Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?
Minä lensin 13-vuotiaana lentokoneella yksin Lontooseen, jossa minua oltiin vastassa normaalissa vastaanottohallissa. Ei saattajaa. Vastaavia tapauksia oli paljon.
Kommentit (1616)
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.
MIeheni lapsuuden kotikylällä on pieni lampi, johon hukkui 2 lasta. Yksi kaveriporukan poika putosi puusta ja kaverit virvoittelivat häntä monta tuntia. Kotona asiasta ei uskallettu kertoa, koska selkäsauna siitä vain olisi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.
Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.
No kivat meille? Pidän kyllä tätä hintaa ”vapaammasta ja kokemusrikkaammasta” lapsuudesta liian kovana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.
Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.
No kivat meille? Pidän kyllä tätä hintaa ”vapaammasta ja kokemusrikkaammasta” lapsuudesta liian kovana.
Tilastot on kaunistuneet kovasti noista ajoista.
https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/…
Harrastin urheilua ja 90 luvulla minut lähetettiin kolmen muun tytön kanssa 13-vuotiaana Puolaan kesäleirille. Lennettiin keskenämme, joku mies tuli hakemaan kentältä ja takasin tultiin yöjunalla jostain Tsekin rajalta, jälleen ilman aikuista. Ei tulis itelle mieleen lähettää pikkutyttöjä yksin reissuun kielitaidottomana ja ilman puhelinta.
Osa vanhemmista ja isovanhemmista tarjoaa vielä näitä vapaampia automatkakokemuksia ilman selkämenosuuntaan turvaistuimia. Suositukset perustuu tutkimusnäyttöön. Herran huomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pieni lapsi 90-luvulla ja näin jälkeenpäin oon ihmetellyt että miten välinpitämättömästi mun yh äiti muhun suhtautui.Eka esimerkki tulee mieleen kun asuttiin Mannerheimintiellä(Helsingissä)ja jostain syystä olin äidin mukana ravintolassa jossa se dokas.Olin varmaan 7-9 v.No sitten täysin tuntematon ²pöytäseurueen mies ja nainen pyytää mua niiden mukaan veneajelulle Kaivariin yms. ja niiden lapset tuli mukaan myös.Niin äiti oli vaan "tottakai x saa lähteä,pitäkää hauskaa"Ilmeisesti äiti antoi luvan siksi et sai jatkaa juomista.
Toinen esimerkki on sitten kun karkasin mun tarhakaverin kanssa päiväkodista;Kaverin äiti oli hysteerinen ja itki,mun mutsi sano hoitajille et "kyl se sieltä ilmaantuu".Nää esimerkit on vielä aika lievästä päästä,sanomattakin lienee selvää että en juurikaan äidin kanssa ole tekemisissä.
Äiti jätti mut metsään yksin kun olin lapsi ja lähti pois.
Takaumia tulee metsässä, pakokauhun täyttämät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Abt. 12v hytittömällä traktorilla rehuauman tallominen.
Heinäpellolle seipäiden levitys saman ikäisenänoikkuveljen kanssa, toinen ajaa traktoria, toinen kärrtltä syytää seipäitä pellolle.
No, kukaan paitsi maalla eivät ymmärrä miten vaarallista tuo on. Maalla asuvien vanhempieni naapurimies sai pariin otteeseen hytillisen traktorin kaatumaan juurikin rehuaumalla.
Ja tuo heinän seivästys... Raskasta, aikaa vievää ja ei nyt ihan alaikäisen hommaa.
Yksin matkustettiin tarhaikäisenä bussilla mummolaan. En olisi halunnut mennä ilman äitiä, mutta kun ei kysytty. Samoin kesälomilla ja kipeänä pärjättiin päivät yksin. Toki ymmärrän että leskiäidilläni ei ollut varaa palkata hoitajaa, ja pitikin sitten valehdella että "mummo hoiti" jos joku tarhantäti kuulusteli että kuka oli hoitamassa.
Olin ehkä 9-vuotias kun jäin ensimmäistä kertaa viikonlopuksi yksin, ja 11-vuotias kun äiti oli useamman päivän reissussa. En nyt mitään sen kummempia traumoja saanut, silloin kyllä pelotti kun joku mies tuli ovelle ja kyseli jotain omituisia ja alkoi pian huutaa aggressiivisesti. En uskaltanut äidille sanoa mitään, vasta aikuisena tajusin että murtovarashan siinä, oli huomannut ettei ole autoa pihassa ja testasi että olisko tässä hyvä kohde. Sori vaan, ei ollut.
Muutenkaan ei mitään murheita ja pelkoja kannattanut kertoa äidille, huutoa siitä vaan tuli. Hyvänä päivänä "hyväntahtoista" pilkkaa ja herjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9-vuotiaasta asti olin vähän väliä yksin vastuussa neljästä nuoremmasta sisaruksesta joista yksi oli vielä erityislapsi. Henkiin jäätiin ja mitään aivan hirveää ei päässyt tapahtumaan mutta kyseessä on aivan varmasti heitteille jättö. Tuon ymmärsin jo lapsena olevan väärin mutta muiden tilanteiden kohtuuttomuuden ja vaarallisuudenkin olen ymmärtänyt vasta myöhemmin. 2000-luvulla tämä.
Mökillä meitä ei vahtinut kukaan. Hakattiin halkoja, laitettiin kiukaaseen tulet, tehtiin kaminan hellalla ruokaa (suklaapuuroa joka päivä), uitiin tietysti monta tuntia päivässä ilman valvontaa, ja soudeltiin kaukana järvellä ilman tietoakaan mistään pelastusliiveistä. Erään kerran olin serkkuni kanssa järvellä, kun ukkonen nousi ylle. Tuuli oli niin kovaa, että emme meinanneet jaksaa soutaa takaisin. Mökissä äiti ja mummi vaan nukkui päiväunia.
Minut on myös jätetty yksin illalla kun vanhemmat lähtivät lähellä olevaan ravintolaan viettämään iltaa. Muistan, kuinka havahduin unesta ja muistin ettei äiti ollut antanut antibioottia illalla ennen lähtöä. Niinpä otin lääkkeen itse. Sellaista pinkkiä nestemäistä, eli olen ollut aika pieni vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt ihan vastaa sitä mitä ap kysyy, mutta mulle tulee päällimmäisenä mieleen turvavöittä autossa matkustaminen. Siitä oli aina kiista kenen vuoro oli seisoa etupenkkien välissä. Käytiin myös sukuloimassa toisella puolella Suomea isän vanhemmat kyydissä. Pienin sisarus matkusti äidin sylissä etupenkillä ja me muut mummin ja vaarin sylissä takapenkillä.
Ai kamala mitä juttuja😂
Ei ihme että nykyään tehään niin vähän lapsia..kun niitä ei voi samalla tavalla ”hoitaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 4 -vuotias, kun minut jätettiin yksin kotiin nukkumaan. Äiti ja isäpuoli lähti kapakkaan juhlimaan. Lapsuuteni oli muutenkin kaikkea muuta kuin normaali, vaikken sitä silloin lapsena tajunnutkaan.
Sain liikkua lapsiporukalla ihan vapaasti ilman valvontaa 3 -vuotiaasta asti. Paikkana oli Kontula.
Lasten tapaturmakuolleisuus on laskenut noista ajoista 90%.
70- luvulla kotona muokkasin kesantopellot traktorilla kymmenvuotiaasta lähtien ja tein muitakin konehommia. Tapa oli maaseudulla aivan yleinen, niin teki kaikki naapureinkin pojat.
Ei sitä vaaralliseksi katsottu silloin, enkä katso vieläkään. Jos nuorella ihmisenalulla on halua töitä tehdä, niin siitä vaan, tietysti hyvät neuvot pitää ensin antaa.
Mutta tämän nykyisen ylisuojelevan tavan katson haitalliseksi, kun ei anneta lapsen tehdä mitään, ei anneta vastuuta, vaan vähän niin kuin "katkaistaan" ne lapsen siivet vaikka halua olisi jotakin tehdä itse.
Muistan kun en osannut vielä uida. Reilusti alle kouluikäinen. Joku aikuisporukasta heitti minut laiturilta järveen. Hetken räpiköityä muistan ajatelleeni etten pääse pintaan. Kunnes joku tarttui nilkasta ja veti ylös. En oppinut uimaan sillä kertaa.
Äiti painoi mua veden alle mutta jäin nähtävästi henkiin.
28.
Abt. 12v hytittömällä traktorilla rehuauman tallominen.
Heinäpellolle seipäiden levitys saman ikäisenänoikkuveljen kanssa, toinen ajaa traktoria, toinen kärrtltä syytää seipäitä pellolle.