Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Vierailija kirjoitti:
Toisen lapsen suosiminen.
Yhtä kuskataan marisematta kolmeen eri harrastukseen joka viikko, ja kun toinen uskaltautuu pyytämään olisiko mahdollista aloittaa partioharrastus, vastauksena on harmistunut tuhahdus "no kuka sua sinne sitte veisi".
Tunnistan tämän minä ja sisarukset kaikki 70-luvulla syntyneitä. Esikoinen oli kulta tyttö tokana syntynyt tyttö ei mitään, ensimmäinen poika kulta poju, nuorimmainen poika ei mitään???Edelleen sama eriarvoinen kohtelu jatkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökillä käytettiin hyönteismyrkkyä sisällä surutta, eihän se meitä vahingoita. Voi myös oli pöydällä koko päivän, jääkylmänä se oli muka liian kovaa. Tarpeeksi härskiintyneenä sitten kompostiin.
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Olen huomannut että erinäiset taiteilijat on pitäneet askeettista lapsuutta sellaisena, joka kehitti heidän mielikuvitustaan, ja auttoi vanhemmalla iällä esim. laulujen, runojen , kirjojen kirjoittamisessa. En nyt tietenkään tarkoita mitään tynnyrissä kasvamista, jotain virikkeitä, ja henkistä "alkupottia" täytyy olla. Ja joku mielenterveyden ammattilainen kirjoitti myös tuosta "tylsyydestä", että jos ihminen ei pysty olemaan jonkun aikaa (nyt en tarkoita jotain varttituntia) ihan yksin, pelkästään omien ajatustensa kanssa, ilman että joka tuutista pukkaa jonkinlaista "viihdettä", jotain on todella vialla.
kommentoia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Olen huomannut että erinäiset taiteilijat on pitäneet askeettista lapsuutta sellaisena, joka kehitti heidän mielikuvitustaan, ja auttoi vanhemmalla iällä esim. laulujen, runojen , kirjojen kirjoittamisessa. En nyt tietenkään tarkoita mitään tynnyrissä kasvamista, jotain virikkeitä, ja henkistä "alkupottia" täytyy olla. Ja joku mielenterveyden ammattilainen kirjoitti myös tuosta "tylsyydestä", että jos ihminen ei pysty olemaan jonkun aikaa (nyt en tarkoita jotain varttituntia) ihan yksin, pelkästään omien ajatustensa kanssa, ilman että joka tuutista pukkaa jonkinlaista "viihdettä", jotain on todella vialla.
En ole taiteilija, mutta olen luovalla alalla töissä. Ja omassa tapauksessani mielikuvitusta kiihottivat juuri ne kaikki kirjat, joita luin mökillä, tai joita luin autossa keskellä metsää odottaessani että vanhemmat keräävät pakastimen täyteen niitä hemmetin marjoja.
Sinänsä minäkin kyllä pidän tuota kykyä olla yksin omien ajatustensa kanssa hyvänä merkkinä. Vaikka tosiaan luin lähes aina kun muuta tekemistä ei ollut, niin kyllä sitä tylsyyttä oli normaalissa 80-luvun lapsuudessa suunnilleen väistämättä sen verran, että se pääsi kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
kommentoia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Olen huomannut että erinäiset taiteilijat on pitäneet askeettista lapsuutta sellaisena, joka kehitti heidän mielikuvitustaan, ja auttoi vanhemmalla iällä esim. laulujen, runojen , kirjojen kirjoittamisessa. En nyt tietenkään tarkoita mitään tynnyrissä kasvamista, jotain virikkeitä, ja henkistä "alkupottia" täytyy olla. Ja joku mielenterveyden ammattilainen kirjoitti myös tuosta "tylsyydestä", että jos ihminen ei pysty olemaan jonkun aikaa (nyt en tarkoita jotain varttituntia) ihan yksin, pelkästään omien ajatustensa kanssa, ilman että joka tuutista pukkaa jonkinlaista "viihdettä", jotain on todella vialla.
En ole taiteilija, mutta olen luovalla alalla töissä. Ja omassa tapauksessani mielikuvitusta kiihottivat juuri ne kaikki kirjat, joita luin mökillä, tai joita luin autossa keskellä metsää odottaessani että vanhemmat keräävät pakastimen täyteen niitä hemmetin marjoja.
Sinänsä minäkin kyllä pidän tuota kykyä olla yksin omien ajatustensa kanssa hyvänä merkkinä. Vaikka tosiaan luin lähes aina kun muuta tekemistä ei ollut, niin kyllä sitä tylsyyttä oli normaalissa 80-luvun lapsuudessa suunnilleen väistämättä sen verran, että se pääsi kehittymään.
Meillä ei saanut ottaa mukaan kirjoja, pelejä tai leikkikaluja. Mökillä oli pari isäni Jerry Cottonia, ei muuta luettavaa. Mökkinaapureita ei ollut ja lapset eivät saaneet käyttää venettä, joten kylälle ei päässyt. Mökin näköpiiristä ei saanut poistua eksymisvaaran vuoksi. Kesäkuun alusta elokuun puoleenväliin kun yksinään leikkii kävyillä ja kepeillä, niin tylsyyttä saa kyllä yliannoksen. Laiturinnokan viehätys kuluu aika äkkiä niissä olosuhteissa.
Tässä ketjussa huomaa selvästi, miten oma kokemusmaailma vaikuttaa vaikkapa juuri tähän tylsyysasiaan. Vähättelevä kommentti siitä, miten lapsessa on vikaa, ellei kestä pientä tylsyyttä, on varsin kuvaava. Ketjussa on useampikin kommentti, joista selvästI välittyy tietynlainen hylkäämiskokemus liittyen pitkäaikaiseen, toistuvaan ja vanhempien piittaamattomuudesta aiheutuvaan tylsyyteen, jonka vähättelijä kokee tarpeelliseksi kieltää syystä tai toisesta. Toisen ihmisen kokemuksen kieltäminen ja vähättely kertoo enemmän vähättelijästä kuin kokijasta, eikä kertomus ole kovinkaan miellyttävä tai eheyttävä, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7+1+9 kirjoitti:
'Mustikoiden ja muiden marjojen poimiminen aamusta iltaan.'
Meillä kerättiin joka vuosi marjoja, ämpäritolkulla, hilloa ja mehua, ja ne oli hyviä. Mutta minä olin laiska kerääjä. Sisko oli ahkera, hän sai mukinsa pian täyteen, mulla tuli mukiin muutama marja ja lehtiä. Katso nyt, tuossa iso 'marikko', kerää nyt edes siitä.
Vasta Intissä havaittiin että mulla on värisokeus. En todellakaan erota puolukan marjoja sen lehdistä, sama mustikoissa.
Vanhemmat väitti vielä mun intin jälkeen, ettei tuollaista tautia ole.
Ja please, ei mitään vitsejä, miten erotat liikennevalot -tyyliin.
No vaikka marjanryppäiden paikantaminen värisokeana saattaakin olla haastavaa niin kai sitä nyt lehden ja marjan toisistaan erottaa...
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa.
Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D
Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :)
Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolla oli tapana niistää nenänsä keittiön pyyheliinaan
Ruokaa tehtiin hyvin niukasti ilman mitään järjellistä syytä. Lisäkettä (yleensä keitettyjä perunoita) kyllä riitti, mutta esim. kastikkeen ja varsinkin aterian proteiinin määrää säännösteltiin hyvin tarkasti. Jos oli lihaa, sitä oli korvamerkitty jokaiselle pieni palanen, eikä proteiinia tai kastiketta saanut santsata vaikka olisi jäänyt nälkä - siinä tapauksessa piti syödä kuivaa perunaa.
Taustalla tuskin oli mikään taloudellinen säästäväisyys (rahaa kyllä riitti mm. matkusteluun) eikä terveellisyydestäkään kotona puhuttu. Ilmeisesti kyseessä oli lähinnä äidilleni tyypillinen mentaliteetti sen suhteen, että kaikkeen "parempaan" (oli se sitten osa ateriaa, vaatekaappia tai kesälomaa) oli välttämätöntä suhtautua niin kuin se olisi korvaamaton harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle yhtään pidemmälle automatkalle ( tyyliin 100 km) piti varata kunnon eväät, jotka sitten syötiin jollain kusisella taukopaikalla tien vieressä. Jo lapsena hävetti tämä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että kesällä oltiin melko alkeellisissa oloissa mökillä, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Sinne oli melko pitkä matka ja aika tuli meillä lapsilla väkisin tylsäksi, mutta kun valitimme siitä niin vanhemmat suuttuivat. Myös mökillä aika tuli pitkäksi koska siellä ei ollut juuri mitään tekemistä, koska leluja ja esimerkiksi kirjoja ei ollut tilan puutteen vuoksi oikein mahdollista pakata mukaan. Mökki oli melko pieni, joten aikaa piti viettää melko paljon ulkona ja meidät myös komennettiin moniin töihin kuten kantamaan vettä ja puita, lämmittämään saunaa, mukaan metsään poimimaan sieniä ja marjoja ja vanhemmiten myös hakkaamaan halkoja. Sähkö oli, mutta sitä käytettiin vain ruoan valmistukseen ja jääkaapin pitämiseen kylmänä, mökki lämmitettiin puilla ja se oli kova työ saada tarpeeksi polttopuita. Oikeasti ei ollut oikein kivaa olla siellä kun piti esimerkiksi nukkua melko ahtaasti, mennä yöllä ulos vessaan, ei ollut kunnolla ajanvietettä ja peseytyminenkin oli melko haasteellista kun ei ollut esimerkiksi suihkua. En tiedä, että mikä hinku se oli raahata 4 lasta sinne mökille vähintään joka viikonloppu ja joskus pitemmäksikin aikaa sellaisiin melko ahtaisiin ja alkeellisiin oloihin, kun kaupungissa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompaa. Siellä kun ei olisi tarvinnut vaikka nuorimman vaippoja vaihtaa ja peppua pestä saunassa ilman juoksevaa vettä tai lapsien nukkua vieri vieressä kun yleensä nukuimme omissa huoneissa.
Juuri näistä syistä en ole ikinä aikuisiällä hinkunut omaa mökkiä, vaikka tänäpäivänä ne on jo ihan viihtyisiä, eivätkä juuri eroa normaalitaloista. Muistan vain ne hyttyskesät, pelon mennä illalla tai yöllä ulkovessaan silmien pälyillessä hämähäkkien varalta (edelleen kammoan hämiksiä ihan järjettömästi), vesien kantamisen saunaan, vanhempien kireyden kun lapset valitti tylsyyttä, saakelin sokerikorput kahvin kanssa ja öljylampun hajun. Ei ollut mitenkään idyllistä tai ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä oli rasittava tapa uhkailla meitä lapsia isällä. Siis että kerron isälle kun se tulee töistä, jos me oltiin oltu jotenkin tuhmia hänen mielestään.
Lapsena oppi siis pelkäämään isää ja sitä kun isä tulee töistä, vaikka harvemmin se jaksoi väsyneenä edes kuunnella jos joku lapsista oli aiemmin päivällä tuhmaillut, tai rangaista niistä tekemisistä. Yleensä kun se oli vain sitä että äidille oli väitetty vastaan jossain asiassa tai jätetty vaikka ruoka syömättä. Hui kamala sentään!
Itse en koskaan sanonut omalle lapselle, että kerron isälle tai että ootappa kun isä tulee töistä. Ihan itsekin sain pidettyä kurin ja kiellettyä jos teki jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa.
Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D
Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :)
Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan.
Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kommentoia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Olen huomannut että erinäiset taiteilijat on pitäneet askeettista lapsuutta sellaisena, joka kehitti heidän mielikuvitustaan, ja auttoi vanhemmalla iällä esim. laulujen, runojen , kirjojen kirjoittamisessa. En nyt tietenkään tarkoita mitään tynnyrissä kasvamista, jotain virikkeitä, ja henkistä "alkupottia" täytyy olla. Ja joku mielenterveyden ammattilainen kirjoitti myös tuosta "tylsyydestä", että jos ihminen ei pysty olemaan jonkun aikaa (nyt en tarkoita jotain varttituntia) ihan yksin, pelkästään omien ajatustensa kanssa, ilman että joka tuutista pukkaa jonkinlaista "viihdettä", jotain on todella vialla.
En ole taiteilija, mutta olen luovalla alalla töissä. Ja omassa tapauksessani mielikuvitusta kiihottivat juuri ne kaikki kirjat, joita luin mökillä, tai joita luin autossa keskellä metsää odottaessani että vanhemmat keräävät pakastimen täyteen niitä hemmetin marjoja.
Sinänsä minäkin kyllä pidän tuota kykyä olla yksin omien ajatustensa kanssa hyvänä merkkinä. Vaikka tosiaan luin lähes aina kun muuta tekemistä ei ollut, niin kyllä sitä tylsyyttä oli normaalissa 80-luvun lapsuudessa suunnilleen väistämättä sen verran, että se pääsi kehittymään.
Tuota minä juuri tarkoitin. Kirjojen lukeminen antaa sitä henkistä alkupottia, on samalla tylsyyttä karkoittavaa toimintaa. Ja niitä "hemmetin marjoja", tai hukkakauroja, tai whatever kerätessähän on samalla tilaisuus olla yksin omien ajatusten kanssa...
Tunnistan monia piirteitä itsessäni, mutta yksi, jota ei ole vielä mainittu, on tietynlainen luokka-ajattelu. Tulen työväenluokkaisesta kodista, mutta jo alakoulussa oli minulle itselleni selvää, etät lähden lukioon ja jatkan yliopistoon insinööriksi. No, näin tein ja siitä kuulee sukulaisilta vittuilua vieläkin. Varsinkin, kun minulla on alan töitä ja tienaan viikossa enemmän kuin nämä duunarit kahdessa kuukaudessa. Tätä koulutuksen halveksumista en kyllä halua opettaa omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa.
Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D
Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :)
Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan.
Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.
Niin minäkin elän maalla, lähimpään kauppaan on 12km, minulla on lemmikkejä, takka lämpiää puilla. Mutta en minä ilman mukavuuksia täällä halua olla! Askeettisuudella tarkoitin nykyajan mukavuuksien puuttumista. En ikinä muuttaisi jonnekin, jossa ei ole perusjuttuja kuten sisävessa ja lämmin vesi. Ulkovessa alkaa toden teolla haittamaan pakkasiltoina kun on pimeää ja -20. No kynttilänvalossa sitten. Mutta kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökillä olemisesta valittajat: eikö teillä ollut mielikuvitusta?
Oli meidänkin mökillä tylsää ja puita kannettiin, mutta siinä juuri opittiin samalla saunan lämmitys ym. Sisarusten kanssa rakennettiin majaa metsään, uitiin, soudettiin, kerättiin marjoja, ongittiin(saamatta koskaan mitään) ym ym. Myös vanhoja lastenkirjoja tai Aku-Ankkoja luettiin.En osaisi enää valittaa siitä aikuisena, että kun laiturinnokassa jouduin joskus tylsistyneenä istumaan koska ajattelen, että oikeasti nuo kesät mökillä rakensivat meille lapsille arvokasta henkistä pääomaa. Puiden kantaminen ja ulko wc:ssa käyminen eivät aiheuttaneet terapioitavia traumoja.
Kirjoitin jo aiemmin (nro 1481) askeettisesta maalaiselämästä, jossa me lapset tehtiin polttopuita, lämmitettiin (myös pesuvettä), hoidettiin elukoita, kitkettiin haravoitiin poimittiin marjoja ja ja ja. Meidän normiarki oli kuin mökkielämää, kun niitä mukavuuksia ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa. Ja koko ajan tekemistä, - kun ei ole mukavuuksia niin pakollisia hommia on paljon enemmän kuin vaikka rivitaloasunnossa.
Ymmärrän ihan hyvin, jos joku on kokenut vastaavan mökkielämän inhottavaksi tai tylsäksi. Minulla se koko arki oli sellaista pakollista puurtamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi joku haluaa mennä lomalla sellaisiin oloihin, ettei ole edes juoksevaa vettä, sisävessaa, ja kaikki tehdään käsin. Mitä hemmetin lomaa se on. Minun on vaikea kuvitella mitä sellaisen ihmisen arki sitten on, jolle tuollainen askeettisuus ja käpyjen potkiminen ja marjastus on sitä lomaa. :D
Mutta ihan ok ja me ollaan erilaisia, vaikka en itse ymmärräkään niin ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :)
Minua vain ei saa mökkielämästä ja askeettisuudesta tykkäämään näin aikuisenakaan.
Itse vietin lapsuuteni kesät mökillä, vanhemmat kun oli opettajia oltiin siellä lähes koko loma kesä-elokuu tuohon aikaan. Kalastettiin, leikittiin, uitiin, sadesäällä leikittiin sisällä. Ulkovessa ei haitannut, eikä puutarhassa kitkemisestäkään jäänyt traumoja. Minulla nuo kesät vaikuttivat arvoihini, nyt keski-ikäisenäkin haluan elää luonnon lähellä, teen paljon etätöitä omalta mökiltä, kalastan, kasvatan omaa ruokaa, kerään sieniä ja marjoja. Työn puolesta joudun matkustamaan, olemaan suurissa kaupungeissa ja syömään usean kulttuurin ruokia ja jotenkin vain olen eniten kotonani metsässä järven vieressä, paikallista itse kasvatettua ja pyydettyä ruokaa syöden ja luontoa tarkkaillen. Kaupunkikulttuurista kaipaan eniten taiteen eri muotoja, mutta noistakin pystyy digiaikana nauttimaan paljon etänä. Kaupunkien ihmispaljoutta ja kulutushysteriaa en tarvitse. Olemme erilaisia.
Sama juttu ja harmittaa suuresti, ettei minulla ole omaa mökkiä jossa voisin tarjota lapsilleni samanlaista luonnossa viipyilyvyyden kokemuksia. Kiireettömyyttä ja olemista, maata lähellä elämistä, myös sitä saunan lämmitystä ja veden kantoa. Tavallista elämää pienten asioiden äärellä ilman loputonta ärsyketulvaa ja ohjattua tekemistä.
Kyllä minäkin muistan, että ulkovessaan meno lapsena ensin jännitti, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Yöllä mentiin yhdessä äidin ja otsalampun ja/tai koiran kanssa, siinäkin oli oma tunnelmansa mikä on nykyään arvossa muistojen arkussa.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta meillä siivottiin aina perjantaisin JA lauantaisin kun olin lapsi/teini.
Äiti pääsi perjantaisin aina vähän aikaisemmin töistä kotiin ja kun tulin koulusta niin siellä se oli jo siivoamassa. Piti heittää koulureppu nurkkaan ja auttaa siivoamisessa. Lauantaina ei saanut nukkua pitkään vaan äiti alkoi seitsemältä imuroida ja kiukutteli isälle, että kuinka voi olla näin likaista. Sitten lasten piti auttaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa (meitä oli 2 lasta kotona) eikä saanut katsoa esimerkiksi piirrettyjä.
Kaupan tarjoukset, yleensä joko kahvia, voita tai vehnäjauhoja piti käydä hakemassa sen maximi määrän kun sai ostaa, enkä vai minä vaan myös sisko ja veli ja tietysti äiti itsekin. Äiti kun oli kasvanut 30 ja 40-luvulla pula-aikoina niin sitten hamstrattiin kun halvalla sai, sitten ihailtiin niitä kun kaapissa oli monta kiloa kahvia ja jauhoja ja pakkanen täynnä voita. Oli niin noloa mennä hakemaan niitä kun ei ollut muita ostoksia kuin 2 tai 4 pakettia kahvia ja rahaa oli annettu mukaan pennilleen ettei vain tuhlattaisi mihinkään muuhun. Ja tätä oli melkein joka viikko niin kyllä hieman aina ketutti mennä hakemaan.
Tarttee kyllä olla tosi hyvä tarjous että viitsii nykyisin lähteä hakemaan ja kyllä ostan aina jotain muutakin mukaan.
Yök, olin unohtanut tämän täysin. Porkkanaraaste karkeana on kyllä hyvää, ja pidän myös kiinankaalista, mutta oli kyllä ällöä kun hyvä raaste pilattiin rusinoilla, ananaksella tai puolukoilla. Kaaliraastekin on parempaa porkkanan kanssa, kuin nuo imelät maut.
Kyllä oli mielikuvituksetonta ruoanlaittoa entisaikoina!