Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Meillä ei 70-luvulla hirveästi raivosiivottu, oltiin poikkeus siinä. Muut kliseet kyllä käytiin läpi, etenkin marjastus ja viinimarjojen mehustaminen ja pitkät kesät mökillä keskellä metsää.

No oli siellä jotain tekemistä, mutta hyvin rajoitetusti. Lutkulla ammuskelu oli yksi. Mopolla kaahaaminen pihassa ja lähistöllä. Lennokkien lennättäminen. Siinä ne melkein olivat. Noihin kyllästyi aika äkkiä.

Ruuaksi perunoita ja kastiketta sillä iänikuisella porkkanaraasteella (kotona ja koulussa), tai peltikarjalanpiirakkaa munavoilla, eli siis pellille tehtyä josta leikattiin isoja, neliönmuotoisia paloja. Niin kuin metripizzaa, mutta karjalanpiirakkaversiona. Kyllä sitä söi.

Joku aikaisemmin skriivasi että proteiinin saantia rajoitettiin tiukasti silloin. Juu, tunnistan hyvin.

Ruokaa ei välttämättä ollut niukasti, mutta proteiinia oli niukasti. Pottujen kastikkeessa oli hieman lihaa, mutta se oli siinä antamassa makua kun ei käytetty lihaliemikuutioita eikä mausteita, maut täytyi repiä luomusta. Mausteet olivat ihan no-no.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan monia piirteitä itsessäni, mutta yksi, jota ei ole vielä mainittu, on tietynlainen luokka-ajattelu. Tulen työväenluokkaisesta kodista, mutta jo alakoulussa oli minulle itselleni selvää, etät lähden lukioon ja jatkan yliopistoon insinööriksi. No, näin tein ja siitä kuulee sukulaisilta vittuilua vieläkin. Varsinkin, kun minulla on alan töitä ja tienaan viikossa enemmän kuin nämä duunarit kahdessa kuukaudessa. Tätä koulutuksen halveksumista en kyllä halua opettaa omille lapsilleni.

Onpa erikoista. Minun vanhempani oli kans ihan duunareita, mutta mua puolestaan aivopestiin siitä asti kun opin puhumaan, että meidän tytöstä tulee maisteri. Vastasin siis jo ihan pienenä mitäsinustatuleeisona-kysymyksiin pikkuvanhalla äänellä että maisteri. En edes tiennyt mikä se on.

Kuitenkin sitten kun tulin kouluikään, kuulin vanhemmilta aina pelkkää et sinä osaa ja et sinä pärjää, ja miten tuo naapurin tyttö on niin paljon fiksumpi kuin sinä. Aiheutti sen että koulu ei ikinä kiinnostanut eikä arvosanoilla ollut väliä. Kirjoitin ylioppilaaksi mutta yliopistoon ei edes kiinnostanut hakea. Voi että kun vanhemmat oli pettyneitä!! Sanoin silloin parikymppisenä päin naamaa, että luuletteko tosiaan että jatkuvalla vähättelemisellä lapselle tulis lukuhaluja, ja että mistä olisin perinyt älliä kun teilläkään sitä ei ole.

Etenkin äiti on edelleen tittelinkipeä ja korostaa aina ihmisen ammattia puheissaan, esim. se lääkäri joka käy tuossa naapurissa, ja se lakimies jonka kanssa Piia on naimisissa. Ei kuitenkaan osaa YHTÄÄN keskustella korkeasti koulutettujen ihmisten kanssa, tai olla oma itsensä. Alkaa puhua korostettua kirjakieltä ja laukoo tyhmyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan tarjoukset, yleensä joko kahvia, voita tai vehnäjauhoja piti käydä hakemassa sen maximi määrän kun sai ostaa, enkä vai minä vaan myös sisko ja veli ja tietysti äiti itsekin. Äiti kun oli kasvanut 30 ja 40-luvulla pula-aikoina niin sitten hamstrattiin kun halvalla sai, sitten ihailtiin niitä kun kaapissa oli monta kiloa kahvia ja jauhoja ja pakkanen täynnä voita. Oli niin noloa mennä hakemaan niitä kun ei ollut muita ostoksia kuin 2 tai 4 pakettia kahvia ja rahaa oli annettu mukaan pennilleen ettei vain tuhlattaisi mihinkään muuhun. Ja tätä oli melkein joka viikko niin kyllä hieman aina ketutti mennä hakemaan.

Tarttee kyllä olla tosi hyvä tarjous että viitsii nykyisin lähteä hakemaan ja kyllä ostan aina jotain muutakin mukaan.

Ja sitten Ruotsin kävijöiltä tilattiin voita, niin ettei autoon paljoa muuta mahtunutkaan. Oliko se voi niin mahdottoman kallista Suomessa, vai miksi sitä kannatti Ruotsista tuoda?

Ankeinta oli kun isäpuolellani oli tapana juoda päivittäin ja viikon-kahden välein äityi pahantuuliseksi, alkoi heilua leipäveitsen kanssa ja ajoi äitini, minut ja pikkuveljeni hankeen tai yöhön. Pakenimme sukulaisperheen yläkertaan piilooon muutamaksi päiväksi. Tätä en ole toteuttanut aikuisena omalle perheelleni.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan monia piirteitä itsessäni, mutta yksi, jota ei ole vielä mainittu, on tietynlainen luokka-ajattelu. Tulen työväenluokkaisesta kodista, mutta jo alakoulussa oli minulle itselleni selvää, etät lähden lukioon ja jatkan yliopistoon insinööriksi. No, näin tein ja siitä kuulee sukulaisilta vittuilua vieläkin. Varsinkin, kun minulla on alan töitä ja tienaan viikossa enemmän kuin nämä duunarit kahdessa kuukaudessa. Tätä koulutuksen halveksumista en kyllä halua opettaa omille lapsilleni.

Ei se ollut koulutuksen halveksumista sinänsä, kouluttautuminen vain oli tarpeetonta silloin.

Jos kohtuupalkkaisia vakitöitä saa ilmankin kouluja sen kun käveli sisään, niin sellaisella tilanteessa luonnollisesti kouluttautuminen näyttäytyy turhana ja naurettava. Snobbailuna.

Monet sen ajan asenteet kuten aamuvirkkuuden arvostaminen, kouluttautumisen vähättely jne syntyivät vain niistä olosuhteista, sen aikaisen yhteiskunnan vaatimuksista. Sen ajan asenteita ei voi tuomita nykyajan silmälasien läpi, koska yhteiskunta on nykyään täysin eri.

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli rasittava tapa uhkailla meitä lapsia isällä. Siis että kerron isälle kun se tulee töistä, jos me oltiin oltu jotenkin tuhmia hänen mielestään.

Lapsena oppi siis pelkäämään isää ja sitä kun isä tulee töistä, vaikka harvemmin se jaksoi väsyneenä edes kuunnella jos joku lapsista oli aiemmin päivällä tuhmaillut, tai rangaista niistä tekemisistä. Yleensä kun se oli vain sitä että äidille oli väitetty vastaan jossain asiassa tai jätetty vaikka ruoka syömättä. Hui kamala sentään!

Itse en koskaan sanonut omalle lapselle, että kerron isälle tai että ootappa kun isä tulee töistä. Ihan itsekin sain pidettyä kurin ja kiellettyä jos teki jotain väärin.

Meillä oli myös tämä, mutta vielä ankeammin, koska se "tämä käsitellään sitten kun isä tulee töistä" oli kiertoilmaisu sille, että tulee piiskaa. Niinpä se toki sanottiinkin vain silloin, kun minä tai sisarukset oltiin tehty jotain tavallisuudesta poikkeavaa pahaa.

Jos pitäisi valita surkein lapsuusmuisto n:o 1, niin se ei olisi edes itse se saaminen vyöstä, tai se miten pyllyä kuumotti sen jälkeen, vaan nimenomaan se odotus joka kesti pahimmillaan puoli päivää ja jonka aikana oli vaikea keskittyä oikein mihinkään. Olen vanhempien kanssa ihan väleissä ja silleen, mutta voin ihan suoraan ja varmuudella sanoa, että ilman tätä olisin paremmissa väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan tarjoukset, yleensä joko kahvia, voita tai vehnäjauhoja piti käydä hakemassa sen maximi määrän kun sai ostaa, enkä vai minä vaan myös sisko ja veli ja tietysti äiti itsekin. Äiti kun oli kasvanut 30 ja 40-luvulla pula-aikoina niin sitten hamstrattiin kun halvalla sai, sitten ihailtiin niitä kun kaapissa oli monta kiloa kahvia ja jauhoja ja pakkanen täynnä voita. Oli niin noloa mennä hakemaan niitä kun ei ollut muita ostoksia kuin 2 tai 4 pakettia kahvia ja rahaa oli annettu mukaan pennilleen ettei vain tuhlattaisi mihinkään muuhun. Ja tätä oli melkein joka viikko niin kyllä hieman aina ketutti mennä hakemaan.

Tarttee kyllä olla tosi hyvä tarjous että viitsii nykyisin lähteä hakemaan ja kyllä ostan aina jotain muutakin mukaan.

Ja sitten Ruotsin kävijöiltä tilattiin voita, niin ettei autoon paljoa muuta mahtunutkaan. Oliko se voi niin mahdottoman kallista Suomessa, vai miksi sitä kannatti Ruotsista tuoda?

En muista kuinka paljon voi maksoi 70-luvulla Suomessa, mutta voin hintaero Ruotsiin oli merkittävä. Lisäksi tuolloin voita arvostettiin, oli hienoa jos oli varaa käyttää ruuanlaitossa ja leivän päällä oikeaa voita eikä jotain margariinia. Muistelisin, että Tukholman satamassa oli kauppa, jossa myytiin voita pakattuna sen kokoisiin laatikoihin, mitä Suomeen sai tuoda, olisikohan ollut 15 kg. Ja niitä laatikoita oli monella, vähän samalla lailla kuin nykyisin olutlaatikoita tuodaan Tallinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan tarjoukset, yleensä joko kahvia, voita tai vehnäjauhoja piti käydä hakemassa sen maximi määrän kun sai ostaa, enkä vai minä vaan myös sisko ja veli ja tietysti äiti itsekin. Äiti kun oli kasvanut 30 ja 40-luvulla pula-aikoina niin sitten hamstrattiin kun halvalla sai, sitten ihailtiin niitä kun kaapissa oli monta kiloa kahvia ja jauhoja ja pakkanen täynnä voita. Oli niin noloa mennä hakemaan niitä kun ei ollut muita ostoksia kuin 2 tai 4 pakettia kahvia ja rahaa oli annettu mukaan pennilleen ettei vain tuhlattaisi mihinkään muuhun. Ja tätä oli melkein joka viikko niin kyllä hieman aina ketutti mennä hakemaan.

Tarttee kyllä olla tosi hyvä tarjous että viitsii nykyisin lähteä hakemaan ja kyllä ostan aina jotain muutakin mukaan.

Ja sitten Ruotsin kävijöiltä tilattiin voita, niin ettei autoon paljoa muuta mahtunutkaan. Oliko se voi niin mahdottoman kallista Suomessa, vai miksi sitä kannatti Ruotsista tuoda?

En muista kuinka paljon voi maksoi 70-luvulla Suomessa, mutta voin hintaero Ruotsiin oli merkittävä. Lisäksi tuolloin voita arvostettiin, oli hienoa jos oli varaa käyttää ruuanlaitossa ja leivän päällä oikeaa voita eikä jotain margariinia. Muistelisin, että Tukholman satamassa oli kauppa, jossa myytiin voita pakattuna sen kokoisiin laatikoihin, mitä Suomeen sai tuoda, olisikohan ollut 15 kg. Ja niitä laatikoita oli monella, vähän samalla lailla kuin nykyisin olutlaatikoita tuodaan Tallinnasta.

Tuo mitä kirjoitat on täysin totta, mutta samalla samaan aikaa oli kasarilla se hirveä rasvakammo.

Voita ja juustoa käytiin hakemassa Haaparannasta autolasteittain, mutta samalla yhteiskunnassa oli se karmea rasvanpelko. Mikä saa miettimään että miksi sitä voita roudattiin, kun kasarillahan mikään ei ollut enemmän in kuin kevytlevite. Ehkä 30-40 luvuilla syntyneet vanhemmat ottivat oppia lapsuudestaan. Heidän lapsuudessaan voi oli ollut statusta.

Asiasta lopuksi kevennyksenä aivan toiseen, söin tuossa juuri aterian jossa oli voimakkaita chilejä paljon (tykkään), niin tuli syödessä yhtäkkiä karmea yskänkohtaus (hyvin harvinaista), ja yksi sellainen habaneropala meni yskiessä nenään mahalaukusta!:D Kids, don't do this at home! Helvetti kun tuntui että nenä palaa pois naamasta, erittäin epämiellyttävä tunne joka kesti pitkään.

Peepää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatti, jossa oli kiinankaalia, tomaattia ja kurkkua. Aina.

En osta kiinankaalia ikinä kotiin, vihaan sitä. En keksi mitään ankeampaa kasvista, paitsi ehkä varsiselleri.

Minä keksin, porkkanaraaste kasarityyliin. Kasarityylin porkkanaraaste raastetaan hyvin hienoksi, sellaisiksi hiuksiksi, ei lastuiksi niin kuin nykyään näkee joskus. En kyllä pidä porkkanoista muutenkaan.

Porkkanaraaste, ja rusinoita joukossa.

Punakaaliraaste puolukoilla.

Työpaikan lounasruokala suosii tätä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan monia piirteitä itsessäni, mutta yksi, jota ei ole vielä mainittu, on tietynlainen luokka-ajattelu. Tulen työväenluokkaisesta kodista, mutta jo alakoulussa oli minulle itselleni selvää, etät lähden lukioon ja jatkan yliopistoon insinööriksi. No, näin tein ja siitä kuulee sukulaisilta vittuilua vieläkin. Varsinkin, kun minulla on alan töitä ja tienaan viikossa enemmän kuin nämä duunarit kahdessa kuukaudessa. Tätä koulutuksen halveksumista en kyllä halua opettaa omille lapsilleni.

Ei se ollut koulutuksen halveksumista sinänsä, kouluttautuminen vain oli tarpeetonta silloin.

Jos kohtuupalkkaisia vakitöitä saa ilmankin kouluja sen kun käveli sisään, niin sellaisella tilanteessa luonnollisesti kouluttautuminen näyttäytyy turhana ja naurettava. Snobbailuna.

Monet sen ajan asenteet kuten aamuvirkkuuden arvostaminen, kouluttautumisen vähättely jne syntyivät vain niistä olosuhteista, sen aikaisen yhteiskunnan vaatimuksista. Sen ajan asenteita ei voi tuomita nykyajan silmälasien läpi, koska yhteiskunta on nykyään täysin eri.

Kirjoittaja kokee vittuilua kouluttautumisestaan vieläkin eli kaikki asenteet eivät ole jääneet sen aikaiseen yhteiskuntaan.

Eikö muutoinkaan voi olla tuomitsematta aiemmin tapahtuneita asioita. Olkoon asenteet mitä vaan, ei voi yleistää. Kyllä yliopisto-opintoja ennen vanhaakin arvostettiin ja oli ihmisen oma valinta, miten niihin suhtautui.

uppista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?

Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.

En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.

Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa. 

Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.  

En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D

Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :) 

Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan. 

Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.

Niin minäkin elän maalla, lähimpään kauppaan on 12km, minulla on lemmikkejä, takka lämpiää puilla. Mutta en minä ilman mukavuuksia täällä halua olla! Askeettisuudella tarkoitin nykyajan mukavuuksien puuttumista. En ikinä muuttaisi jonnekin, jossa ei ole perusjuttuja kuten sisävessa ja lämmin vesi. Ulkovessa alkaa toden teolla haittamaan pakkasiltoina kun on pimeää ja -20. No kynttilänvalossa sitten. Mutta kiitos ei.

Minä nautin mökkeilystä mökillämme, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sisävessaa. En minäkään sinne muuttaisi, mutta vielä ei ole niin huonoa kesää ollut, että olisi pakkasta ja pimeää. Mökillä askeettisuus on lomaa. Olen tietotyöläinen ja aivoni eivät lopeta töitä sillä, että siirryn sohvalle makaamaan. Aivot lomailevat ja palautuvat, kun käsillä on jotain konkreettista tekemistä, johon joudun keskittymään, mutta joka ei kuitenkaan ole liian vaikeaa. Lisäksi kaunis järvi ja metsä palauttaa aivan eri lailla kuin lähiön maisemat, vaikka kivassa omakotitalossa asunkin.

Vierailija kirjoitti:

7+1+9 kirjoitti:

'Mustikoiden ja muiden marjojen poimiminen aamusta iltaan.'

Meillä kerättiin joka vuosi marjoja, ämpäritolkulla, hilloa ja mehua, ja ne oli hyviä. Mutta minä olin laiska kerääjä. Sisko oli ahkera, hän sai mukinsa pian täyteen, mulla tuli mukiin muutama marja ja lehtiä. Katso nyt, tuossa iso 'marikko', kerää nyt edes siitä.

Vasta Intissä havaittiin että mulla on värisokeus. En todellakaan erota puolukan marjoja sen lehdistä, sama mustikoissa.

Vanhemmat väitti vielä mun intin jälkeen, ettei tuollaista tautia ole.

Ja please, ei mitään vitsejä, miten erotat liikennevalot -tyyliin.

No vaikka marjanryppäiden paikantaminen värisokeana saattaakin olla haastavaa niin kai sitä nyt lehden ja marjan toisistaan erottaa...

Sä et tosiaan tajua mitä värisokeus on! Katsoppa vaikka netissä olevia Ishihara testejä. En todellakaan näe niitä numeroita mitä värikentissä on, ja täplät taitaa olla marjan kokoisia. Punavihersokeana ei noita pieniä värejä vaan erota.

Jos värisokeutta ei ole, sitä ei edes voi täysin ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?

Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.

En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.

Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa. 

Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.  

En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D

Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :) 

Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan. 

Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.

Niin minäkin elän maalla, lähimpään kauppaan on 12km, minulla on lemmikkejä, takka lämpiää puilla. Mutta en minä ilman mukavuuksia täällä halua olla! Askeettisuudella tarkoitin nykyajan mukavuuksien puuttumista. En ikinä muuttaisi jonnekin, jossa ei ole perusjuttuja kuten sisävessa ja lämmin vesi. Ulkovessa alkaa toden teolla haittamaan pakkasiltoina kun on pimeää ja -20. No kynttilänvalossa sitten. Mutta kiitos ei.

Minä nautin mökkeilystä mökillämme, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sisävessaa. En minäkään sinne muuttaisi, mutta vielä ei ole niin huonoa kesää ollut, että olisi pakkasta ja pimeää. Mökillä askeettisuus on lomaa. Olen tietotyöläinen ja aivoni eivät lopeta töitä sillä, että siirryn sohvalle makaamaan. Aivot lomailevat ja palautuvat, kun käsillä on jotain konkreettista tekemistä, johon joudun keskittymään, mutta joka ei kuitenkaan ole liian vaikeaa. Lisäksi kaunis järvi ja metsä palauttaa aivan eri lailla kuin lähiön maisemat, vaikka kivassa omakotitalossa asunkin.

Niin niin mutta oletko siellä kaksi kuukautta joka keskä kymmenen vuotta putkeen ilman nettiä ja kännykkään? Siitä tässä oli kysymys, herra tietokermaperse. Oletko joka kesä landellasi kaksi kuukautta ilman nettiyhteyttä? Niin kuin me skideinä olimme.

Että lauantaina aamulla alkaa siivouspäivä. Eli herään imurin yms ääneen ja äiti alkaa siivota ja käskyttää mitä kaikkea pitää tehdä.

Minulle lauantai on ns ainoa kokonainen vapaapäivä, aamulla nukutaan lasten kanssa pitkään, jos nukuttaa ja syödään aamiaista rauhassa. Ja silloin tehdään jotain kivaa lasten kanssa. Yleensä siivoan torstaina eli ennen viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?

Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.

En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.

Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa. 

Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.  

En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D

Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :) 

Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan. 

Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.

Niin minäkin elän maalla, lähimpään kauppaan on 12km, minulla on lemmikkejä, takka lämpiää puilla. Mutta en minä ilman mukavuuksia täällä halua olla! Askeettisuudella tarkoitin nykyajan mukavuuksien puuttumista. En ikinä muuttaisi jonnekin, jossa ei ole perusjuttuja kuten sisävessa ja lämmin vesi. Ulkovessa alkaa toden teolla haittamaan pakkasiltoina kun on pimeää ja -20. No kynttilänvalossa sitten. Mutta kiitos ei.

Minä nautin mökkeilystä mökillämme, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sisävessaa. En minäkään sinne muuttaisi, mutta vielä ei ole niin huonoa kesää ollut, että olisi pakkasta ja pimeää. Mökillä askeettisuus on lomaa. Olen tietotyöläinen ja aivoni eivät lopeta töitä sillä, että siirryn sohvalle makaamaan. Aivot lomailevat ja palautuvat, kun käsillä on jotain konkreettista tekemistä, johon joudun keskittymään, mutta joka ei kuitenkaan ole liian vaikeaa. Lisäksi kaunis järvi ja metsä palauttaa aivan eri lailla kuin lähiön maisemat, vaikka kivassa omakotitalossa asunkin.

Niin niin mutta oletko siellä kaksi kuukautta joka keskä kymmenen vuotta putkeen ilman nettiä ja kännykkään? Siitä tässä oli kysymys, herra tietokermaperse. Oletko joka kesä landellasi kaksi kuukautta ilman nettiyhteyttä? Niin kuin me skideinä olimme.

Kyllä todellakin tekisi nykylapsille hyvää olla tovi luonnossa ilman sitä elämän keskeisintä perustarvetta ja ihmisoikeutta; kännykän nettiä.

-eri

Ei ollut ankeita rutiineja. Onneksi sillä en pidä rutiineista.

Lattioiden kuuraus kloriittiliuoksella joka ikisenä viikonloppuna. Kaikkien vaatteiden silitys (myös alusvaatteet).

Vähemmälläkin kohkaamisella selviää.

Ainainen siivous perjantaisin klo 16-20 - siis neljä tuntia joka viikko!

Meidän perheessä oli tapana pestä hampaat, joka ilta ja täyty pestä kädet vessassa käynnin jälkeen. Ihan turhaa mun mielestä. Ärsytti myös käydä suihkussa, joka viikko. Kyllähän se kerran kuussa pitäs riittää.