Lue keskustelun säännöt.
Ystävän tauoton puhe itsestään
28.09.2020 |
Viime aikoina olen huomannut, että tapaamiset yhden ystäväni kanssa ottavat enemmän kuin antavat. Ystäväni puhuu tauotta, siis todella tauotta, ja vain omista asioistaan. Voi puhua parikymmentä minuuttia monologia esimerkiksi uudesta miesystävästään. Hän selittää paljon samoja juttuja moneen kertaan, ei ilmeisesti muista, että on jo kertonut jonkun asian edellisellä tapaamiskerralla. Kaikki jutut pyörivät hänen elämänsä ympärillä. Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu tai saattaa kysäistä muka nimellisesti, mutta ei jaksa kuunnella vastausta, koska keskustelu kääntyy taas nopeasti häneen ja hänen elämäänsä.
Tällaisia monologeja on tosi raskasta kuunnella. Onko tilanteeseen ja tällaisen vuorovaikutuksen katkaisemiseen mitään keinoja? Siis muuta kuin, että "Älä tapaa sitä".
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala sinäkin puhumaan itsestäsi. Ehkä tajuaa sitten... Ehkä ei.
Mun kavereista 90%. Olen ikävä kyllä hyvä kuuntelija.
Tähän ihmistyyppiin ei auta, että kertoo kuulleensa jutut jo aikaisemmin. Ei auta yritykset vaihtaa puheenaihetta. Hän tarvitsee vain yleisön, jonka eteen levittää oman elämänsä keskinkertaisuuksien valkokangas.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä narsisti
Ei tuo mitään narsismia.
Jotkut ihmiset ovat vain tuollaisia, ensinäkin he puhuvat aina paljon, ja toiseksi haluavat kertoa itsestään ja omista jutuistaan. Onhan tuo tietynlaista itsekkyttä, mutta silti he voivat olla hyvinkin empaattisia ja ottaa osaa läheistensä ja ystävien vastoinkäymiseen, toisin kuin narsistit.
Mikä helvetti tuo narsismi on muka joka asian syy ja aina?
Tämän palstan mukaan joka toinen ihminen olisi narsisti.
Ne ihmiset jotka puhuvat paljon, puhuvat paljon myös omasta itsestään, eikä se mitään narsismia ole.
Moni ei edes käsitä, mitä tuo sana narsismi kokonaisuudessaan tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä narsisti
Oletko tavannut tuon ihmisen?
Oletko psykologi tai psykiatri?
Nimittäin psykologi ja psykiatriakaan eivät voi helposti kertoa ja diagnosoida ihmistä narsistiksi.
Kummallista, että sinä osaat. Tuosta noin vaan, jonkun ihmisen aloituksen pohjalta osaat kertoa henkilön olevan narsisti.
En nyt taukoamatta puhu itsestäni mutta tyylinä ei ole puhua muista ihmisistä joten mistäpä silloin puhuisi kuin itsestään, vallitsevasta maailmantilanteesta tai vaikkapa säästä. Toiset puhuvat taukoamatta toisista ihmisistä.
Riippuu miten puhutaan omasta itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläsi on huolia? Kun on tarpeeksi ahdistunut ja stressaantunut, saattaa hyvälle ystävälle "oksentaa" asioitaan liikaakin. Teen tätä itse myös ja jopa tiedostan asian. Minulla ratkaisu on ollut terapeutun hankkiminen ja tauko yhteydenpidossa niihin "ystäviin", jotka eivät jaksa huoliani kuunnella. Yleensä vaikeudet erottavat tosiystävät hyvän päivän tutuista. Aloittaja ilmeisesti kuuluu jälkimmäisiin.
Sama ongelma tuttavallani. Itse olen aina keskeyttänyt puhetulvan sanomalla: Voi ei, ihanko totta...mutta kuunnellaanpa nyt, mitä minulla on sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen höpöttäjän juttuja on tadella raskasta kuunnella. Erityisesti raivostuttavat ne uudelleen kerrotut jutut, joka tekee todella hölmön olon.
Olenko itse tyhmä kun kuuntelen moista turhanpäiväistä lätinää.
Ihan tuttua. Saat olla likakaivona kun tuo vuodattaa haluamiaan asioita joissa ilmeisesti kokee olevansa erityinen ja jos yrittää vaihtaa puheenaihetta yhtään hänestä epämieluisammille aihe-alueille niin tulee äkisti kiireitä menoa. Yleensä jos yrität puhua omista asioista niin tulee selvä osoitus siitä etteivät ne kiinnosta tai ole tärkeitä asioita. Kyllä noissa tyypeissä usein on aika paljon psykopaattisia piirteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on tällainen. Ei toki ollut tavatessamme. Silloin kykeni hyvin vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Nykyään ei. Hän puhuu tauotta. Jos ei puhu, tarvitsee jotakin muuta virikettä. Kännyn selailu tms. (Omasta mielestäni on ADD-tyyppinen ihminen, mutta mikä minä olen diagnooseja tekemään.)
Nykyään koen voivani huonosti mieheni seurassa. Jos koetan sanoa jotakin väliin, hän puhuu päälle. Jos aloitan sanomaan jotakin, hän keskeyttää.
Olen neuvoton tilanteessa.
Kaveripiirissäni on yksi tällainen tauoton monologien pitäjä. Vahingosta viisastuneena neuvon näin:
Nähkää harvemmin ja jossakin sellaisessa paikassa, että aikaraja tulee vastaan. Menkää vaikka lounaalle ja sano jo ennakkoon, että sun täytyy viimeistään yhdeltä olla töissä. Älä kutsu tällaista itsestään puhuvaa puhekonetta kotiisi. Itse kuuntelin kerran neljä tuntia keittiönpöydän ääressä monologia, enkä voinut / kehdannut sanoa, että nyt voisit lähteä.
Voitko välttää kahdenkeskisiä tapaamisia? Usein monologin pitäjiä on helpompi sietää isommassa porukassa, sillä siellä voi vetäytyä ehkä keskustelemaan jonkun muunkin kanssa tai keskustelua on helpompi siirtää muihin asioihin kuin tämän yhden hölöttäjän elämäntarinaan.
Kun ystäväsi kertoo juttuja, jotka olet kuullut, voit hyvin sanoa, että oletkin kertonut tuon jo, tästä sanoitkin jo viimeksi, joo mä muistan tämän. Ei auta aina, sillä usein itsekeskeinen puhekone kertoo jutun siitä huolimatta. Oletpa ainakin yrittänyt.
Mieti jo ennen tapaamista muutamia aiheita, joista itse haluat kertoa. Viime viikonlopun mökkireissu, sattumus töissä, tv-ohjelma, päivän politiikka. Kerro sinnikkäästi, vaikka todennäköisesti monologin pitäjä yrittääkin kääntää keskustelun itseensä nopeasti. Sano jaa, mutta siis se meidän mökkireissuhan...ja jatka juttuasi.
Eivät nämä omista asioistaan tautotta puhuvat mitään psykopaatteja tai narsisteja ole, vaan kehnoilla vuorovaikutustaidoilla varustettuja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissäni on yksi tällainen tauoton monologien pitäjä. Vahingosta viisastuneena neuvon näin:
Nähkää harvemmin ja jossakin sellaisessa paikassa, että aikaraja tulee vastaan. Menkää vaikka lounaalle ja sano jo ennakkoon, että sun täytyy viimeistään yhdeltä olla töissä. Älä kutsu tällaista itsestään puhuvaa puhekonetta kotiisi. Itse kuuntelin kerran neljä tuntia keittiönpöydän ääressä monologia, enkä voinut / kehdannut sanoa, että nyt voisit lähteä.
Voitko välttää kahdenkeskisiä tapaamisia? Usein monologin pitäjiä on helpompi sietää isommassa porukassa, sillä siellä voi vetäytyä ehkä keskustelemaan jonkun muunkin kanssa tai keskustelua on helpompi siirtää muihin asioihin kuin tämän yhden hölöttäjän elämäntarinaan.
Kun ystäväsi kertoo juttuja, jotka olet kuullut, voit hyvin sanoa, että oletkin kertonut tuon jo, tästä sanoitkin jo viimeksi, joo mä muistan tämän. Ei auta aina, sillä usein itsekeskeinen puhekone kertoo jutun siitä huolimatta. Oletpa ainakin yrittänyt.
Mieti jo ennen tapaamista muutamia aiheita, joista itse haluat kertoa. Viime viikonlopun mökkireissu, sattumus töissä, tv-ohjelma, päivän politiikka. Kerro sinnikkäästi, vaikka todennäköisesti monologin pitäjä yrittääkin kääntää keskustelun itseensä nopeasti. Sano jaa, mutta siis se meidän mökkireissuhan...ja jatka juttuasi.
Eivät nämä omista asioistaan tautotta puhuvat mitään psykopaatteja tai narsisteja ole, vaan kehnoilla vuorovaikutustaidoilla varustettuja ihmisiä.
Tunnen tällaisen viisikymppisen lähihoitajan, ja hänessä on kyllä myös narsistisia piirteitä rutkasti.
Ehdota tapaamista jonkun tekemisen merkeissä, esim. menkää uimaan halliin tai elokuviin. Se hillitsee puhumista.
Olen entinen monologi.
En ymmärtänyt omia ongelmia ja se on hätähuuto auta!
Tiesin että jotain on vialla, en vain ymmärtänyt mikä.
Se puhetulva että tässä nää on, sano sano mikä vialla!??
Tästä on nyt 7v aikaa kun tajusin oman kuormittavuuteni.
Mikä olisi auttanut?
Voitko ottas ystävääsi kädestä myös näin korona aikana ja sanoa hänelle: ystävä kallis, en tiedä mikä sinulla on hätänä ja olen pahoillani, en osaa ratkaista ongelmaasi. Sinun täytyy nyt itse pysähtyä ongelmasi ääreen ja hankkia apua. Voin olla ystäväsi ja kuunnella, neuvoja minulla ei ole.
Joku ystävistäni sanoi minulle näin. Kuollaksenikaan en tiedä kuka ja se pelasti minut. Olin omassa suossani.
Kasvun paikka. Itselleni se oli avioero, muutto ja uusi työpaikka.
Koko elämä uusiksi.
Mäkin olen juuri väsyneenä ja huolien keskellä ollut monologin pitäjä. Ei silloin ole resursseja toisen kuunteluun, valitettavasti. Pahaltahan se kuulostaa eikä ole reilua, mutta niin se van menee. Mulle tuli tapaamisten jälkeen itselleni paha mieli kun olin vaan hölösuuna enkä antanut toiselle puheenvuoroa.
Nyt oon vähän paremmassa paikassa ja jaksan kuunnella muitakin. Mutta ei kannata heti teilata kamalaksi ihmiseksi, voi olla vaan viimeisen päälle väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ala sinäkin puhumaan itsestäsi. Ehkä tajuaa sitten... Ehkä ei.
Ei tällaiset ihmiset tajua. He ovat syvästi itsekeskeisiä ja hetken kuunneltuaan kääntävät puheen pois "tylsästä" aiheesta takaisin "kiinnostavaan" aiheeseen, eli takaisin itseensä, tajuamatta oikeastaan, mitä tekevät tai miltä se toisesta tuntuu.
Mulle kävi kerran niin, että muutaman viinilasin jälkeen mittani meni yli tällaisen ihmisen kanssa ja purskahdin ITKUUN. Olin siis yrittäny kertoa jotain itselleni tärkeää ja hän silti vain käänsi aiheen takaisin itseensä. Jäi aivan äimistyneenä toljottamaan, kun minä siinä itkin.
Ei hän parantanut tapojaan juuri lainkaan edes tämän jälkeen, emmekä näe nykyään usein. (Vaikka selitin kyllä, miksi itkin ja asiasta muka keskusteltiin.)
Mulla ollut samanlainen "kaveri". Oli aina sama juttu: hän dominoi keskusteluja täysin ja puhuu vain itsestään. Alkuaikoina pidin hänen tarinoitaan hauskoina ja häntä hyvänä tarinankertojana, mutta sitten alkoi todella kyllästyttää. Vuosien varrella hänen juttunsa ovat vielä muuttuneet aina vain negatiivisemmiksi, ja huomasin olevani aina ihan loppu ja pahalla tuulella yhteisten näkemistemme jälkeen. Nykyisin en enää pidä häneen yhteyttä ja välttelen kaveriporukkamme tapaamisia, jos hän on niissä mukana.
"Kaveri" on vieläpä niin törkeä, että jos me muut keskustelemme jostain aivan muusta ja mukavistakin asioista, kuten toistemme kuulumisista, hän kysyy suoraan: "joo, mutta voitaisko me nyt hetki puhua musta ja mun saavutuksesta X?"
Nuo muut kaveriporukkamme tyypit eivät ole lakanneet pitämästä yhteyksiä häneen, ja tuntuvat jopa kunnioittavan häntä. En voi ymmärtää miksi.
Oletko kokeillut sitä, että sanot, että joo, olet kertonut tämän asian jo?