Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen

273 jatkaa, että kunnollisen suruajan jälkeen saattaisin kyllä suhtautua asiaan rauhallisesti. Mutta jos kuolemasta on kulunut vasta 6kk. En usko, että edes pystyisin käyttäytymään rauhallisesti.

Komppaan aloittajaa! Ota ihmeessä yhteys isovanhempiin, tämä lapsesi voi olla heille suuri lohtu surun keskellä. Ota ehdottomasti yhteys, suurin osa isovanhemmista haluaisi tietää, jos ovat normaaleja tuntevia ihmisiä. Ota yhteyttä mahdollisimman pian..hyvä idea laittaa kirje ja kuva mukaan ja myös osanotto. Uskon ja toivon että saat hyvän vastauksen ja kunhan hieman sulattelevat niin varmasti tutustutte. Teet aivan oikein. Toivottavasti tulet tänne kertomaan jatkosta. Lapsesi on kuitenkin heidän poikansa lapsi,uskon että voi tuoda paljonkin lphtua ja iloa heille! Minusta on suorastaan velvollisuutesi kertoa heille, se ei loukkaa ketään. Ihan yhtälailla tyttäresi on tuon miehen lapsi kuin ne kaksi muutakin, ei siinä ole mitään eroa. Jos olisin sinä postittaisin kirjeen heti, jos olisin isovanhempi..voi olla että ensin järkyttyisin tottakai, mutta kun tasaantuisin olisin ikionnellinen ja haluaisin tavata ja olla mukana elämässänne. Veri on vettä sakeampaa oli tunnustettu tai ei.

Voi jestas, että tuosta tonnista pitää vääntää:) 

Niin, minä kirjoittelin isästäni ja kyllä isäni lisäksi ainoa syyllinen siihen petokseen ja lapsen alkuunpanoon oli se naikkonen. Nimitän nyt häntä noin kun en keksinyt muutakaan. Mutta siis ei hän millään tavalla syytön ole omaan ja lapsensa tilanteeseen siitäkäÄn huolimatta että se oli mun isä joka petti tuossa vaimoaan.

Haluaisin myös huomauttaa että minä olen tytär en siis vaimo ja mun näkökanta asiaan on eri kuin äidilläni. Mun äiti ei edelleenkään, lähes 20 vuotta tapahtuneesta eli siitä kun sai asiasta tietää, ole pystynyt antamaan anteeksi ja se hiertää myös meidän välejä.

Mulle isä oli paras isä koko maailmassa ja se oli, Touhusi kaikenlaista meidän lasten kanssa ja mä kuulin sen naisen puheesta parhaiten sen yhden lauseen että mun isä ei missään nimessä aikonut jättää perhettään eikä halunnut erota. Ja isä näki tämän lapsen kolmen kuukauden ikäisenä eikä muuttanut mieltään vaikka nainen oli sitä ehdottanut uudestaan. Oli mun vanhempien välit sitten millaiset vain ja teki mun isä kuinka paskan tempun äidilleni niin hän ainakin piti huolen siitä että hänellä oli aikaa sekä minulle että sisarukselleni. Mun isä oli hyvä isä kaikin puolin. Sitä voi jokainen naimisissa olevaan haksahtanut miettiä. mä uskon siihen että miehet, isät huolehtivat niistä jälkeläisistä jotka on tehty tarkoituksella tietyn kumppanin kanssa ja tässä kumppanissa on sellaisia piirteitä joita niillä salasuhteilla ei ole. Eikä tässä kohtaa kyse mun mielestä ole edes salasuhteesta vaan kertapanosta.

Joten ap. tästä saat yhden mielipiteen sukulaiselta. Mun isän sisarukset lapsineen eivät halunneet nähdä tätä naista tai hänen lastaan. Sanoivat kumpikin että kun lapsi on tarpeeksi vanha itse tulemaan kylään niin on tervetullut mutta naisella ei ole mitään asiaa heidän ovilleen.

Mä en ole erityisen katkera tälle naiselle siitä että sai lapsen mun isän kanssa mutta pannuun olisin vetänyt häntä heti (seurauksista välittämättä) jos olisi iskuetäisyydelle sattunut ihan siitä syystä että meni ja kirjoitti sen kirjeen mun äidille. Olisi edes sen verran ottanut selvää että mun vanhemmat olivat eronneet ja mä huolehdin isän asioista niin olisi voinut kerjuukirjeensä osoittaa edes oikealle ihmiselle. Mä en olisi KOSKAAN paljastanut asiaa äidilleni, en koskaan.

Turha huudella lapsen oikeuksista nyt. Äiti ja isä yhdessä päättivät, ettei oikeuksia ole, kun mies ei tunnustanut isyyttään.

Älä ap mene pilaamaan kenenkään joulua. Jos on noin kova hinku rahan perään, ota yhteyttä vasta joulun jälkeen. Tässä on sen verran pyhiä, ettei virastotkaan ole auki kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:50"]

Älä ap mene pilaamaan kenenkään joulua. Jos on noin kova hinku rahan perään, ota yhteyttä vasta joulun jälkeen. Tässä on sen verran pyhiä, ettei virastotkaan ole auki kunnolla.

[/quote]

Totta. Joulu on muutenkin yliherkkää aikaa silloin kun on suuria menetyksiä. Minä kunnioittaisin omaisten suruaikaa edes hiukan. Pienillä pojilla on varmaan lohduton ikävä.  Vaikka asia on sullekin tärkeä, ei tuo menetys kuitenkaan ole ihan verrattavissa lähiomaisten tuskaan.

Tyhmyydestä sakotetaan.

Oiskohan parempi, että keskittyisit vaan keräämään ihan itse perintöä lapsellesi.

miks sen lapsen pitäis tietää yhtään mitään ihmisestä, joka on joskus kännipäissään ruikannu soossit äitin sisään ja johon ei mitään muuta yhteyttä ollut?

Mies on ihan yhtälailla kaikkien lastensa isä ja on välittänyt kun tavannut lastaan ja maksanut. Ei se kenenkään joulua pilaa jos isän lapsi ilmaantuu, voi olla ihan päinvastoin isovanhemmille.

Haluaisin tietää lapseni siraspuolet. Ei ne poistusi, vaikka kuinka ummistaisi silmät.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 00:17"]

miks sen lapsen pitäis tietää yhtään mitään ihmisestä, joka on joskus kännipäissään ruikannu soossit äitin sisään ja johon ei mitään muuta yhteyttä ollut?

[/quote]

Koska se lapsi erittäin todennäköisesti haluaa tietää myös toisen puolen suvustaan kasvettuaan. Ihmisillä on usein sisäänrakennettu tarve tuntea biologiset vanhempansa, tai ainakin ketä he olivat.

Jos kerran lapsen etua ajattelet, ja haluat että lapsi tutustuu isovanhempiinsa ja sisaruksiinsa, niin oletko miettinyt tän asian nyt ihan loppuun asti? Lapsestasi saattaa tulla jäsen perheeseen, johon sinulla ei tule koskaan olemaan mitään asiaa, koska tulevat luultavasti sinua vihaamaan? 

Mitä jos lapsesi haluaa viettää esim joulua tämän uuden perheensä kanssa, ja sua ei ole kutsuttu? Kestätkö sen? Oletko valmis jakamaan lapsesi sinulle vieraan ja tuntemattoman perheen kanssa? Oletko valmis antamaan lapsesi hoitoon isovanhemmille ilman että sinä olet paikalla, koska voi olla, että isovanhemmat haluavat tavata lapsenlastaan mutta eivät sinua? 

Jätä ap miehen oikea perhe rauhaan. Miksi nyt lisätä toisten tuskaa, ja vieläpä rahankiilto silmissä? Olisit ajatellut asiaa miehen ollessa elossa ja hoitanut asian tuolloin asiallisesti.

Karitapionlehtolapsi-casen innoittama provo on jaksanut 9 sivun verran kirvoittaa vastauksia - aika hyvin.

"Et aloittaja ole miehen avokille tilivelvollinen, ei tämä sinun ja miehen välinen asia hänelle kuulu. Mies päätti hankkia kanssasi lapsen ja tapasi lastaan joten hän välitti lapsesta ja sinusta. Se on ihan sama mikä on avokin reaktio, ei tämä asia hänelle kuulu vaikka jertoa voit totuuden mutta ota ihmeessä yhteyttä isovanhempiin. Tyttäresi on vielä niin pieni, isovanhemmilla on aikaa tutustua häneen, uskon että ovat kiitollisia kun kerrot ja varmasti haluavat tavata. Rohkeutta vain, et sinä ole mihinkään syyllinen saati pikku tyttäresi. Älä välitä noista ilkeistä kommenteista, ilkeitä ihmisiä vaan on jotka eivät ajattele asiaa lapsen kannalta. Miehen vanhemmat varmasti rakastivat poikaansa paljon, uskon että rakastuvat myös pikku tyttöösi"

Eihän mies päättänyt mistään lapsesta, sillä ap. kertoi lapsen syntyneen yhden illan jutusta! Ja ap:llä oli omat mieskuvionsa.  

Nyt on vain rahankiilto silmissä, kun yksi mahdollinen lapsen isä ehdokas on kuollut. Nyt puhutaan ainoastaan rahasta ja perinnöstä, eikä lainkaan mahdollisen lapsen isän menetyksestä.

AP täällä taas. Ehkä tosiaan parempi jättää "ilmoittautuminen" joulun yli.. On muuten hassu juttu, kun kerroin aikanaan täällä raskaudesta minua painostettiin aborttiin TAI salaamaan koko lapsi niin että isä käy salaa tapaamassa.

Saako jostain virastosta tietää minne ihminen on haudattu? Tekisi mieli viedä haudalle kynttilä..

Lapsen etu. Minne se katosi? Täällä jauhetaan, että avovaimolle tulee paha mieli. Miehen vanhemmille tulee paha mieli. Kaikille tulee paha mieli. Mitä väliä lapsesta. Jos vanhemmat teki virheen jättäessää isyyden tunnustamatta, ei se tarkoita, että asiaa ei voisi korjata.

Lienee mammoilla oma lehmä ojassa ja samalla tavalla se on ahneutta avovaimolta olla antamatta biologiselle lapselle hänen osuuttaan.

Otat yhteyttä lastenvalvojaan tms. ja selvität hänen kanssaa mitä teidän tilanteessa pitää tehdä.

Meinasin jo hermostua, mutta onneksi tajusin provoksi. Ihan varuiksi kuitenkin kysyn: Miksi isyyden tunnustamista ei tehty? Miksi olet niin pirun ääliö, ettet vaatinut asiaa heti? Olisit saanut jo elareita ja lypsättyä siitä miehestä kaikki mehut alusta saakka. Turha vinkua nyt jotain olematonta perintöä muka lapsellesi.

Satasesta vetoa, että olet se sama aloittaja joka kyseli tyttärensä arpavoitosta.

"Kyllä taidan ottaa asian esille juurikin isovanhempien kautta.. ajattelin lähettää kirjeen ja kuvan jossa mies on lapsen kanssa ja ehdottaa tapaamista jonnekin. Ajankohtaa nyt mietin olisiko parempi ennen joulua vai jälkeen. On kuitenkin ensimmäinen joulu ilman poikaansa mutta ehkä uusi lapsenlapsi lohduttaisi"

Ja pelkkien huhupuheiden perusteella?

Sinä tuskin saisit rahoja, vaikka lapsen isä saataisiinkin selville, sillä lapselle määrättäisiin edunvalvoja, kunnes täyttäisi 18-vuotta.

Ja toisekseen, jos mies on kuollut, perheellä on vielä suruaika, koska isovanhemmat ovat menettäneet poikansa, vaimo puolisonsa, lapset isänsä. Ja sinä ole valmis tuhoamaan kaiken sen kaipuun ja

rakkauden mitä he kokevat vainajaa kohtaan.

Ja toisekseen, et voi tietää isovanhempien terveydentilaa, mikä olisi teidän "salaisen sopimukset" vaikutukset. Sinun on hyvä muistaa, isovanhemmat ovat kuitenkin täysin syyttömiä, teidän yhden illan aikaan hairahduksiin. Tuskin ilahtuisivat. Vanhat ihmiset.  Kirje tai puh.keskustelu on pahin mahdollinen, koska vastaanottavat sen todennäköisesti "yksin", ilman ulkopuolista tukea. Ja sekin on täysin mahdollista, ettei lapsesi isä ole edes kuollut, koska kerroit kuuleisi vain huhuja.

 Jos raha ja perintö merkitsevät sinulle noin paljon, anna se viranomaisen hoidettavaksi,  sillä ammattilaiset osaavat homman.