Minkälainen vanhuus on ihmiselle jolla ei ole mitään elämänkokemusta?

Yksin ollessahan sitä just kasvaa kun joutuu käymään läpi paljon asioita ja miettimään

up

Mietin miksi ei tytöt yläasteella puhuneet. 🥺

Tuskin nyt on MITÄÄN kokemusta. On muutakin elämää ja maailmaa kuin lapset. Samoin voisin kysyä, millainen vanhuus on ikänsä itsensä lastensa kautta määrittämällä jos jostain syystä lapset ovat lähteneet eri paikkakunnalle tai ulkomaille tms.

Elämänkokemus tulee siitä elämästä. Elämisestä. Halusi tai ei.

Elämänkokemus on elämänmittaisella matkalla kertyvää ymmärrystä, taitoja ja perspektiiviä, joka toimii voimavarana. Se kehittää harkintakykyä, resilienssiä eli selviytymiskykyä sekä itsetuntemusta. Kokemus auttaa suhteuttamaan asioita ja arvostamaan olennaista, muuttaen eletyt vuodet arvokkaaksi pääomaksi. 

Yle +3

Elämänkokemuksen keskeisiä piirteitä:

Kasvun matka: Jokainen päivä ja kokemus tarjoaa uusia mahdollisuuksia oppia itsestä ja omista vahvuuksista

.

Voimavara ja taito: Pitkä elämä kartuttaa Ikäinstituutin mukaan taitoja, jotka sujuvoittavat arkea ja vuorovaikutusta.

Resilienssi: Vaikeatkin kokemukset kasvattavat kykyä kohdata vastoinkäymisiä.

Perspektiivi: Kokemus tuo mukanaan avarakatseisuutta ja auttaa sietämään epävarmuutta.

Oppiminen: Aidosti kokemusta kertyy, kun ihminen oppii uutta, ei vain toista samoja asioita. 

Yle +4

Elämänkokemus ei ole vain ikäkysymys, vaan kykyä omaksua eletystä elämästä opittuja asioita. Se on arvokasta myös nuorempien tukemisessa. 

Onks tää joku oma pelko? Miksei muka oliis elämänkokemusta vain jos ei ole lapsia tai lapsenlapsia? 

Nuorena taiteilijana tulen varmasti olemaan myös taiteellinen mummo. Taiteen tekeminen =elämänkokemusta. Voin sit opettaa toisille mummoille taidetta tai he voivat ihastella kun teen.