Mistä ja milloin tiesit rakastavasi kumppaniasi?
Mistä tietää, että rakastaa kumppaniaan ja millaisessa suhteessa on potentiaalia loppuelämän kumppanuuteen? Millä tavalla osoitat rakkautta ja millä tavalla kumppanisi?
Milloin tiesit rakastavasi? Oliko tunne suuri ja pakahduttava, pienempi lämmin läikähdys vai jotain muuta?
Kommentit (12)
Oli aivan mahtavaa seksiä koko viikonloppu. Silloin tiesin etten laske tuota miestä käsistäni.
Saunassa, kun hän pesi viidennen varvin jälkeen selkääni! Tarkoitan tietysti löylyssä käyntikertoja!
Silloin kun ajattelin että astuisin luodin eteen jos se vain pelastaisi hänet.
Tunsin ensitapaamisesta, että hän on koti. Rakkaus kasvoi hiljalleen, kunnes 4kk kohdalla en voinut olla sanomatta sitä ääneen. Se oli lämmin ja rauhallinen tunne. Tavallaan kuin olisin taas vauva äidin sylissä. Mutta nyt olin aikuinen nainen mieheni sylissä.
Minä näytän rakkauteni läheisyydellä ja kauniilla sanoilla. Mies kaikella lämmöllä ja läheisyydellä (täysin pyyteettömällä myös), mutta ei niin paljon sanoilla kuin minä. Toki sanoo rakastavansa. Itse tykkään antaa kehuja ja kertoa kaikkea ihanaa myös. Mutta joka hetki tunnen olevani 100% rakastettu. Ja omana itsenäni.
Silloin tiesin kun ensi kertaa oltiin pedissä. Aamulla ei kaduttanut. Elämä tuntuisi mahdottomalta ilman häntä. On pysynyt uskollisena ja kultaisena jo kaksi vuotta, puhuttu että ollaan koko loppuelämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Saunassa, kun hän pesi viidennen varvin jälkeen selkääni! Tarkoitan tietysti löylyssä käyntikertoja!
Tais pestä selkääs viidennen varvin jälkeen , juuri niin.
Rakastuin silloin kun penikseni upposi hänen peppuunsa ja tuotti minulle järisyttävän orgasmin.
Kun mies sai luonani ensimmäistä kertaa epileptisen kohtauksen ja tein kaikkeni jottei hänen olisi paha olla. Hoivasin ja käänsin kylkiasentoon. Puhuin hänelle rakastavasti. Hän ei ollut tuolloin vielä kertonut sairastavansa epilepsiaa.
Olin hyvin huolissani hänen hyvinvoinnistaan, mutta olen yhä edelleenkin. Sitä on rakkaus.
Se oli joku niistä kerroista kun mies kiusotteli mua ja sai mut nauramaan.
Tunne kasvoi pikkuhiljaa tutustuessa. Ihastumisen huomasin siitä, että menin vaikeaksi toisen seurassa. Rakastuminen tapahtui sitten vähitellen.
Jossain vaiheessa vaan tajusin, että tulevaisuus ilman rakastani oli mahdottoman ankea ajatus. Siinä vaiheessa oltiin tunnettu jo melkein 1,5 vuotta, seurusteltu hetki.
Tunne on edelleen välillä pakahduttava, välillä lempeä läikähdys. Kun mietin yhteistä polkuamme, meinaan välillä pakahtua. Mutta se on erilaista, seesteisempää kuin alkuaikoina.
Osoitamme rakkautta enimmäkseen kosketuksella ja kertomalla toiselle. Välillä yllätyksiä, mutta ei mitään spektaakkelimaista. Historiamme kertoo omaa tarinaansa syvästä lojaliteetista, mikä välillämme vallitsee.