Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Monen perheessä on näemmä siivottu liikaa. Meillä taas ei siivottu koskaan. Koti oli vastenmielinen sikolätti, tavarat hujan hajan, pinnat likaisia, kaikki paikat täynnä roinaa yms. Koskaan ei voinut kavereita tai teini-iän seurustelukumppaneita tuoda kotiin.

Jouluna sitten vanhemmat saivat päähänsä että nyt pitää olla siistiä, ja sitten siivottiin väkisin hirveän huudon ja itkun saattelemana. En tiedä mistä tämä törkyinen elämäntyyli johtui, koska vanhemmat olivat raittiita ja keskiluokkaisissa ammateissa. Joku vakava elämänhallinnan ongelma kyseessä.

Meillä säästettiin ihan ihmeellisissä paikoissa ja toisaalta rahaa törsättiin vaikka mihin, jos se oli vanhemmistani kiinnostava kohde. Rahasta ei ollut koskaan pula, meillä oli paljon metsää josta tuli hyvää tiliä ja äidilläni lopulta miljoonaomaisuus yrityskaupan jälkeen, kun olin teini.

Esimerkiksi meillä oli vain yksi pieni vessa. Toiselle olisi ollut paikka ja hyvä tila ja se olisi vaatinut lähinnä putkarin ja sähkärin käynnin ja tarvikkeet. Mulla oli hammasharja omassa huoneessa ja pesin hampaat keittiössä, koska vessajonot viisihenkisessä perheessä oli aikamoiset. Suihkussakäyntejä piti säännöstellä, koska lämminvesivaraaja oli liian pieni. Sitä ei voinut sitten uusia, koska se oli liian kallis.

Kuitenkin oli varaa ostaa upouusi auto ilman lainaa parin vuoden välein. Uutena mopot, autot, mönkijä, vene. Mutta ei sitä saakelin vessaa tai lämminvesivaraajaa, jotka olisi parantanut koko perheen elämänlaatua joka ikinen päivä.

Myöhemmin, kun olin muuttanut jo muualle, vanhempani rakennuttivat talon. Ja aika ison sellaisen, neliöitä on 160. Tästä on jo 20 vuotta, eli silloin ei vielä ollut oletuksena monetkaan asiat, mutta tarjolla niitä oli. Käskin ottaa vähän laadukkaampia materiaaleja, paremmat laatat, laitattaa lattialämmitys joka paikkaan, vaikka onkin suora sähkölämmitys. Terassilasit. Ja sen toisen vessan. "Ei, ei, ei me semmosia tarvita, ihan turhaa."

Nyt sitten äiti valittaa, kun varpaita vanhemmiten palelee. Ja olisi ollut ihan kiva se induktioliesikin ja hiljaisempi tiskikone. Terassilasitkin olisi jatkaneet kesää kivasti. Ja se toinen vessa, kun isä on alkanut kärsiä kroonisesta ripulista yhden lääkkeen sivuvaikutuksena. Remonttia ei kuulemma nyt kuitenkaan, kohtahan tässä kuollaan pois. Mutta uusi auto ostettiin taas kesällä.

En ymmärrä tollaista touhua. Rahaa käytetään kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen joka lisäisi viihtyvyyttä arkisessa elämässä.

Vanhemmat olivat aina töissä kiinni. Ikinä ei voitu lähteä viettämään viikonloppua mihinkään mihin olisi tarvinnut jäädä yöksi. Ei edes kotimaassa ja ulkomaille ei tietenkään menty

Vierailija kirjoitti:

Vl-perheessä lapsuuden viettäneenä sanon, että tylsin rutiini oli ainainen seuroissa istuminen. Pakko mennä seuroihin joka lauantai ja sunnuntai. Lisäksi pääsiäinen istuttiin puolesta päivästä iltaan asti seuroissa kuuntelemassa toinen toistaan tylsempiä jorinoita. Seurat liittyi myös kaikkeen matkusteluun: minnekään ei menty, ellei siellä järjestetty seuroja.

Erityisen vaikeaa tämä oli minulle, joka olen ollut lapsesta asti uskonnoton. Inhoan kaikkia uskontoja tasapuolisesti.

Uskonnollisessa kodissa oli myös hyviä puolia, paljon ihmisiä, yhteisöllisyys, ei humalassa örveltämistä, kuri oli liian tiukka etenkin alle kouluikäisille jos noudatettiin Raamatun ohjetta "joka vitsaa säästää....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esim Italianpadan kanssa tarjottiin perunaa. En edes tajunnut että siinä on mitään outoa... kai sitte oltiin köyhiä. Ranskanleipää sai muutaman kerran vuodessa, ranskiksia ja limua tyyliin kerran, uutenavuotena. Kaikkea herkkua ylipäätään oli harvoin ja hirveän vähän! Onneksi aikuisena voin syödä miten paljon vaan. Ja varmaan jäänyt tällainen herkkuhimo juuri siksi kunlapsena aina niin vähän.

Lauantait oli viikon kamalin päivä... vanhemmat tappeli aina. Vihasin sitä.

Meilläkin oli italianpadan kanssa aina perunoita, koska isä vaati aina ruokapöydässä perunaa.

Mies ei voi elää ilman perunaa. Mies ei voi tehdä töitä ilman lihaa. Hyvähän se on puhua kasviksista, mutta esim. metsuri ei jaksa tehdä töitä ilman perunaa ja lihaa..

Kaikuja menneisyydestä

Se että lapsia pidettiin nälässä. Ruoka oli viiden aikaan ja sen jälkeen ei varsinaista iltapalaa ollut.

Eikä jääkaapissa ollut mitään eikä sinne oikein saanut mennäkään.

Yksi meistä kitui tosi laihaksi.

Äiti säästi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämän kaiken ankean voisi tiivistää isääni liittyväksi. Hän oli tavallaan perheemme pomo joka määräsi kaikesta ( ja määrää edelleen). Lapsena herätti aina todella aikaisin, piti olla ulkona myös aamuisin jo tosi aikaisin sekä muutenkin hän päätti koska syödään tai lähdetään jonnekin käymään yms. Pakotti harrastuksiin  vaikka yritinkin vastustaa ( en silti paljon uskaltanut), arvosteli kaikesta ( olin liian ujo ja surkea) sekä riiteli äitini kanssa. Äitini oli tavallaan taloudellisesti riippuvainen isästäni, koska oli pitkään työtön ja niinpä isäni kiristi tämänkin asian kanssa. Kun olen nyt lukenut täällä rajattomista ihmisistä niin isäni on sellainen. Jos hän tekee hyvää niin se tapahtuu tavallaan hänen ehdoillaan. Äitini esim sanoi tarvitsevansa kohta uuden puhelimen ja kielsi isää ostamasta sellaista, että hän itse sitten ostaa. No, isäni menikin ostamaan ihan vääränlaisen puhelimen ja suuttui, kun äitini sanoi ettei olisi halunnut sellaista. Isäni mielestä teki hyvän teon.  Kaikki pitäisi aina mennä hänen ehdoillaan ja purkii rajoittamaan ja hallitsemaan kaikkea. Minäkin olen tavallaan sellainen "nukke" meillä ollut, joka vaan myöntelee, että välttyisi pahemmalta. Samalla minulla on ollut vaikea nuoruus kiusattuna ja erittäin yksinäisenä joten en olisi jaksanut enää isäni ikävää käytöstä. Hän on pilannut lomareissut, juhlapäivät sekä aiheuttanut minullekin paljon surua. Itse ei käytöstään huomaa lainkaan. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee, kun olen nyt vasta herännyt siihen kuinka väärin kaikki on. Ei sitten ole ihme, kun olen tällainen ihminen kuin olen. Elämä on ollut vähän liian raskasta monesti ja tunnelma kotona aina huono.

Olisipa mahdollista jotenkin virtuaalihalata tällaisten tarinoiden kirjoittajaa. Saada jotenkin välitettyä hänelle se halaus, ja rakkaus, ja kädenpuristus. Tulin niin surulliseksi, kun ajattelin sinua pienenä ja kiusattuna. Ei edes kotona kunnon turvaa.

Sori, menee nyt vähän ohi mutta lapsena mulla oli kaveri yökylässä ja meille tuli sitten vielä nälkä jolloin totesin että mennään syömään ja kaveri ihmetteli että voidanko me kun kello on jo puoli yhdeksän, ettei sun äiti suutu? Kävi ilmi että kaverin perheessä syötiin iltapala tasan kello kuusi ja sen jälkeen ei ollut jääkaapille asiaan ennen aamua! Minä ihmettelin moista sääntöä  ja kaveri taas sitä, että meiltä se sääntö puuttui.

Minuutilleen tiukka kotiintuloaika. Oli toki hyvä näin jälkikäteen ajateltuna, että vanhempani olivat todella tiukkoja säännöissään, mutta kyllä se ahdisti, jos tuli kotiin 12-vuotiaana klo 20.05 tasan kahdeksan sijaan, ja sai huudot.

Olen ammentanut vanhemmiltani paljon kasvatusvinkkejä, mutta omien lapsieni kotiintuloajat ovat hieman löysemmät. On sovittu, että 20 kotiin, mutta luotan lapsiini sen verran, että voivat lähteä kasin aikaan pyöräilemään kavereilta ja olla kotona 20.10 tai 20.15. Tämä on ollut jotenkin kummallinen juttu lapsuuskodissani, vaikka vanhempani ovat todella ihania kasvattajia olleet muuten ja olemme todella läheisissä väleissä.

Ihan samaa ollut täälläkin, ja yhä jatkuu vaikka ollaan kaikki aikuisia. Valivali. Ruikuti kuikuti.

Asuimme n. 40 km lähimmästä taajamasta. Kerran viikossa lähdimme koko perhe asiointireissulle ja herran jestas miten meidän piti pynttäytyä joka kerta. Äiti oli kuin kävelevä deodoranttipullo ja sitä kun haisteli automatkalla kuoppaisella hiekkatiellä, niin ei ihme että oli paha olo.

Me lapset saimme istua autossa pitkiä aikoja, kun vanhemmat hoitivat asioita. Pahinta oli, jos isä meni moottorisahaliikkeeseen, siellä hänellä meni tosi kauan. En muista noilta kidutusreissuilta mitään hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Viikkosiivoaminen pitkällä kaavalla lauantaiaamuna riippumatta onko totaali siivoukselle tarvetta.

Meillä sama! Tosin tämä tapahtui jo perjantaina iltapäivällä. Äitini oli opettaja, joten hän pääsi aikaisin kotiin. 

Ruoka oli ankeaa, sitä keitettyä perunaa joulusta juhannukseen. Ja pullaa joka päivä iltapäiväkahvin kanssa, useampaa lajia makeaa. Hoikkia silti oltiin, mutta jäi tavaksi turha mässy.

Levätä ei saanut, koko ajan siivottiin jotakin. Siis mummolassa, kotona taas ei siivottu edes jouluksi.

Osataan sitä nykyäänkin. Lapsen kaveri ei saa tulla tämän kanssa harrastukseen, vaikka kaveri kovasti haluaisi, se on ilmainen ja auttaisimme kuljetuksissa, koska lapsen on joka ikinen viikko pakko mennä uskonnolliseen kokoukseen vanhempiensa kanssa siihen aikaan. Sitten, kun tämä lapsi oli meillä joskus yökylässä, hän oli ihan ihmeissään iltasadusta: hänelle ei kuulemma kukaan ole koskaan lukenut iltasatua. Kyllä tuli paha mieli lapsen puolesta. Hänellä ei ollut edes alushousuja jalassa, kysyi sitten illalla saisiko sellaiset lainaksi yön ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämän kaiken ankean voisi tiivistää isääni liittyväksi. Hän oli tavallaan perheemme pomo joka määräsi kaikesta ( ja määrää edelleen). Lapsena herätti aina todella aikaisin, piti olla ulkona myös aamuisin jo tosi aikaisin sekä muutenkin hän päätti koska syödään tai lähdetään jonnekin käymään yms. Pakotti harrastuksiin  vaikka yritinkin vastustaa ( en silti paljon uskaltanut), arvosteli kaikesta ( olin liian ujo ja surkea) sekä riiteli äitini kanssa. Äitini oli tavallaan taloudellisesti riippuvainen isästäni, koska oli pitkään työtön ja niinpä isäni kiristi tämänkin asian kanssa. Kun olen nyt lukenut täällä rajattomista ihmisistä niin isäni on sellainen. Jos hän tekee hyvää niin se tapahtuu tavallaan hänen ehdoillaan. Äitini esim sanoi tarvitsevansa kohta uuden puhelimen ja kielsi isää ostamasta sellaista, että hän itse sitten ostaa. No, isäni menikin ostamaan ihan vääränlaisen puhelimen ja suuttui, kun äitini sanoi ettei olisi halunnut sellaista. Isäni mielestä teki hyvän teon.  Kaikki pitäisi aina mennä hänen ehdoillaan ja purkii rajoittamaan ja hallitsemaan kaikkea. Minäkin olen tavallaan sellainen "nukke" meillä ollut, joka vaan myöntelee, että välttyisi pahemmalta. Samalla minulla on ollut vaikea nuoruus kiusattuna ja erittäin yksinäisenä joten en olisi jaksanut enää isäni ikävää käytöstä. Hän on pilannut lomareissut, juhlapäivät sekä aiheuttanut minullekin paljon surua. Itse ei käytöstään huomaa lainkaan. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee, kun olen nyt vasta herännyt siihen kuinka väärin kaikki on. Ei sitten ole ihme, kun olen tällainen ihminen kuin olen. Elämä on ollut vähän liian raskasta monesti ja tunnelma kotona aina huono.

Olisipa mahdollista jotenkin virtuaalihalata tällaisten tarinoiden kirjoittajaa. Saada jotenkin välitettyä hänelle se halaus, ja rakkaus, ja kädenpuristus. Tulin niin surulliseksi, kun ajattelin sinua pienenä ja kiusattuna. Ei edes kotona kunnon turvaa.

Kiitos sinulle. Pahinta on silti ollut se, ettei isäni ymmärrä tekojaan. En silti voi missään nimessä sanoa olleeni "huonosta" kodista kuitenkaan ja vanhempani ovat vielä melko tavallisia kuitenkin. Isäni on silti hallinnut minua aina ja olen aina yrittänyt miellyttää häntä sekä selvittää hänen ja äidin riitoja. Kotona aina pelko siitä mitä tapahtuu ja millä tuulella isäni on. Jo lapsena ymmärsin sen kuinka rauhallista on kun isä oli muualla töissä ja emme nähneet. Mieleen on jäänyt eräskin puhelu isälle, kun menin paljastamaan etten ollut tehnyt yhtä asiaa niin kuin hän toivoi ja kun hän kuuli sen niin alkoi raivota puhelimeen. Ja pyysi vielä äitinkin jälkeeni sinne, että varmasti ymmärretään miten ei saa enää toimia. Jälkeen päin se tuntuu ikävältä, kun isä soittaa pitkästä aikaa ja saan vaan haukut. Näitä samoja juttuja on vaikka kuinka. Harrastuksissa jos en halunnut tehdä jotain asiaa niin raivosi minulle ja piti mykkäkoulua pitkään. Yläkoulun jälkeen sanoi etten tulisi pääsemään lukioon lainkaan ja kun olin lukiossa puolestaan sanoi, että jos en pärjää niin täytyy jättää se kesken. Pilasi myös kaikki loma-ajat ja ne vähät reissut missä oltiin ja raivosi aina jostain. Kiusaamiseen ei kumpikaan vanhempi puuttunut ja vähäteltiin kun kerroin. En kuulemma saanut olla niin heikko, että välitän muiden sanomisista. Yritin aina tehdä parhaani ja mikään ei riittänyt. Minua kiusattiin aina yläkoulusta lukioon asti ja olin yksinäinen. Mitään tavallista nuoruutta ei ollut. Tässä kaikessa on pahinta se, ettei isä ymmärrä tekojaan ja pitää itseään hyvänä vanhempana. Kaiken tappelun jälkeen on kuin ei olisi tehnyt mitään. Äidilleni on helpompaa antaa anteeksi, vaikka ei hänkään ole minua paljon auttanut. Äitini oli kuitenkin huonossa asemassa ja ymmärrän häntä, vaikka antoikin isäni aivan liikaa raivota minullekin. Kotona sai kuitenkin siis jonkinlaista rakkautta, mutta tavallaan aina vanhempien ehdoilla ja silloin jos on tehnyt heidän mielensä mukaan asioita oikein.

Isäni pahimpiin sanomisiin kuuluu myö se , kun uhkasi ajaa rekan alle sen takia, että teimme jotain väärin äitini kanssa. Tällä kertaa syynä, kun palasimme reissusta liian myöhään ja isäni joutui lähtemään töihin vähillä unilla. Tämä kaikki on aika ikävää kuultavaa jos on itse huonossa kunnossa ja miettii miten jaksaa eteenpäin ja toivoo jopa kuolemaa välillä. Tuolloin olin vasta itse toipumassa rankasta keväästä ja erään ihminen kuolema ( itsemurha) pyöri mielessä.  Tätä kaikkea on niin vaikeaa selittääkin. On kuin meillä ei olisi mitään ongelmia ja isäni mielestä ei olekaan. Tietynlaista aivopesua ja väkivaltaa tämäkin. Toinen kun vaan ei tajua itse mitään ja jos tajuaa niin ei välitä. Joskus toivon, että olisin kasvanut erilaisessa perheessä sillä olisin tarvinnut tukea yksinäisiin vuosiin ja apua kiusaamisen kanssa. En ole myöskään vieläkään päässyt isäni vallan alta pois. Hän sotkee edelleen elämääni ja en kilttinä ihmisenä kestä riitoja enää ja tämä taistelu on vaikeaa. Äitikin pitäisi nyt vihdoin laittaa päätös kaikelle, mutta en tiedä onko hänestä siihen. Sori pitkä viesti, mutta päätin nyt kirjoittaa.

- Meillä kotona ei niin paljon mätetty perunaa ja leipää, mutta kaikkialla muualla kylläkin. Aikuisena en ole juurkikaan syönyt perunaa tai leipää ja koen ne pakkopullana.

- Viikoittainen suursiivous lattianpesuineen ja riiteilyineen vanhempien välillä. Itse siivoan pari kertaa viikossa aika rennosti ja suursiivouksen ehkä kerran parissa kuukaudessa.

- orjalliset rutiinit kaikessa. Lauantaina aina se suursiivous, illalla sauna, tiettyjen tv-ohjelmien seuraaminen, sunnuntaina kyläilyt aina samaan aikaan. Aikuisena olen ollut pääosin ilman tv:tä, eikä kiinnosta hömppäohjelmat ja saunassa käyn noin kerran vuodessa.

- mauttomat ruoat. Ennen ei oikein osattu maustaa ruokia ja ne olivat joko mauttomia tai häiritsevän suolaisia, ysärillä sitten liiankin chilistä tulisia joskus. Koetan itse kiinnittää huomiota mahdollisimman taitavaan maustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuuluuko tämä tänne...

Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.

Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia.  Mieheni on raitis.

Sukua tälle, tavallaan...mä en pysty viettämään jouluja, en viettänyt niitä kuin lapsen ekat 5 vuotta. (Aikuinen jo, ei tullut jouuihmistä hänestäkään.) Omat vanhempani olivat absolutisteja, mutta isä oli mulkku ihan selvänäkin. He huutoriitelivät kaikki joulut läpeensä, yleensä rahasta. Joulunalusaika toi aina mukanaan kireän tunnelman ja masennuksen, kunnes tajusin, ettei ole pakko. Kyllä, helpotti kun tajusi, mutten enää muuttunut jouluihmiseksi.

Surullista.  Mulla taas nimenomaan joulu on ihanaa aikaa ja olen todellinen jouluihminen.  Johtuu ehkä sitten siitä, että joulu oli miellä se taattu aika, jolloin isä ei ollut kännissä.  Mullakin alkoholisti-isä ja vanhemmat riiteli paljon.  Mutta ei koskaan jouluna.

Isä oli uskovaisen kodin poika ja heillä oli aina vietetty joulua oikein vanhan kaavan mukaan, siis silloin 30- ja 40-luvulla menty hevosella kirkkoon jouluaamuna ja syöty hyvin ja luettu jouluevankeliumit jne.  Kun olin pieni, niin oltiin monet joulut siellä mummolassa, ja oli ihanaa kun sai serkkujen kanssa leikkiä ja oli joulu.  Oli piirileikit kuusen ympärillä jne.  Mummo vei jouluaattoaamuna "pajalle" ruokaa tontulle, ihan oikeasti siellä uskottiin elelevän tonttu.  Ja tonttua piti arvostaa kun se suojeli taloa.

Isä kunnioitti joulua aikuisenakin ja meillä oli tosiaan aina raitis joulu.  Ja hyvin yltäkylläinen myös, oli kaikki mahdolliset kinkut, syltyt ja aladoopit ja lipeäkalat, vaikka ei niistä me lapset niin välitetty.  Mutta isälle joulu oli maalaisjoulu aina, vei meitä kirkkoonkin kun oltiin pieniä ja kun kirkon jälkeen tultiin kotiin, oli aina ne joulukahvit odottamassa, kun äiti jäi kotiin.  Ja joulupäivänä tuli televisiosta Billy Smartin joulusirkus, mitä koko perhe istui katsomassa.  Tapaninpäivänä sai tulla jo kavereita kylään.

Minulle jäi hyvät muistot jouluista ja edelleen teen paljon kaikkea kivaa joulua varten.  Alan odottaa sitä jo lokakuun lopusta.  Jouluaikahan ikään kuin katkaisee sen ankean syksyn ja talven, sen jälkeen voi alkaa jo odottaa kevään merkkejä.

En muista mitään erityisen ikävää tapaa, mitä meillä olisi ollut, paitsi ehkä se pakollinen kalanmaksaöljy pullosta, se maistui ihan kauhealta.  Nykyään sentään saa d-vitamiininsa muussa muodossa.

Vierailija kirjoitti:

- Meillä kotona ei niin paljon mätetty perunaa ja leipää, mutta kaikkialla muualla kylläkin. Aikuisena en ole juurkikaan syönyt perunaa tai leipää ja koen ne pakkopullana.

- Viikoittainen suursiivous lattianpesuineen ja riiteilyineen vanhempien välillä. Itse siivoan pari kertaa viikossa aika rennosti ja suursiivouksen ehkä kerran parissa kuukaudessa.

- orjalliset rutiinit kaikessa. Lauantaina aina se suursiivous, illalla sauna, tiettyjen tv-ohjelmien seuraaminen, sunnuntaina kyläilyt aina samaan aikaan. Aikuisena olen ollut pääosin ilman tv:tä, eikä kiinnosta hömppäohjelmat ja saunassa käyn noin kerran vuodessa.

- mauttomat ruoat. Ennen ei oikein osattu maustaa ruokia ja ne olivat joko mauttomia tai häiritsevän suolaisia, ysärillä sitten liiankin chilistä tulisia joskus. Koetan itse kiinnittää huomiota mahdollisimman taitavaan maustamiseen.

Meilläkin siivottiin aina lauantaisin oikein suursiivous.  Kun tulin tiettyyn ikään, tajusin ovelasti, että kun osallistun innokkaasti lattianpesuihin ja mattojen tamppaamiseen ym. niin ei kehdattu kieltää minua lähtemästä tansseihin illalla ja sain aina lippurahankin kiitokseksi.

Joulusiivous oli kyllä ihan överi, kun joka ikinen komero ja piironginlaatikkokin avattiin ja pyyhittiin rätillä ja vaihdettiin uudet hyllypaperit, toisaalta siinä tuli tehtyä tehokas konmaritus edes kerran vuodessa.  Omassa kodissa en ole tätä tehosiivousta tehnyt, en ainakaan jouluna, kun on paljon muutakin tekemistä.

Ennen kotona katsottiin telkkaria paljon jouluna, kun sieltä tuli oikeasti hyviä jouluohjelmia.  Nykyään samat sarjat tulee oli päivä mikä tahansa.  

Meillä kuunneltiin joulun alla radiosta sellaista Joululahjavalvojaiset -ohjelmaa.  En yhtään muista, mitä siinä oli, mutta kai se mukava ohjelma oli, kun sitä niin hartaasti kuunneltiin, itse asiassa maattiin siskon kanssa sängyssä ja radio päällä.  Kun se ohjelma tuli niin myöhään.  Ei nykyään tule tehdyksi mitään sellaista, kun ohjelmat on niin huonoja.

Juhannuksena kannettiin vielä ne koivut rapunpieliin.  Eipä ole tullut tehdyksi enää omassa kodissa. 

Nykyisin kun vanhemmat juttelevat meidän lapsuus- ja nuoruusajoista niin on kyllä värikynällä käyty ne tarinat läpi, kaunistelevat kaikkea ja kertoo miten hyvä lapsuus. Kertoo myös nykyisin miten eivät ikinä meidän lapsuudessa käyttäneet alkoholia, vaikka todellisuudessa jätti pienet lapset yksin kotiin useamman kerran kun lähtivät juopottelemaan lähipubiin ja toivat naapurit mukanaan laulamaan kännissä karaokea olohuoneeseen. Lapset viereisessä huoneessa ja naapurin mies kännissä vielä pienten tyttöjen huoneen läpi parvekkeelle tupakalle. Jatkuvasti keräsivät lapset yhteen olohuoneeseen ja kertoivat, miten vanhemmat nyt eroavat ja lasten täytyy päättää kumman luona asuu. Kaikki itki ja kukaan ei kumma halunnut asua äidin luona, joka jatkuvasti käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Siitäkös äiti suuttui. Seuraavana päivänä ilmoitettiin ettei ole mitään eroa ja lapset ylireagoivat kun tulivat pahalle mielelle asiasta. Kerta toisen jälkeen sama, oltiin vielä niin pieniä että uskottiin joka kerta.

Kannattaa myös suhtautua näihin muistoihin kriittisesti. Äsken keskusteltiin lapsen kanssa lapsuudestaan ja hän alkoi valittamaan "kun aina piti mennä jossain oopperoissa ja museoissa väkisin". No faktahan on, että kerran kuukaudessa meillä oli erikoisempi tekeminen ja jokainen perheenjäsen sai valita vuorollaan. Usein käytiin lätkämatseissa, huvipuistoissa, metsäretkillä ja varmaan kerran tai kaksi vuodessa sadepäivänä valitsin museon, baletin tai oopperan, nekin sellaisia lapsia edes jotenkin kiinnostavia.

Selvää oli, että yhdessä tehdään jotain kivaa kuukauden toisena lauantaina, eli siihen ei muutenkaan sovittu mitään muita menoja. Ja useimmin, myös museoissa ja oopperassa, kaikilla oli hauskaa ja käytiin yhdessä syömässä sen jälkeen.