Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen

Mistä olet AP, koska tiedän nimittäin erään tuntomerkkeihin sopivan tapauksen?

....siis lakimies hoitaa. Ja jos olisin itse tuo lapsi, niin olisihan se hieno tietää sukunsa molemmat puolet. Ei kannata salailla. Reilu peli kaikin puolin. Avoimuus. Ja se helpottaa omaa taakkaasi. Yhden illan juttuja on, ja lapsia syntyy. Pyhimyksiä ei olla kukaan vaan ihan ihmisiä. Moralisointi siis ihan turhaa, niinkuin itsekin kirjoitat. Lapset ovat lahja ja heille olisi hyvä suoda turva ja suoja ja se tieto, mikä on. Kertoa lapsen sanoin ja vastailla sitten ajan mukaan niihin kysymyksiin, joita lapsi kysyy. Joskushan ei halua pitää yhteyttä, mutta olisi se tieto,  että mitkä ovat  omat juuret on arvokas tieto.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:16"]

Mistä olet AP, koska tiedän nimittäin erään tuntomerkkeihin sopivan tapauksen?

[/quote]

Jess. Hyvä sherlok. Tuntomerkit varmaan pätee aika moniin. Ei ole ehkä Suomen ainoa tapaus. Lapsi on se tärkeä ja kaikkien osapuolien hyvinvointi. Henkinen tasapaino...miten sen saa. Kertomalla totuuden kauniisti.

Joo, ei se nainen äitisi elämää pilannut. Eikä sinunkaan. Sinulla on sisaruspuoli. Siitä voisi jopa oll kiitollinen. Tai ainakin se kannattaa hyväksyä, kun se kerran on totta. Hienoa, että tuli totuus julki. Siellä on ihan oikea ihminen syntynyt isällesi lapseksi. Niinkuin sinäkin. Voimia.

Jaa, miksi ei. Ja mistä tietää kukaan muu  mitä he ajattelevat. Totuushan se on, että lapsi on. Ei sitä voi kieltää, jos niin kerran on. Hyvänen aika. Siellä on äiti ja pieni lapsi. Heitä on suojeltava eikä kiellettävä olemassaoloa. Mitä te piilotteluun yllyttävät oikeastaa ajattelette? Lakaise maton alle se mikä ei niin kauheen kivalta tunnu----. Siellä on ihan oikeita ihmisiä. Oike apieni tyttö. Hieno tyttö. Ei jotain asioita, jotka vaan pyyhitään pois ja siirretään sivuun. Hui hai. Eiköhän isovanhemmaat kestä elämää. Tuohan on hyvä uutinen. Oikeesti. Hyvä uutinen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 00:45"]

Oli sillä mun käsittääkseni talo, autot, eläkemaksuja oli maksanut kun sanoi siitä joskus jne ettei mikään ihan persaukinen varmaankaan. Voi vit.. jo toisen kerran. Mistähän ne sen vanhemmat löytäisin. Nimistä ei mitään tietoa mutta alueen tiedän missä asuvat. Ehkä ne todella haluaisi tavata yhden lapsenlapsen vielä  :)  Tai sitten ei kun on saanut alkunsa miehen baarireissulta.. Mitähän helvettiä sille avokille sanon??

[/quote]

Sano sille avokille vaikka "mitähän helvettiä"?? Ja huom, kahdella kysymysmerkillä, kyllä se sitten vastaa.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 08:56"]

Anna nyt olla. Jos isyyttä ei ole tunnustettu, niin sitten sitä ei ole tunnustettu. Täytyykö repiä ihmisten elämä auki ja piloille, nämä elossa olevat ovat syyttömiä tapahtumiin. Lapsellekin on mukavampi, kun kuulee isona vain, että isä on kuollut, eikä tarvi ajatella missä olosuhteissa on saanut alkunsa. 

[/quote]

Kyllä varmaan haluaisi tietää isänsä. Ja ne olosuhteet ei nyt niin hirveet ole olleet. Ihan vaan sukupuoliyhteys. Kyllä siinä yhden yhdynnän suhteessakin on välittämistä. Kun se vaan on nyt totuus, että lapsi tuli maailmaan. Millaiseksi tämän maailman yritämme lapselle ja itselle luoda on se ydin.

Ei tarvi ajatella...hohhoijaa. se  voi olla sille lapselle tosi tärkeä asia. Lapsen elämää. Mistä tämä Vähättely kumpuaa? Nostakaa se lapsen etu ja miten hänelle on hyvä. Koeta selvittää asiat isovanhempien kanssa. Ja jos et onnistu niin et sille mitään mahda. Puhu lapselle kuitenkin hyvää toisesta suvusta. Älä mollaa...sillä teet lapselle hallaa. Jos et voi puhua hyvää niin jossain vaiheessa kerro kuitenkin kuka isä on. Ja että lapsi voi ottaa yhteyde sukulaisiinsa. Sisaruspuoletkin voivat joskus tutustua.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:31"]

Ap, soitat heti huomenna lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon. Ja saamarin harakat lakatkaa ilkkumasta, ap pitää vain oman lapsensa puolia.

Ja jos jonkun herkkis eronnut äiti katkeroituu vielä enemmän kun sivusuhde tulee ilmi, niin syyttäköön itseään. hänhän on eronnut jo.

Mutta kerää kaikki todisteet mitä sinulla miehestä on, sillä tulet tarvitsemaan niitä.

Asialle voidaan varmasti vielä tehdä jotakin.

[/quote]

Lapselle on tärkeintä tuntea isänsä, ei raha. Koska isää ei enää ole, ei kannata alkaa repimään miehen perhettä enempää. He ovat jo miehen haudanneet, suruaikakin vielä menossa. Joskus voi ne toiset naiset miettiä muitakin kuin itseään. Ei ap rahaa lapselle halua, vaan itselleen.

Johan sen näkee, ettei miehestä ole välittänyt tai lapsen isä-suhteesta kun ei kerran kuukausiin edes huolestu yhteydenotoista.

Anna nyt akka rauhaa surevalle perheelle.

[/quote]

Mun neuvo: mene töihin ja ala säästää lapselles perintöä, niin ei tarvi kärkkyä sitä isän perintöä ollenkaan. Tiettysti lapsi myöhemmin kiinnostuu isästään, joten ainoa ja päteväkin syy kertoa lapsesta isovanhemmille on sukulaisuussuhde. Murrosikäisenä penskaa voi harmittaa, jos isovanhemmat ovat jo kuolleet ja tärkein side kuolleeseen isään on katkennut ... ellei isällä sitten ole sisaruksia. Ne voisivat sietää ajatuksen veljensä salasuhteen lapsesta parhaiten.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 03:43"]

Kyllä täytyy sanoa, että nainen on naiselle susi. Kukaan teistä haaskoista ei ajattele sitä, että jokaisella lapsella on OIKEUS tuntea vanhempansa. Nykyään jopa saa selville oman sperman, tai munasolun luovuttajan.

Miehen suvussa saattaa olla sairauksia, jotka on hyvä tulevaisuudessa tietää ja toisaalta jokainen lapsi alkaa jossain vaiheessa olla kiinnostunut omista juuristaan. Näihin lapsella on oikeus.

Lastenvalvojat hoitavat asioita myös tälläisissä tilanteissa. Äidille tässä ei silloin haeta oikeutta, vaan lapselle. Lapsi on mm. oikeutettu eläkkeeseen.

Rohkeasti vain sosiaalitoimistoon juttelemaan, ja unohda ap nämä mistään mitään tietämättömät huutelijat.

[/quote]

Kuinka ihmeessä lapsella voisi olla mahdollisuus puoliorvon eläkkeeseen, jos isä ei ole edes koskaan ollut huoltaja, ei osallistunut virallisesti elatukseen  eikä isyyttä ole tunnustettu. Ei mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:08"]

Joo voin kertoa ensiksi että ei ole provo, toiseksi että olen muuten kirjoittanut tänne palstalle tilanteesta ennenkin, siis kun raskaus paljastui ja kun tyttö oli syntynyt ja kolmanneksi että onko se ahnetta jos haluan että lapseni saa oman osuutensa? En minä itse ole haluamassa mitään! Lastenvalvoja on hyvä ajatus..

[/quote]

Se "osuus" olis pitänyt hommata jo heti lapsen syntyessä. Eli isän olis pitänyt tunnustaa lapsi omakseen. Kun tää jäi tekemättä ja isä on nyt kuollut niin kyllä sen osuuden saaminen on aika heikoilla. Itse en lähtis edes yrittämään, tyytyisin siihen että kun itse mokaa niin turha se on tappelemalla koittaa muutamaa satasta saada. Sillä ei siitä perinnöstä paljoa jää kun se pitää testien ja oikeuden kautta hakea.

Lapsella on oikeus sukulaisiinsa ja sisarpuoliinsa. Myös sisarpuolilla on oikeus tähän yhteen tuntemattomaan sisarpuoleen. Mikä ihme saa ihmiset neuvomaan salaamista ja asian unohtamista?? Ehkä avovaimo kärsii tiedosta, mutta lapset ovat varmasti innoissaan. Myös mummot ja seksut voivat olla iloisia. Jossain vaiheessa tämä yksinäinen sisarpuoli kyselee juuristaan. Mitä silloin kerrotaan? Totuus vai valeita? Tietysti totuus ja tosuus ei ole ikinä hävettävää. Kaksi ihmistä on saanut aikaan yhden uuden ja siihen vyhtiin liittyy monta muutakin ihmistä halusivat he tai ei.

Ap, yritätkö tosissasi väittää, että rahanahne yh eli sinä et yrittänyt vimmaisesti ottaa isään yhteyttä ja selvitää, mistä oli kyse, kun rahantulo yhtäkkiä keväällä loppui. Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.

Ei kuule ole välttämättä lapsetkaan innoissaan uudesta sisaresta.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:11"]Ei kuule ole välttämättä lapsetkaan innoissaan uudesta sisaresta.

[/quote]

Tai muukaan suku.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:29"] 

Mietinnässä on myös se miten ja mitäkautta tieto avovaimolle.. Että voiko saada jonkun viranomaistahon väliin tai muuta..

[/quote]Jos johonkuhun haluat yhteyden, niin etsi miehen vanhemmat ja asioit suoraan heidän kanssaan. Ehkä avovaimo voidaan silloin jättää tietämättömäksi.

[/quote]

Anteeksi nyt, mutta jos mun poikani olisi kuollut jättäen jälkeen surevan vaimon ja lapset, varmaan ampuisin, jos joku horo tulisi jälkikäteen vonkumaan rahaa äpärälleen. Ja sen jälkeen tekisin kaikkeni, että horon ja hänen äpäränsä elämä olisi mahdollisimman paskaa.

Jos hoitaa asiat noin, kuten ap on hoitanut, välittämättä vittuakaan muista, silloin ei voi vaatia osakseen muuta kuin paskaa. POikaani en enää pystyisi läksyttämään.

Aivan turha kysyä omaisista mitään. Ei ne tuollaiseen suostu ja itse olet shoppasi keittänyt ettei isyyttä vahvistettu.. Perintö on jaettu ajat sitten.

Sanoisin kyllä, että unohda ne haaveet rahasta. Tosennäköisesti perintö on jo jaettu, koska mainitsit, ettei miehellä ollut sisaruksia ja miehen vanhemmat/pienet lapset tuskin riitaa saivat aikaiseksi. Avokkihan ei ole ollut osallinen perintöön ollenkaan, ellei testamenttia sitten oltu tehty. Kun ottaa huomioon miehen iän, on myös todennäköistä, että asunnosta oli velkaa, eli välttämättä ei jaettavaakaan ollut. Joudut käymään raskaan, pitkällisen ja kalliin prosessin, jos näin jälkijunassa lähdet näitä "oikeuksia" hakemaan ja todennäköisesti tulee rahallisesti vain takkiin. Enkä usko, että saat kauheasti myötätuntoa kohdallesi näiltä uusilta sukulaisilta, isovanhemmilta jne, kun kaivatutat kertaalleen siunatun ruumiin ylös jotain testiä varten...

En näe hyvänä myöskään salata asiaa esim. isovanhemmilta, mutta ehkä vielä kannattaa odottaa, sillä kuolema on vielä aika tuore (ja lienee todennäköistä, että myös ollut yllättävä, koska kuollut oli noinkin nuori). Mutta jos haluat vain rahaa, niin mieti vielä kerran. Perintöä metsästämällä poltat helposti sillat lapsen isovanhempiin kokonaan ja näin lapsi ei välttämättä koskaan pääse tutustumaan isovanhempiin ja sisaruksiin.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:29"]

Jaa, miksi ei. Ja mistä tietää kukaan muu  mitä he ajattelevat. Totuushan se on, että lapsi on. Ei sitä voi kieltää, jos niin kerran on. Hyvänen aika. Siellä on äiti ja pieni lapsi. Heitä on suojeltava eikä kiellettävä olemassaoloa. Mitä te piilotteluun yllyttävät oikeastaa ajattelette? Lakaise maton alle se mikä ei niin kauheen kivalta tunnu----. Siellä on ihan oikeita ihmisiä. Oike apieni tyttö. Hieno tyttö. Ei jotain asioita, jotka vaan pyyhitään pois ja siirretään sivuun. Hui hai. Eiköhän isovanhemmaat kestä elämää. Tuohan on hyvä uutinen. Oikeesti. Hyvä uutinen.

[/quote]

Miten ihmeessä se asia on NYT niin helvetin tärkeää tuoda esiin ja hieroa ihmisten kasvoihin, kun kerran aiemmin oli niin kovin tärkeää pitää asia salassa?

Uskomaton paskahousu se kuollut mies ja uskomaton rahanahne huo*a ap. ja kaikki häntä puolustavat.

Ihan turha puhua mistään suoraselkäisyydestä ja isovanhempien suuresta onnesta, eipä niitä isovanhempia aiemminkaan ole ajateltu. Tai kyseisen lapsen sisaruksia tms. IHan turha selittää mitään tuollaista motiiviksi nyt, kun ne eivät ole olleet motiiveja aiemminkaan. Tässä on motiivina pelkkä raha. Ja jos itse olisin isovanhempana tai muuna sukulaisena vastaavassa tilanteessa, saattaisin korkeintaan toivottaa lapsen mukaan sukuun, mutta en suostuisi testeihin tai uuteen perinnönjakoon.

Se tuskin sopisi ap:lle vai kuinka?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 08:56"]

Jos olisitte ne isovanhemmat niin haluaisitteko tietää että pojalla ollut joku hoito kehissä ja että yllättäen kuoleman jälkeen tämä ilmestyy kyttäämään että oliskos rahaa jaossa??! Ei, ei ja EI.

[/quote]

No en todellakaan. En varmaan olisi lapseen missään tekemisissä ja pitäisin huolen, että ei saisi yhtään killinkiä, jos keksisin keinot

Ja ei, en ole koskaan luullutkaan olevani mukava ihminen

Ymmärrän toki, että lapsella on oikeuksia sisaruksiin ja varmasti siihen perintöönkin. Lähtisin kuitenkin miettimään tätä ihan tunnepohjalta aluksi.

Mun työkavereilla oli salasuhde ja molemmat olivat naimisissa, pieniä lapsiakin oli. Mies kuoli yllättäen ja suhde paljastui tekstareista ym kuoleman jälkeen, leskelle siis. Siinä tahriintu sekä lesken muistot avioliitosta että suruaika. Ei ole vielä vuosienkaan jälkeen päässyt asian yli. Puhumattakaan lapsista, jotka jollain tasolla saivat myös tietää isän seikkailuista. No, leski kuitenkin päätyi siihen ettei pilaa enää toisten lasten elämää ja jätti kertomatta suhteesta naisen puolisolle. Katkeruudestaan huolimatta.

Tietysti tuosta suhteesta ei syntynyt lapsia, mutta lähtisin kuitenkin etenemään inhimillisyyden mukaan ainakin näin alkuvaiheessa. En sitten tiedä olisiko parempi olla yhteydessä läheisiin vasta myöhemmin? Ehkä se repisi haavat auki.