Lue keskustelun säännöt.
"En ehtinyt vastaamaan puheluihis, kun oli siivous/ elokuva Netflixistä/ tms. meneillään... "
28.09.2020 |
Mitä mieltä?
Itseäni ihmetyttää, ettei muka voi pistää leffaa hetkeksi tauolle tai lopettaa siivousta siksi aikaa, kun näkee että ystävä soittaa!
Kommentit (53)
Vaikutta ap aika kontrolloivalta ihmiseltä joka sitten syyllistää ja loukkaantuu kun kaikki eivät toimi sinun mielesi mukaan. Vallankäytön keinohan tuo on että jos ei heti vastata niin ollaan ihmeissään ja loukkaannutaan. Jos on muu tekeminen kesken niin miksi se pitää vain sinun takiasi keskeyttää? Odottaako muu perhe tai puoliso tunnin että päästään jatkamaan sitä leffaa jne. kun kaikki muu on jätettävä sillä sekunnilla kun sinä satut soittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttynyt ihmisten itsekkyydestä
Onko tosiaankin näin että myös ystävyyden hoitoon varataan aika?
"Ole yhteydessä klo 11-12, silloin voin vastata. Ja olethan lyhyt ja ytimekäs, minulla on muutakin elämää kuin kuunnella jaarrituksiasi"
Vierailija kirjoitti:
Järkyttynyt ihmisten itsekkyydestä
Onko tosiaankin näin että myös ystävyyden hoitoon varataan aika?
"Ole yhteydessä klo 11-12, silloin voin vastata. Ja olethan lyhyt ja ytimekäs, minulla on muutakin elämää kuin kuunnella jaarrituksiasi"
Missä hiton ajalla pitäs elää se oma elämä, ja hoitaa velvollisuudet, jos aina pitäis ehtiä kuuntelemaan toisia?
Mulle on tänä aamuna soittanut kolme(!) kaveria, yhtä kuuntelinkin tunnin, mutta kahdelle sen jälkeen soittaneelle en vastannut, kun olen juurikin siivonnut taloa. Nyt tulin pitämään ruokataukoa.
Vielä jatkettava hommaa, että ehdin kaiken valmiiksi, ennenkuin lähden iltavuoroon.
Koko siivous olisi pitänyt unohtaa, jos olisin vastannut näille kahdelle muullekin, joiden tiedän höpöttelevän niitä näitä vähintäänkin sen tunnin..!
Niin, mutta NÄKEEKÖ sitä puhelua, jos siivoaa? Sulle voi ap tulla yllärinä, että aika monet meistä eivät kotona koko ajan kanniskele kännykkää ja pidä sitä silmällä. Minä en ainakaan, voi helposti mennä vuorokausi ennen kuin huomaan jonkun viestitelleen tai soittaneen. Minulla on kyllä kännykässä äänet päällä, mutta jos se on unohtunut kauppareissun jälkeen käsilaukkuun tai takin taskuun tai jos imuroin kovaäänisesti, sitä soittoa ei kuule.
Joten ihan kaikkea ei nyt ap kannata ottaa kritiikkinä sinun persoonaasi kohtaan. Tai ota vaan, mutta tuolla metodilla olet kohta ystävätön.
Mulla on joitakin tuttuja, jotka odottavat välitöntä reagointia viesteihin (harva soittelee). Itse teen työtä, jossa en voi notkua puhelimella, ja outoa on mun mielestä se, että mun käsityksen mukaan myös heidän työnsä on sellaista, että on vähintäänkin erikoista, että voivat jatkuvasti neppailla omalla puhelimella.
Tässä taannoin oli episodi, että yksi tuttu viestitteli aamulla, olisi tarvinnut "pikaista" neuvoa eräässä asiassa. Ei siis mitään henkeen tai terveyteen tms liittyvää. Ei edes työhön, vaan ihan omia juttujaan. Luin viestin vastaamatta vasta tunteja myöhemmin, sitä ennen en ollut pystynyt edes koskemaan omaan puhelimeen. Se hänen tilanteensa oli jo ohi, ja olin edelleen töissä, ja ajattelin palata asiaan illalla paremmalla ajalla, kun kiirettä ei enää ole.
Illalla sitten laitoin viestiä ja pahoittelin etten voinut reagoida viestiin heti, kun olin töissä, ja kysyin saiko avun muualta. Ei ikinä vastannut tähän mitään. Päiviä myöhemmin itse viestittelin jotain kiireetöntä asiaa ja häneltä tuli salamana vastaus "olen töissä, mutta palaan asiaan". Oli jotenkin niin selvä näpäytys, että katsos, näin sitä kuuluu toimia. 😄
Mulle itselleni kyllä ihan se pelkkä vastaamattomuus, saatikka ettei viestiä ole luettu, riittää kertomaan ettei toinen nyt ehdi ja pysty vastaamaan. En tarvitse siihen mitään sanallista vastausta.
Tämä nykyinen oletus 24/7 saatavilla olemisesta on jotenkin rankkaa. Onko muidenkin mielestä? Pitäisi olla somessa esillä ja sitten pitäisi olla vielä jatkuvasti tavoitettavissa. Ja tämä oletus toki tulee niiltä ihmisiltä jotka itse elävät tällaista elämään, liekö tämä nykyää enemmistö ihmisistä, en tiedä.
Itse olen jo aikalailla vetäytynyt somesta ja työnumeron olen antanut niille joiden on pakko saada tarvittaessa kiinni työpäivän aikana. Vapaa-ajalla olen kohtuu hyvin tavoitettavissa, tosin mun vapaa-aika on usein silloin kun muut ovat töissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ehdi, enkä jaksa puhua jatkuvasti puhelimessa. Siinä on yksi asia minkä takia takia viihdyn paremmin ilman kavereita. Kauhean rasittavaa, että jotkut haluavat soitella usein ja lörpötellä jotain jonnin joutavaa, en vain millään jaksa sitä. Toisille se sopii, mutta on myös monia joita se vain kuluttaa. Kyllä sitä sitten soittaa takaisin, kun on parempi hetki.
Ei haittaa jos ei vastaa jos kyse on tosiaan kaverista, jolle soittelee vapaa-ajalla. Jos kuse on työkaverista työaikana, se on sitten ihan eri juttu, esim. perjantaina mun pomon piti hyväksyä kiireellinen meno, mutta ei vastannut mulle koko päivänä kun oli lapsenlapsen kanssa metsässä kävelyllä (siis työaikana)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutta ap aika kontrolloivalta ihmiseltä joka sitten syyllistää ja loukkaantuu kun kaikki eivät toimi sinun mielesi mukaan. Vallankäytön keinohan tuo on että jos ei heti vastata niin ollaan ihmeissään ja loukkaannutaan. Jos on muu tekeminen kesken niin miksi se pitää vain sinun takiasi keskeyttää? Odottaako muu perhe tai puoliso tunnin että päästään jatkamaan sitä leffaa jne. kun kaikki muu on jätettävä sillä sekunnilla kun sinä satut soittamaan?
Mulla oli tollanen frendi, joka oletti aina kaiken menevän Hänen Ylhäisyytensä aikataulun, ja tahdon mukaan. Joka tilanteessa. Jos ei mennyt, tuli bumerangiakin nopeammin tulikivenkatkuinen kirje, jossa irtisanoi ystävyyden, ja muisti tietysti julistaa omaa erinomaisuuttaan minuun verrattuna, ja se uhriutuminen .. Kautta Merlinin Parran !!! ..
Ja tuollaisen kirjeen sai hältä, jos julkes jättää puhelimen kotiin mennessään koiran kans ulos, pikanen kauppareissu, nopea kirjeenpostitus, lekuri, migreenikohtaus, tai muu sairastuminen jne.
Ei siis hirveästi vaatinu.
Vuoden verran tasapainoilin, ja sitten pidin huolta, että se viimenen ystävyyden irtisanominen tosiaankin on sitä itteensä.
Ihmisenä otti enemmän, ku anto.
Itse vihaan puhelimessa puhumista ja vastaan vain pakollisiin puheluihin. Läheiseni tietävät että viestillä saa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei ole opetettu vastuullisuuta ja käytöstapoja. Itse vastaan aina puhelimeen, aina klo 6-21 välillä. Hiljaisuus on taloyhtiössä 21-6, joten pakko hoitaa kaikki tärkeät sitä ennen jolloin kännykkää ei saa käyttää.
Toivottavasti teille ei tule tulipaloa klo 21-6. Älä nyt höpsi.
Ootko hieman yksinkertainen, kultani? Tottakai poikkeustilanteissa saa käyttää puhelinta. Kuulitko, POIKKEUSTILANTEISSA.
No kyllä puhelinta saa käyttää ihan mihin aikaan hyvänsä.
Teillä varmaan saa, uskon siihen. Meidän taloyhtiössä on vain eri säännöt. Näihin siis suostuttiin kun allekirjoitettiin vuokrasopimus.
Nyt teitä on kyllä pissitty silmään.
Omakohtaista kokemusta ystävästä joka ei koskaan vastannut puhelimeen kun soitin. Silloin ajattelin vain soittaneeni sopimattomaan aikaan enkä siitä murehtinut enempiä. Soittelin sitten joskus uudestaan tai jos oli esim tapaamisesta kyse niin laitoin viestiä perään johon vastasi melko ripeästi.
Kerran satuin olemaan ystäväni lähellä puhelimen soidessa. Katsoi vain eikä vastannut. Tytär soitti. Puhelin alkoi uudelleen soimaan johon ystäväni ivallisesti totesi että hänen lähipiirinsä tietää soittaa kahdesti kun tärkeää asiaa, ei hän vastaa ensimmäiseen soittoon.
Olin järkyttynyt. Ja samalla tajusin asioita. Olin kuvitellut ystäväni ystäväksi, tulipa napautus oikealle paikalle välittömästi.
Yritin jatkossa pitää yhtettä samoin kuin ennenkin, soittamalla kerran. Ei vastannut. Itse hän ei soittanut eikä viestitellyt. Kunnes sitten oli hänellä vuoden päästä vapaa ja hän olisi halunnut mut kanssaan "Oluelle, heti!"
Kumma kyllä, en ollut kiinnostunut. Siihen katkesi "ystävyys", oman pääni mielikuvituksen tuote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ymmärtää. Elokuvan katselu voi olla kokonaisvaltainen kokemus, johon on varattu aika ja josta haluaa nauttia täysin siemauksin ikäänkuin olisi elokuvateatterissa. Siivous taas voi olla suorastaan meditatiivinen rituaali tai kuten minulla, nautinnollinen liikuntahetki; laitan kuulokkeet korville ja kuuntelen äänikirjaa samalla kun hikoilen imurin varressa ja juoksen edes takaisin. Olen kuumissani ja hikinen siivouksen jälkeen, mutta jos keskeytän sen ja "joudun" juttelemaan vaikka 15 minuuttia ei-kiireellisen asian takia, draivi katoaa ja tulee vilu.
Tulva! Heinäsirkkoja! Serkku tuli käymään!