Miksi ihmiset tyytyvät toisen asteen tutkintoon?

Paljon suurempi uhka kuin "kouluttamattomuus" on se, että korkeakoulututkinnon suorittaneita on pilvin pimein koulutusta vastaamattomiss töissä sekä työttöminä. On otettu opintolainaa, opiskeltu vuosikaudet ja miksi? Ei akateemisuus ketään elätä vaan se miten pärjää työelämässä ja sattumankauppa!

Itse olen katkera toista yliopistotutkintoa suorittava, arvostetun tutkinnon suorittaminen ei tuonut työpaikkaa alalta.

Aika vähä-älyisen vaikutelman ap:sta saa. En jaksanut ketjua kovi pitkälle lukea, jotta olisin saanut selville, minkä tutkinnon  ap on suorittanut. Tuo oli                     siis kokemukseni aloituksestasi ap. Et varmaan ole työporukkasi helmi, koska käytännön äly ja suhteellisuudentaju tuntuu puuttuvan. t. korkea-asteen tutkinnon suorittanut

En tiedä, onko kandidaatitutkinto ap:n mielestä toisen asteen tutkinto, mutta vastaanpa kuitenkin.

Halusin työn, joka ei tule kotiin.

Halusin työn, jossa en ole koko ajan 24/7 tavoitettavissa

Halusin alalle, jossa ei ole palkatonta ylityötä

Halusin työhön, jossa kun laitan työpaikan oven kiinni kello se ja se, mun ei enää tarvitse miettiä, kuinka muut pärjäävät.

Jos se ei ole huippupalkattua, niin sen verran jaksan maksaa vapaa-ajastani, joka on oikeasti vapaa-aikaa ja mielenrauhaata, joka on, kun en ole vastuussa turhan isoista jutuista.

Voin harrastaa kaikkea kivaa, kun en ole töissä. 

Tähän kaikkeen ajoi nuorena sairastuminen masennukseen, jonka takia minun piti down shiftata elämäni pakosta, mutta jälkeenpäin ajatellen se ei ollut ollenkaan hullumpi asia kun kuuntelee ihmisten valitusta työelämän tasosta. Enää en ole edes masentunut.

Muuten olisinkin varmaan Kevan pääjohtaja.

up

Jotkut haluavat nopeasti työelämään, eivätkä jaksa sen enempää kouluttautua. Osa taas ei välttämättä pääse opiskelemaan haluaamansa paikkaan tai joillekin se palkka ei ole kaikki kaikessa. Minusta jokaisen ihmisen pitäisi valita ala sen mukaan missä oikeasti viihtyy, eikä sen mukaan kuinka paljon palkkaa siitä saa.

Omituista?

En ole nähnyt yhtään ilmoitusta kattopeltiseppiä haetaan.

Kattotyöntekiöitä ja muita suutareita kylläkin joihinkin vuokrafirmoihin.

Aloittaja kysyy, "miksi tyytyä vain lähihoitajan tutkintoon, jos voisi olla sairaanhoitaja". Itse kysyisin aloittajalta, miksi tyytyä vain sairaanhoitajan tutkintoon, jos voi olla lääkäri? Tai miksi tyytyä lääkärin tutkintoon jos voi olla erikoislääkäri jne. ...Ihmiset haluavat eri asioita, ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, osalla ei ole kunnianhimoa, osalla ei ole vaadittavaa lahjakkuutta, osa ei kaipaa statusta, osa rakastaa nykyistä työtään, eikä koe tarvetta jatkaa eteenpäin, osalla on useampi toisen asteen tutkinto jne.

t. akateeminen, jolla oli kunnianhimoa maisterin tutkintoon, mutta ei tohtorin tutkintoon.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:33"]

Aidosti kyllä ihmettelen, että miksi niin moni on vetäny valtavan kokoisen palkokasvin sinne sieraimeensa tästä mun aloituksesta? Eikö saa ihmetellä? Tuntuu et taustalla on jotain sellasta, että oltais kyllä haluttu yliopistoon/ammattikorkeakouluun, mut oltiin liian laiskoja/ei uskallettu muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelujen perässä/tehtiin vääriä valintoja nuorempana. Jos haluaa huonolla palkalla tehdä raskasta työtä niin eihän se multa oo tietenkään pois. Ja kyllä mä oikeasti arvostan ihmisiä, jotka siihen suostuu, ehkä juuri siitä siitä syystä, että musta ei ois siihen. Ap

[/quote]

No mitä ihmettelet? Sähän tiedät, miksei kaiiki mene eteenpäin! Aika naurettavaa olla kysyvinään, vaikka sulla on asia jo ihan hallussa. (huom. sarkasmi)

Töissä vietetään niin iso osa elämästä, että itse ainakin vietän mieluummin päiväni rennosti koneen äärellä istuen ja suurimmaksi osaksi omia juttujani puuhaillen, kuin ihmisten mätäisiä hampaita ronkkien. Vaikka palkka hammaslääkäreillä varmaan onkin kohdallaan, niin tämä ihana yhteiskuntamme tasaa sitä tuloeroa mukavasti.. Tuo on yksi syy, miksi en jaksa juosta "hyvän palkan" perässä.

Suomessa et voi pelkällä työnteolla rikastua tai edes vaurastua. Mitä enemmän teet töitä, sitä enemmän valtio haukkaa sulta. Sen sijaan haluan tehdä mukavaa työtä. 3000 euron kk-palkalla elää oikein mukavasti, matkustelee pari kertaa vuodessa ja kasvattaa myös lasta.

Voisin nähdä itseni tulevaisuudessa myös osa-aikatöissä, sillä arvostan vapaa-aikaa ja voin tyytyä pienempäänkin tulotasoon. Itse olen käynyt ammattikorkeakoulun ja töitä on aina ollut tarjolla. En koe "tyytyneeni" mihinkään, koska tahansa voisin mennä lukemaan maisteriksi, jos kokisin, että se toisi elämääni jotain lisäarvoa. Ehkä joskus tuleekin tuntumaan siltä, mutta juuri nyt elämä on aika jees. Ihan vaan tradenominakin.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:33"]

Aidosti kyllä ihmettelen, että miksi niin moni on vetäny valtavan kokoisen palkokasvin sinne sieraimeensa tästä mun aloituksesta? Eikö saa ihmetellä? Tuntuu et taustalla on jotain sellasta, että oltais kyllä haluttu yliopistoon/ammattikorkeakouluun, mut oltiin liian laiskoja/ei uskallettu muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelujen perässä/tehtiin vääriä valintoja nuorempana. Jos haluaa huonolla palkalla tehdä raskasta työtä niin eihän se multa oo tietenkään pois. Ja kyllä mä oikeasti arvostan ihmisiä, jotka siihen suostuu, ehkä juuri siitä siitä syystä, että musta ei ois siihen. Ap

[/quote]

Kuinkahan usein tänä päivänä toisen asteen tutkinnolla tehtävä työ täyttää nämä kriteerit? Ei meillä enää ole kauheasti ruumiillisesti raskasta työtä. Henkisesti raskaimmatkin työt tahtovat olla niitä korkeammin koulutettujen töitä tulosvastuimeen ym.

Yhtä hyvin voi sanoa, että korkeasti koulutetut ne työelämässä vasta rääkissä ovatkin. Kauheaa kilpailua viroista ja projeksteista ja titteleistä. Selkäänpuukotusta. Uuh, en jaksa edes ajatella. Mun työ on ainakin kevyttä sisätyötä, jossa kehittyy työtä tehdessä, saa jatkuvasti täydennyskoulutta itseään enkä tee yhtään tuntia työtä palkatta, kuten jo kirjoitinkin.

t. En muista numeroa, mutta se, joka ei halunnut töitä vapaa-ajalleen.

ap: n ja kaltaistensa ihanneyhteiskunnassa kaikki ovat hammaslääkäreitä jotka hoitavat toinen toistensa hampaita 7000€:n kk palkalla. Jossain vaiheessa ne huomaa, että niiden omat lapset kuolivat hoivan puutteeseen (näkivät nälkää ja tippuivat jokiin) ja sitten niille alkaa itselleen tulla kans nälkä, kun Stockan Herkun hyllyt ammottaa tyhjyyttään eikä myyjiäkään ole näkynyt aikoihin...Sitten ne saa itkupotkuraivarit ja alkaa soitella valituspuheiluita ja yrittävät netin kautta tilata kehitysmaista työläisiä, mutta netti perkele ei toimi, saatana, mitä on tapahtunut kun ruutu on mustana, vaikka mä olen sentään hammaslääkäri!

ap:lle tsemii uralle, ei tuu elämä oleen helppoa noin tyhmänä, vaikka kouluttautuisit hammaslääkäriksi oikein

Voin oman puolisoni puolesta vastata. Hän kävi teknikon tutkinnon, minkä jälkeen pääsi ohjelmointihommiin, missä on hyvä. Hän on edennyt urallaan osaamisellaan, eikä ole enää kokenut tarvetta opiskella lisää. Hän on todennut, että ehkä muutaman satasen palkka nousisi, mutta ei olen sen vaivan arvoista. Jos kotikunnassa olisi Di-koulutus niin että voisi työn ohessa käydä, sitten voisi kuulemma harkita jos pääsisi. Tai sanoi näin muutama vuosi sitten, voi olle että mieli on nyt muuttunut, kun palkka on noistakin ajoista noussut ja samoin työn vaativuus entisestään. It-alallahan on näitä itseoppineita miljonäärejä, joilla ei ole mitään koulutusta, tai on keskenjäänyeet opinnot kun työ on vienyt ajan, taustalla - tosin nykyään ei enää niin helppoa. 

Itselläni on taustalla sekä vanhan ajan opisto- että amk-tutkinto ja yliopistoonkin hain, mutta hain niin vaikeapääsyiselle alalle, etten päässyt. Muut alat eivät ole koskaan kiinnostaneet. Kun sitten sain töitä, en viitsinyt enää hakea. Nykyään olen eri työssä, mutta viihdyn työssäni ja kun en erityisemmin välitä olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin en ota riskiä vaihtaa sellaiseen missä voisi joutua. Nykyään näen muutaman asiakkaan viikossa, mikä on oikein sopiva määrä. 

Pelkkää kakkaa

Itse pääsin haluamiini töihin ilman korkeakoulutusta, eikä täll äalalla palkkaan vaikuta tutkintonimike, ainoastaan taidot.

Hei, ap. Hain lukion jälkeen useamman kerran yliopistoon/amk:hon. En päässyt sisään, joten täytyi "tyytyä" amikseen. Olenko tyhmä?