Miksi ihmiset tyytyvät toisen asteen tutkintoon?

Minusta Suomen koulusysteemissä on huonoa se, että jos valitset ammattikoulun tai AMK:n muuta kautta kuin ensin ylioppilaaksi valmistumalla, on alan vaihtaminen myöhemmin vaikeaa. On maita. joissa ammattiin valmistutaan (esim. putkimies, kampaaja) lukiosta, toivoisin että niin olisi joskus vielä Suomessakin.

Minulla on AMK- tutkinto. Olen yrittänyt, mutta en pysty lukemaan yksin kaikkia lukion fysiikan ja kemian kursseja yliopiston pääsykokeeseen, matematiikasta nyt puhumattakaan. Asun nyt ulkomailla ja opiskelukelpoisuutta ei ole mihinkään ilman lukiotodistusta vaikka kielitaitoa ja osaamista muuten olisikin. Meni ehkä asian vierestä, mutta omalla kohdalla tyytymiseen vähempään on syynä liian nuorena tehdyt huonot valinnat (lukion keskeytys).

Toivottavasti aloittaja lukee nämä kaikki vastaukset. Ihmettele vaan edelleen, mutta toivottavasti ymmärrät tämän jälkeen muitakin näkökulmia kuin omasi.

Syitä on paljon, joista osa lueteltu jo edellä, mutta en minäkään akateemisen tutkinnon suorittaneena suosittele lapselleni välttämättä korkeamman tutkinnon suorittamista.

Elämä - ja nimenomaan työelämä - voi olla paljon mukavampaa ja helpompaa, toisinaan jopa parempipalkkaista vähemmällä koulutuksella. Voi olla paljon mielekkäämpää tehdä työtä esimerkiksi tavallisena poliisina kuin komisariona, tai keittiöapulaisena kuin ruokapalvelupäällikkönä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:56"]

Vastaus 26:lle: en ole tyytynyt. Aion pyrkiä elämässä koko ajan eteenpäin. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja teen osa-aikaisesti töitä. Aion hakea vielä toiselle alalle opiskelemaan yliopistoon. Miksi? Koska en aio tyytyä tähän (hieman huonosti työllistävään alaan) vaan aion pyrkiä parempaan. Parhaaseen mihin pystyn. Ap

[/quote]

Sinulle taitaa käydä, niinkuin monelle muullekkin ikuiselle opiskelijalle: Haet töitä, mutta yksikään ei sinua palkkaa, koska olet opiskellut ihan liikaa. Työnantajat eivät usko, että sinulla on ihan kaikki kotona, koska olet vain lukenut koko elämäsi. EIkä ole siis tarkoitus olla loukkaava, mutta harvaan työhön tarvitaan noin paljon lukemista.

Mitäs sitten, kun olet hankkinut sen toisenkin yliopistotutkinnon? Huomaatko, että sekään ei riitä ja jatkat edelleen opiskeluja, koska tähtäät aina vain korkeammalle? Usko pois, olet jo eläkeiässä, ennenkuin pääset pois koulusta ;)

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:49"]

Minusta korkeakoulutus on monelle vain tapa kuluttaa aikaa.

Tietysti on niitä, joilla on oikeasti tavoite opiskelulleen, mutta moni on statukseltaan opiskelija vielä kolmekymppisenäkin, koska ei oikeastaan osaa mitään muuta kuin lueskella.

Tiedän monta alateemista, jotka eivät ole päivääkään tehneet oikeita töitä, mutta vain yhden amiksen käyneen, joka ei ole saanut jalansijaa työelämään.

[/quote] Jaaaaaaa.... että ihan huvikseen on mukava kiituutella sillä opintotuella, joka ei välttämättä kata edes vuokraa???? Eiköhän ne ihmiset halua tienaamaan työelämään, fakta vaan on, ettei niitä töitä välttämättä löydy. Opiskelu voi olla silloin ihan järkevä vaihtoehto. 

Eikä se kunnianhimo ole pelkästään koulutustasosta kiinni.
Ns. suorittavan tason ammateissa, varsinkin yksityisellä sektorilla, voi ahkera ja kunnianhimoinen työntekijä edetä korkealle ja kovapalkkaiselle tasolle "pelkillä" toisen asteen papereilla.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:06"]

Mutta MIKSI pitäisi yrittää? MIKSI pitäisi yrittää monta kertaa ja tuhlata vuosia pelkkään pyrkimiseen?

[/quote]

Tätä minäkin haluan aloittajalta kysyä: Miksi hyvällä palkalla mieleistään työtä tekevä nuori ammattilainen tuhlaisi nuoruutensa parhaita vuosia pääsykokeisiin pänttäämiseen sen sijaan, että eläisi taloudellisesti turvattua elämää tyytyväisenä ja hyvin toimeentulevana?

Kiva että AP arvostaa siivoojia.

olenkin siivonnut n. 20v.  Nuoruudessani olisin halunnut taiteilijaksi tai esim. kuvaamataidon opettajaksi,mutta ei kuulema semmosella taiteilulla elätetä itseä. 

ajauduin sitten sattumusten seurauksena siivoamaan . 

Taiteilu jäi harrastukseksi ja tilaustöitäkin tein joskus,mutta ihan pilkkahintaan tietty...

Monesti masensi tuo työ sen takia,että kohtelu siivojia kohtaan on joskus pahempaa,kun mitä koirat saa. Siinä ei itsetunto ja -kunnioitus kasva.

Nykyisin olen ihan sujut asian kanssa. Enkä tässä iässä voisi enää ammattiakaan vaihtaa. Raivostuttaa kuitenkin tuollaiset ylimieliset ihmiset,jotka mieltää siivoojat aivottomiksi surkimuksiksi. Ihan mukavan elämän silti olen elänyt,ei siihen onnellisuuteen tarvita suuria rahoja.

Luulen, että todellakin moni "alempaan koulutukseen tyytynyt" ihan oikeasti on niihin halunnutkin. Yliopistoon lääketiedettä tai oikeustiedettä lukuun ottamatta ei ole vaikea päästä, joten melkeinpä jokainen, joka oikeasti sinne haluaa varmasti jossain vaiheessa pääsee. Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti halua.

Itse olen viittä vaille tohtori ja palkkani on perseestä vielä tällä hetkellä eikä tule ihan heti kovin korkeaksi nousemaankaan. Puolituttava sähkömies tienaa rutkasti enemmän ja elelee ns. leveästi, ajelee uusilla autoilla, laittaa pihaa jne. Itse ajan vanhalla autolla ja kaikki menee mitä tuleekin. Mutta, työ jota teen ja tulen tekemään on sitä mistä tykkään. En ole hakeutunut tähän palkan takia, vaikkakin toki toivon ja tiedän, että se tulee paranemaan.

Eli ei se palkkakaan AINA korkeasti koulutetuilla ole mikään mieletön ja esim. moni putkimies tienaa oikeasti tosi hyvin. Niillä on paljon töitä, että saavat tosiaan valita mitä hommia ottavat ja tilipussi on paksu. Eli ammattikoulu ei tosiaan aina tuo alhaista toimeentuloa.

Ainut ammatti mitä ehkä itsekin ihmettelen miten joku siihen haluaa on siivous. Tottakai ymmärrän, että siivoojia tarvitaan, kyse ei ole siitä etten ymmärtäisi, mutta sitä en ymmärrä miten kukaan haluaa sille alalle. Se nyt ei ole työnäkään mitään sellaista, joka olisi kovinkaan "mukavaa". Se on melko raskasta fyysisesti ja palkka on huono. Eli luulisin, että ehkä esim. siivousalalle jotkut vaan "ajautuvat", kun tarvitsevat töitä ja koulutus ei ole kovin kummoinen jos ollenkaan. Ja sanottakoon vielä, että itsekin olen tehnyt siivoustyötä keikkaluontoisesti ennen nykyisiä opintojani, eli tiedän mitä se on ja huomasin myös käytännössä, miten siivoojaa ei monesti pidetä yhtään minään.

Mutta siis niin. Ihmiset tosiaan haluaa eri asioita ja tuo toimeentulo ei ihan niin yksinkertaista ole, että korkea koulutus = hyvä toimeentulo ja alhainen koulutus=alhainen toimeentulo. Tai no, ehkä tuo ensiksi mainittu useammin pitää paikkansa, mutta siis amistutkinnolla pääsee kyllä hyville palkoille myös hiukan alasta riippuen.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:16"]

AP vastaa: Toisen asteen koulutuksen käyneitä tarvitaan. On erittäin hyvä että ihmiset vapaaehtoisesti niihin hommiin haluavat. Arvostan näitä ihmisiä kyllä, ehkä eniten sen takia että musta ei ois niihin hommiin. En ole yhtään käytännön ihminen. Rakastan opiskelua, oppimista, lukemista, kirjoittamista. Ehkä sen takia mun on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät halua opiskella. Lisäksi olen kunnianhimoinen ja mun on vaikea ymmärtää kunnianhimottomuutta. Mutta on erittäin hyvä että ihmiset ovat erilaisia ja kaikkia tarvitaan. Kiitos. AP

[/quote]

Ongelmasi on siis se, että miellät kaikki muut kuin koulutuksessa ja työelämässä jatkuvasti eteenpäin tai ylöspäin pyrkivät ihmiset kunnianhimottomiksi. Ei kunnianhimon tai kehittymisen tarvitse liittyä ammattiin millään tavalla. Opiskella voi vaikka harrastuksekseen, kehittää itseään aivan muilla alueilla kuin työn puitteissa. Vai onko esimerkiksi romaania kirjoittava lähihoitaja kunnianhimoton? Entä kansalaisopistossa venäjää opiskeleva putkimies? Entä omatoimisesti historiaa harrastava tai vaikka sukututkimusta tekevä suurtalouskokki?

Mieheni unelma-ammatti on leipuri. Leipuriksi kouluttaudutaan amiksessa. 1+1=2.

Tosi vaikea monelle aikuiselle ymmärtää tätä yhtälöä, kysellään vaan että kuinkas se nyt noin...kun oishan sillä riittänyt päätä lukeakin...

Ja syy, miksi mies ei lähtenyt jatko-opintoihin, oli se että häntä ei kiinnosta toimia esimiesasemassa tai opettaa omaa osaamistaan muille.

Koko kysymys lienee pelkkää oman egon nostattelua. Tuohan on ihan puhdas subjektiivisen valinnan asia: jokainen olkoon oman elämänsä sankari!

Ap, se nyt riippuu ihan ihmisen elämän arvoista, mitä pitää korkeimmalla sijalla. Sinulle se tuntuu olevan jatkuva eteenpäin pyrkiminen ja mahdollisimman pitkälle kouluttautuminen, pidät selvästi uuden opin ihmemisestä. Itselleni korkeampaa kuin hyvä palkka, on onnellisuus, mitä saan työssäni, joka ei vastaa yhtään kumpaakaan toisen asteen koulutusta (lukio ja amis). Minulle tärkeää on mennä töhin innostuneena ja mennä nukkumaan hyvillä mielin, kun on niin pirun tyytyväinen itseensä. Edelleen melkein tulee perhosia vatsaan kun ajattelee omaa työtänsä

*imemisestä *töihn

Tosiaan ap jos nuo opiskelusuunnitelmasi eivät ole tyyliin "aion jatko-kouluttautua lääketieteen tohtoriksi", niin ei kannata tuhlata aikaa turhien opintopisteiden suorittamiseen joltain humpuukialalta, oikeasti saatat päätyä ikuisen opiskelun jälkeen ikuisesti kortistoon vaikka olisit lukenut kuinka monta yhteiskuntapoliittista teoriaa. Jos ei ole kädentaitoja mutta ei myöskään älliä tarpeeksi järkeviin teoreettisiin opintoihin niin en ymmärrä miksi sellainen ihminen pitäisi itseään elättävää putkimiestä jotenkin alempiarvoisena.

No ap, ei kaikilla kuule rahkeet riitä esim. tuohon hammaslääkärin hommaan. Että ei se pelkästään valinnasta ole kiinni.

Ihmettelen tämän ketjun mielipiteistä sitä, että monet ajattelevat yhden ammattitutkinnon olevan se "lopullinen" ammatti. Ei ole.

Moni nuori opiskelee ammattikoulussa tutkinnon, tekee alansa työtä ehkä 10-20 vuotta. Sen jälkeen lähtee jatkokouluttautumaan joko samalle tai jollekin muulle alalle. Tai tutkinnon suorittanut ei saa alansa töitä. Toki voi jäädä kotiin vinkumaan, ettei minua ymmärretä. Toinen vaihtoehto on sitten opiskella lisää tai kokonaan uusi ammatti.

Ihmettelen myös kovasti näitä "ei enää tässä iässä opiskella" -ihmisiä. Mitä helvettiä??? Ymmärrän, jos ikää on 60 tai yli, mutta että nuoremmatkin ihmiset rajoittavat itseään ja omia unelmiaan iällä. Oma äitini opiskeli korkeakoulututkinnon 55-vuotiaana ja sai hyvän viran valmistuttuaan.

Ei kaikki ole koivin uraorientoituneita. Jos haluaa parturikampaajaksi, niin miksi vitussa lukisi juristiksi?!?

Miksi kouluttautua korkeammalle jos palkkaero olisi vain noin 200e kuussa.. Mulle kelpaa tää alempi tutkinto ihan hyvin kiitos, rakastan työtäni.

Taidat olla oikeesti tyhmä:)

Ihminen voi oppia ja haastaa itseään älyllisesti muuallakin kuin koulussa. Päivittäinen työni on sinänsä yksinkertaista - kun sen osaa. Siksi minulla onkin mahdollisuus ja jaksamista kehittää itseäni muualla kuin töissä, vaikkei se tietenkään ole kenenkään muun silmissä yhtään mitään, koska kehitys ei tapahdu korkeakoulussa.

-2-