Miksi ihmiset tyytyvät toisen asteen tutkintoon?

Ap on ikuinen opiskelija, jonka koulumaksuja eivät tulevaisuudessa maksetut työverot riitä kattamaan.

Minusta ei ole kuninahimoa vaan laiskuutta lukea iso osa aikuisiästään.

Kunnianhimoa on tavoitella työssään parempia saavutuksia ja työtehtäviä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:33"]

Aidosti kyllä ihmettelen, että miksi niin moni on vetäny valtavan kokoisen palkokasvin sinne sieraimeensa tästä mun aloituksesta? Eikö saa ihmetellä? Tuntuu et taustalla on jotain sellasta, että oltais kyllä haluttu yliopistoon/ammattikorkeakouluun, mut oltiin liian laiskoja/ei uskallettu muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelujen perässä/tehtiin vääriä valintoja nuorempana. Jos haluaa huonolla palkalla tehdä raskasta työtä niin eihän se multa oo tietenkään pois. Ja kyllä mä oikeasti arvostan ihmisiä, jotka siihen suostuu, ehkä juuri siitä siitä syystä, että musta ei ois siihen. Ap

[/quote]

Minä sain toisen asteen tukinnollani hyväpalkkaisen työn, enkä enää nähnyt tarvetta jatkaa opiskelua. Palkkani ei ole huippu, mutta kohtuuhyvä, ja työ on kevyttä.

tulee tästä aloituksesta mieleen vaan se, että näin me veronmaksajat iloisesti maksamme ap:n kaltaisten "luen ainakin kaksi yliopistotutkintoa" -tyypin ikuisten opiskelijoiden kouluttautumista "ei mihinkään" ammattiin... huoh. yhteiskunnan näkökulmasta tuotteliampiahan ovat juuri nämä "amikset" jotka valmistuvat ammattiin, menevät nuorena töihin ja tekevät ahkerasti töitä, eivätkä suinkaan nämä ap:n kaltaiset ikuiset opiskelijat. ei noi yliopistotason koulutukset ole OIKEASTI ilmaisia, vaan kyllä ne jonkun pussista menee, vai mitä ap.... ;)

Oletko 63 ajatellut, että koulutuksen kautta myös luotaisiin hyvinvointia ja saataisiin niitä verorahoja myös yhteiskunnalle?????? Esimerkkinä nyt vaikka Jorma Ollila, jolla taitaa olla useampikin tutkinto. 

Ap, oletko miettinyt, kuka maksaa Sinun ilmaisen kouluttautumisesi? Juurikin me tavalliset duunarit. Elämäntapaopiskelijuus ei pitemmän päälle kannata, makselet opintovelkoja vielä eläkkeistäsikin (niin meinasitko eläkettä ehtiä kerryttää ja saada?).

Sinua en muuten ottaisi yritykseeni työntekijäksi. Elämässä on muutakin kuin työ.

Terv. Siivousalalla ja ONNELLINEN.

Kyllä vähäistä voi olla yliopistokoulutuksenkin käyneen ihmisen tietämys. Viittaan siis ap:seen. 

Kaikki eivät pääse korkeakouluun (ei yliopistoon eikä ammattikorkeaan), koska henkiset resurssit eivät vain riitä. Sanot ap, että riittää kun istuu lukemaan. Monella on esimerkiksi lukemisen ymmärtämisen vaikeutta, vaikkei olisi mitenkään vajaa. monella on myös keskittymishäiriöitä. Moni ei vain kykene soveltamaan lukemaansa käytäntöön. Monella on lukihäiriö, lievempi tai pahempi. Monella on vain niin alhainen äo, ettei kykene sen kaltaiseen tietojenkäsittelyyn, jota korkea-asteella tarvitaan. 

Kauhean suppea ja outo tuttavapiiri ap:lla, jos ei ole yhtään ihmistä, jonka resurssit eivät riitä korkea-asteelle. Itselläni on yksi kaveri, jolla on edellä mainituista lukihäiriä ja hahmotushäiriö. Hän on hakenut 12 kertaa yliopistoon ja ammattikorkeaan pääsemättä. Lähihoitaja-koulutukseen hän pääsi, mutta lopetti, koska pitää itseään liian älykkäänä sinne. Ja ei älyä puutukaan, mutta hahmostushäiriö aiheuttaa esim. väärien sanojen käyttöä, joten hänellä ei vain ole mahdollisuuksia. On hänellä tietysti jo vähän mielenterveysongelmaakin, kun ei pääse pakkomielteestään yli. Ikävä juttu. Hän on nyt 40 v ilman ammattia, joten istuu kassalla. Varmasti olisi tyytyväisempi vaikka lastenhoitajana, mutta kun vanhemmat ovat akateemisia, niin paine on kova. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:48"]

Niin, siinä se tuli. En ymmärrä. Suomessa on ilmainen koulutus, miksi jotkut tyytyy toisen asteen koulutukseen? Ymmärrän tämän vain tilanteissa, joissa oikeasti sillä toisen asteen koulutuksella tienaa, eikä "vastaavaa" korkeakoulututkintoa ole. Esim. putkimies. Kaikkein vähiten ymmärrän niitä, jotka lukion jälkeen menee ammattikouluun?? Siis anteeks mitä? Miksi kouluttautua lähihoitajaksi, kun voisi kouluttautua sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi? Miksi kouluttautua merkonomiksi kun voi kouluttautua tradenomiksi tai KTM?? Tässä oli vaan pari esimerkkiä. Eikä kouluttautuminen edes paljoa loppujen lopuksi vaadi jos vaan on terve ja normaaliälyinen. Käytännössähän se on sitä, että otat vaan sen kirjan käteen ja alat lukemaan.

Siis tottakai matalasti koulutettuja tarvitaan. Olen todella kiitollinen esim. kaikille siivoojille/hoitajille/keittäjille/postinjakajille. Mut en vaan oikeasti ymmärrä että kuka niihin hommiin suostuu? Suomessa kun kaikilla on vapaat mahdollisuudet opiskella. Monesti kuulee sen, että ei ole kiinnostusta rahaan/haluaa toteuttaa itseään muualla kuin opiskelu/työrintamalla. Mut jos esim. haaveena on perhe, niin pienellä palkalla sen perheen elättäminen voi olla aika hankalaa? Tai jos haaveena on esim. matkustella tai toteuttaa itseään vapaa-ajalla, niin tosiasia nyt on vaan se et aika moneen asiaan tarvii sitä rahaa. Ja noin keskimäärin paremmin koulutettu tienaa enemmän. Ja joojoo yliopistotutkinnollaki voi jäädä työttömäksi, mut ei tarvi lähtä lukemaan mitään historiaa.. (esimerkki) Tää ei oo provo, vaan ihan aidosti ihmettelen. Kuvittele, että sun edessä on kymmenen korttia numerot 1-10. Saat vapaasti valita minkä kortin vaan. 1=matalasti palkattu, raskas vuorotyö. 10=hammaslääkäri palkka 7000e/kk. Muut numerot on jotain noiden väliltä. Miks valitsisit numeron 1?

[/quote] Ongelmaa on siinäkin, että Suomen koulutuksen ilmaisuus mahdollistaa elvistelytutkintojen keräilyn harrastuksena samalla kun oikeasti tutkintoja tarvitsevat jäävät rannalle; itsetunnon kohotus pitäisi hoitaa kansalaisopistossa tai kansanopistossa. Esim.AMK:n käynyt vie paikan ammattikoululaiselta pelkän harrastuksen takia ja ilman mitään halua vaihtaa alaa tai tehdä sen alan töitä. Toki rikkaat voisivat silti napsia itselleen egotutkintoja rahan voimalla jos koulutus olisi maksullista ja he olisivat myös paradoksaalisesti vähiten tarvitsevia.

Sen lisäksi henkilö voi syrjäytyä moneksi vuodeksi ja sitten pitäisi käydä toisen asteen tutkinto alusta, koska harkinnanvaraista hakua ei (yleensä) ole, eikä esim.harrastuksen kautta saavutettuja taitoja ja valmiuksia pidetä minään meriittinä. Varmaan osa turhautuu siinäkin vaiheessa ja ei jaksa lähteä ähräämään hyviä lukiopapereita pelkän hakuoikeuden takia.

Muiden ongelmien päälle voidaan huomioida opinto-ohjauksen ym.neuvonnan puutteellinen laatu, joka voi viedä elämän väärille raiteille ja kuluttaa elinvuosia. Esim.minä kävin kerran ammatinvalinnanohjauksessa ja siellä kehotettiin hakemaan yhteen opistoon, joka sijaitsi hirvittävän syrjäisessä paikassa. Kävin sitten siellä helvetin kuusessa asti valintakokeissa, motivaatio jo laskeneena ja sitten nettiä tutkiskellessani havaitsin, että saman alan koulu olisi ollut yli puolta pienemmän matkan päässä mutta tästä työkkärin expertti ei tiennyt mitään. Hakuaika oli jo ohi.

Peruskoulun päättävistä ehkä 0,5% tietää kaikista mahdollisuuksista kansanopistojen, aikuislukion, etälukion ja avoimen AMK:n ja yliopiston suhteen ja lukionkaan jälkeen ei varmaan hirveän monta prosenttia enempää.

Joka tapauksessa aloittajan jutussa on enemmän pointtia sitten kun siirrytään sellaiseen malliin, missä jokainen pääsee haluamaansa opistoon ilman 'turhaa' väliähertämistä ja puurtamista. Ne paikkansa aurinkoon ähertäneet tekevät kyllä voitavansa tehdäkseen sen vaikeaksi, koska yrittävät suojella omaa hyvää asemaansa ja estää sen inflaatiota.

-Mies 28v-

Revipäs tästä:

Pääsin heti lukion (jossa olin kouluni priimus) jälkeen yliopistoon unelmieni alalle. 7 vuotta yritin opiskella sitä, ei tullut mitään, älynlahjani eivät kerta kaikkiaan riittäneet. Sitten yritin vuoden löytää töitä, en päässyt edes haastatteluihin, ja menin opiskelemaan merkonomiksi. Ala ei minua kiinnosta, toisin kuin se mitä yliopistossa opiskelin, mutta en enää mitään muuta halua kuin saada ne paperit jos sitten minulla olisi jotain toivoa päästä johonkin hanttihommiin. Ja olen katkera niistä 7 vuodesta jotka haaskasin yliopistossa.

Varsin mielenkiintoinen näkemys nyky-Suomessa, jossa työttömiä tohtoreitakin on pilvin pimein. Ehkei ihmisten ylikouluttautumiseen patistaminen olekaan yhteiskunnalle se järkevin vaihtoehto.

Varsin mielenkiintoinen näkemys nyky-Suomessa, jossa työttömiä tohtoreitakin on pilvin pimein. Ehkei ihmisten ylikouluttautumiseen patistaminen olekaan yhteiskunnalle se järkevin vaihtoehto.

Mieheni tyytyi amikseen kun ei päässyt insinöörikouluun, tienaa silti enemmän kuin pomonsa kun tekee vuorotyötä. Ei nyt ihan huono ratkaisu mielestäni kun tykkää työstänsä. Kaikki ei ole lukuihmisiä, mieheni on hyvinkin käytännöllinen. Minä taas en varmaan edes pärjäisi hänen työssään..

Näinpä. Tarinoita on monia, kuten ap:kin varmaan huomaa, eli aika musta-valkoista ajatteluahan tuollainen edustaa, vaikka tälläkin palstalla törmää jatkuvasti tuohon samaan: jos joku valittaa huono taloudellista tilannettaan, niin eikö vaan joku neropatti ole kohta lällättämässä, mikset ole hankkinut kunnon koulutusta ja työtä. Mutta eihän se niin vaan aina mene...

Koska kaikille raha ei ole niin tärkeää. Ja esimerkiksi meille on valinta elää yksinkertaisesti, niin että meillä on vain välttämätön. Silloin ei ole niin paljon huolehdittavaa.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:48"]

Muiden ongelmien päälle voidaan huomioida opinto-ohjauksen ym.neuvonnan puutteellinen laatu, joka voi viedä elämän väärille raiteille ja kuluttaa elinvuosia. Esim.minä kävin kerran ammatinvalinnanohjauksessa ja siellä kehotettiin hakemaan yhteen opistoon, joka sijaitsi hirvittävän syrjäisessä paikassa. Kävin sitten siellä helvetin kuusessa asti valintakokeissa, motivaatio jo laskeneena ja sitten nettiä tutkiskellessani havaitsin, että saman alan koulu olisi ollut yli puolta pienemmän matkan päässä mutta tästä työkkärin expertti ei tiennyt mitään. Hakuaika oli jo ohi.

Peruskoulun päättävistä ehkä 0,5% tietää kaikista mahdollisuuksista kansanopistojen, aikuislukion, etälukion ja avoimen AMK:n ja yliopiston suhteen ja lukionkaan jälkeen ei varmaan hirveän monta prosenttia enempää.

-Mies 28v-

[/quote]

Kuulehan: jos tiedonhakutaitosi ovat noin puutteelliset, niin tuskin olisit opiskelustakaan selvinnyt...

Aina on näitä, jotka suureen ääneen valittavat, ettei kukaan ole kertonut minulle tästä asiasta. Eipä ole itselle tullut mieleenkään jättäytyä sen varaan mitä joku sanoo minulle tai jättää sanomatta. Itse olen ottanut asioista selvää.

No tota, mä olen hirveän laiska opiskelemaan asioita jotka ei mua pätkääkään kiinnosta. Mikään yliopistossa ei ole koskaan kiinnostanut mua. Inhoan istua ja lukea jotain mulle turhaa. Juu ja sitten en halunnut ottaa opintolainaa ja kituutella vuosia nälkärajalla.

Mulla on nuo merkonomin paperit, tosin ajalta jolloin ei tradenomeista tiedetty vielä mitään. Pääsin heti töihin kun valmistuin, eli siinä vaiheessa kun kavereista tuli maistereita, olin ollut jo monta vuotta työssä. Olimme ostaneet auton ja asunnon, käyneet muutaman kerran ulkomailla. Lapset sain alle 30-vuotiaana, aikana jolloin maisteriystäväni etsivät töitä ja onnekkaimmat löysivät muutakin kuin pätkätöitä ja saivat sen asunnonkin ostettua.

Kotiäitivuosieni aikana maisterit tekivät uraa. Nyt päälle 4-kymppisenä mulla on jo monta vuotta ollut menestyvä yritys. Rakastan työtäni, se on luovaa ja haastavaa, voin säädellä aika hyvin työaikojani ja tienaan kutakuinkin saman kuin korkeammin koulutetut ystäväni. Mutta kauhulla katson kun he nyt elävät pikkulapsivuosia. Meillä elämä on jo seestynyttä, lainat loppusuoralla, lapset teinejä, vakaa taloudellinen tilanne.

En oikein keksi syytä miksi haluaisin opiskella lisää.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 15:43"]

Ap on ikuinen opiskelija, jonka koulumaksuja eivät tulevaisuudessa maksetut työverot riitä kattamaan.

Minusta ei ole kuninahimoa vaan laiskuutta lukea iso osa aikuisiästään.

Kunnianhimoa on tavoitella työssään parempia saavutuksia ja työtehtäviä.

[/quote]

Laiskuutta? Aika monet opiskelevat myös käyvät työssä samaan aikaan, pelkällä tuella kun ei opiskelija elä. Tämä kyllä kertoo minun mielestäni ahkeruudesta paremminkin kuin laiskuudesta. Tuntemani ihmiset, jotka opiskelevat myös aikuisiällä, ovat niitä kaikista ahkerimpia, jotka haluavat päästä urallaan ja elämässään eteenpäin. Ja mitä tulee tuohon kommenttiin että "kunnianhimoa on tavoitella työssään parempia saavutuksia ja työtehtäviä" -juuri näin, monelle tämä tapahtuu nimenomaan sen koulutuksen kautta.

Kuka käy koulua tutkinnon takia? Eikös kouluja käydä että pääsee haluamaansa työhön?

Ja erilaisiin ammatteihin erilaisia oppilaitoksia ja tutkintoja.

Kaikilla ei vaan ole "lukupäätä". En ymmärrä, että jos näin yksinkertaista asiaa ei kykene ymmärtämään, niin miten niin ajattelukyvytön voi selvitä mistään kovin vaativasta koulutuksesta? No ehkä joku lukion ekaluokkalainen ei vielä kykene tätä ymmärtämään, kun ajattelu ei ole vielä kypsynyt ja siinä iässä on pakko löytää sitä ylemmyydentunnetta typerillä asioilla. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 15:43"]

Ap on ikuinen opiskelija, jonka koulumaksuja eivät tulevaisuudessa maksetut työverot riitä kattamaan.

Minusta ei ole kuninahimoa vaan laiskuutta lukea iso osa aikuisiästään.

Kunnianhimoa on tavoitella työssään parempia saavutuksia ja työtehtäviä.

[/quote]

Laiskuutta? Aika monet opiskelevat myös käyvät työssä samaan aikaan, pelkällä tuella kun ei opiskelija elä. Tämä kyllä kertoo minun mielestäni ahkeruudesta paremminkin kuin laiskuudesta. Tuntemani ihmiset, jotka opiskelevat myös aikuisiällä, ovat niitä kaikista ahkerimpia, jotka haluavat päästä urallaan ja elämässään eteenpäin. Ja mitä tulee tuohon kommenttiin että "kunnianhimoa on tavoitella työssään parempia saavutuksia ja työtehtäviä" -juuri näin, monelle tämä tapahtuu nimenomaan sen koulutuksen kautta.

[/quote]

No jos totta puhutaan, minä opiskelin aikuisiällä insinöörin tutkinnon kun sain tehdä sen korvauksella ja sain siitä paremmin rahaa kuin työttömänä.Toinen syy se, että olipahan jotain järkevää tekemistä. Ei siinä ahkeruudella ollut mitään osaa. Mutta hyötyä siitä oli, sillä sain töitä. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:33"]

Aidosti kyllä ihmettelen, että miksi niin moni on vetäny valtavan kokoisen palkokasvin sinne sieraimeensa tästä mun aloituksesta? Eikö saa ihmetellä? Tuntuu et taustalla on jotain sellasta, että oltais kyllä haluttu yliopistoon/ammattikorkeakouluun, mut oltiin liian laiskoja/ei uskallettu muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelujen perässä/tehtiin vääriä valintoja nuorempana. Jos haluaa huonolla palkalla tehdä raskasta työtä niin eihän se multa oo tietenkään pois. Ja kyllä mä oikeasti arvostan ihmisiä, jotka siihen suostuu, ehkä juuri siitä siitä syystä, että musta ei ois siihen. Ap

[/quote]

Ootko ap käynyt koko peruskoulusi kotikoulussa? Jos et ole, vaan olet ollut yksi 22-30 oppilaan ryhmässä, kuinka voi olla mahdollista, ettet ole huomannut, että luokassa on eritasoisia oppilaita. Siellä on niitä, jotka eivät saa ikinä matikasta tai enkusta seiskaa, vaikka kuinka yrittäisivät. Päästäkseen opiskelemaan amk:iin/yliopistoon, täytyy olla opiskelutaitoja ja osaamista, mutta sulta on jotenkin jäänyt tämä huomaamatta. 

Anna meille nyt toivoa ja kerro, että jopa näin kujalla oleva ihminen kuin sinä on saanut peruskoulun jälkeen opiskelupaikan.