Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä ja isällä oli hyvin negatiivinen suhtautuminen kirjoihin ja lukemiseen. Aina jos näkivät minut jossain kirja kädessä, niin komensivat ulos raittiiseen ilmaan leikkimään tai tekemään jotain hyödyllistä. Lukeminen edusti laiskuutta ja mukavuudenhaluisuutta, jotka molemmat tietysti oli syntiä.

Siitä huolimatta koulussa piti menestyä ja ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen opintoihin piti panostaa kunnolla. Eivät ilmeisesti koskaan nähneet mitään ristiriitaa näiden kahden asenteen välillä.

Jos lukee hömppää, niin sehän onkin täysin hukkaan heitettyä aikaa, ja on parempi tehdä jotain järkevämpää. Jos taas lukee asiatekstejä ja oppikirjoja, niin onhan se nyt sivistävää ja uuden oppimista. Vai luitko rakkaushömpällä itsellesi valkolakin?

Minkunkin lapseni olisi lukenut mielellään Twilightiä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä opiskelun kanssa. 

Tiedättekö muuten miksi ajatellaan että se on juuri se kirjojen lukeminen joka on hyväksi, ja että ihan sama mitä lukee? Siksi koska kirjaan keskittyminen vertautauu ylipäätään keskittymiseen, joten ne jotka lukevat tunteja kirjoja hiljaa uppoutuen, kykenevät uppoutumaan muuhunkin tekemiseen kuten opiskeluun, ja ovat muutenkin rauhallisempia, joka taas korreloi suoraan koulumenestyksen kanssa. Ne jotka eivät kykene keskittymään kirjoihin, ovat monesti niitä ylivilkkaita, ja jokainenhan tietää että he koulumenestyvät huonommin kuin tämä lukijaporukka. Eli periaateessa ollaan ihan oikeassa siitä miten asiat ovat, mutta päätelmä on vinossa. Kirjoja lukemattomat koulumenestyvät huonommin ylivilkkautensa ja keskittymiskyvyttömyytensä takia, eivät siksi että eivät VIITSI lukea kirjoja ;)

Et sitten ymmärrä mitä tekemistä kaunokirjallisuuden lukemisella on lauserakenteiden, välimerkkien ja etenkin sanavaraston kannalta. Kirjojen lukeminen nimenomaan opettaa sitä keskittymistä.

Kaunokirjallisuus kasvattaa myös sanavarastoa ja kehittää empatiakykyä, kun lukiessa mennään suoraan kirjan henkilöiden pään sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä ja isällä oli hyvin negatiivinen suhtautuminen kirjoihin ja lukemiseen. Aina jos näkivät minut jossain kirja kädessä, niin komensivat ulos raittiiseen ilmaan leikkimään tai tekemään jotain hyödyllistä. Lukeminen edusti laiskuutta ja mukavuudenhaluisuutta, jotka molemmat tietysti oli syntiä.

Siitä huolimatta koulussa piti menestyä ja ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen opintoihin piti panostaa kunnolla. Eivät ilmeisesti koskaan nähneet mitään ristiriitaa näiden kahden asenteen välillä.

Jos lukee hömppää, niin sehän onkin täysin hukkaan heitettyä aikaa, ja on parempi tehdä jotain järkevämpää. Jos taas lukee asiatekstejä ja oppikirjoja, niin onhan se nyt sivistävää ja uuden oppimista. Vai luitko rakkaushömpällä itsellesi valkolakin?

Minkunkin lapseni olisi lukenut mielellään Twilightiä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä opiskelun kanssa. 

Tiedättekö muuten miksi ajatellaan että se on juuri se kirjojen lukeminen joka on hyväksi, ja että ihan sama mitä lukee? Siksi koska kirjaan keskittyminen vertautauu ylipäätään keskittymiseen, joten ne jotka lukevat tunteja kirjoja hiljaa uppoutuen, kykenevät uppoutumaan muuhunkin tekemiseen kuten opiskeluun, ja ovat muutenkin rauhallisempia, joka taas korreloi suoraan koulumenestyksen kanssa. Ne jotka eivät kykene keskittymään kirjoihin, ovat monesti niitä ylivilkkaita, ja jokainenhan tietää että he koulumenestyvät huonommin kuin tämä lukijaporukka. Eli periaateessa ollaan ihan oikeassa siitä miten asiat ovat, mutta päätelmä on vinossa. Kirjoja lukemattomat koulumenestyvät huonommin ylivilkkautensa ja keskittymiskyvyttömyytensä takia, eivät siksi että eivät VIITSI lukea kirjoja ;)

Et sitten ymmärrä mitä tekemistä kaunokirjallisuuden lukemisella on lauserakenteiden, välimerkkien ja etenkin sanavaraston kannalta. Kirjojen lukeminen nimenomaan opettaa sitä keskittymistä.

Keskittymiskyvyn puute on ihan oikea tunnustettu piirre ihmisessä, ei mikään keksitty juttu joka lähtee pois lukemalla kirjoja. Keskittymiskyvytön ei ole sitä siksi ettei ole "opetellut" keskittymään. Kannattaisi oikeasti ottaa selvää, tai olla ihan hiljaa sellaisista asioista mistä ei mitään tiedä. Välimerkeillä ei tee oikeassa elämässä mitään.

...väittää henkilö, joka puolustelee älyllistä viitsimättömyyttään diagnoosilla.

Kuulehan, sinäkin kykenet oppimaan, eivät aivosi ole lukossa vaikka olisikin neurologista poikkeavuutta.

Välimerkit ovat yhtä tärkeitä kirjoittamisessa kuin muutkin merkit ja säännöt, jos haluaa tulla oikein ymmärretyksi.

Tämä ei liity ketjun aiheeseen mutta eipä liity myöskään sinun tunteenpurkauksesi. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Joulun tiukat rutiinit: Hienot vaatteet päällä pönötystä. Pakko mennä saunaan illalla, vaikkei haluaisi. Lahjat avataan vasta illalla, joten niillä ei ehdi juurikaan leikkiä. Ruoka tiettyyn aikaan. Aikuiset juovat liikaa alkoholia ja örveltävät loppuillan. Tyypillinen suomalainen joulu siis.

Näin aikuisena en noudata joulurutiineja. En lämmitä saunaa, kun ei siitä kukaan tykkää. En välttämättä laita mitään koristeitakaan, ehkä korkeintaan jonkun joululiinan ja -kukan. Meillä kukaan muu kuin minä ei edes tykkää jouluruuista, joten ostan niitä vain sen verran kuin jaksan itse syödä. Lahjat avataan jo aamupäivällä, jotta niitä ehtii kunnolla tutkia.

Kuulostaapa ankealta teidän nykyinen joulunne. Varmaan lapset ihmettelevät kuinka muualla laitetaan niin kivaksi jouluisin.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Väkivaltaisuus ja ennenkaikkea se hirveä henkinen väkivalta.

Mutsi kasteli pitkää sähköjohtoa vesiämpärissä ja sille löi. Vaikka tuli sormenpaksuisia juomia ihoon, niin jatkoi lyömistä, kunnes ne aukenevat ja verta valui tai taju lähti.

Oltiin alle kouluikäisiä, niin ei kukaan ole tai muu nähnyt pahoinpitelyn jälkiä.

Faija keskellä yötä, kun tuli kännissä kotiin, sitoi mun pikkuveljen ja heitti komeroon. Sitten hakkasi ja potki avutonta myttyä.

Yhtä helvettiä oli. Veli herää vielä nytkin aikuisena painajaisiin kauhuissaan, kun luulee, että ukko tulossa.

Vieläkö ovat hengissä? Laita osoite, niin käyn "kylässä".

Meillä ei ollut mitään rutiineja. Vanhemmat oikein ylpeilivät sillä, että lapset saavat itse päättää kaikista asioista eikä kotona opetettu esim. siivoamaan tai peseytymään säännöllisesti. Olivat kuulemma rentoja vanhempia, itse kutsuisin sitä laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi.

Lapsen pakottaminen tekemään suuriakin päätöksiä on tehnyt minusta pelokkaan juuri niissä elämän suurissa asioissa: pelkään aina, että teen väärän valinnan ja lopputulos on entistä huonompi. Olen joskus nuorempana jättänyt tärkeitä asioita tekemättä sen takia kun en uskalla päättää kahden vaihtoehdon välillä.

Koulussa mua kiusattiin hajusta ja mustista jalkapohjista liikuntatunnilla. Vaatteetkin olivat usein likaiset. Ei varmaan tarvi kertoa, ettei ollut kavereita, joiden kotoa olisi saanut toisenlaista elämisen mallia. Kun muutin pois kotoa alkuajat oli melkoista kaaosta, mutta nykyään nautin kun asiat ovat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin maatilalla, ja niillähän on aina jotakin tehtävää. 12-vuotiaasta lähtien loma-ajat piti tehdä töitä. Äitini kävi huutaen haukkumassa minua läskiperseeksi ollessani juuri 12, kun olin pelaamassa tietokoneella pellon äestyksen sijaan. Siitä sitten lähdettiin aika vauhdilla itku silmässä töihin. Samoin yhteen harrastukseen raahattiin väkisin vaikka itkin hysteerisenä, etten halua mennä. Isä ei juuri tunteita näyttänyt lapsilleen, painoi vain eteenpäin työkuormansa alla.

Noiden seurauksena olen todella hyvä suorittamaan annetut tehtävät / elämää yleisemminkin kovalla tasolla ja paineista tai omista tunteista välittämättä, mutta vastinparina armollisuus itseä ja muita kohtaan on todella matalalla tasolla. En selittele itse mitään ja en kuuntele muiden selityksiä. Pari vuotta sitten ryhdyin kirjoittamaan tajunnanvirtaa paperille ja se oli niin synkkää luettavaa itseäni kohtaan, että jätin sen harrastuksen ensimmäiseen ja viimeiseen kertaan.

Menin naimisiin yhtä kovan naisen kanssa kuin äitini. Pitää pitää huolta, että pystyn itse pehmentämään viestiä omalle jälkikasvulleni.

Olen muuten oikein hyvissä väleissä vanhempieni kanssa. Ymmärrän, miksi he olivat kuten olivat.

M30

"miksi he olivat kuten olivat" 😂😂😂😂 hieno suomen kieli. Ja olen kurkkua myöten täynnä näitä "miekkosten" viestejä 😑 Mitä aikuinen nainen saa miekkosen leikkimisestä netissä??

Mitä sinä saat tunnistettavasta provoilustasi, miekkoshullu? Onko sinulle ongelma käyttää sanaa mies? Etkö oikein tiedä, mikä itse olet?

Vierailija kirjoitti:

Meillä säästettiin ihan ihmeellisissä paikoissa ja toisaalta rahaa törsättiin vaikka mihin, jos se oli vanhemmistani kiinnostava kohde. Rahasta ei ollut koskaan pula, meillä oli paljon metsää josta tuli hyvää tiliä ja äidilläni lopulta miljoonaomaisuus yrityskaupan jälkeen, kun olin teini.

Esimerkiksi meillä oli vain yksi pieni vessa. Toiselle olisi ollut paikka ja hyvä tila ja se olisi vaatinut lähinnä putkarin ja sähkärin käynnin ja tarvikkeet. Mulla oli hammasharja omassa huoneessa ja pesin hampaat keittiössä, koska vessajonot viisihenkisessä perheessä oli aikamoiset. Suihkussakäyntejä piti säännöstellä, koska lämminvesivaraaja oli liian pieni. Sitä ei voinut sitten uusia, koska se oli liian kallis.

Kuitenkin oli varaa ostaa upouusi auto ilman lainaa parin vuoden välein. Uutena mopot, autot, mönkijä, vene. Mutta ei sitä saakelin vessaa tai lämminvesivaraajaa, jotka olisi parantanut koko perheen elämänlaatua joka ikinen päivä.

Myöhemmin, kun olin muuttanut jo muualle, vanhempani rakennuttivat talon. Ja aika ison sellaisen, neliöitä on 160. Tästä on jo 20 vuotta, eli silloin ei vielä ollut oletuksena monetkaan asiat, mutta tarjolla niitä oli. Käskin ottaa vähän laadukkaampia materiaaleja, paremmat laatat, laitattaa lattialämmitys joka paikkaan, vaikka onkin suora sähkölämmitys. Terassilasit. Ja sen toisen vessan. "Ei, ei, ei me semmosia tarvita, ihan turhaa."

Nyt sitten äiti valittaa, kun varpaita vanhemmiten palelee. Ja olisi ollut ihan kiva se induktioliesikin ja hiljaisempi tiskikone. Terassilasitkin olisi jatkaneet kesää kivasti. Ja se toinen vessa, kun isä on alkanut kärsiä kroonisesta ripulista yhden lääkkeen sivuvaikutuksena. Remonttia ei kuulemma nyt kuitenkaan, kohtahan tässä kuollaan pois. Mutta uusi auto ostettiin taas kesällä.

En ymmärrä tollaista touhua. Rahaa käytetään kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen joka lisäisi viihtyvyyttä arkisessa elämässä.

Kulissit kunnossa, vaikka itsellä olisi vilu ja kakat housuissa?

Jotkut elää oikeasti vain muiden ihmisten kuviteltuja mielipiteitä miettien.

Minun vanhemmillani oli mantra: "Mitä kaikki ihmisetkin ajattelevat, jos..."

Enpä usko, että ainakaan meidän perheen asioita 😂

Mä en ole aikuisiällä miettinyt hetkeäkään, mitä minusta ajatellaan. Olen toki tehnyt parhaani, huomioinut muut ihmiset, mutta en todellakaan luule olevani yhteisön ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.

Pihla kirjoitti:

Ihan samaa ollut täälläkin, ja yhä jatkuu vaikka ollaan kaikki aikuisia. Valivali. Ruikuti kuikuti.

Mielestäni ketju on kaukana valittamisesta, mutta sinun kommentissasi huokuu vahva, ikinä purkamaton paha olo.

Kokemusten avaaminen helpottaa, kokeilepa joskus.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös suhtautua näihin muistoihin kriittisesti. Äsken keskusteltiin lapsen kanssa lapsuudestaan ja hän alkoi valittamaan "kun aina piti mennä jossain oopperoissa ja museoissa väkisin". No faktahan on, että kerran kuukaudessa meillä oli erikoisempi tekeminen ja jokainen perheenjäsen sai valita vuorollaan. Usein käytiin lätkämatseissa, huvipuistoissa, metsäretkillä ja varmaan kerran tai kaksi vuodessa sadepäivänä valitsin museon, baletin tai oopperan, nekin sellaisia lapsia edes jotenkin kiinnostavia.

Selvää oli, että yhdessä tehdään jotain kivaa kuukauden toisena lauantaina, eli siihen ei muutenkaan sovittu mitään muita menoja. Ja useimmin, myös museoissa ja oopperassa, kaikilla oli hauskaa ja käytiin yhdessä syömässä sen jälkeen.

'

Minusta on pahoinpitelyä vaatia lapsia oopperaan ja teatteriin . Minkä ikäisenä itse kävit oopperassa eka kertaa? Minä 32 vuotiaana. 

Minä kävin kahdestaan veljeni kanssa 10-12-vuotiaina. Omasta halusta ja nautittiin. Teatteri vieraili koulussa ja siihen tutustuin 7-vuotiaana.

Veikkaan että sinä et ole käynyt koskaan ja vaikutat hyvin lapselliselta, olisitko 14-15 ?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tulee myyntiin Dacia Spring Electric.

Tämän sähköauton hinta tulee olemaan noin 10000€.

Tunne-elämältään häiriintynyt panee leikiksi, kun ei kestä ketjun herättämiä fiiliksiään.

Opettelisit tunnistamaan muistot, jotka sattuvat ja käsittelemään tunteesi. Välttely ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut kuin yhden vajaan 2dl lasillisen maitoa tai vettä ruuan kanssa ja siitäkin tuli sanomista jos siitä hörppi syömisen aikana, olisi pitänyt juoda vasta sitten kun ruokailu on lopetettu. Oli aina ihan karmea jano ruuan jälkeen. 

Huvittaa, kun juuri muutama viesti ennen tätä oli kerrottu, miten juomaa nimenomaan piti ottaa (ainakin pullan) syömisen väleissä. Eli molemmat koulukunnat löytyy, syömisen lopuksi juominen ja väleissä hörppiminen, jotka molemmat ovat tietysti kannattajiensa mielestä ainoita oikeita tapoja.

Hassua, en ole ikinä kuullutkaan, että juomaa pitäisi hörppiä syömisen väleissä. Tosin lähes kaikki tekevät niin, jopa huuhtelevat suussa olevan ruoan maidolla alas. Puistattavaa! No puistattaa siksi, että olen aina inhonnut maitoa ja koulussa oli pakko juoda. Join sitten ruoan jälkeen mukillisen, hengittämättä, ettei maku tuntuisi. Ja sitten kuulin tekeväni just hyvien tapojen mukaisesti. Täysin tietämättäni :D 

Tää ei ollut meillä vaan kaverin luona. Mutta en ikinä tekisi näin itse omassa kotonani: olimme 12 v kaverin kanssa, ja kaverin isosisko oli 14 v. Tällä 14 v tytöllä oli poikaystävä joka sai olla heillä yötä. Aina kun olin heillä käymässä ja yökylässä niin isosiskon huoneesta kuului kaikki sek*iäänet meidän huoneeseen! Kuvitelkaa siis 14 v ja tyttöjen vanhemmat oli ihan että ok ja kiva! Joskus piti seuraavana päivänä mennä kouluun ja oltiin ihan sairaan väsyneitä kun niitä ääniä saatto kuulua ihan koko yön.

Itse 60-luvulla syntyneenä sain vapaan kasvatuksen. Kun olen lukenut näitä kirjoituksia, yhteistä oli, ettei meillä ollut arkipäivinä kotona muuta kuin leipää, eli saimme lämpimän ruuan koulussa, eli emme siis tarvinneet muuta. Tosin äitini oli huono kokki, mutta voileipiä hän osasi tehdä.

Kuitenkin teiniksi tullessani vapaa kasvatus poistui ja sen tilalle tuli tiukat säännöt. En ymmärtänyt silloin, miksi kasvatusmetodia muutettiin kesken kaiken. Olin kuitenkin kiltti nuori. Siitä huolimatta äitini luki päiväkirjojani ja jäi kiinni, kun päiväkirjan sivulla oli likaisia sormenjälkiä. Tämän jälkeen aloin kirjoittamaan päiväkirjaani englanniksi.

Tuosta päiväkirjan lukemisesta olen vieläkin katkera, enkä ymmärrä miksi hän näin teki. Hän oli itse ollut nuorempana "villi", koska hän oli kaunis, ja ehkä hän pelkäsi minun viettävän samanlaista elämää. Itse leikin vielä teininä nukeilla ja paperinukeilla pitkään ja aloin vasta 18-vuotiaana kiinnostua pojista.

Monilla kavereillani oli lapsena tiukka kuri ja siksi monet kaverini viihtyivätkin meillä, kun äitini oli heidän mielestään niin mukava. Mutta eivät viihtyneet enää vanhemmalla iällä. Kun olin 18-vuotias, eräs kaverini tuli talvella kylään kaljapullojen kanssa, mutta ei halunnut tuoda niitä sisälle, koska ne kolisivat, niin jätti ne huoneeni ikkunan alle. Sieltä äitini kävi ne pöllimässä, eikä antanut enää takaisin kaverilleni. 

Viihdyin aina paremmin isäni kanssa, jota näin tosin harvemmin, kun hän teki keikkaluonteista työtä, kunnes vanhemmalla iällä sai tavallisen 8-16 työn. Käytiin isäni kanssa ulkomaan reissulla, kun olin 16-vuotias. En olisi voinut kuvitella käyväni äitini kanssa, olisi varmaan pitänyt viettää koko viikko hotellihuoneessa.

Jälkeenpäin ajateltuna olen ajatellut, että olin äidille rakas lapsi, niin kauan, kun olin lapsi, mutta kun kasvoin vanhemmaksi, olin enemmän riesa. Jälkeenpäin onkin tullut ilmi, että olin vahinkolapsi, tosin kuin veljeni, joka oli erittäin toivottu. Veljeni kanssa tulimme hyvin toimeen, mutta meillä oli iso ikäero.

Oman lapseni kasvatin vapaan kasvatuksen ja tiukan kurin kultaisella keskitiellä. Nykyinen mies (ei lapsen isä) olisi halunnut, että lapsi olisi kasvatettu kovaan kuriin, niin kuin hän oli itse kasvatettu. Mutta näin lapsuuden kavereissani muutaman varoittavan esimerkin, joten en halunnut samaa. Tosin mies on ihan normaali, vaikka saikin tiukan kurin.

Vierailija kirjoitti:

Hammashoidon huono taso Suomessa meillä 60-luvulla syntyneillä. Itse kävin ensimmäisen kerran hammaslääkärissä 13-vuotiaana, kun kasvoni olivat turvonneet hammasmädän vuoksi.

Minun kotonani lapsille ei hankittu hammasharjaa eikä -tahnaa. Lohtuna sanottiin, että saisin tekohampaat rippilahjaksi. En kuitenkaan saanut. Halvempaa oli repiä pois reikiintyneet hampaat ja unohtaa koko asia.

Monilla ikäisilläni oli tekohampaat jo lukiossa.

Muistaakseni ne, jotka kävivät kansa- ja kansalaiskoulun, saivat kuitenkin hoitoa kunnan puolesta.

Olen itse koko aikuisikäni maksanut kalliit hoidot yksityisellä puolella.

Voin taata, että oma lapseni on saanut aivan pikkulapsesta lähtien tämän asian hoidetuksi.

Olen syntynyt 1965 ja,meillä oli hammashoito kunnossa. Ymmärtääkseni kunnittain on ollut vaihtelua, mutta teidän perheessä on olleet harvinaisen piittaamattomat vanhemmat.

Mun sukupolveani fluorattiin koulussa viikottain ja niin tehtiin vielä 1980-luvullakin. 1990-luvun lamassa karsittiin kaikesta, myös lasten hammashoidosta. Tulos näkyy nyt nuorten aikuisten suissa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini mielestä mies on perheen pää ja miehellä on viimeinen sana. Isäni on onneksi kiltti eikä mikään tyranni mutta ajatus on vastenmielinen. En ikinä ottaisi ketään kotiini tuolla ajatuksella.

Tuo ajatus "perheen päästä" johdatti tajuamaan, miksi erään puolueen älypajan julkaisussa väitettiin ajattelun tapahtuvan peniksessä. Hullu ajatus, mutta liekö juuri tuosta sanonnasta johtuva?

Meillä perheen pää ja aivot oli äiti. Hän oli koulutettu ja näkyvässä virassa, isä hanttihommaa tekevä kouluttamaton, älykäs kuitenkin ja ikävää ettei hänellä ollut koulutusmahdollisuutta. 1956 hänet pantiin ulos ammattikoulusta kesken tutkinnon hänen täyttäessään 21. Oli elättänyt itsensä sekatöillä 16-vuotiaasta lähtien - kuvitelkaa.

Kumpikin hyviä ihmisiä, mutta aika kovia ja julmia kasvattajia, johtui varmaan siitä kun elivät lapsuuttaan sota-aikana. Minut hakattiin viimeisen kerran 25-vuotiaana, minkä jälkeen pidin yli vuoden täyttä radiohiljaisuutta.

He oppivat vähitellen tajuamaan, että olen aikuinen enkä heidän omaisuuttaan ja että maailma on muuttunut, hakkaaminen ei enää ole ok.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Näin neuvotaan Raamatussa Paavalin kirje korintolaisille

 

Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.

Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.

Ja mitä sitten? Paavali oli vanhapoika, joka ei tajunnut mitään naisista. Kuvitteletko häntä kenties Jumalan neljänneksi olemukseksi, Isä, Poika, Pyhä henki ja Paavali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oma, mutta nyt kun asia tuli mieleen niin ihmetyttää vielä aikuisenakin lapsuudenystävän kotona ollut tapa että kotona syödään aina tasan kello 17. Ei mitään joustoa, kaikki kyläilyt piti sopia tämän mukaan ja kaveri juoksi kotiin jos vahingossa oli 10min liian pitkään

Sellaisista kodeista tulee hyviä säntillisiä kentokapteeneita ja -emäntiä, juna- ja bussikuskeja, tilintarkastajia, leikkaussalihenkilökuntaa, kokkeja...

Mitä ammatteja vielä keksitte?

Neurootikkoja ja nuoria työkyvyttömyyseläkeläisiä.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletko korintolainen? Minä en.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Näin neuvotaan Raamatussa Paavalin kirje korintolaisille

 

Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.

Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.

Suomalainen olen, tämä on vain lainaus Raamatusta jos joku haluaa noudattaa sieltä löytyviä ohjeita, ei tietenkään ole pakko.

Oletko varma, että korinttolaisille v. 50 annettu ohje pätee Suomessa 2021?

Minä en ole.

Onhan siellä ohjeita siitäkin, miten sekoitettua kangasta käyttävä pitää tappaa jne, mutta sekään ohje ei toimi enää.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?

Eivät missään tapauksessa ole syynä mielenterveysongelmiisi. vaikeasti ymmärettävä tuo sinun tarina. 

Kirjoitat näin

Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä, Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni

Aika vanhana sitä remmiä sait.

Ota lääkkeesi ja mene nukkumaan.

Käskikö Paavali vittuilla ja olla inhottava? Aika jännällä tavalla sinä toteutat "kristillisyyttäsi".

Vierailija kirjoitti:

Anti-Taistolainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainainen kotona olo ja yleinen elämän harmaus. Elettiin köyhempää elämää kuin mitä tulotaso oli. Ei käyty juuri koskaan missään ja isän inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan tarkoitti sitä, ettei ollut videoita, pelikonsolia tai hittileluja. Sittemmin olen ottanut takaisin matkustamalla ja käymällä paljon tapahtumissa. Säilynyt on kunnioitus kotia kohtaan ja hyvällä tavalla vähään tyytyminen ja materian välttäminen.

Tämän tapainen inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan kumpuaa kyllä 100% kateudesta. Ei ole varaa hienosteluun eli istutaan kotona katkerana ja valitetaan kuinka "pinnallisia" muut ihmiset ovat.

Tämä johtaa helposti siihen että lapset tuntevat vielä aikuisiässäkin huonoa omatuntoa jos ostavat vähän kalliimman auton itselleen, vaikka siihen olisi varaa siis. Isoisäni oli tällainen enkä pidä sitä mitenkään hienona ominaisuutena ihmisessä.

Pelkkää vasemmistolaista kyynisyyttä, negativisuutta, katkeruutta ja kateutta. Ei kiitos.

Olisi pelikonsolin videonauhurin tms. saanut ostettua pienituloinenkin työssä käyvä. Ei ne nyt maltaita maksanut. Olet ihan oikeassa tuosta vasemmistolaisesta kateudesta, katkeruudesta, kyynisyydestä ja kateudesta. Lisään siihen vielä henkisen köyhyyden ja tylsämielisen näköalattomuuden. Tällä sitten ylennwtään itseä "kerskakulutuksen" yläpuolelle. Toisinaan siihen yhdistyy vielä uskonnollisuus. Sellainen teko hurskaus.

Outoa. Mun vanhemmat oli tekohurskaita, ylemmyydentuntoisia toisten arvostelijoita ja oikeistokristittyjä.

Olen havaitsevinani samaa asennevammaa nykypäivän perskokkareissa, en ikinä vasemmistossa, jossa arvostetaan koulutusta, sivistystä ja työtä.