Sinä koronapelkoinen, miksi pelkäät koronaa?
Haluaisin kysyä, miksi olet antanut pelon ottaa vallan ja pelon määritellä elämääsi? Eikö elämä olisi kaikin puolin parempaa ja miellyttävämpää ilman pelkoa?
Kommentit (86)
Puoliso on riskiryhmää, eikä itseäkään huvita kokeilla, millainen versio koronasta sattuisi omalle kohdalle osumaan.
En halua kokea tukehtumisen tunnetta. Minulla on voimakas tukehtumisen pelko ja jo normaali flunssa ja nenän tukkoisuus saa voimakkaan ahdistuksen aikaan ja menen täysin paniikkiin. Siksi olenkin ylihygieenikko ja käytin käsidesiä ja pesin käsiäni jatkuvasti jo ennen koronaa. En ole sairastanut edes tavallista flunssaa vuosiin.
Näen painajaisia siitä että en saa henkeä ja tukehdun. Nämä voimakkaat hengenahdistusoireet joista jokainen koronan takia sairaalaan joutunut on kertonut pelottavat minua eniten. Hengityskoneeseen joutuminen olisi jotain kauheaa.
Tukehtumispelkoni takia en voi edes käyttää maskia. Se ahdistaa liikaa ja saan paniikkikohtauksen. Liikkumiseni onkin rajoitettua tällä hetkellä. Käyn ruokakaupassa yleensä mahdollisimman myöhään eli juuri ennen sulkemista koska silloin ei ole ruuhkaa.
En osaa keksiä mitään syytä, jonka takia siihen ei pitäisi terveellä pelolla suhtautua. Vaikka se ei niittäisi juuri minua, se joka tapauksessa levitessään tekee paljon hallaa.
Minulla on iäkäs isä, joka on minulle tärkeä. En halua tartuttaa virusta häneen. Haluan pitää hänestä huolta. Itsekin olen jo vanha 57v.
Sairastin 2009 sikainfluenssan ja olin niin kipeä, että makasin vessan lattialla kuola valuen päiviä. Ainoa paikka missä pystyin olee, kun kylmät kaakelit posken alla jotenkin auttoivat. Olin vetänyt kaikki mahdolliset kipulääkkeet maksimina, mutta päänsärky oli sitä luokkaa, että laatta vain lensi. Samalla oli kuuma ja kylmä ja oksennus ja värinä. Tujoitin seinää ja toivoin jo kuolevani.
Ikää 50+ ja vaikeahoitoinen astma - korona tulisi varmasti olemaan kamala kokemus. Sairaalaan joutuminenkin on mahdollista.
Itse olen terve, urheilullinen mies, eikä korona pelota tippaakaan. Ainoa, mikä pelottaa, on sen aiheuttamat yhteiskunnalliset taloudelliset vahingot, jotka jo nyt ovat hirvittäviä. Näitä maksellaan vielä vuosia ja vuosikymmeniä pandemian päättymisen jälkeenkin ja sen vuoksi aletaan pandemian jälkeen taas leikkaamaan yhteiskunnassa kaikessa ja kaikesta! Perkele!
Pelkään että vien sen töihin, työskentelen riskiryhmään kuuluvien asiakkaiden kanssa, ja heidän hyvinvointi on sydämen asia. Mitkä itsesyytökset jos sen itse heille vie. :(
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että korona aiheuttaa vaurioita elimiini sen verran, etten kykene liikkumaan samalla lailla kuin ennen. Mulle itsenäinen liikunta on tärkeä osa arkea ja mielenterveyden hoitamista. Pelkään myös koronan neurologisia ja psykologisia oireita, sillä olen sairastanut tämmöisiä sairauksia ja pelotta, että kokisin uudelleen, ehkä vielä pahempana koronan takka. Se kun voi sekoittaa aivojen toimintaa ja aiheuttaa tulehduksia kehoon. Pelkään, että se aiheuttaisi pitkäaikaisia oireita mulle, alentaisi työkykyä tai vie sen kokonaan. Olen päässyt vasta jaloilleni vuosien pyörityksestä, joten en tiedä, miten jaksaisin vielä koronan. Lievänäkin pelkään juuri sitä, että se aiheuttaisi vaurioita tai jälkioireita. Olen nuori, etten pelkää niinkään kuolemaa, vaan tuota elämänlaadun ja terveyeen heikentymistä. Mielummin elän vähän varoen ja suojautuen nyt kuin saan koronan.
Tulehduksia voidaan hoitaa. Oletko koskaan kuullut sellaisista kuin antibiootit tai suonensisäiset antibiootit?
En nyt mitenkään neuroottisesti pelkää koronaa, mutta en sitä tautia kyllä tahdokaan.
Minulla on lapsena ollut astma, joten tuskinpa tuo hyvää tekee keuhkoille, jos se virus keuhkoja arpeuttaa eli heikentää hapenottoa loppuelämän. Ja mistä sitä tietää, jos saa sen pahemman muodon ja keuhkokuumeen...
Lisäksi vuo erikoiset vaivat, jotka korona on jättänyt sitä poteneiden kehoon ei kyllä hirveästi innosta. Siis jotkut neurologiset kutinat, aivojen vaivat, kudosarpeumat jne.
Eikä tosiaankaan tiedä, millainen tuo virus on: jääkö kehoon lepotilassa ja herää uudestaan (vrt. herpes), aiheuttaako myöhemmin jotkin vakavia häiriöitä (neurolepsiaa ym.) tai muuta sairautta.
Pelkään saavani sen töistä oppilailta. Opetan nuoria, jotka ovat ihan aikuisen kokoisia jo iso osa. Pienissä ahtaissa tiloissa pitkiä ajanjaksoja yhdessä ja äänenkäyttö ei aina ole sitä pienintä mahdollista. Teen minkä voin, mutta tämän edessä olen aseeton. Minulla on synnynnäisesti verisuonien tukkeutumistaipumusta, enkä usko koronan olevan tässäkään mielessä kovin hyvä juttu.
Puolisoni kuuluu korkeaan riskiryhmään geneettisen sairauden takia. Hän on elämäni rakkaus. Jos hän kuolee, minä tapan itseni. Pelkään koronaa ihan helvetisti.
Ja tuttuni sairasti koronan maaliskuussa. Täysin terve, hyväkuntoinen/urheilullinen nuori mies, joka juoksi maratoneja ja harrasti kovaa lihaskuntoa vaativaa lajia. Hänellä on VIELÄKIN, kuusi kuukautta myöhemmin, hengitysvaikeuksia, selittämätöntä väsymystä ja aivosumua. Ei pysty edes minuuttia enää juoksemaan, hengenahdistus on niin rajua edelleen.
Että ei kiitos! Ihan syystä tätä tautia pelätään, ja se kun vielä tuntuu tarttuvan ja leviävän kulovalkean tavoin!
Olen raskaana, en todellakaan halua sairastua nyt.
Vierailija kirjoitti:
En nyt mitenkään neuroottisesti pelkää koronaa, mutta en sitä tautia kyllä tahdokaan.
Minulla on lapsena ollut astma, joten tuskinpa tuo hyvää tekee keuhkoille, jos se virus keuhkoja arpeuttaa eli heikentää hapenottoa loppuelämän. Ja mistä sitä tietää, jos saa sen pahemman muodon ja keuhkokuumeen...
Lisäksi vuo erikoiset vaivat, jotka korona on jättänyt sitä poteneiden kehoon ei kyllä hirveästi innosta. Siis jotkut neurologiset kutinat, aivojen vaivat, kudosarpeumat jne.
Eikä tosiaankaan tiedä, millainen tuo virus on: jääkö kehoon lepotilassa ja herää uudestaan (vrt. herpes), aiheuttaako myöhemmin jotkin vakavia häiriöitä (neurolepsiaa ym.) tai muuta sairautta.
Minulla oli lapsena astma ja sairastin joka vuosi influenssan, mutta enpä silti joutunut koskaan sen vuoksi sairaalaan. Olin pari kertaa sairaana koulussakin. Aikuisena en olekaan sairastellut juuri koskaan.
Miten niin olen antanut pelon ottaa vallan ja määritellä elämääni?!! Enhän ole. Normaalisti käyn töissä ja kaupassa. Kiistaton fakta on kuitenkin, että minulla on iso riski kuolla jos saan koronan vaikeamman muodon. Enkä tahtoisi vielä kuolla. Sitäkin enemmän pelottaa kuitenkin tukehtuminen, en pelkää kipua tai muuta, yleensäkään, mutta se ettei saa henkeä on inhottava ajatus. Ja kuka hälyttäisi apua kun asun yksin?
Pelkään sairaaloita, ahdistun niistä. Olin kerran viisi päivää sairaalassa kun jouduin onnettomuuteen enkä haluaisi enää moista kokea. Lisäksi pelkään jälkitauteja jotka voivat ilmetä vasta kuukausien päästä. Pelkään työkyvyn menettämistä. Pelkään myös tartuttavani taudin vanhemmilleni jotka ovat riskiryhmää.
Olen ollut petipotilas useamman vuoden. Tuskin selviäisin taudista. Lapsiani mietin miten pärjäisivät henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt mitenkään neuroottisesti pelkää koronaa, mutta en sitä tautia kyllä tahdokaan.
Minulla on lapsena ollut astma, joten tuskinpa tuo hyvää tekee keuhkoille, jos se virus keuhkoja arpeuttaa eli heikentää hapenottoa loppuelämän. Ja mistä sitä tietää, jos saa sen pahemman muodon ja keuhkokuumeen...
Lisäksi vuo erikoiset vaivat, jotka korona on jättänyt sitä poteneiden kehoon ei kyllä hirveästi innosta. Siis jotkut neurologiset kutinat, aivojen vaivat, kudosarpeumat jne.
Eikä tosiaankaan tiedä, millainen tuo virus on: jääkö kehoon lepotilassa ja herää uudestaan (vrt. herpes), aiheuttaako myöhemmin jotkin vakavia häiriöitä (neurolepsiaa ym.) tai muuta sairautta.
Minulla oli lapsena astma ja sairastin joka vuosi influenssan, mutta enpä silti joutunut koskaan sen vuoksi sairaalaan. Olin pari kertaa sairaana koulussakin. Aikuisena en olekaan sairastellut juuri koskaan.
Jaa. Minä jouduin sairaalaan hengittelemään pari kertaa, kun olin lapsena kovassa flunssassa. Muutenkin joka perus räkätauti jää vielä aikuisenakin vaivaamaan viikkotolkuiksi, yskittää monta viikkoa tai iskee keuhkoputkentulehdus päälle.
Harrastan liikuntaa enkä haluaisi heikentää hapenottokykyäni.
Niin ja suvussakin on sydän- ja verisuonitautien riskiä, joten koronan aiheuttamat sydänveritulpat tai aivoinfarktit ei oikein kiinnosta.
Kyseessä on ollut harvat yksittäistapaukset ja heillä se sairastuminen on johtunut siitä, että kyseessä on ollut muuntunut virus tai sitten immuniteetti on kulunut jo pois. Mutta kaikilla näistä uudelleensairastuneista korona on ollut toisella kerralla lievempi kuin ensimmäisellä kerralla.