Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen
05.12.2013 |
Voi vit.. sanon minä.. eli mulla 1,5v yhden illan jutusta syntyny tyttö, lapsen isällä siis perhe toisaalla. (en nyt kaipaaa saarnaa) Ensin pidettiin tiiviimmin yhteyttä tytön synnyttyä ja sitten mulle tuli uudet (mies) kuviot joten yhteydenpito harveni. Sitten ei mitään yht äkkiä ja olimme sopineet että hän hoitaa yhteydenotot ettei paljastuta. Vitutti koska aluksi mies tuki taloudellisesti paljonkin, ei siis isyyttä tunnustanut tms. mutta hoiti oman velvollisuutensa. Nyt sitten kuulin syyn loppuneisiin yhteydenottoihin eli mies kuollut :o jo joskus keväällä.
Nyt mitä teen, että tyttäreni saa perinnöstä sen mitä hälle kuuluu? Isyyttä ei ole tunnustettu mutta mulla on viestejä, maileja , valokuvia miehestä tytön kanssa yms joka todistaa. Kenen puheille marssia? Miehellä siis avovaimo ja kaksi lasta.
Kommentit (322)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:31"]
Ap, soitat heti huomenna lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon. Ja saamarin harakat lakatkaa ilkkumasta, ap pitää vain oman lapsensa puolia.
Ja jos jonkun herkkis eronnut äiti katkeroituu vielä enemmän kun sivusuhde tulee ilmi, niin syyttäköön itseään. hänhän on eronnut jo.
Mutta kerää kaikki todisteet mitä sinulla miehestä on, sillä tulet tarvitsemaan niitä.
Asialle voidaan varmasti vielä tehdä jotakin.
[/quote]
Niin siis mun vanhemmat oli yhdessä koko mun isän eliniän. Ero astui voimaan ennen isän kuolemaa mutta mun vanhemmat olivat palanneet yhteen. Ja mitä siihen naiseen tuli niin soitin hänelle kirjeessä näkyvään puhelinnroon ja kysyin jossain vaiheessa miten he päätyivät hommailemaan keskenään. Nainen sanoi että isäni oli työpaikan juhlissa ollut surkeana kun olivat äidin kanssa riidelleet. Nainen oli sitten päättänyt vähän piristääalkoholinterästämää isääni, yhteen kertaan se oli jäänyt ja isäni oli heti raskaudesta kuultuaan sanonut ettei aio erota mutta voi huolehtia lapsen elatuksesta ja niin olikin tehnyt lupauksensa mukaan, nainen ei pitänyt omaa lupaustaan eli suutaan kiinni. Mun vanhemmat olivat yhdessä teini-iästä asti ja isäni kuoli siis tosi nuorena.
Kysyin naiselta että miksi hän otti yhteyttä ja hänen argumenttinsa oli että hänen mielestään mun isän perheen pitää tietää asiasta. Tosiasiassa hän oli kuitenkin perinnön perässä ja se ilmeni jonkun ajan päästä kun keskustelua jatkoimme. Sanoin heti että mun isältä ei jäänyt mitään hänen lapselleen että joitakin valokuvia voin lähettää jotta lapsi voi tutustua isäänsä ja isovanhempiinsa, on sellainen suku että tietoa löytyy vaikka historiankirjoista ja netistä. No nämä valokuvat eivät kiinnostaneet eikä mikään muukaan kun rahaa ei kerran ollut jaossa.
Lain mukaan tuolle lapselle ei kuulunut mikään mun isältä. Tarkistin sen sukuumme kuuluvilta asianajajilta.
Sanoin vielä puhelun loppuun tälle naiselle että mun mielestä harvinaisen tylyä lasta kohtaan tehdä sellainen sopimus lapsen isän kanssa että kun tämä vaan maksaa niin lapsen ei tarvitse edes tavata isäänsä. Nyt lapsi ei koskaan voi tutustua häneen eikä oikeastaan luoda mitään kunnollista suhdetta aikuisiin sisarruksiinsakaan. Tämä lapsi oli siis kymmenvuotias ja saanut alkunsa aikana jolloin minäkin muistan että vanhemmilla oli rankkaa, taloudellisesti ja henkisesti. Mun isä oli silloin 30 ja äitini nuorempi, mun äiti oli 17 kun mä synnyin. Tottakai isä oli syypää yhtä paljon hairahdukseensa mutta miksi te ajattelette että mun äidin pitäisi siitä kärsiä loppuikänsä, mistä hän saa syyttää itseään? miehensä hairahduksesta? Siitä että tiesi koko ajan että joku on vialla mutta yritti isäni kanssa hoitaa parisuhdettaan? Ja jos oikein haluatte tietää niin vanhempani erosivat viime laman aikana siksi että toinen voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin toisen pystyen näin pysymään taloudellisesti pystyssä, eivät siksi että heillä olisi mennyt huonosti keskenään. Ja mun isä oli kertonut ennen kuolemaansa mun äidille että on tehnyt jotakin jota ei koskaan voi antaa itselleen anteeksi muttei pystynyt sitä kertomaan äidille elinaikanaan, ehkä ajan mukaan olisi pystynyt jos olisi saanut elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota heti yhteys isovanhempiin! Normaali isovanhempi ottaa asian kyllä hyvin, ensin voi järkyttyä mutta onhan lapsesi heidän poikansa lapsi!
Lapsella on oikeus tietää juurensa, sehän on ihan selvä ja uskon että isovanhemmatkin ovat tyytyväisiä saadessaan tietää! Lapsesi on ihan saman veroinen kuin nuo muutlapset eiväthän hekään olleet avioliitossa syntyneet, kuka tietää olivatko edes tunnustettuja hekään! Kun vaan ajattelenkin että oma aikuinen lapseni kuolisi ja hänellä olisi tällainen lapsi, haluaisin tietää ja tutustua ilman muuta. Olisi kamalaa jos se salattaisiin!
Miksi ihmeessä sillä lapsella ei ollut oikeutta isäänsä ja sisaruksiinsa sekä isovanhempiin isän eläessä? Miksi ne oikeudet tulee vasta nyt isän kuoltua? Ap ja isä yhdessä päätti, että lapsen isyyttä ei selvitetä eikä lapsella anneta oikeuksia isäänsä. Sillä päätöksellä he eväsivät mm. sen perinnön lapselta. Miksi ap nyt itkee, hänhän itse päätti ettei isyyttä selvitetä. Kantakoon vastuun nyt päätöksestään. Nyt, mahdollisen perinnön odottaessa, ne lapsen oikeudet on yhtäkkiä kovin tärkeitä. Harmi vaan, että tällä hetkellä sillä lapsella ei näitä oikeuksia ole, koska isyyttä ei ole vahvistettu ja se vahvistaminen isän kuoleman jälkeen on kyllä aika hankalaa. Miksei ap:ta kiinnostanut turvata lapsen perintöosuutta heti tämän synnyttyä? Eikö tämä olis lapsen oikeus ja vanhempien velvollisuus? Miksi ihmeessä isovanhempien tai miehen avokin pitäis nyt oman surunsa keskellä hoitaa tän yhden lehtolapsen oikeudet kuntoon kun vanhemmilla ei ollut mitään tarvetta hoitaa niitä isän vielä eläessä? Missä on ap:n oma vastuu tilanteesta?
ap, ottamatta kantaa muuhun kuin asian oikeudelliseen puoleen, niin kehoittaisin kyllä miettimään tarkasti. Koska lasta ei ole tunnustettu, on tämä jälkikäteen hyvin hankala tehdä. On mentävä oikeuteen asti todennäköisesti ja tämä tulee kalliiksi. Perintö on jo jaettu ( jos sitä edes on) ja tämän riitauttaminen tässä tilanteessa tuskin on kannattavaa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:31"]
Ap, soitat heti huomenna lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon. Ja saamarin harakat lakatkaa ilkkumasta, ap pitää vain oman lapsensa puolia.
Ja jos jonkun herkkis eronnut äiti katkeroituu vielä enemmän kun sivusuhde tulee ilmi, niin syyttäköön itseään. hänhän on eronnut jo.
Mutta kerää kaikki todisteet mitä sinulla miehestä on, sillä tulet tarvitsemaan niitä.
Asialle voidaan varmasti vielä tehdä jotakin.
[/quote]
Niin siis mun vanhemmat oli yhdessä koko mun isän eliniän. Ero astui voimaan ennen isän kuolemaa mutta mun vanhemmat olivat palanneet yhteen. Ja mitä siihen naiseen tuli niin soitin hänelle kirjeessä näkyvään puhelinnroon ja kysyin jossain vaiheessa miten he päätyivät hommailemaan keskenään. Nainen sanoi että isäni oli työpaikan juhlissa ollut surkeana kun olivat äidin kanssa riidelleet. Nainen oli sitten päättänyt vähän piristääalkoholinterästämää isääni, yhteen kertaan se oli jäänyt ja isäni oli heti raskaudesta kuultuaan sanonut ettei aio erota mutta voi huolehtia lapsen elatuksesta ja niin olikin tehnyt lupauksensa mukaan, nainen ei pitänyt omaa lupaustaan eli suutaan kiinni. Mun vanhemmat olivat yhdessä teini-iästä asti ja isäni kuoli siis tosi nuorena.
Kysyin naiselta että miksi hän otti yhteyttä ja hänen argumenttinsa oli että hänen mielestään mun isän perheen pitää tietää asiasta. Tosiasiassa hän oli kuitenkin perinnön perässä ja se ilmeni jonkun ajan päästä kun keskustelua jatkoimme. Sanoin heti että mun isältä ei jäänyt mitään hänen lapselleen että joitakin valokuvia voin lähettää jotta lapsi voi tutustua isäänsä ja isovanhempiinsa, on sellainen suku että tietoa löytyy vaikka historiankirjoista ja netistä. No nämä valokuvat eivät kiinnostaneet eikä mikään muukaan kun rahaa ei kerran ollut jaossa.
Lain mukaan tuolle lapselle ei kuulunut mikään mun isältä. Tarkistin sen sukuumme kuuluvilta asianajajilta.
Sanoin vielä puhelun loppuun tälle naiselle että mun mielestä harvinaisen tylyä lasta kohtaan tehdä sellainen sopimus lapsen isän kanssa että kun tämä vaan maksaa niin lapsen ei tarvitse edes tavata isäänsä. Nyt lapsi ei koskaan voi tutustua häneen eikä oikeastaan luoda mitään kunnollista suhdetta aikuisiin sisarruksiinsakaan. Tämä lapsi oli siis kymmenvuotias ja saanut alkunsa aikana jolloin minäkin muistan että vanhemmilla oli rankkaa, taloudellisesti ja henkisesti. Mun isä oli silloin 30 ja äitini nuorempi, mun äiti oli 17 kun mä synnyin. Tottakai isä oli syypää yhtä paljon hairahdukseensa mutta miksi te ajattelette että mun äidin pitäisi siitä kärsiä loppuikänsä, mistä hän saa syyttää itseään? miehensä hairahduksesta? Siitä että tiesi koko ajan että joku on vialla mutta yritti isäni kanssa hoitaa parisuhdettaan? Ja jos oikein haluatte tietää niin vanhempani erosivat viime laman aikana siksi että toinen voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin toisen pystyen näin pysymään taloudellisesti pystyssä, eivät siksi että heillä olisi mennyt huonosti keskenään. Ja mun isä oli kertonut ennen kuolemaansa mun äidille että on tehnyt jotakin jota ei koskaan voi antaa itselleen anteeksi muttei pystynyt sitä kertomaan äidille elinaikanaan, ehkä ajan mukaan olisi pystynyt jos olisi saanut elää.
[/quote]
Eikö se sun isäs ollut ihan yhtä tyly kun ei halunnut tavata lastaan? Isäshän käytännössä hylkäsi oman lapsensa, maksoi naiselle jotta tämä pitäis suunsa kiinni eikä paljastaisi syrjähyppyä. Se nainehan kuitenkin hoiti sen oman lapsensa, toisin kuin isäsi. Miksi ihmeessä teet isästäsi jotain uhria ja hyväksikäytettyä. Sun isäs pani vierasta naista, sai sen seurauksena lapsen jonka sitten surutta hylkäsi. Ja suurin syyllinen on tää vieras nainen, joka kuitenkin hoiti ja huolehti sen sun sisaruspuolen?
Ja miksi ihmeessä joku vieras on vastuussa sun äidin surusta, jonka aiheutti sun ISÄS syrjähypyllään? Sun isäs se tässä vieraissa hyppi ja äitisi petti, ei se vieras nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ratkaisuun sitten päädytkin, kerro ainakin tytölle tämän ollessa vanhempi ketä ovat velipuolet. Että jos on tullut äitiinsä ei pane ainakaan tietämättään veljiensä kanssa.
Ikävä tilanne, ja ymmärrän että pienen lapsen kanssa sitä ei välttämättä heti ajattele, että pitää saada se isyys nopeasti tunnustettua jos vaikka jotain käy, mutta juuri sen takia se normaalisti hoidetaan nopeasti alta pois, kun yllättäviä asioita tapahtuu ihmisille. Päätitte lapsen biologisen isän kanssa yhdessä että näin mennään, hän tukee taloudellisesti mutta ei muuta. Jos isä olisi halunnut varmistaa että lapselle jää perintöä, hän olisi voinut lapsen tunnustaa. Kun hänellä on avovaimo ja lapsia, niin ne lapsen tunnustamiset on hänelle tuttuja asioita ja hän varmasti tiesi mitä se tarkoittaisi lapsen kannalta. Esimerkiksi että tieto hänen kuolemastaan olisi tullut teille virallista reittiä, vaikka yhteydenpito olisi katkennut vuosiksi. Jos lapsen etu ja oikeus isään ja isän perintöön olisi ollut tärkeimpänä, olisitte sen isyyden tunnustamisen hoitaneet, mutta ehkä punnitsitte kokonaisuuden niin että parempi kaikkien kannalta pitää tämä sukulaisuussuhde epävirallisena. Ehkä olisi kannattanut ajatella tarkemmin, tai sitten ehkä tämä oli kuitenkin ihan hyvä ratkaisu. Tuskin olet ainoa jolle on käynyt näin, eihän meillä muuten mitään isyydentunnustamisjuttuja tarvitsisi ollakaan jos kaikki sujuisi aina niin kuin suunnitellaan. Nyt vain selviätte sitten ilman sitä biolog. isän tarjoamaa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 00:45"]
Oli sillä mun käsittääkseni talo, autot, eläkemaksuja oli maksanut kun sanoi siitä joskus jne ettei mikään ihan persaukinen varmaankaan. Voi vit.. jo toisen kerran. Mistähän ne sen vanhemmat löytäisin. Nimistä ei mitään tietoa mutta alueen tiedän missä asuvat. Ehkä ne todella haluaisi tavata yhden lapsenlapsen vielä :) Tai sitten ei kun on saanut alkunsa miehen baarireissulta.. Mitähän helvettiä sille avokille sanon??
[/quote]
Just. että nyt sitten pitäs vaimon ja lasten luopua talostaan ja autostaan? Hölmö olet, eihän tuo mikään varakas ihminen ole, vaan ihan tavallinen. tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä kaikki rahat menee yleensä peruselämiseen ja lainan maksuun. Ja se vaimo on varmaan aika kovilla toimeentulonsa kanssa; yhden ihmisen palkalla on todella raskasta ylläpitää kahden ihmisen tuloille perustettu arki. Lapselle kuuluu se mikä lapselle kuuluu, mutta perhe voi olla todella surun murtama, eikä sun ajatusmaailmassasi ihan ensimmäiseksi näy olevan asiaankuuluvaa tilannetajua tai hienotunteisuutta. Ja oikeesti; ihminen jolla on tavallinen elämä ei ole välttämättä ollenkaan rikas, on vain sijoittanut rahansa järkevästi. Sinusta saa sen kuvan että huomaat tilaisuutesi tuleen hyötyä toisesta ihmisestä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:24"]
mun isä kun kuoli niin paljastui ihan just tälläinen tapaus. Nainen oli mennyt naimisiin sen jälkeen kun oli hommaillut isäni kanssa ja isä piti huolta yhteydenpidosta jottemme saisi tietää asiasta. vuoden verran naisella meni ennen kuin tajus että mun isä (ja hänen lapsen isä) oli kuollut. Idiootti otti kirjeellä yhteyttä mun äitiin, ei tiennyt että mun vanhempien ero oli astunut voimaan pari viikkoa ennen mun isän kuolemaa. Mukana oli kuva josta selkeesti näki että nainen ei valehdellut. Isyyttä ei oltu vahvistettu. Nainen ei asialle voinut mitään tuossa vaiheessa, mä olin se joka hoisi isän asioita hänen kuoleman jälkeen. Ainoa mitä nainen sai aikaan niin pilasi mun äidin elämän täysin. Mun äiti ei voi koskaan kysyä että miksi ja mitä tapahtui, miettii sitä sitten itsekseen synkkinä hetkinä.
Niin että jätä sen miehen perhe rauhaan.
[/quote]
Niin, mitäpä siitä syyttömästä lapsesta... Tärkeintähän on, ettei aikuisten ihmisten elämä järky... Eikö kukaan oikeasti tule ajatelleeksi asiaa lapsen kannalta? Eikö lapsella ole oikeus olla sukunsa tiedossa eikä salattu? Ei se ole lapsen tehtävä maksaa vanhempiensa (kyllä, kummankin!) virheistä, vaan aikuisten on taattava tällaisessa tilanteessa lapsen oikeudet. Varmasti äärimmäisen paska nakki, mutta minkä teet? Eipä tulisi pieneen mieleenkään rueta eväämään lapsen oikeuksia tuntea sukunsa ja toki myös saada osansa perinnöstä. Tässä kokisin normaalivaraisien ihmisen ollessa kyseessä (ei siis miljonäärien), että eleen symbolisuus ja mahdollisesti jotkin muistotavarat olisivat huomattavasti tärkeämpiä, kuin raha.
Typerintä tässä on se, että isyys on jätetty tunnustamatta. Mutta onkohan se ollut samanlainen asia kuin henkivakuutus; "onhan tässä vielä aikaa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:29"]
Mietinnässä on myös se miten ja mitäkautta tieto avovaimolle.. Että voiko saada jonkun viranomaistahon väliin tai muuta..
[/quote]Jos johonkuhun haluat yhteyden, niin etsi miehen vanhemmat ja asioit suoraan heidän kanssaan. Ehkä avovaimo voidaan silloin jättää tietämättömäksi.
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta jos mun poikani olisi kuollut jättäen jälkeen surevan vaimon ja lapset, varmaan ampuisin, jos joku horo tulisi jälkikäteen vonkumaan rahaa äpärälleen. Ja sen jälkeen tekisin kaikkeni, että horon ja hänen äpäränsä elämä olisi mahdollisimman paskaa.
Jos hoitaa asiat noin, kuten ap on hoitanut, välittämättä vittuakaan muista, silloin ei voi vaatia osakseen muuta kuin paskaa. POikaani en enää pystyisi läksyttämään.
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta olet aivan järkyttävä ihminen! Aikuinen nainen haukkuu toista horoksi ja pientä lasta äpäräksi! Hirveä olet!
Minä taas äitinä tuossa tilanteessa ottaisin uuden lapsenlapsen iloisena ja avosylin vastaan. Olisihan hän osaksi poikani! Järkyttynyt kyllä olisin, jos olisin kasvattanut pojan niin huonosti, että hän olisi jättänyt oman lapsensa asiat huolehtimatta mm. perintöä ajatellen... Mutta minkäs sille enää tekisi, kun poika olisi kuollut, muuta kuin itse huolehtisin asiasta.
Koska mies on lapsen siittänyt, on lapselle syntymästään alkaen Oikeutettu myös perintöönsä...
Että ihan lapselta pitäisi perintö viedä, ja vielä varmistaa, että lapsen elämä olisi mahdollisimman paskaa? :O Lapsen äiti on kyllä hoitanut asiat ihan yhtä huonosti kuin poikani, mutta häntä minä en olekaan kasvattanut, joten mitä se itse asiassa minulle kuuluu. Väleissä pyrkisin toki pysymään, että välit myös poikani lapseen pysyisivät avoimina.
Vaikka ei perintö mieheltä onnistuisikaan kannattaa ilmoittautua isovanhemmille. Jos on onnea voivathan olla innoissaan uudesta lapsenlapsesta ja sitä kautta voi saada jotakin. Varsinkin jos ovat varakkaita eikä muita lapsia ollut sieltähän sitä perintöä tulee aikanaan. Aikaisemminkin voi saada vaikka kuukausirahaa tai lapsen oma tili tms.
Tiedätkö oliko talo yksin miehen ja asuuko avovaimo siinä edelleen? Kyllä siitäkin pitäisi jotain saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:31"]
Ap, soitat heti huomenna lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon. Ja saamarin harakat lakatkaa ilkkumasta, ap pitää vain oman lapsensa puolia.
Ja jos jonkun herkkis eronnut äiti katkeroituu vielä enemmän kun sivusuhde tulee ilmi, niin syyttäköön itseään. hänhän on eronnut jo.
Mutta kerää kaikki todisteet mitä sinulla miehestä on, sillä tulet tarvitsemaan niitä.
Asialle voidaan varmasti vielä tehdä jotakin.
[/quote]
Niin siis mun vanhemmat oli yhdessä koko mun isän eliniän. Ero astui voimaan ennen isän kuolemaa mutta mun vanhemmat olivat palanneet yhteen. Ja mitä siihen naiseen tuli niin soitin hänelle kirjeessä näkyvään puhelinnroon ja kysyin jossain vaiheessa miten he päätyivät hommailemaan keskenään. Nainen sanoi että isäni oli työpaikan juhlissa ollut surkeana kun olivat äidin kanssa riidelleet. Nainen oli sitten päättänyt vähän piristääalkoholinterästämää isääni, yhteen kertaan se oli jäänyt ja isäni oli heti raskaudesta kuultuaan sanonut ettei aio erota mutta voi huolehtia lapsen elatuksesta ja niin olikin tehnyt lupauksensa mukaan, nainen ei pitänyt omaa lupaustaan eli suutaan kiinni. Mun vanhemmat olivat yhdessä teini-iästä asti ja isäni kuoli siis tosi nuorena.
Kysyin naiselta että miksi hän otti yhteyttä ja hänen argumenttinsa oli että hänen mielestään mun isän perheen pitää tietää asiasta. Tosiasiassa hän oli kuitenkin perinnön perässä ja se ilmeni jonkun ajan päästä kun keskustelua jatkoimme. Sanoin heti että mun isältä ei jäänyt mitään hänen lapselleen että joitakin valokuvia voin lähettää jotta lapsi voi tutustua isäänsä ja isovanhempiinsa, on sellainen suku että tietoa löytyy vaikka historiankirjoista ja netistä. No nämä valokuvat eivät kiinnostaneet eikä mikään muukaan kun rahaa ei kerran ollut jaossa.
Lain mukaan tuolle lapselle ei kuulunut mikään mun isältä. Tarkistin sen sukuumme kuuluvilta asianajajilta.
Sanoin vielä puhelun loppuun tälle naiselle että mun mielestä harvinaisen tylyä lasta kohtaan tehdä sellainen sopimus lapsen isän kanssa että kun tämä vaan maksaa niin lapsen ei tarvitse edes tavata isäänsä. Nyt lapsi ei koskaan voi tutustua häneen eikä oikeastaan luoda mitään kunnollista suhdetta aikuisiin sisarruksiinsakaan. Tämä lapsi oli siis kymmenvuotias ja saanut alkunsa aikana jolloin minäkin muistan että vanhemmilla oli rankkaa, taloudellisesti ja henkisesti. Mun isä oli silloin 30 ja äitini nuorempi, mun äiti oli 17 kun mä synnyin. Tottakai isä oli syypää yhtä paljon hairahdukseensa mutta miksi te ajattelette että mun äidin pitäisi siitä kärsiä loppuikänsä, mistä hän saa syyttää itseään? miehensä hairahduksesta? Siitä että tiesi koko ajan että joku on vialla mutta yritti isäni kanssa hoitaa parisuhdettaan? Ja jos oikein haluatte tietää niin vanhempani erosivat viime laman aikana siksi että toinen voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin toisen pystyen näin pysymään taloudellisesti pystyssä, eivät siksi että heillä olisi mennyt huonosti keskenään. Ja mun isä oli kertonut ennen kuolemaansa mun äidille että on tehnyt jotakin jota ei koskaan voi antaa itselleen anteeksi muttei pystynyt sitä kertomaan äidille elinaikanaan, ehkä ajan mukaan olisi pystynyt jos olisi saanut elää.
[/quote]
Eikö se sun isäs ollut ihan yhtä tyly kun ei halunnut tavata lastaan? Isäshän käytännössä hylkäsi oman lapsensa, maksoi naiselle jotta tämä pitäis suunsa kiinni eikä paljastaisi syrjähyppyä. Se nainehan kuitenkin hoiti sen oman lapsensa, toisin kuin isäsi. Miksi ihmeessä teet isästäsi jotain uhria ja hyväksikäytettyä. Sun isäs pani vierasta naista, sai sen seurauksena lapsen jonka sitten surutta hylkäsi. Ja suurin syyllinen on tää vieras nainen, joka kuitenkin hoiti ja huolehti sen sun sisaruspuolen?
Ja miksi ihmeessä joku vieras on vastuussa sun äidin surusta, jonka aiheutti sun ISÄS syrjähypyllään? Sun isäs se tässä vieraissa hyppi ja äitisi petti, ei se vieras nainen.
[/quote]
Kuule vaikka siksi että isäni olisi ottanut (ihan naisen oman sanojen mukaan) pojan omiin nimiinsä mutta nainen oli mielestään höveli eikä halunnut tätä ja saihan sitten yksinhuoltajatuet eikä tarvinnut paljon selitellä "kun ei tiennyt lapsen isää" ja sai sitten rahaa isältäni myös.
Sä olet idiootti. Tottakai se oli sekä mun isän että tämän "vieraan" naisen syy, kummankin, nainen meni vetelemään paljailla miehen kanssa jolla tiesi olevan perhe (olivat samalla työpaikalla töissä). Mun äidillä ei tähän ole osaa aikä arpaa.
Ja olet idiootti myös siinä suhteessa että luulet automaattsiesti ettei minun perheeni olisi ollut valmis tutustumaan tähän lapseen. Naiselle se olisi sopinut jos siitä olisi tavalla tai toisella maksettu.
Lapsi otti mun sisarrukseen yhteyttä tullessaan täysi-ikäiseksi. Valmis alkoholisti joka hautoi itsemurhaa, lapsuus äidin ja hänet adoptoineen äidin miesystävän kanssa ei ollut mennyt kovin hienosti. Äiti ei lisäksi ollut kellekään kertonut että pojan isä oli naimisissa, vanhemmilleenkin oli valehdellut että ei ollut naimisissa olevasta miehestä kyse vaan muuten vaan vastuuntunnottomasta. Ei kuulemma ollut antanut lapselle mitään koko aikana. Mulle kertoi puhelimessa silloin aikanaan että oli säännöllisesti maksanut ihan runsasta "elatusapua" ja huomasinhan mä isän tiliotteista katsoa sen jälkeen että oli joka kuukausi samaan aikaan nostanut tuhat markkaa koko pojan eliniän ajan siihen asti kun kuoli. Pojalleen oli kertonut tämä nainen jossain vaiheessa isän nimen ja meidän sisaruksien nimet. On niin harvinainen nimi että helppo löytää ja ottaa yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:57"]
Lapsella on oikeus sukulaisiinsa ja sisarpuoliinsa. Myös sisarpuolilla on oikeus tähän yhteen tuntemattomaan sisarpuoleen. Mikä ihme saa ihmiset neuvomaan salaamista ja asian unohtamista?? Ehkä avovaimo kärsii tiedosta, mutta lapset ovat varmasti innoissaan. Myös mummot ja seksut voivat olla iloisia. Jossain vaiheessa tämä yksinäinen sisarpuoli kyselee juuristaan. Mitä silloin kerrotaan? Totuus vai valeita? Tietysti totuus ja tosuus ei ole ikinä hävettävää. Kaksi ihmistä on saanut aikaan yhden uuden ja siihen vyhtiin liittyy monta muutakin ihmistä halusivat he tai ei.
[/quote]
Minä en olisi todellakaan innoissaan sisarpuolesta. Kun ei aina oikeatkaan sisarukset tule toimeen, niin luuletko, ettei ihminen pärjää ilman jotain outoa ihmistä, joka sisarpuoleksi itseään väittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:57"]
Lapsella on oikeus sukulaisiinsa ja sisarpuoliinsa. Myös sisarpuolilla on oikeus tähän yhteen tuntemattomaan sisarpuoleen. Mikä ihme saa ihmiset neuvomaan salaamista ja asian unohtamista?? Ehkä avovaimo kärsii tiedosta, mutta lapset ovat varmasti innoissaan. Myös mummot ja seksut voivat olla iloisia. Jossain vaiheessa tämä yksinäinen sisarpuoli kyselee juuristaan. Mitä silloin kerrotaan? Totuus vai valeita? Tietysti totuus ja tosuus ei ole ikinä hävettävää. Kaksi ihmistä on saanut aikaan yhden uuden ja siihen vyhtiin liittyy monta muutakin ihmistä halusivat he tai ei.
[/quote]
Minä en olisi todellakaan innoissaan sisarpuolesta. Kun ei aina oikeatkaan sisarukset tule toimeen, niin luuletko, ettei ihminen pärjää ilman jotain outoa ihmistä, joka sisarpuoleksi itseään väittää
[/quote]
Lapsella ei ole mitään automaattista oikeutta sisariinsa tai sisarpuoliinsa. Juttu menee useimmiten niin että lapsen äiti haluaa itse salata asian jos mies ei halua erota perheestään. Jos vaan saa rahaa. periaattessahan kyse on petoksesta sillä näillä naisilla on tapana ottaa kaikki yksinhuoltajanedut sekä myös valtion maksamat huoltajuustuet koska "isää ei tiedetä". Samalla sitten ottavat vastaan pimeästi maksettuja kuukausirahoja miehiltä. Ei ole vaan yksi vaan useampia samallaisia tapauksia. Kyse ei ole lapsen hyvästä vaan äidin.
Harvoin kuolleen perhe ottaa ilolla vastaan näitä tapauksia, yleensä kun haetaan rahaa eikä suinkaan sukulaisuusuhteita. Rahaa ei kuitenkaan ole tiedossa vaikka isyys pystyttäisiin tunnustamaan jälkeenpäin. varsinkin jos on vielä valtiota kusettanut niin saa syytteen petoksesta.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 12:19"]
Mulle kertoi puhelimessa silloin aikanaan että oli säännöllisesti maksanut ihan runsasta "elatusapua" ja huomasinhan mä isän tiliotteista katsoa sen jälkeen että oli joka kuukausi samaan aikaan nostanut tuhat markkaa koko pojan eliniän ajan siihen asti kun kuoli.
[/quote]
Olipa runsasta elatusapua – tuhat markkaa (!) kuukaudessa :D Ja kuitenkin annoit ymmärtää isäsi olevan "parempaa sukua"... Se on hei n.170 euroa...
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:57"]
Lapsella on oikeus sukulaisiinsa ja sisarpuoliinsa. Myös sisarpuolilla on oikeus tähän yhteen tuntemattomaan sisarpuoleen. Mikä ihme saa ihmiset neuvomaan salaamista ja asian unohtamista?? Ehkä avovaimo kärsii tiedosta, mutta lapset ovat varmasti innoissaan. Myös mummot ja seksut voivat olla iloisia. Jossain vaiheessa tämä yksinäinen sisarpuoli kyselee juuristaan. Mitä silloin kerrotaan? Totuus vai valeita? Tietysti totuus ja tosuus ei ole ikinä hävettävää. Kaksi ihmistä on saanut aikaan yhden uuden ja siihen vyhtiin liittyy monta muutakin ihmistä halusivat he tai ei.
[/quote]
Voin kertoa, että olen vasta aikuisiällä saanut tietää veljestä, jonka isä on aikaansaanut avioliiton ulkopuolelta. En ole asiasta ollenkaan innostunut, eikä ole tarvetta tutustua tai edes tavata. Eikä ole edes perintöjä mistä tapella. Eli ei ne lapset nyt niin innoissaan välttämättä ole, kuten naiivisti ajattelet.
AP täällä taas... En viitsi vastata noihin haukkumaviesteihin kun on tarpeeksi raskasta muutenkin. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa että toivoin koko ajan että mies itse ottaisi meidän olemassolon avokilleen puheeksi. Siksi ei sovittu mitään paperilla kun ajattelin että painostus on huonoin "keino". Kun seksiä ym oli sitten tapaamisilla myöhemminkin. Kyllä kävi yhtedenotot mielessä kesällä ja syksyllä mutta en tehnyt mitään kun halusin pitää lupaukseni ja ajattelin että ei mies tyttöä lopullisesti hylkää.
Kyllä on itselläkin nyt suruaika, onneksi tyttö niin pieni ettei ymmärrä mutta surettaa kun ei tule koskaan isäänsä tuntemaan niin että muistaisi... Siksikin nyt tekisi mieli ottaa isovanhempiin yhteyttä kunhan nimet selviää. Sen miehen avokin reagointi huolettaa vähän.. Nämä miehen pojat vielä on alle kouluikäisiä joten sillä tavalla "helppoja" . Olisi kyllä kiva saada muistoksikin tytölle jotain, joku esine, valokuvia yms.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 12:19"]
Mulle kertoi puhelimessa silloin aikanaan että oli säännöllisesti maksanut ihan runsasta "elatusapua" ja huomasinhan mä isän tiliotteista katsoa sen jälkeen että oli joka kuukausi samaan aikaan nostanut tuhat markkaa koko pojan eliniän ajan siihen asti kun kuoli.
[/quote]
Olipa runsasta elatusapua – tuhat markkaa (!) kuukaudessa :D Ja kuitenkin annoit ymmärtää isäsi olevan "parempaa sukua"... Se on hei n.170 euroa...
[/quote]
Hei hei ittelles, jos olisit ollut hereillä koulussa niin ymmärtäisit että rahan arvo on muuttunut vuosien varrella - tuhat MARKKAA on aikanaan ollut iso raha! Samalla logiikalla taloni joka aikanaan maksoi 750 000 mk oli toooosi halpa kun se on vain n. 125 000 egee, hei...
Mullakin on sisarpuoli jota en ole koskaan tavannut, isäni kylläkin tunnusti isyyden aikanaan. Olen tiennyt sisarpuolesta jo lapsesta muttei mulla ole ollut koskaan mitään mielenkiintoa tavata häntä. En tiedä hänestä mitään eikä edes kiinnosta. Ei ole myöskään tavannut sukua. Että ei se todellakaan ole automaattista että innolla otetaan uusi sukulainen perheeseen.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy sanoa, että haiskahtaa provolle. Tilanne on vähän liian herkullinen ollakseen totta. Mikä voisi olla suurempi uhka av-mammoille, kuin miehen sivusuhteesta alkunsa saanut lapsi, joka tulee ilmi sen jälkeen kun mies on kuollut ja vieläpä nuorena? Loistava tapa saada tunteet kuumenemaan!