Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Ei oikeastaan vakavasti negatiivistä sanomista "lapsuuden rutiineista" vaikka en järin tykännyt mansikkamaan rikkaruohojen kitkennästä puhumattakaan talven hellapuiden kelkkomisesta laanilta heinähäkillä puuliiteriin.
Siinä hiukan vanhempana 13v tuli kuvaan mukaan maatalon puiden pilkkominen ja jostain ihme syystä se oli suorastaan hauskaa hommaa, houkutella oksaisia pöllinvänkyröitä halkeamaan. Aikanaan intissä sitten olin harvoja, joilla kirves pysyi itkemättä kourassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Joo no sanonpa nyt vaan että mun mielestä lapsien pitää antaa syödä karkkia kohtuudella sillä jos on totaalikielto niin kun muuttaa omilleen ja saa syödä niin paljon kun haluaa se saattaa lähteä käsistä
Vastaus: Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin, niin sitä ei osaa kaivata. Lapseni saivat toki karkkia maistaa, se ei ollut kokonaan kielletty. Esimerkiksi kylässä jos tarjottiin tai joku toi tuliaisiksi. Mutta he eivät tottuneet siihen, että sitä syödään pussitolkulla tai koko ajan napsitaan pussista, niin, että hampaat lilluu pitkään siinä sokeriliemessä. En ostanut karkkia siksi kotiin. Eivät he nyt aikuisinakaan syö karkkia, koska eivät ole siihen tottuneet, eikä se erityisemmin heille maistu. Lapsen voi totuttaa tai olla totuttamatta eri asioihin. Se on tärkeää kun on kyse terveydestä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tottumus on toinen luonto, kuuluu sanontakin.
Argumentaatiosi on hieman heikkoa. Tuolla perusteella esimerkiksi minun mummoni ei olisi pitänyt tykätä suklaasta, karkista, sipseistä, limsasta tai jäätelöstä. Mutta niin vaan tykkäsi. Varsinkin sipsejä söi usein, vaikka oli yli 60-vuotias, kun niitä ylipäätään alkoi edes saada kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Meillä oli sama meno, vaikka olen mennyt kouluun 1990. Ne hammasterveyden luennot olisi pitänyt pitää lapsien lisäksi aikuisille myös vaikka vanhempainilloissa. Kun ei ketään kiinnostanut mun hampaiden hoito kotona, ei niistä tullut huolehdittua.
Mun hampaat pelasti tyädeltä tuholta hammasraudat, koska suussa alkoi maistua ihan jäätävän pahalle jos hampaita ei puhdistanut kunnolla ja käyttänyt fluorihuuhdetta. Kuitenkin reikiä oli ollut jo maitohampaissa ja niitä multa revittiin pois aika paljonkin (ilman puudutusta tietty).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Joo no sanonpa nyt vaan että mun mielestä lapsien pitää antaa syödä karkkia kohtuudella sillä jos on totaalikielto niin kun muuttaa omilleen ja saa syödä niin paljon kun haluaa se saattaa lähteä käsistä
Vastaus: Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin, niin sitä ei osaa kaivata. Lapseni saivat toki karkkia maistaa, se ei ollut kokonaan kielletty. Esimerkiksi kylässä jos tarjottiin tai joku toi tuliaisiksi. Mutta he eivät tottuneet siihen, että sitä syödään pussitolkulla tai koko ajan napsitaan pussista, niin, että hampaat lilluu pitkään siinä sokeriliemessä. En ostanut karkkia siksi kotiin. Eivät he nyt aikuisinakaan syö karkkia, koska eivät ole siihen tottuneet, eikä se erityisemmin heille maistu. Lapsen voi totuttaa tai olla totuttamatta eri asioihin. Se on tärkeää kun on kyse terveydestä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tottumus on toinen luonto, kuuluu sanontakin.
"Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin niin sitä ei osaa kaivata."
Väärin. Puhut nyt vain omista lapsistasi. Olen tavannut lapsia joilta karkin ja muiden herkkujen syöntiä on rajoitettu. Monet näistä lapsista ovat aivan kyltymättömiä sitten kun herkkuja on tarjolla, kuten synttärikutsut.
Minulla on sukulainen jonka mielestä lapsella pitää olla aina karkkia tarjolla. Hänelläkin oli lapsena kulho karkkeja huoneessaan ja sen takia hän ei ollut kiinnostunut syömään niitä joka päivä. Hänen mielestään tämä on se tapa millä saadaan lapset olemaan kiinnostumatta karkeista. Väärin tämäkin. Riippuu lapsesta. Ei tämmöistä asioista voi antaa yleispäteviä neuvoja mitkä tepsisivät kaikkiin lapsiin. Lapsetkin ovat yksilöllisiä omine luonteineen.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan vakavasti negatiivistä sanomista "lapsuuden rutiineista" vaikka en järin tykännyt mansikkamaan rikkaruohojen kitkennästä puhumattakaan talven hellapuiden kelkkomisesta laanilta heinähäkillä puuliiteriin.
Siinä hiukan vanhempana 13v tuli kuvaan mukaan maatalon puiden pilkkominen ja jostain ihme syystä se oli suorastaan hauskaa hommaa, houkutella oksaisia pöllinvänkyröitä halkeamaan. Aikanaan intissä sitten olin harvoja, joilla kirves pysyi itkemättä kourassa...
Sama täällä.
Meillä tehdään puutyöt aina keväällä. Talvella puut kaadetaan ja tuodaan pihalle. Keväällä moottorisahalla pilkotaan ja kirveellö haloiksi. Vuoden verran kuivuu, kunnes vanhat on käytetty loppuun.
Jokaisella on oma työ, tää on ollut aina mun työ. Alan tekemään heti, kun ulkona voi olla pitkän aikaa ilman takkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei lasten kanssa leikitty. Ei autettu läksyissä eikä kiinnostanut oliko niitä ylipäänsä. Yksinkertaisesti omat lapset ei kiinnostaneet eikä niiden kanssa vietetty aikaa, aina oltiin joko töissä tai katsottiin telkkaria.
Käyttäjä3932 kirjoitti:
Se ettei lasten kanssa leikitty. Ei autettu läksyissä eikä kiinnostanut oliko niitä ylipäänsä. Yksinkertaisesti omat lapset ei kiinnostaneet eikä niiden kanssa vietetty aikaa, aina oltiin joko töissä tai katsottiin telkkaria.
Just tätä oon kans ihmetellyt. Miksi halutaan lapsia, jos niiden kanssa ei haluta/jakseta tehdä mitään..
..ja ainakin meillä faija oli aina lyttäämässä meitä lapsia ja sanoikin kerran, että ”te ette oo mitään”.
Onneks ei tarvi olla paljoo tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 'vanhoille' vanhemmille, peräti 40v vanhoille. Kuulemma isosisko, 15 v vanhempi, oli ottanut minut hoitaakseen. En muista, että minua äiti tai isä olisi koskaan pitänyt sylissään tai leikkinyt kanssani. Sisareni lähti aikanaan opiskelemaan ja töihin toiselle paikkakunnalle, olin silloin 3 vuotias. Ei minua kukaan mitenkään huolehtinut, sisko käydessään siunaili ja kuurasi saunassa likarantuja käsivarsista ja hoiti variksensaappaita. Kumma, että selvisin hengissä ehkä kouluruokailu pelasti minut. Silloiseen oppikouluun halusin ja pääsin, olin hyvä oppilas. Vanhemmat eivät osanneet mitenkään tukea koulunkäyntiä, itse piti hakea vapaaoppilasstatusta, silloin oli lukukausimaksut. Velalla opiskelin yliopistossa ja sain hyvätuloisen työpaikan. Omat lapseni olen hoitanut huolella ja rakkaudella, välimme ovat tosi lämpimät. Vanhempani kuolivat samana vuonna kymmenen vuotta sitten enkä heitä surrut. Aikuisikänäni he eivät ottaneet minuun yhteyttä juuri ollenkaan, eivät lapsiinikaan, hyvin harvoin äiti kysyi kuulumisia, isä ei koskaan. Ilman rakkautta jäin, ilman rakkautta jäivät hekin.
Vierailija kirjoitti:
Pakollinen marjojen perässä juokseminen pitkin kesää.
Aikuisena en ole kertaakaan kerännyt marjoja mistään - enkä kerää.
Meillä isä oli lapsena joutunut kärsimään ja saanut traumoja monen tunnin marjankeräysreissuista. Joten meillä kotona ei koskaan tarvinnut mennä marjaan, ellei ite halunnut. Isä ei varmaan vielä tänä päivänäkään nauti marjastamisesta.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattomuus ja salailu, joka jatkuu edelleen. Passiivisagressiivisuus ja kireä ilmapiiri. Tunne siitä että oli itse tehnyt jotain väärää, vaikka kyse oikeasti jostain muusta mistä ei puhuttu. Itse yritän nyt aikuisena puhua kaikesta mieltä painavasta, vaikka miehelle se on välillä vaikeaa.
En ymmärrä miksi siskojen tai serkkujen vanhojen vaatteiden pitäminen olisi ollut jotenkin noloa. En myöskään kaivannut vanhempiani katsomaan vierestä jotain balettituntiani. Ihan hassu ajatus! Autokyyti olisi ollut kiva, mutta totuin kulkemaan omin päin bussilla ja se oli ihan ok. En ymmärrä, miksi vanhempieni olisi pitänyt vahtia mun läksyjen tekoa. Olisinko siinä tapauksessa päätynyt maisterin sijaan tohtoriksi.
Viikonloppujen aikaiset herätykset, lauantaisiivoukset ja sunnuntaiset kirkossakäynnit oli syvältä. Muutin omilleni 16-vuotiaana enkä ole jatkanut perinteitä.
En ole hankkinut lapsia, sillä mua ei kiinnosta nykyvanhemmuus eli harrastusrumba (ja sitä ennen lapsen non stop viihdyttäminen) tai loputtomat keskustelut/vanhempainillat päiväkotiin ja kouluun liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?
Eivät missään tapauksessa ole syynä mielenterveysongelmiisi. vaikeasti ymmärettävä tuo sinun tarina.
Kirjoitat näin
Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä, Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni
Aika vanhana sitä remmiä sait.
Ota lääkkeesi ja mene nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?
Eivät missään tapauksessa ole syynä mielenterveysongelmiisi. vaikeasti ymmärettävä tuo sinun tarina.
Kirjoitat näin
Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä, Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyniAika vanhana sitä remmiä sait.
Ota lääkkeesi ja mene nukkumaan.
Voisin sanoa jotain mutta viesti kuitenkin poistettaisi ja saisin bannit.
-eri-
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?
Eivät missään tapauksessa ole syynä mielenterveysongelmiisi. vaikeasti ymmärettävä tuo sinun tarina.
Kirjoitat näin
Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä, Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyniAika vanhana sitä remmiä sait.
Ota lääkkeesi ja mene nukkumaan.
Treenaapa sinä vähän vielä sitä luetunymmärtämistä. Ei tuossa ole mitään vaikeasti ymmärrettävää. Ja ihan varmasti tuollainen kasvatus voi aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Joo no sanonpa nyt vaan että mun mielestä lapsien pitää antaa syödä karkkia kohtuudella sillä jos on totaalikielto niin kun muuttaa omilleen ja saa syödä niin paljon kun haluaa se saattaa lähteä käsistä
Vastaus: Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin, niin sitä ei osaa kaivata. Lapseni saivat toki karkkia maistaa, se ei ollut kokonaan kielletty. Esimerkiksi kylässä jos tarjottiin tai joku toi tuliaisiksi. Mutta he eivät tottuneet siihen, että sitä syödään pussitolkulla tai koko ajan napsitaan pussista, niin, että hampaat lilluu pitkään siinä sokeriliemessä. En ostanut karkkia siksi kotiin. Eivät he nyt aikuisinakaan syö karkkia, koska eivät ole siihen tottuneet, eikä se erityisemmin heille maistu. Lapsen voi totuttaa tai olla totuttamatta eri asioihin. Se on tärkeää kun on kyse terveydestä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tottumus on toinen luonto, kuuluu sanontakin.
Ei elämä ole niin mustavalkoista. Löytyy lukuisia aikuisia, jotka ahmivat karkkia, koska kotona niitä ei saanut. Logiikallasi kukaan ei aloita myöskään huumeiden käyttöä, koska ei ole niihin tottunut.
Elämä ei ole mustavalkoista, mutta kyllä karkki ja huumeet ovat vielä ihan eri asia. Tuskinpa monellakaan on ollut sitä tilannetta, että kun ei ole kotona saanut huumeita, niin sitten aikuisena niitä alkaa himoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Joo no sanonpa nyt vaan että mun mielestä lapsien pitää antaa syödä karkkia kohtuudella sillä jos on totaalikielto niin kun muuttaa omilleen ja saa syödä niin paljon kun haluaa se saattaa lähteä käsistä
Vastaus: Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin, niin sitä ei osaa kaivata. Lapseni saivat toki karkkia maistaa, se ei ollut kokonaan kielletty. Esimerkiksi kylässä jos tarjottiin tai joku toi tuliaisiksi. Mutta he eivät tottuneet siihen, että sitä syödään pussitolkulla tai koko ajan napsitaan pussista, niin, että hampaat lilluu pitkään siinä sokeriliemessä. En ostanut karkkia siksi kotiin. Eivät he nyt aikuisinakaan syö karkkia, koska eivät ole siihen tottuneet, eikä se erityisemmin heille maistu. Lapsen voi totuttaa tai olla totuttamatta eri asioihin. Se on tärkeää kun on kyse terveydestä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tottumus on toinen luonto, kuuluu sanontakin.
"Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin niin sitä ei osaa kaivata."
Väärin. Puhut nyt vain omista lapsistasi. Olen tavannut lapsia joilta karkin ja muiden herkkujen syöntiä on rajoitettu. Monet näistä lapsista ovat aivan kyltymättömiä sitten kun herkkuja on tarjolla, kuten synttärikutsut.
Minulla on sukulainen jonka mielestä lapsella pitää olla aina karkkia tarjolla. Hänelläkin oli lapsena kulho karkkeja huoneessaan ja sen takia hän ei ollut kiinnostunut syömään niitä joka päivä. Hänen mielestään tämä on se tapa millä saadaan lapset olemaan kiinnostumatta karkeista. Väärin tämäkin. Riippuu lapsesta. Ei tämmöistä asioista voi antaa yleispäteviä neuvoja mitkä tepsisivät kaikkiin lapsiin. Lapsetkin ovat yksilöllisiä omine luonteineen.
Tietenkin jokainen puhuu vain omista lapsistaan, niin minäkin. Neuvoja en ole antanut kenellekään, olen vain kertonut oman kokemukseni ja voin vakuuttaa, että lapseni eivät nyt aikuisinakaan himoitse karkkia, ja että karkin syönti ei edelleenkään ole terveellistä millään mittarilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän nykypäivän lastensuojeluviranomaiset ajattelelisivat kasvatusmetodeista, 1960- 1970 luvuilla? Itse 58 -vuotiaana, sain säänöllisesti remmiä. Äitini löi minua vyöllä, kun kastelin sänkyni. Mitä enemmän sain remmiä, sitä useammin kastelin sänkyni. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin saavani ympäri korvia, jos kastelisin sänkyni. Äitini aina sanoi, että sinusta ei koskaan tule mitään, olet kömpelö ja ruma. Et koskaan kelpaa kenelläkään miehelle. Äitini olisi nykyään saanut mielenterveysdiagnoosin ja lapset otettu huostaan. Lapsuudessani koin tämän normaaliksi. Voisiko nämä kasvatusmetodit olla syynä, moniin mielenterveysongelmiin?
Tottakai lapsuus vaikuttaa. Itsellä oli myös monenlaista pahuutta mitä koin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60luvulla, olen nuorin, vanhemmat sisarukseni paljon minua vanhempia. Meilla raivosiivottiin aina perjantaisin oli kesä tai talvi, matot ulos, lattiat jynssättiin konttaamalla, wc kuurattiin kunnolla, pölyt, ovet pestiin, jos ei auttanut niin vyöstä tuli kintuille välillä oli kintut mustana eikä kukaan ihmetellyt, oma murrosikä ja äidin vaihdevuodet oli tuhoisa yhdistelmä.
Omia lapsia 2 ja ikinä en oo niitä lyönyt ja meillä ei todellakaan raivosiivota ja nukkua saa aamulla niin pitkään kun huvittaa.
Tuttua tuo raivosiivous. Äiti konttasi lattialla juuriharjan kanssa joka perjantai tai lauantai. Matot hakattiin ulkona hampaat irvessä.
Raivoa ja huutoa.
Peitot revittiin päältä pois aamuseitsemän jälkeen ja äiti huusi ja potki.
Ei elämä ole niin mustavalkoista. Löytyy lukuisia aikuisia, jotka ahmivat karkkia, koska kotona niitä ei saanut. Logiikallasi kukaan ei aloita myöskään huumeiden käyttöä, koska ei ole niihin tottunut.