Miksi ihmiset tyytyvät toisen asteen tutkintoon?

Olen hakenut lukion jälkeen korkeakouluihin, mutta en ole tullut kahtena vuonna valituksi mihinkään. Kirjoitin ihan hyvät M:n paperit, mutta siltikään paikka ei auennut. En jaksa hukata vuosia elämästäni siihen, että yritän päästä sisään korkeakouluun, päntätä aina uusiin pääsykokeisiin ja stressata, kun elämä junnaa paikallaan. Siispä menin ammattikouluun ja suoritin vielä vuoden kestävän koulunkäyntiavustajan tutkinnon ja nyt työskentelen koulunkäyntiavustajana. Palkka on pieni, mutta viihdyn työssäni.

Aika moni nuori varmasti opiskelisi mielellään korkeakoulututkinnon, mutta ei useista yrityksistä huolimatta pääse mihinkään.

Milloinkohan tämä koulutusten vastakkainasettelu oikein loppuu? Mua ärsyttää ku jatkuvasti on jotain amis/lukio tai ammattikorkea/yliopisto -keskusteluja. Jokainen kouluttautukoon sille alalle kuin haluaa. Enkä ymmärrä miten vois mustavalkosesti ajatella, että vaikka yliopisto ois jotenkin parempi ku ammattikorkea. Yliopistokoulutus on kärsinyt inflaation, se on fakta.

Itse opiskelen tällä hetkellä yliopistossa, ja saan jatkuvasti kuulla suvultani (jossa siis lähinnä ammattikoulu-/ammattikorkeakoulutaustaa) et mikä nirppanokka mä luulen olevani. Ihan niinku yliopistoon pääsy ois mua jotenkin ihmisenä muuttanu?!?

No, mulla ainakin syynä siihen, etten hakenut nuorempana paremmin palkatulle/työllistävämmälle alalle yliopistoon oli yksinkertaisesti se, etten uskonut että olisin voinut päästä vaan pidin itseäni liian tyhmänä moneen asiaan. Nyt vanhempana tuntuu, että ehkäpä olisin voinut päästä jos olisin yrittänyt, tai siis edes uskonut että kannattaa yrittää.

Minä hain lukion jälkeen yliopistoon, mutta en päässyt. Menin töihin, rakastuin mieheen jolla oli asuntolainaa ja lapsi, ja sitten huomasinkin olevani tilanteessa jossa en voinut enää lähteä opiskelemaan kun sitten ei olisi ollut varaa asua miehen kanssa. Siksi jäin sitten töihin. Suoritin kyllä 10 vuotta myöhemmin amk-tutkinnon aikuisopiskeluna.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:33"]

Eikö saa ihmetellä? 

Ap

[/quote]

Sinun kommenttisi eivät ole pelkkää ihmettelyä vaan kohtelet muita alentuvasti.

Minulla on muuten yliopistotutkinto, koska pidän uusien asioiden oppimisesta teoriatasolla, mutta en halua tehdä siihen liittyvää työtä. En tarvitse elämässä paljon mitään, joten pieni palkka riittää.

Raskas työ ja huono palkka on toki yhdistelmä, jota en halua. Tällä hetkellä työni on tosi helppoa, ja kun tulen palkallani toimeen, ei ole syytä muuttaa tilannetta.

Kysyn edelleen, miksi itse olet tyytynyt siihen, mitä sinulla nyt on?

(9)

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:42"]

No, mulla ainakin syynä siihen, etten hakenut nuorempana paremmin palkatulle/työllistävämmälle alalle yliopistoon oli yksinkertaisesti se, etten uskonut että olisin voinut päästä vaan pidin itseäni liian tyhmänä moneen asiaan. Nyt vanhempana tuntuu, että ehkäpä olisin voinut päästä jos olisin yrittänyt, tai siis edes uskonut että kannattaa yrittää.

[/quote]

Mutta kuten ylempänäkin on todettu, ei sinne jonnekin lääkikseen yksinkertaisesti vain kaikki halukkaat koskaan pääse, jos muutamankin pisteen sisällä on kymmeniä hakijoita, kaikki nyt vain ei ole samalla viivalla näissä asioissa vaikka olisi kuinka ilmainen koulutus.

Yksi syy varmasti on se, että kaikkia ei kouluttautuminen kiinnosta. Ei ole halua ja mielenkiintoa opiskella, vaan mielummin tehdään "jotain" työtä, että saadaan rahaa elämiseen. Muistan, kuinka 18-vuotiaana kaupan kassalla töissä ollessani ihmettelin, miksi joukossamme oli niitä yli 40-vuotiaita, jotka olivat koko työhistoriansa olleet siinä samassa kaupassa kassaneiteinä. Näillä kaupan kassalle jumahtaneilla ei ollut oikeastaan "uratavoitteita" elämälleen, heille riitti, että työstä sai sen veraan rahaa, että sillä maksoi vuokran ja ruokki lapset. Elämää täydensi sitten kaikki muu työn ulkopuolella tapahtuva.. 

Meistä on moneksi, eikä yksi tapa ole toista parempi: se, että toiselle työ on mielenkiintoista ja palkitsevaa, voi toiselle olla yhdentekevää, hän kun saa riittävästi sisältöä elämäänsä muualta ja työnteko on vain se "pakollinen paha". 

t:KTM

Minusta korkeakoulutus on monelle vain tapa kuluttaa aikaa.

Tietysti on niitä, joilla on oikeasti tavoite opiskelulleen, mutta moni on statukseltaan opiskelija vielä kolmekymppisenäkin, koska ei oikeastaan osaa mitään muuta kuin lueskella.

Tiedän monta alateemista, jotka eivät ole päivääkään tehneet oikeita töitä, mutta vain yhden amiksen käyneen, joka ei ole saanut jalansijaa työelämään.

Jotkut haluavat vaan nopeasti töihin ja tienaamaan. Eikä se väärin ole. Esim. tuo lääkärin tutkintohan kestää kuusi vuotta ja päälle vielä erikoistumiset, jonka aikana toki ollaan töissä, mutta kuintekin yli kymmenen vuotta elämästä on sitten sellaista enemmän tai vähemmän opiskelua. Kaikille raha ei ole motivaattori, riittää että palkalla tulee toimeen. 

Vaikea uskoa, että aloittaja on itse minkään sortin korkeakoulussa. Sen verran pihalla on koulutusjärjestelmäm mekanismeista. Koulutuspaikkojahan on vain tietty määrä. Kullekin alalle on paikkoja tietty määrä, joka tietysti pohjautuu arvioon työvoimatarpeesta. Eli kaikki eivät tietenkään pääse sinne korkeimmalle tasolle, vaikks haluaisivat. Mikä tässä on ap epäselvää? Esim. Sairaanhoitajakoulutukseen pääsee kai noin joka kuudes tai seitsemäs hakija, luokanopekoulutukseen vielä harvempi... Mikä tässä on ap epäselvää?

Vastaus 26:lle: en ole tyytynyt. Aion pyrkiä elämässä koko ajan eteenpäin. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja teen osa-aikaisesti töitä. Aion hakea vielä toiselle alalle opiskelemaan yliopistoon. Miksi? Koska en aio tyytyä tähän (hieman huonosti työllistävään alaan) vaan aion pyrkiä parempaan. Parhaaseen mihin pystyn. Ap

Eikö se ole vain hyvä että moni valitsee omasta tahdostaan matalamman koulutuksen? Ne työt on jonkun pakko tehdä kumminkin, muuten yhteiskunta ei toimi. Ja sillä että hakeudutaan mahdollisimman suoraan toisen asteen koulutukseen säästetään myös veronmaksajien rahoja (verrattuna siihen, että käydään ensin lukio, sitten opiskellaan vuosia yliopistossa, vietetään joitain vuosia kortistossa ja lähdetään alanvaihtajina toiselle asteelle).

Toisen asteen koulutus on monille se kaikkein ihanteellisin vaihtoehto, ja siihen hakeutumista pitäisi tukea ja arvostaa. Siis arvostaa oikeasti eikä siihen alentuvaan tyyliin kuin ap. Mitä siitä tulisi jos olisi esimerkiksi koko osastollinen lääkäreitä muttei yhtään käytännön hoitotyön tekijää? Tai kymmenittäin arkkitehteja eikä ainuttakaan henkilöä joka osaisi rakentaa arkkitehtien suunnittelemat talot?

Vastaus 27:lle: kyllä sinne korkeakouluun pääsee jokainen joka kunnolla yrittää, vaikka sitten kolmannella yrittämällä, jos ei muuten. Hakijoita on paljon, mutta samat ihmiset hakee useisiin eri kouluihin. Ja esim. lukion jälkeen monet hakee "puolitosissaan", koska on pakko hakea jonnekin kouluun. E

Ap

En yhtään ymmärrä, miksi ammatillisen koulutuksen arvoa vähätellään Suomessa. Onhan nyt jonkin käytännön ammatin ammattikoulussa itselleen oppinut yhteiskunnallekin paljon hyödyllisempi, kuin lukioviisas höpötieteiden korkeakouluttautuja. Oikeasti nyt arvostusta sinne ammatillisellekin puolelle.

t: matemaattis-luonnontieteellisessä opiskeleva, joka arvostaa käytännön ammattilaisia

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:04"]

Vastaus 27:lle: kyllä sinne korkeakouluun pääsee jokainen joka kunnolla yrittää, vaikka sitten kolmannella yrittämällä, jos ei muuten. Hakijoita on paljon, mutta samat ihmiset hakee useisiin eri kouluihin. Ja esim. lukion jälkeen monet hakee "puolitosissaan", koska on pakko hakea jonnekin kouluun. E

Ap

[/quote]

Mutta MIKSI pitäisi yrittää? MIKSI pitäisi yrittää monta kertaa ja tuhlata vuosia pelkkään pyrkimiseen?

AP vastaa: Toisen asteen koulutuksen käyneitä tarvitaan. On erittäin hyvä että ihmiset vapaaehtoisesti niihin hommiin haluavat. Arvostan näitä ihmisiä kyllä, ehkä eniten sen takia että musta ei ois niihin hommiin. En ole yhtään käytännön ihminen. Rakastan opiskelua, oppimista, lukemista, kirjoittamista. Ehkä sen takia mun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät halua opiskella. Lisäksi olen kunnianhimoinen ja mun on vaikea ymmärtää kunnianhimottomuutta. Mutta on erittäin hyvä että ihmiset ovat erilaisia ja kaikkia tarvitaan. Kiitos. AP

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:16"]

AP vastaa: Toisen asteen koulutuksen käyneitä tarvitaan. On erittäin hyvä että ihmiset vapaaehtoisesti niihin hommiin haluavat. Arvostan näitä ihmisiä kyllä, ehkä eniten sen takia että musta ei ois niihin hommiin. En ole yhtään käytännön ihminen. Rakastan opiskelua, oppimista, lukemista, kirjoittamista. Ehkä sen takia mun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät halua opiskella. Lisäksi olen kunnianhimoinen ja mun on vaikea ymmärtää kunnianhimottomuutta. Mutta on erittäin hyvä että ihmiset ovat erilaisia ja kaikkia tarvitaan. Kiitos. AP

[/quote]

Mä en arvosta yliopistossa kovin montaa alaa ylitse vaikkapa nyt ammattikoulun, siis mielestäni esim. opettajan ammatti ei ole vaikeustasoltaan lähihoitajaa vaativampi. Järkevät yliopistossa opiskeltavat alat ovat mielestäni lähinnä lääkis ja matemaattis- luonnontieteelliset alat, joissa täytyy käytännössäkin osata jotakin eikä pelkkä lueskelu riitä.

Olen lukion käynyt ja sen jälkeen amiksen. Minulle jää nettona käteen sama mitä insinööri veljelleni. :) Me happy.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:02"]

Minä en pääse kouluun! Olen hakenut, lukenut ja käynyt valintokokeissa, mutta en tule koskaan valituksi. Ymmärrätkö sinä kouluja käynyt tämän asian?

[/quote]

Minulla sama juttu. Olen yrittänyt korkeakouluun jo 10-vuotta turhaan. Aina sama juttu, pisteet ei riitä koulutukseen/koulutuksiin joihin haen. :(

Kaikille ei raha ole elämässä tärkeintä. ei halua ensin opiskella 30v ja sitten ahertaa uraputkea ja alottaa lapsien miettimiset +40v. Kaikilla on eri prioriteetit elämässä ja hyvä niin.

T. Ammattikoulun käynyt, 19v, ulkomailla asuva, kokemusta karttava, pian toivon mukaan ensimmäistä lastansa odottava ihminen.