Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rade kirjoitti:
- taloyhtiön saunavuoro joka perjantai
- perunaa paljon ruuaksi
- ulos oli mentävä joka päivä leikkimään satoi tai paistoi
- ruoka-ajoista ei saanut myöhästyä tai tuli huuto
- telkkari aina auki alkuillasta nukkumaanmenoon ja sen katseluun kannustettiin
- aina sama nallepuuro aamiaiseksi, joka oli pakko syödä
- yleensäkin kaikki piti syödä ja kaikkea piti maistaa
- isä tuputti ruokaa koko ajan ruokapöydässä
- leipää piti aina syödä ruuan kanssa, mutta sillä ei saanut täyttää mahaansa
- maitoa piti aina juoda ruuan kanssa, mutta sillä ei saanut täyttää mahaansa
- polkupyörällä ei saanut ajaa talvisin
- kouluun (2,5km) piti kävellä mennen tullen, vaikka useimmat kaverit tuotiin autolla
- kannustettiin pitämään suu kiinni ja olemaan kiltti
- ruokapöydässä piti olla hiljaa tai ei ainakaan saanut innostua mistään
Suurin osa noista ei tietysti lapsena tuntunut ankeilta, mutta en minä näitä samalla tavalla jatkaisi omille lapsilleni. Toki tuossa on hyviäkin asioita kuten pieni pakottaminen liikkumiseen ja ulkoiluun sekä jossain määrin tavoite terveellisempään ravintoon (maito, leipä, puuro ja peruna koettiin hyviksi ruoka-aineiksi).
Mummolla oli aina juuri näitä vanhanajan maalaisjuttuja ruokailuissa: ateria oli aina keitetyt perunat ja jotain lisäkettä, ja ruisleipää oli pakko syödä ruoan kanssa, ja koko aika pälyiltävä jos joku muu halua leipää ettei tullut sanomista ettei ollut heti ojentamassa leipävatia. Ruokailussa vahdattiin lasten syömistä että kaikkea oli pakko ottaa, ja jotain ei taas saanut ottaa liikaa. Ruokailun lopussa vielä "talousporsastelu" jossa tuputettiin ruokaa jotta kaikki tulee syötyä.
Leipää tuputettiin ruualla ennen siksi, että leipä oli paljon halvempaa kuin pääruoka, ja leipää syötiin ettei tarvitsisi syödä sitä kallista ruokaa niin paljon, mutta silti mahat tulisivat täyteen. PErunaa syötiin ennen siksi koska peruna kasvoi omassa maassa, ja oli ruuan perusta.
Lapset opetettiin kunnioittamaan ruokaa, ja nirsous oli huono piirre, koska mummon lapsuudessa ja nuoruudessa ruokaa ei tosiaankaan aina edes ollut. Lapsi oppi siinä sivussa taludellista söymistä, mitä siitäkin olisi tullut että ne muutamat lihan palat padasta olisi horninut joku lapsi, ja muille ei olisi jäänyt kuin peruna ja liemi? 7 ihmistä nälässä ja pikkutenava tyytyväisenä masu pinkeänä.
Mun mielestä leipä vain lisää ruokahalua. Jos alan syödä nälkääni voileipiä, niitä menee vähintään viisi täytteineen. Vähemmällä syömisellä pääsee, kun syö vaikka hernekeittolautasellisen ja yhden leivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen negatiivinen elämänasenne joka asiassa. Jos joku nauroi heti oltiin motkottamassa. Joka pilvellä oli se surureunus.
Toinen olise, että odotettiin lasten oppivan asioita (esim työjuttuja) vaan olemalla samassa paikassa missä työ tehtiin.
Jos keksi ite tehdä jotain kuviteltiin että seuraavna päivänä olen jo Suomen mestari ja kun en ollut, niin taas motkotus. Kerran säästin kaitafilmikameraan ja aloin heti kokeileen. Eihän ne filmit olleet edes vielä kehitetty STNA!! "Ei siitä mitään uutta Edvin Lainetta tule!"
Tästä tuli mieleen juuri se, että en oppinut kotona oikein mitään, kun asioista ei puhuttu lapsille eikä lasten kuullen. En vieläkään oikein tajua mitä ihmiset tarkoittavat, kun kertovat oppineensa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan niiiiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Voisitko sinä selittää että mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä viikonloppuaamuna kello 9?
Teinien unirytmi poikkeaa aikuisten ja lasten rytmistä siten, että se on iltapainoitteisempi. Siitä huolimatta, ettei se aikuisten mielestä olisikaan sopivaa.
Samasta syystä kello kahdeksan kouluaamut ovat murrosikäiselle raskaampi rasti kuin alakoululaisille tai heidän vanhemmilleen, joiden mielestä nuoret pitäisi opettaa tavoilla ja panna aamunorkoilulle piste, koska pitihän ne lehmät ennenkin lypsää viideltä jaa jaa jaa...
En voisi ikinä asua kenenkään kanssa yhdessä. Olen siis suurperheestä (7) lasta. Isäni oli semmoinen josta huomasi, ettei edes tahtonut lapsia, mutta kyllä pittää lapsia olla. Toivoin aina, että vanhempani eroaisivat, sillä riitelivät ja huusivat joka päivä. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, en edes koskaan ole halunnut, sillä haluan olla vapaa. En myöskään ole koskaan halunnut lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rade kirjoitti:
- taloyhtiön saunavuoro joka perjantai
- perunaa paljon ruuaksi
- ulos oli mentävä joka päivä leikkimään satoi tai paistoi
- ruoka-ajoista ei saanut myöhästyä tai tuli huuto
- telkkari aina auki alkuillasta nukkumaanmenoon ja sen katseluun kannustettiin
- aina sama nallepuuro aamiaiseksi, joka oli pakko syödä
- yleensäkin kaikki piti syödä ja kaikkea piti maistaa
- isä tuputti ruokaa koko ajan ruokapöydässä
- leipää piti aina syödä ruuan kanssa, mutta sillä ei saanut täyttää mahaansa
- maitoa piti aina juoda ruuan kanssa, mutta sillä ei saanut täyttää mahaansa
- polkupyörällä ei saanut ajaa talvisin
- kouluun (2,5km) piti kävellä mennen tullen, vaikka useimmat kaverit tuotiin autolla
- kannustettiin pitämään suu kiinni ja olemaan kiltti
- ruokapöydässä piti olla hiljaa tai ei ainakaan saanut innostua mistään
Suurin osa noista ei tietysti lapsena tuntunut ankeilta, mutta en minä näitä samalla tavalla jatkaisi omille lapsilleni. Toki tuossa on hyviäkin asioita kuten pieni pakottaminen liikkumiseen ja ulkoiluun sekä jossain määrin tavoite terveellisempään ravintoon (maito, leipä, puuro ja peruna koettiin hyviksi ruoka-aineiksi).
Mummolla oli aina juuri näitä vanhanajan maalaisjuttuja ruokailuissa: ateria oli aina keitetyt perunat ja jotain lisäkettä, ja ruisleipää oli pakko syödä ruoan kanssa, ja koko aika pälyiltävä jos joku muu halua leipää ettei tullut sanomista ettei ollut heti ojentamassa leipävatia. Ruokailussa vahdattiin lasten syömistä että kaikkea oli pakko ottaa, ja jotain ei taas saanut ottaa liikaa. Ruokailun lopussa vielä "talousporsastelu" jossa tuputettiin ruokaa jotta kaikki tulee syötyä.
Leipää tuputettiin ruualla ennen siksi, että leipä oli paljon halvempaa kuin pääruoka, ja leipää syötiin ettei tarvitsisi syödä sitä kallista ruokaa niin paljon, mutta silti mahat tulisivat täyteen. PErunaa syötiin ennen siksi koska peruna kasvoi omassa maassa, ja oli ruuan perusta.
Lapset opetettiin kunnioittamaan ruokaa, ja nirsous oli huono piirre, koska mummon lapsuudessa ja nuoruudessa ruokaa ei tosiaankaan aina edes ollut. Lapsi oppi siinä sivussa taludellista söymistä, mitä siitäkin olisi tullut että ne muutamat lihan palat padasta olisi horninut joku lapsi, ja muille ei olisi jäänyt kuin peruna ja liemi? 7 ihmistä nälässä ja pikkutenava tyytyväisenä masu pinkeänä.
Mun mielestä leipä vain lisää ruokahalua. Jos alan syödä nälkääni voileipiä, niitä menee vähintään viisi täytteineen. Vähemmällä syömisellä pääsee, kun syö vaikka hernekeittolautasellisen ja yhden leivän.
No jätä leipä syömättä niin riittää puoli lautasellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka toinen viikonloppu oli pakko mennä isän luokse, missä ei ollut kerta kaikkiaan yhtään MITÄÄN tekemistä, edes TV:tä ei saanut katsoa. Isä halusi meidät aivan välttämättä sinne, vaikka ei edes viettänyt aikaa meidän kanssa.
(Isä oli työtön, hiukan alkoholisti ja lieviä mielenterveys ongelmia)
Viikonloput meni seinää tuijottaessa ja samoja Aku ankkoja lukiessa uudelleen ja uudelleen.
Joskus kun olin siellä kipeänä niin mietin oikeasti että en haluaisi edes elää enään, kun ei ollut elämisen arvoista elämää, ne oli aika synkkiä ajatuksia lapselle.
Onneksi kuitenkin teininä sai lopettaa siellä käymisen kokonaan.
On myös paljon muita juttuja, tuntuu että vanhempani ovat aiheuttaneet minulle myös mielenterveysongelmia omalla käytöksellään
Oi voi perunamuussia Itlian padan kanssa. Mellä on nykyään, joku haluaa aina myös perunaa. Toi ettei illala syöty enää oikeeta ruokaa kuulostaa jo kummalliselle. Miten se telkkari toisessa huoneessakin niin häiritsi sinua. Ja toinen, oliko se ranskanleipä teillä herkkua ?eikös se ennen ollut se halvin arkileipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autossa tupakointi ja auton sisäilma oli aivan karsea, sisäilman suodatinta ei oltu ikinä vaihdettu eikä ilmastointia ollut/toiminut.
Voin aina pahoin autossamme
Raivosiivous perjantai-iltaisin väsyneenä työviikon jälkeen. Sama raivosiivous kaikkien juhlapyhien aattona. Putipuhdasta tiptop-kotia oli pakko siivota, koska oli pakko. Lapsena vihasin ja pelkäsin perjantaita.
Vielä näin 5-kymppisenäkään en siivoa koskaan perjantaisin, koska se alkaa ahdistaa. Lepään perjantai-illat ja siivoilen rauhallisesti silloin tällöin pitkin viikkoa. Joskus vähän paremmin, joskus huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kova Iivoamaan pienenä jopa toisten sotkuja. Aamulla ku sain silmät auki ni olin jo keräämässä tavaroita. Ne odottivat että siivoan niiden jättämiä sotkuja. Niille se oli tottumus. Sitte ku kasvoin isommaksi ni annatin takasin sanomalla siivoon läski itse sotkusi.
Ruokana perunat ja ruskea kastike. Myöhemmin tuli mukaan 'salaatiksi' porkkanaraaste.
Vuosikymmeniä jatkunut huutoriitely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Voisitko sinä selittää että mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä viikonloppuaamuna kello 9?
Olen eri mutta kuvailen sinulle lyhyesti teinin viikonlopun vaihtumisen maanantaiksi.
Valvotaan la-su-yönä yhteen, kahteen. Sunnuntaina heräillään puolelta päivin. Su iltana ei tule uni, rampataan vessassa ja keittiössä juomassa/syömässä. Tallustellaan, pyöritään aiheutetaan ääniä kun MUUT yrittävät nukkua koska tarvitsee aamulla lähteä töihin klo 6.30. Viimein yhden aikaan yöllä tulee hiljaista että muut voivat nukahtaa myös. MA-aamu. Ylläripylläri! Teini torkuttaa, ja torkuttaa, ja torkuttaa. HErättää samalla tunnin myöhemmin heräävän pikkusisaruksen, koska herätys soi puoli tuntia vähän väliä. Teini melkein itkun kanssa ylös, tai sitten pommiin nukkuminen. Koko koulupäivä vessasta alas väsymyksen takia. Tämä helpottaa keskiviikkona, jolloin onkin pari päivää aikaa opiskella kunnolla, kunnes viikonloppuna vedetään vituiksi taas päivärytmi.
Ja sinä kysyt että mitä tärkeää tekemistä teinin täytyy tehdä vkl aamuna klo 9?
Kysyn edelleen kun tuo nyt ei vastannut kysymykseen.
Mitä tärkeää tekemistä teinillä on viikonloppuaamuna kello 9?
Aikuisen ihmisen maanantain ihmettely ei kuulu edes top kymppiin viikonloppuaamun "tärkeissä tekemisissä".
Ilmeisesti olet herkkäuninen jos toisen vesilasi ja voileipä aiheuttaa sen että ei saa nukuttua? Vai onko kyse jostain protestina isoäänisesti olevasta taistelusta?
Mä ymmärrän ton vuorokausirytmiaspektin, ja sen, että sunnuntaina ei meinaa saada unta, mutta mun vaan on pakko saada kuitata ne univelat viikonloppuisin, koska arkena nousen klo 4 ja jotain, mikä on mulle todella epäluontevaa. Ja osin siksi, että vihasin lastenkodin vallanhaluista hoitajaa niin paljon, että siksikin rakastan jokaista pitkään nukkumaani aamua, vain siksi, että voin niin halutessani tehdä. (Joku provo tulee tähän kertomaan siitä, kuinka olen niin huono ihminen,kun olen joutunut käytökseni vuoksi lastenkotiin, kyllä se ihan vanhempien kuolemasta johtui).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina jos oli nälkä piti syödä leipää. "Äiti mulla on nälkä" "Syö leipää!" oli ehkä yleisin lause meidän talossa. Aikuisena en osta leipää vaan teen kunnon ruokaa.
Meillä sanottiin "Ota yks viili". Eihän kasvava lapsi pärjää jollain viilillä. Oli kyllä usein ihan kaamean kova nälkä...
Faijan ja sen kavereitten perjantaikännäykset meillä. Se ryminä kun isoja miehiä kaatuili. Polttivat vielä sisällä tupakkaa, koti haisi monta päivää.
Luin ensimmäiset 12 sivua ja niin on kuin omasta lapsuudesta ja nuoruudesta suurin osa tarinoista! Meillä vanhemmat tosin oli raivoraittiita elämäni ekat 13-14 vuotta, eli humalaisia ei kotona näkynyt, mutta kaikki muu täsmää tälle 70-luvun puolivälissä syntyneelle boomereiden lapselle.
Lounas aina puoliltapäivin ja päivällinen klo 17. Edelleen vanhemmat pitävät näistä kiinni, ja isä alkaa vilkuilla kelloa jos ruoka ei ole pöydässä oikeaan aikaan. Välipalat ehdottoman kielletty jos ruoka-aika oli/on ihan just. Perunaa ja kastiketta ilman lisukkeita syötiin mekin, pöydässä piti olla hiljaa ja syödä lautanen tyhjäksi.
Saunapäivät taloyhtiössä oli kans ne keskiviikko ja lauantai, ja kun muutimme omakotitaloon, saunottiin joka päivä, halusi tai ei. Sauna lämmitettiin ja lämmitetään edelleen aina vasta klo 22, eikä isä anna tästä periksi vaikka olisi talo täynnä lapsia ja lapsenlapsia, eli viimeiset pääsee saunasta ulos vasta puolenyön jälkeen. Tästä olen monesti suorastaan suuttunut, että mikä estää sitä saunaa laittamasta vaikka jo klo 18, ettei ihmisten tarvitse väsyneenä odottaa omaa saunavuoroaan ja mennä heti sen jälkeen nukkumaan. Mutta kun ne rutiinit. Kahdestaanhan vanhukset pääsee saunasta ulos klo 23 jälkeen ja sit maate. Nykyisin vanhempien luona en enää pyytele, vaan käyn itse laittamassa saunan jo aiemmin lämpiämään, koska niin kaikki muutkin haluaa tehtävän. Paitsi isä tietenkin.
Joka kesä piti lähteä Lappiin. Takapenkillä istuttiin väsyneinä ja kuumissaan, isä poltti autossa ja äiti tarjoili itse tekemiään leipiä ja mehua. Ikinä ei pysähdytty huvipuistoihin, matkamuistomyymälöihin tai edes essonbaariin syömään. Isä ajoi rystyset valkoisena tuhat kilometriä päivässä, pelkäsi koko ajan että auto hajoaa ja jupisi miten rahaa kuluu ihan liikaa. Itepä se sinne Lappiin halusi, eikä koskaan kysynyt mitä muut olis halunneet lomalla tehdä.
Samat kyläilyreissut tehtiin meilläkin, lasten piti olla hiljaa ja viisastelematta (=puolustautua epäreilua käytöstä kohtaan, sanoa mielipiteensä jne), lapset tuli kalliiiksi, äiti uhkaili että kerron isälle kun se tulee töistä, siivota piti koko ajan ja pelättiin mitä ihmiset puhuu. Aika pa5kaa oli kyllä elämä 70-80-luvulla… Ahdistaa katsoa Kyllä Isä Osaa-sarjaa, kun se muistuttaa omasta teini-iästä hyvin pitkälti.
isäni ei koskaan tehnyt ruokaa tai siivonnut. Ei muutenkaan pärjännyt yksinään. Itse en koskaan ottaisi aikuisvauvaa itselleni riesaksi
Vierailija kirjoitti:
Mattojen tamppaus ja pesu, jatkuva viikottainen siivous. Taitaa olla kuukausi jo kun viimeksi imuroin.
Juuri tajusin, että mulla tuo kotoa opittu tapa seurasi melkein kolmekymppiseksi. Pienen lapsen kotiäitinä siivosin jatkuvasti ja kannoin matot ulos joka perjantai 🙊 Kauhistelin äitini tapaan sotkuisen kaverini tiskaamattomia tiskejä ja pölyä nurkissa.
Nyttemmin osaan olla jouten ja antaa sotkujen olla. Robotti-imuri kiertää talon ehkä kerran viikossa, vasta sitten kun roskia ja pölyä näkyy selvästi. En tosiaan raivosiivoa kerran viikossa ja puunaa ajankulukseni pitkin viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
isäni ei koskaan tehnyt ruokaa tai siivonnut. Ei muutenkaan pärjännyt yksinään. Itse en koskaan ottaisi aikuisvauvaa itselleni riesaksi
Eli kun aikanaan kumppanisi sairastuu nostat kytkintä.
Ankeutta oli se, että juhlan aiheet olivat vähissä. Kalenterinmukaiset pakkopullat piti tietysti viettää kuten kunnon ihmiset, synttärit menivätkin jo matalalla profiililla. Lahjoja tai mitään pientä ekstraa ei hankittu muuten kuin lahjaksi. Kerran sain keväällä "ylimääräisen vaatteen", joten se nimettiin synttärilahjaksi. Synttärit mulla on heinäkuussa.