Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen
Voi vit.. sanon minä.. eli mulla 1,5v yhden illan jutusta syntyny tyttö, lapsen isällä siis perhe toisaalla. (en nyt kaipaaa saarnaa) Ensin pidettiin tiiviimmin yhteyttä tytön synnyttyä ja sitten mulle tuli uudet (mies) kuviot joten yhteydenpito harveni. Sitten ei mitään yht äkkiä ja olimme sopineet että hän hoitaa yhteydenotot ettei paljastuta. Vitutti koska aluksi mies tuki taloudellisesti paljonkin, ei siis isyyttä tunnustanut tms. mutta hoiti oman velvollisuutensa. Nyt sitten kuulin syyn loppuneisiin yhteydenottoihin eli mies kuollut :o jo joskus keväällä.
Nyt mitä teen, että tyttäreni saa perinnöstä sen mitä hälle kuuluu? Isyyttä ei ole tunnustettu mutta mulla on viestejä, maileja , valokuvia miehestä tytön kanssa yms joka todistaa. Kenen puheille marssia? Miehellä siis avovaimo ja kaksi lasta.
Kommentit (322)
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 18:08"]
No, mutta eihän tässä avopuolisoa olla perimässä vaan lapsen isä.
Mikä on sinun mielipiteesi siitä, että miehen edellisen liiton lapsi tulee meidän yhteisten kanssa perimään miehen aikanaan, vaikka kaikki omaisuus on kerätty yhdessä? Vai olisiko sinusta oikein hyvä, jos huolehdittaisiin kaikki mun nimiin, jottei tuo "kännipano" vaan pääse ottamaan mitään "yhdessä hankittua"? Vai onko sinulla tyypillisen av-äipän tapaan periaatteet tilannekohtaisia?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 17:30"]
No onhan se vähän. Avopari varmasti YHDESSÄ hommanneet omaisuutensa.
Kyllä minua tympisi ja pahemman kerran jos joutuisin antamaan yhteisestä omaisuudesta perintöä kännipanon lapselle.
[/quote]
[/quote]
Tuliko sinulle yllätyksenä kuoleman jälkeen, että miehelläsi onkin ollut lapsi jota ei ole edes tunnustettu jne? Ei minua häiritsisi jos tietäisin asiasta. Mutta kun en olisi tiennyt, niin totta hemmetissä tympisi. Omaisuutta kuitenkin kartutettu siinä uskossa, että ne omat lapset perivät ne. Hmm.. Pitää varmaan alkaa laittamaan omaisuutta niin, että jos mieheni onkin pettänyt, ei ulkopuolinen lapsi pääsisi yllättämään mahdollisessa perinnönjaossa.
Ei tosiaan avopuolisoa, mutta avopuoliso on ollut kartuttamassa sitä yhteistä omaisuutta. Eivätköhän ole olleet sen verran järkeviä, että on molempien nimet talopapereissa jne.
Ikävämpi homma, mutta en todellakaan haluaisi jakaa yhdessä hommattua omaisuutta yllätyslapsen kanssa. Lapsen jonka olemassaolosta en ole tiennyt. Pieni varoituksen sana olisi hyvä kun vahinko on jo käynyt. Siinä ap on tehnyt virheen. Sen olisi pitänyt laittaa asiat eteenpäin jo miehen eläessä.
Ei sitä voi ajatella, että tottakai tuo elää 100 vuotiaaksi. Mitä vain voi sattua jo auton rattiin menemällä. Joten todellakin on ap myöhässä.
Mutta yllätyslapsi jonka äiti kärkkyy rahaa heti kuoleman jälkeen olisi mulle liikaa. Yksinkertaisesti. En helpolla antaisi rahaa menemään. Jos olisi tunnustettu, ei minulla olisi vaihtoehtoja. Mutta muussa tapauksessa saisi vain haaveilla rahasta.
[/quote]
Miten_te_jaksatte_olla_näin_pikkusieluisia? Mahtaa olla paha olo ison osan päivästä.
Kunpa joku päivä saisitte kohdata aitoa, puhdasta rakkautta, vaikka kipeää se tekisikin.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 18:08"]
No, mutta eihän tässä avopuolisoa olla perimässä vaan lapsen isä.
Mikä on sinun mielipiteesi siitä, että miehen edellisen liiton lapsi tulee meidän yhteisten kanssa perimään miehen aikanaan, vaikka kaikki omaisuus on kerätty yhdessä? Vai olisiko sinusta oikein hyvä, jos huolehdittaisiin kaikki mun nimiin, jottei tuo "kännipano" vaan pääse ottamaan mitään "yhdessä hankittua"? Vai onko sinulla tyypillisen av-äipän tapaan periaatteet tilannekohtaisia?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 17:30"]
No onhan se vähän. Avopari varmasti YHDESSÄ hommanneet omaisuutensa.
Kyllä minua tympisi ja pahemman kerran jos joutuisin antamaan yhteisestä omaisuudesta perintöä kännipanon lapselle.
[/quote]
[/quote]
Tuliko sinulle yllätyksenä kuoleman jälkeen, että miehelläsi onkin ollut lapsi jota ei ole edes tunnustettu jne? Ei minua häiritsisi jos tietäisin asiasta. Mutta kun en olisi tiennyt, niin totta hemmetissä tympisi. Omaisuutta kuitenkin kartutettu siinä uskossa, että ne omat lapset perivät ne. Hmm.. Pitää varmaan alkaa laittamaan omaisuutta niin, että jos mieheni onkin pettänyt, ei ulkopuolinen lapsi pääsisi yllättämään mahdollisessa perinnönjaossa.
Ei tosiaan avopuolisoa, mutta avopuoliso on ollut kartuttamassa sitä yhteistä omaisuutta. Eivätköhän ole olleet sen verran järkeviä, että on molempien nimet talopapereissa jne.
Ikävämpi homma, mutta en todellakaan haluaisi jakaa yhdessä hommattua omaisuutta yllätyslapsen kanssa. Lapsen jonka olemassaolosta en ole tiennyt. Pieni varoituksen sana olisi hyvä kun vahinko on jo käynyt. Siinä ap on tehnyt virheen. Sen olisi pitänyt laittaa asiat eteenpäin jo miehen eläessä.
Ei sitä voi ajatella, että tottakai tuo elää 100 vuotiaaksi. Mitä vain voi sattua jo auton rattiin menemällä. Joten todellakin on ap myöhässä.
Mutta yllätyslapsi jonka äiti kärkkyy rahaa heti kuoleman jälkeen olisi mulle liikaa. Yksinkertaisesti. En helpolla antaisi rahaa menemään. Jos olisi tunnustettu, ei minulla olisi vaihtoehtoja. Mutta muussa tapauksessa saisi vain haaveilla rahasta.