselväksi, onko sinulle tärkeintä voittaminen tuossa väittelyssä vai nautitko väittelystä itsestään ja sopiiko sinulle konsensuksen hakeminen myös.

Itse haen periaatteessa konsensusta, mutta olen herkkä olemaan vastarannan kiiski eli jos joku sanoo jotain, tuon vähän kuin automaationa vasta-argumentin, vaikka se ei olisi edes oma mielipiteeni vaan pelkästään sopiva provosoimaan keskustelua. Monille ihmisille tuollainen on vaikeaa ja eri mieltä oleminen ei ole neutraalia asioiden heittelyä vaan asetelmasta tulee kuumottava ja huonoimillaan minusta hankala tyyppi.:) Isäni on samanlainen, mutta hän on taipuvaisempi väittelemään voittajasta keskusteluissa ja saattaa viimeiseen asti olla omasta mielestään oikeassa.

Minusta on siis huvittavaa lukea näitä "olet tyypillinen nainen" -kommentteja, koska on myös väittelynhaluisia miehiä.

 Minusta sinun kannattaa herkistyä ihmisten suhteen siten, että väittelet vain pääosin veljesi kanssa, joka on sinulle tasaveroinen väittelykumppani. Ja jätät väliin ihmiset, jotka eivät tunne sinua hyvin tai ahdistuvat siitä, että alat väittelemään. Toki tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Itse saatan innostua valtavasti jostain keskustelunaiheesta ja se vie minut niin mukanaan, että en pysty innostuttuani huomioimaan toista osapuolta. Toinen voi siis suuttua minulle verisesti tai sitten kokea, että jää jyrän alle.

En osaa sanoa, sitä olenkin alkanut itsessäni pohtia, että mikä ajaa mut tohon käytökseen. Tunnistan itseni siinä, että keskustelu vie minut mukanaan ja myöhemmin vasta mietin, että miten mulla lähti niin kärkkäästi ne kommentit ja olis pitänyt laittaa jäitä hattuun. Eli tunnistan kyllä sen, mitä muut pitävät minussa hyökkäävänä.

Ap

Voi olla, että sinua triggeröi se, jos äitisi oli kova välttelemään konfliktia. Aikuisen pitäisi kestää lapselta (lähes) kaikki ja pistää rajat, eikä opettaa lasta vaientamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, kun ne ovat aikuiselle liian haastavan tuntuisia. Olet kenties halunnut pienenä voittaa äitisi, mutta toisaalta olisit halunnut, että sinulle laitetaan vastaan tarpeeksi, ja siitä jää jäljelle vihaisuutta. Tällainen on yllättävän tuhoisaa monella tavalla. Lapsi ei tule kuulluksi ja tunteiden tunnistaminen voi hankaloitua. Lisäksi lapsen vanhempi tulee nähdyksi lempeänä ja "helppona" ihmisenä, vaikka on oikeasti ongelmia aiheuttava myötäilevyydessään ja negatiivisuuden vaivihkaisessa torjunnassaan. Nykyään sinun on vaikeaa vastustaa tilaisuutta uudelleenluoda ja ikäänkuin korjata tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Täällä toinen vanhempi rouva mutta valitettavasti on se havainto, ettei kuspäiden luonne muutu ajan myötä kuin huonompaan suuntaan. Käytös voi joskus rauhoittua mutta luonne on sama. Se temperamentti, että koko ajan pitää olla vastakkain asettelua.

Onneksi on myös hyviä rauhallisia kavereita, jotka sietävät omia ja muiden puutteita ja elää niistä huolimatta. Sietää että toisella on eri mielipide.

Räksyttäjillä ei ole rauhaa ja joskus tuntuu että se on niille aivan oikein.

Nämä on aika ikäviä kommentteja, että lakaistaan asiat "se on vaan tollanen kusipää" maton alle, eikä yritetä nähdä niiden asioiden taakse. Myös sen "räksyttäjän" dissaaminen on sellaista hiljaista räksyttämistä. Ihmisen psykologia on mielenkiintoista, mutta vaatii paljon ajattelua ja ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Korkeat testosteronitasot.

Tämä voi toki pitää paikkansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Olet varmasti ihan oikeassa mone kohdalla, mutta en koe että tämä liittyy tähän mun tilanteeseen tai aiheeseen. Ehkä tässä välittyy liian kärjistetty mielikuva joillekin, lähtee tulkinnat vähän eri raiteille.

Minäkin voin nyt tulkita väärin tekstiäsi, mutta vaikuttaa että olet kohdannut tuon tapaisia tyyppejä elämässäsi ja jotain on jäänyt hampaankoloon, tai ehkä täysin erilaiset maailmankuvat on törmänneet. Tai jotain, en ala arvioimaan, pidetään keskustelu mieluummin aiheessa, hyviä kommentteja tulee.

Ap

Kyllä keskustelu on sellaista että sinä otat lainaamasi henkilön kirjoituksen pohdittavaksesi, ja vastaat siinä oleviin asioihin, eikä niin että "ei ole näin, jotain on hampaankolossasi, en ala vastaamaan".

Tuo kertoo itse asiassa aika paljon jo ongelmastasi keskustelukumppanina. Et keskity siihen mitä sanotaan, vaan omaan riitelynhaluusi. Voit toki osoittaa olevani väärässä, ja vastata lainaamaasi kirjoituksen sisältöön, mutta näinhän ei tule tapahtumaan, koska kykysi itsereflektioon puuttuu täysin.

Jokaisella on tarve olla olemassa, tarve osallistua, tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta jos ei hyvällä pärjää, toimitaan huonolla.

Koitas AP joskus kuunnella mitä toinen sanoo. Ja toteat siihen että voi olla. Huomaat ettei mitään tapahdu, ei ole katastrofi, vaikka esim myöntää olevansa väärässä tai vaan jättää räyhäämättä.

Asioista voi puhua arvottamatta niitä hyviksi tai huonoiksi. Toki lokerointi on tapa kontrolloida.

Olet läheisillesi varmaan aivan tajuttoman rasittava ihminen. Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Kyllähän mä nämä asiat tiedän. Siksi etsin itsessäni (tai muissa samankaltaisissa) niitä syitä, tarvetta, mistä tämä on opittu, miten tästä kannattaa opetella, jne. Joten tämä kommentti on joo totta, mutta ei tarjoa tähän keskusteluun mitään sisältöä.

Ap

Miksi ihmeessä sinun pitäisi voittaa keskustelu, kun olet väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että sinua triggeröi se, jos äitisi oli kova välttelemään konfliktia. Aikuisen pitäisi kestää lapselta (lähes) kaikki ja pistää rajat, eikä opettaa lasta vaientamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, kun ne ovat aikuiselle liian haastavan tuntuisia. Olet kenties halunnut pienenä voittaa äitisi, mutta toisaalta olisit halunnut, että sinulle laitetaan vastaan tarpeeksi, ja siitä jää jäljelle vihaisuutta. Tällainen on yllättävän tuhoisaa monella tavalla. Lapsi ei tule kuulluksi ja tunteiden tunnistaminen voi hankaloitua. Lisäksi lapsen vanhempi tulee nähdyksi lempeänä ja "helppona" ihmisenä, vaikka on oikeasti ongelmia aiheuttava myötäilevyydessään ja negatiivisuuden vaivihkaisessa torjunnassaan. Nykyään sinun on vaikeaa vastustaa tilaisuutta uudelleenluoda ja ikäänkuin korjata tilanne.

Äiti laittoi kyllä rajat ja huonoa käytöstä ei hyväksytty. Mutta antoi periksi kaikki väittelyt sellaisella "antaa olla" asenteella. Lapsena jo kaikki sisarusten riitely pyrittiin lopettamaan heti mahdollisimman pian vaikka sitten toteamalla "no hyppää vaikka kaivoon jos haluat mutta nyt suut kiinni".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Provosoidut helposti. Sinuun on lapsena vaikutettu verbaalisesti, olet nuorin lapsi/sisaruksia isolla ikäerolla, isäsi/äitisi haastoi sinua verbaalisesti ja pienen lapsen kiukku pikkuhiljaa jalosti sanailijan (mutta provosoituminen, puolustuskannalle jääminen ja rentouden puute (hällä väliä/hyvä itseluottamus) jääneet)?

En ole ap, mutta tunnistan itsessäni hyvin paljon samoja piirteitä kuin hänessä on ja siksi jäin seuraamaan tätä keskustelua.

Tämä yllä lainattu luonnehdinta pitää lähes 100 %:sti paikkansa kohdallani ja olen tosi hämmästynyt, että joku palstalaisista osuu näin oikeaan! Oletko kenties psykiatri/psykologi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Kyllähän mä nämä asiat tiedän. Siksi etsin itsessäni (tai muissa samankaltaisissa) niitä syitä, tarvetta, mistä tämä on opittu, miten tästä kannattaa opetella, jne. Joten tämä kommentti on joo totta, mutta ei tarjoa tähän keskusteluun mitään sisältöä.

Ap

Taas vastasit hyvään kommenttiin mitätöimällä ja näpäyttämällä. Ikäänkuin sinulla olisi oikeus arvioida, kenen kirjoitus täällä vauvapalstalla on arvokas ja tuo jotain uutta keskusteluun. Kuulostat hyvin narsistiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Täällä toinen vanhempi rouva mutta valitettavasti on se havainto, ettei kuspäiden luonne muutu ajan myötä kuin huonompaan suuntaan. Käytös voi joskus rauhoittua mutta luonne on sama. Se temperamentti, että koko ajan pitää olla vastakkain asettelua.

Onneksi on myös hyviä rauhallisia kavereita, jotka sietävät omia ja muiden puutteita ja elää niistä huolimatta. Sietää että toisella on eri mielipide.

Räksyttäjillä ei ole rauhaa ja joskus tuntuu että se on niille aivan oikein.

Nämä on aika ikäviä kommentteja, että lakaistaan asiat "se on vaan tollanen kusipää" maton alle, eikä yritetä nähdä niiden asioiden taakse. Myös sen "räksyttäjän" dissaaminen on sellaista hiljaista räksyttämistä. Ihmisen psykologia on mielenkiintoista, mutta vaatii paljon ajattelua ja ymmärtämistä.

Ymmärrän tämän. Minusta on mielenkiintoista pohtia sitä käytöstä ja miksi joku ajattelee tai kokee noin eri tavalla kuin minä. Mutta syyllistynhän tuohon itsekin, kun ajattelen ihmisistä että "no se on vaan noin tyhmä" ja sitten sivuutan kaiken sen sanoman ja kommentit.

Ap