Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Vierailija kirjoitti:
Tuo pakkoneuroottinen siivoaminen on kamalaa. Mistä ihmeestä se aikuisten paha olo on kummunnut, kun on pitänyt raivon vallassa siivota?
Sota, luterilaisuus, ehkäisyvälineiden heikko saatavuus, ikuinen raskaudenpelko, omien unelmien pakotettu unohtaminen, rahapula ja jatkuva raadanta.
Tämän muuan ukkopuolue haluaa takaisin, kun mies sai silloin olla ihan vapaasti apina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansallispuvun pitäminen ala-asteella jokaisessa joulu- ja kevätjuhlassa. Vihasin sitä, kuuma ja villainen. Muut lapset nauroivat sille ja he saivat pitää kauniita mekkoja. Minulla ei mekkoja ollut kun se kansallispuku. Aivan hirveää. Vieläkin aikuisena äiti yrittää, että mikset pidä sitä kansallispukua missään...
Ei s@@tana kansallispuku. Mulle eivät luonnollisesti suostuneet ostaa ylioppilasjuhliin nättiä mekkoa vaan pakottivat menee ikivanhassa ja isossa kansallispuvussa. Kyllä hävetti!!!! En pysty kattoo kuvia noista kikkereistä... Kiusaajatkan ei viittineet tuosta mua kiusata, varmaan sääälivät niin paljon.
Teille kansallispukutraumatisoituneille lohdutukseksi: Norjassa tänäkin päivänä KAIKKI käyttävät kansallispukua tärkeinä juhlapäivinä. Koulujen päättäjäispäivänä, itsenäisyyspäivänä jne.
Muuten, toisin kuin köyhässä Suomessa, keskeinen osa norjalaisia naisten kansallispukuja ovat ihanat, arvokkaat korut.
Meillä kotona oli tosi ankeaa. Isä ja äiti tekivät töitään päivisin, me lapset käytiin koulussa ja iltaisin vietettiin mukavaa aikaa perheen kesken. Koulut oli turvallisia paikkoja. Lääkkeitä syötiin vain jos oli tarvetta ja lääkärien hyvään tahtoon ja sanaan saattoi luottaa. Terveydenhoitaja ei tuputtanut piikkejä saati että meillä lapsilla olisi ollut niitä omin luvin edes mahdollista ottaa vastaan. Silloin ihmiset huolehtivat toisistaan ja suojelivat lapsia pahuudelta. Kuinka ankeaa aikaa se olikaan nykysilmin katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona oli tosi ankeaa. Isä ja äiti tekivät töitään päivisin, me lapset käytiin koulussa ja iltaisin vietettiin mukavaa aikaa perheen kesken. Koulut oli turvallisia paikkoja. Lääkkeitä syötiin vain jos oli tarvetta ja lääkärien hyvään tahtoon ja sanaan saattoi luottaa. Terveydenhoitaja ei tuputtanut piikkejä saati että meillä lapsilla olisi ollut niitä omin luvin edes mahdollista ottaa vastaan. Silloin ihmiset huolehtivat toisistaan ja suojelivat lapsia pahuudelta. Kuinka ankeaa aikaa se olikaan nykysilmin katsottuna.
Ei tuputtanut ei. Ne piikit annettiin kysymättä yhtään mitään, sekä neuvolassa että koulussa. Sitten yksi rokote annettiin kaikille kylänmiehillekin koululla sokeripalassa ja sinnekin ihmisten vaan käskettiin tulla. Ei kyselty että luotatko nyt tähän poliorokotteeseen joka annetaan sokerinpalassa...
Ja jokaisesta rokotuksesta olen ollut aina kiitollinen, ja lapsilleni ottanut kaikki mitä on annettu ja olen ostanut vielä joitain lisää joita ei ole ilmaiseksi saanut koska haluan pitää lapseni turvassa.
En koskaan pakottaisi lastani käymään isällään jos ei todellakaan haluaisi (jos siis koskaan erotaan).
Äitini pakotti käymään, en toki syytä häntä, koska ei tiennyt että isäni oli kamala ihminen. Harmittaa kun en uskaltanut kertoa ennen aikuisikää, olisin paljolta säästynyt. Isäpuoli on parempi roolimalli ja rakkaampi kuin biologinen isäni koskaan oli tai tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anti-Taistolainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen kotona olo ja yleinen elämän harmaus. Elettiin köyhempää elämää kuin mitä tulotaso oli. Ei käyty juuri koskaan missään ja isän inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan tarkoitti sitä, ettei ollut videoita, pelikonsolia tai hittileluja. Sittemmin olen ottanut takaisin matkustamalla ja käymällä paljon tapahtumissa. Säilynyt on kunnioitus kotia kohtaan ja hyvällä tavalla vähään tyytyminen ja materian välttäminen.
Tämän tapainen inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan kumpuaa kyllä 100% kateudesta. Ei ole varaa hienosteluun eli istutaan kotona katkerana ja valitetaan kuinka "pinnallisia" muut ihmiset ovat.
Tämä johtaa helposti siihen että lapset tuntevat vielä aikuisiässäkin huonoa omatuntoa jos ostavat vähän kalliimman auton itselleen, vaikka siihen olisi varaa siis. Isoisäni oli tällainen enkä pidä sitä mitenkään hienona ominaisuutena ihmisessä.
Pelkkää vasemmistolaista kyynisyyttä, negativisuutta, katkeruutta ja kateutta. Ei kiitos.
Olisi pelikonsolin videonauhurin tms. saanut ostettua pienituloinenkin työssä käyvä. Ei ne nyt maltaita maksanut. Olet ihan oikeassa tuosta vasemmistolaisesta kateudesta, katkeruudesta, kyynisyydestä ja kateudesta. Lisään siihen vielä henkisen köyhyyden ja tylsämielisen näköalattomuuden. Tällä sitten ylennwtään itseä "kerskakulutuksen" yläpuolelle. Toisinaan siihen yhdistyy vielä uskonnollisuus. Sellainen teko hurskaus.
Outoa. Mun vanhemmat oli tekohurskaita, ylemmyydentuntoisia toisten arvostelijoita ja oikeistokristittyjä.
Olen havaitsevinani samaa asennevammaa nykypäivän perskokkareissa, en ikinä vasemmistossa, jossa arvostetaan koulutusta, sivistystä ja työtä.
😂😅😅😂😂 tainnut kommarilla mennä huumeet ja päihteet niin päähän että sekoilee jo tuelta, eiköhän vasemmistolaisten edustus ole ikkunoiden rikkominen, päihteet, vaalijulisteiden tuhoaminen, repiminen, koulukiusaaminen, pilkkaaminen, laiskuus, umpimielisyys, joidenkin lähi-itäläisten hullujen uskontojen (j-u-utalaisuus, islam) ihannointi, yritys totalitarismiin ja yksipuoluejärjestelmään, eläinten vihaaminen ja tappaminen, lasten hylkääminen ja kaikki muu täysin ala-arvoinen ja katuojasta tullut rikollinen käytös.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pakottaisi lastani käymään isällään jos ei todellakaan haluaisi (jos siis koskaan erotaan).
Äitini pakotti käymään, en toki syytä häntä, koska ei tiennyt että isäni oli kamala ihminen. Harmittaa kun en uskaltanut kertoa ennen aikuisikää, olisin paljolta säästynyt. Isäpuoli on parempi roolimalli ja rakkaampi kuin biologinen isäni koskaan oli tai tulee olemaan.
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Jos aina menisin oman teinin mielenoikkujen mukaan, niin hän kyllä osaisi shoppailla aina se majapaikan, jossa on kullakin hetkellä parhaat edut. Vanhempiaan ei ole kyllä haukkunut toisilleen (koska tietää, että isä ja äiti juttelee ja nämä tulee ilmi :) ), mutta venkoilun huomaa kun pitäisi vaihtaa kotia sellaisella hetkellä kun vaikkapa toiseen kotiin on tullut uusi pelikone tmv. Todellinen ahdistus kaltoinkohtelevasta vanhemmasta on tietty aivan toinen asia, mutta olisin varovainen vanhempana, etten antaisi omine antipatioiden tai mustasukkaisuuden tunteiden vaikuttaa arvostelukykyyni niin, että uskoisin toisaalta lapsen mahdollista manipulointiakaan..
Mulla oli ihana lapsuudenkoti, mutta punaherukoiden kerääminen ja mehustus oli /ceestä. Ei siitä mehusta kukaan edes pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavat, vaikka osa muodon vuoksi. Hautausmaalla piti käydä paikallisen taksikuskin kyytimänä - perheen miehet olivat siellä jo päissään. Pieninä pelättiin, hiukan isompina naurettiin kun viimein oli joulurauha heidän sammuttuaan. Nyt en edes pääse sinne asti kun sata km matkaa.
Tämä 60-luvulla, eno kertoi juttuja, aina kun nuoret olivat yöjalassa, oli vaari herättänyt aikaisin seuraavana aamuna.
Huh huh, enpä ole pitkään niin makeasti nauranut kuin tätä möyhötystä lukiessani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille kansallispukutraumatisoituneille lohdutukseksi: Norjassa tänäkin päivänä KAIKKI käyttävät kansallispukua tärkeinä juhlapäivinä. Koulujen päättäjäispäivänä, itsenäisyyspäivänä jne.
Muuten, toisin kuin köyhässä Suomessa, keskeinen osa norjalaisia naisten kansallispukuja ovat ihanat, arvokkaat korut.
Sillä nyt ei ole vaan yhtään mitään merkitystä meidän juhlien kannalta, vaikka Norjassa kaikki menisivät kaikkiin juhliin kalsareissaan.
Viikonloppuaamuisin äiti täräytti huoneeseen imurin kanssa ja räpsäytti samalla valot päälle. Asiaan kuului myös tarpeeton kolistelu ja huutelu, että täällä vaan maataan ja teiniltä haisee. Äiti ei ole edes koskaan ollut mikään siivousintoilija. Tietääkseni hän ei tehnyt 10v nuoremmalle sisarelleni enää samaa, vaan tämä sai rauhassa koisia iltapäivään asti.
En tajua miksei teininä saanut nukkua, kun ei meillä ikinä ollut mitään menoakaan. Piti vain herätä "ihmisten aikoihin" vaikka sitten lukemaan kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuaamuisin äiti täräytti huoneeseen imurin kanssa ja räpsäytti samalla valot päälle. Asiaan kuului myös tarpeeton kolistelu ja huutelu, että täällä vaan maataan ja teiniltä haisee. Äiti ei ole edes koskaan ollut mikään siivousintoilija. Tietääkseni hän ei tehnyt 10v nuoremmalle sisarelleni enää samaa, vaan tämä sai rauhassa koisia iltapäivään asti.
En tajua miksei teininä saanut nukkua, kun ei meillä ikinä ollut mitään menoakaan. Piti vain herätä "ihmisten aikoihin" vaikka sitten lukemaan kirjaa.
No minä ymmärrän teinin vanhempana kyllä. Kun aamu alkaa tarkoittaa iltapäivän tunteja niin illalla ei uni tule ja sitten ollaan koulussa ihan unenpöpperössä. Koulusta tultua pitääkin sitten ottaa päikkärit ja kierre on valmis
Jatkuvaa vahtimista tämä on nukkumaanmenoaikojen kanssa, ärrr :/
Vierailija kirjoitti:
Ruoka pöydässä saatettiin tuijottas hyvän aikas ja sitten kun itselle oli tullut epävarma olo, kysyttiin vähän naureskellen että onko se maija vähän lihonnu ku näyttää niinkuin olisi tuohon leuan alle tullut vähän ylimääräistä (tämä siis kun oltiin lapsia.)
Monien suurten ikäluokkien edustajien mielestä se on edelleen jotenkin hauskaa kommentoida lasten ulkomuotoa jotenkin - ja kommentoida tarkoittaa tässä yhteydessä vi**uilua.
Taannoin appiukko jotain kommentoi lapsestamme, että "onpas Urpo-Henriikalla iso mahan röllykkä" (vaikkei siis ole), niin lapsi katsoi pappaa ja minua hämmentyneenä. Tokaisin siinä papalle, että "taitaa se olla mahan röllykkä papalla, eikä Urpo-Henriikalla". Siitäkös appi suivaantui. Mutta eipähän ole enää länkyttänyt tuollaista pa*kaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuaamuisin äiti täräytti huoneeseen imurin kanssa ja räpsäytti samalla valot päälle. Asiaan kuului myös tarpeeton kolistelu ja huutelu, että täällä vaan maataan ja teiniltä haisee. Äiti ei ole edes koskaan ollut mikään siivousintoilija. Tietääkseni hän ei tehnyt 10v nuoremmalle sisarelleni enää samaa, vaan tämä sai rauhassa koisia iltapäivään asti.
En tajua miksei teininä saanut nukkua, kun ei meillä ikinä ollut mitään menoakaan. Piti vain herätä "ihmisten aikoihin" vaikka sitten lukemaan kirjaa.
No minä ymmärrän teinin vanhempana kyllä. Kun aamu alkaa tarkoittaa iltapäivän tunteja niin illalla ei uni tule ja sitten ollaan koulussa ihan unenpöpperössä. Koulusta tultua pitääkin sitten ottaa päikkärit ja kierre on valmis
Jatkuvaa vahtimista tämä on nukkumaanmenoaikojen kanssa, ärrr :/
Niin ei ole sitten tullut mieleesi, että ihmisillä on biologisesti eri rytmit? Teineillä ne nyt lipsuu, mutta onhan se nyt silkkaa vi**uilua potkia iltavirkkuja tahallaan hereille aamulla klo 7.
Isällä oli tapana laittaa sortsit jalkaan HETI kun ulkolämpötila ylitti +5 astetta. Eipä siinä muuta mutta pakotti lapsetkin pitämään sortseja "kun on niin kuuma", vaikka oikeasti oli jäätävän kylmä.
Sitten toki lisäksi joulunaikainen vanhempien raivosiivoaminen, jouluruokien maaninen tekeminen, jne. "joulun rakentaminen", vaikka lapset olisivat halunneet vain rauhallisen joulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka pöydässä saatettiin tuijottas hyvän aikas ja sitten kun itselle oli tullut epävarma olo, kysyttiin vähän naureskellen että onko se maija vähän lihonnu ku näyttää niinkuin olisi tuohon leuan alle tullut vähän ylimääräistä (tämä siis kun oltiin lapsia.)
Monien suurten ikäluokkien edustajien mielestä se on edelleen jotenkin hauskaa kommentoida lasten ulkomuotoa jotenkin - ja kommentoida tarkoittaa tässä yhteydessä vi**uilua.
Taannoin appiukko jotain kommentoi lapsestamme, että "onpas Urpo-Henriikalla iso mahan röllykkä" (vaikkei siis ole), niin lapsi katsoi pappaa ja minua hämmentyneenä. Tokaisin siinä papalle, että "taitaa se olla mahan röllykkä papalla, eikä Urpo-Henriikalla". Siitäkös appi suivaantui. Mutta eipähän ole enää länkyttänyt tuollaista pa*kaa.
Monet jatkavat tällaista kommentointia myös aikuisten lasten kohdalla. Ollessani jotain 22-23 v. tätini tokaisi minulle, että "sinäkin olet tuollainen pullukka, niinkuin äitisikin". Olin tyrmistynyt - käytin koon 32-34 vaatteita. Äitinikin oli käyttänyt nuorempana kokoa 32-34, ja oli nuoruuskuviensa perusteella erittäin hoikka. Tätini kommentoinnin aikaan hän oli noin 55 v. ja käytti koon 38 vaatteita, eli ei ollut silloinkaan mitenkään isokokoinen.
Onneksi en ollut mikään teini enää, ja muutenkin luonteeltani aika luja. Nuorempana kommentti olisi voinut johtaa överiin painontarkkailuun.
Meillä piti mennä ruokalevolle päiväruoan jälkeen. En ymmärtänyt sitä hiljaista paikallaan makaamista olisiko ollut joku 1/2h-1h, se tuntui tylsältä ja loputtoman pitkältä ajalta, kun kavereiden leikkien äänet kantautui ikkunasta. Kamut oppi ettei saanut hakea mua ulos levon aikana, eikä tulla meille kylään. Mitään ei ollut lupa tehdä, edes lukea, vaan piti maata aloillaan siihen saakka että tuli lupa nousta ylös jolloin painelin iloisena muiden mukaan. Omia lapsiani en ole koskaan "makuuttanut" ja nyt aikuisena vähät välittänyt vanhempien tavasta, sanonut vaan ettei tässä jouda keskellä päivää venymään sängyn pohjalla :)
Joka viikonloppu mentiin kesämökille, missä vanhemmat kaljoitteli enemmän tai vähän vielä enemmän. Sunnuntaina neuroottinen pakkosiivous huudolla kyllästettynä.
Lisäksi äidilläni oli sairas tapa ottaa lapsista hehheh-hauskoja kuvia lapsista nakuna saunassa tai suihkussa -pikkupäissään toki- ja sitten joskus kun kun olin teini, äitini kännipäissään veti esiinnämä kuvat, nauroi mun ulkonäölle ja uhkaili näyttävänsä kuvat mun poikaystäville. No ei ollut poikaystäviä minulla ei. Edeen näin nelikymppisenä pelkään, että milloin äitikulta hyökkää saunaan kameransa kanssa tai esittelee nöyryyttäviä kuvia miehelleni. En jätä lapsiani hetkeksikään yksin tuon arvaamattoman hullun seuraksi eikä lapset koskaan tule menemään hänen kanssaan esim saunaan. Ja se on sitten poliisijuttu jos kuvia noista ottaa.