Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Meillä taas oli äidille oikein kunnia-asia, että perunat oli kuorittu. Yhtenäkin jouluna mulle tiuskittiin, kun menin hölmö kysymään, että eikö nämä potut nyt vaan voisi keittää kuorineen? No eihän meillä nyt jouluna ole kuorimattomia, kun arkenakin on aina valmiiksi kuoritut! Sitä ennen en ollut kiinnittänyt mitään huomiota siihen, missä kuosissa ne perunat tarjoiltiin.... minä kiittämätön kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken rutiinittomuus. Ei ruoka-aikoja, ei nukkumaanmenorutiineja, ei niin mitään.
Minulla päinvastoin, en pidä rutiineista enkä aikatauluista.
N-77
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen perunavihaajia täällä on? Kuoriperunat ja ruskeakastike on aivan hyvää arkiruokaa. Pyhänä voi sitten vaikka jauhelihakastikkeen tai läskisoosin tekaista jos haluaa herkutella. Ei kuulu makaroonit tai riisi Suomalaiseen ruokavalioon, pizzoista puhumattakaan.
Tiesitkö, että Suomessa on syöty riisiä paljon aiemmin, kun perunasta ollaan edes tiedetty mitään? Riisi on saapunut kauan ennen ensimmäisten perunoiden tuontia.
Ja mitenhän peruna, tuo etelä-amerikkalainen eksoottinen juures, olisi muutenkaan sen suomalaisempi, kuin nuo muut? Peruna oli yleistynyt perinteisemmän riisin sijaan siksi, että se oli halvempaa ja sitä oli helppo kasvattaa itse, mutta täyttä tuontitavaraa se on. Ihan kirjaimellisesti maailman toiselta puolelta.Riisi on kyllä ollut vain rikkaitten saatavilla. Nauris ja ohra on olleet suomalaisten perusruokaa ennen, kuin peruna syrjäytti nauriin. Vielä 1900-luvun alkupuolella joulupuurokin oli yleensä ohrapuuroa.
Ja kyllä se riisikin on kirjaimellisesti maailman toiselta laidalta alunperin.
Et nyt sitten näköjään lukenut koko tekstiä mihin vastasit, sillä toistat sen pointin muka uutena juttuna.
"Ja mitenhän peruna -- olisi sen suomalaisempi, kuin nuo muut" nimenomaan esittää riisin tuontitavarana ja kallis hintakin on mainittu.
Nyt on kyllä kaikki nähty, kun av:lla jopa samaa mieltä olevien kanssa haastetaan riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuutta varjosti sellainen epämääräisyys ja epäjohdonmukaisuus; samasta rikkeestä saattoi toisella kertaa tulla remmiä ja toisella kertaa naurahduksella. Ehkä sairainta oli se, että remmiä alkoi tulemaan vasta kun olin jo toisella kymmenellä, lapsena harvakseltaan ehkä tukkapöllyä. Taisin olla rippikouluikäinen, kun vielä sain jostain käsittämättömän pienestä syystä remmiä ja kunnolla.
Kotona vanhempien käytöksessä ei ollut mitään logiikkaa. Koskaan ei voinut tietää, ollaanko hyvällä vai pahalla päällä ja mikä on vastaanotto. Jos töissä oli ollut huono päivä, niin lapseenhan se on osuvinta purkaa. Rangaistuksia jaeltiin täysin ilman logiikkaa, kuten jo ylempänä totesin. Iloa ei saanut näyttää (tyhjän nauramista), toisaalta ei myöskään surua (lopeta väniseminen). Nyt on kiva yrittää aikuisena opetella alkeellisia tunne-elämän taitoja.
Ulkonäköä jaksettiin arvostella. Kuulin usein kotona olevani homssuinen ja hoitamaton, no miten olisin muutan osannut ollakaan, kun ei uusia vaatteita ostettu tai opetettu ulkonäöstä huolehtimista.
Jälkeenpäin olen hakeutunut asiantuntija-avun piiriin purkamaan omia kokemuksiani lapsuudesta, etten siirtäisi vääriä toimintamalleja omille lapsilleni. Tämä on tabu, tästä ei saa vanhempien kanssa puhua. Heidän mielestä mulla on ollut täydellinen, helppo ja kaikinpuolin rikas lapsuus. Omat lapseni ovat pilalle hemmoteltuja, kun ostetaan uusia vaatteita ja tavaroita ja tytöt käyvät kanssani esimerkiksi jalkohoidossa.
Öh, oliko vielä kyseessä isä, joka remmitti tytärtään? Ihan perverssiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken rutiinittomuus. Ei ruoka-aikoja, ei nukkumaanmenorutiineja, ei niin mitään.
Meillä oli päinvastoin: pelkkää tappavaa rutiinia ilman poikkeuksia ja joustonvaraa.
Kesähelteilläkin lämmin ruoka. Kuoripottuja ja soosia 🤮
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotka henkarilla sinua hakkaavat saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti 80 ja 90 luvulla ryyppääminen lasten läsnäollessa oli oikeasti yleisempää kuin luulin.
Luulin olleeni ainoa kavereista joilla tällaista oli ja kadehdin muiden elämää.
Meillä viikonloput ryypättiin, äiti katoili "tupakalta" jonnekin ja selkäsauna oli valmis kun isä löysi. Isä tuli usein ryyppäjäisten jälkeen kotiin ja ensitöikseen tempaisi äitiä turpaan.
Muistan kun isä löi äitiä nyrkillä ja itkeä ei saanut, eikä kukaan tullut ottamaan pientä lasta syliin. Myös lomat ryypättiin, niin paljon aamusta iltaan että ruokaa ei saanut koska se unohdettiin, muistan syöneeni kylmiä makkaroita paketista mikä lojui olohuoneen pöydällä känniläisten keskellä.
Lomilla ei koskaan tehty lasten juttuja, ei huvipuistoja ei mitään, olin niin kateellinen muille lapsille.
Ai niin, käytiin me laivalla ja porukat joi sielläkin.
Minulla ei myöskään ollut rippijuhlia koska isäni joi silloinkin. Äiti oli ainoa joka tuli kirkkoon. Muistan itkeneeni ennen tilaisuuden alkua ja hävenneeni. Kaverin äiti kyseli pitkään missä mun sukulaiset oli.En ole koskaan juonut alkoholia omieni lasteni läsnäollessa ja kuvottaa yhä edelleen etenkin humalaiset miehet. Olen aina ollut tarkka että lapset on päässeet syliin ja meillä on aina sanottu rakastavansa, sen kuulin omalta äidiltä kerran vasta aikuisena.
Itkin kun luin tämän kirjoituksen. Ihan kamalaa, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista 😭
Kaikkea hyvää sinulle ♥️
Otin täältä vinkin ja annoin muutama v sitten joululahjaksi kaikille essut.
Appivanhempieni luona miniät aina saivat tiskata jouluaattona astiat.
Ostin essuja ja kirjoitin niihin mm tiskasin jouluna 2015, seuraavan kerran on minun vuoro 2025.
Otimme sitten kuvat, kun miehet seisovat essut päällä ja naiset. 3 v on nyt tällä tavalla menty ja vielä on pari v jäljellä.
Bonuksena nyt lapset osallistuvat, ikäjärjestyksessä. Vanhin huuhteli astiat ja laittoi kuivumaan. Seuraavana vuotena toiseksi vanhin jne.
Hölmöitä tässä on se, että anoppi on ainoa, joka haluaa tietyt jouluastiat, jotka ovat käsinmaalattuja. Mutta koska joulu järjestetään miehen lapsuudenkodissa, kutsuja päättää.
Kun astiat ovat kuivuneet, ne laitetaan laatikoihin ja vuoden päästä otetaan uudestaan esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut ottaa kahvipöydässä kakkua ennen kuin oli ottanut pullaa.
Olin jo aikuinen kun tajusin, että sehän oli ihan älytön sääntö. Mitä järkeä? Harmi ettei ole enää äitiä, jolta kysyä perusteluja.
Sehän on vanha sääntö joka oli ilman muuta selvä minun lapsuudessani .
Kun kylään mentiin , niin ensin piti ottaa pullaa ja sitten kakkua.
Meillä päin kaikki tiesivät tämän.
En tiedä syytä mutta olen itse ajatellut että pullapitko oli halvempaa ja oli usein pullan ja vehnäleivän sekamuoto.
Siinä oli vähemmän rasvaa ja sokeria kuin nykyreseptien mukaan tehdyssä pullassa.
Kakkuviipale oli siis ikäänkuin jälkiruokaa.
Ja kruunasi kahvihetken.
Tämä oli aikana jolloin kaikkea oli paljon niukemmin.Itse en muista varsinaista sääntöä tai kehoitusta toimia näin, mutta mielestäni on ahneuden merkki, jos heti otetaan kakkua.
Entäs jos haluaa vain yhden palan sitä kakkua, eikä mitään muuta? Onko sekin ahneutta, vaikka syötävä määrä on pienempi kuin niillä, jotka ottavat ensin pullaa ja sitten kakkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuutta varjosti sellainen epämääräisyys ja epäjohdonmukaisuus; samasta rikkeestä saattoi toisella kertaa tulla remmiä ja toisella kertaa naurahduksella. Ehkä sairainta oli se, että remmiä alkoi tulemaan vasta kun olin jo toisella kymmenellä, lapsena harvakseltaan ehkä tukkapöllyä. Taisin olla rippikouluikäinen, kun vielä sain jostain käsittämättömän pienestä syystä remmiä ja kunnolla.
Kotona vanhempien käytöksessä ei ollut mitään logiikkaa. Koskaan ei voinut tietää, ollaanko hyvällä vai pahalla päällä ja mikä on vastaanotto. Jos töissä oli ollut huono päivä, niin lapseenhan se on osuvinta purkaa. Rangaistuksia jaeltiin täysin ilman logiikkaa, kuten jo ylempänä totesin. Iloa ei saanut näyttää (tyhjän nauramista), toisaalta ei myöskään surua (lopeta väniseminen). Nyt on kiva yrittää aikuisena opetella alkeellisia tunne-elämän taitoja.
Ulkonäköä jaksettiin arvostella. Kuulin usein kotona olevani homssuinen ja hoitamaton, no miten olisin muutan osannut ollakaan, kun ei uusia vaatteita ostettu tai opetettu ulkonäöstä huolehtimista.
Jälkeenpäin olen hakeutunut asiantuntija-avun piiriin purkamaan omia kokemuksiani lapsuudesta, etten siirtäisi vääriä toimintamalleja omille lapsilleni. Tämä on tabu, tästä ei saa vanhempien kanssa puhua. Heidän mielestä mulla on ollut täydellinen, helppo ja kaikinpuolin rikas lapsuus. Omat lapseni ovat pilalle hemmoteltuja, kun ostetaan uusia vaatteita ja tavaroita ja tytöt käyvät kanssani esimerkiksi jalkohoidossa.
Öh, oliko vielä kyseessä isä, joka remmitti tytärtään? Ihan perverssiä.
Samaa mietin, että tässä oli kyse muusta kuin yli menneestä kurinpidosta. Pervo ukko.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut ottaa kahvipöydässä kakkua ennen kuin oli ottanut pullaa.
Olin jo aikuinen kun tajusin, että sehän oli ihan älytön sääntö. Mitä järkeä? Harmi ettei ole enää äitiä, jolta kysyä perusteluja.
Tästä tulee mieleen että "ensin tummaa leipää ja vasta sitten vaaleaa" kun lapsena en tykännnyt "terveellisestä ruisleivästä" vaan olisin mielummin vain puputtanut "hyvältä maistuvaa pullaleipää", vaikka ei olekkaan terveellisyydestä kyse näissä herkuissa. Eli siis se että kahvipöydässäkin pitää ensin syödä se vaatimattomampi vaihtoehto, ja vasta lopuksi se parempi, eli kakku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhemmista kysyi, miksi olin ollut vessassa niin kauan, jos viivyin siellä hänen mielestään jotenkin liian kauan. Yöllistä vessakäyntiä piti pyrkiä välttämään ja muutenkaan vessassa ei olisi saanut käydä "liian usein". Tästä seurasi mm. että kyläreissuilla aloin jännittää vessassa käymistä, kun piti yrittää hoitaa homma mahdollisimman lyhyesti.
Omassa kodissa jokainen saa käydä vessassa, kun siltä tuntuu, ja siellä saa olla niin kauan kuin toimitus kestää.
Meillä oli lukeminen lähestulkoon kielletty. Läksyt sai tehdä, mutta muutoin ei kirjoihin koskettu, koska se oli laiskottelua ja kunnon ihmiset tekevät töitä aamusta iltaan tai ainakin puuhailevat jotain järkevää ja tuottavaa.
Ei tulisi mieleenikään toimia omassa kodissa nyt samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut ottaa kahvipöydässä kakkua ennen kuin oli ottanut pullaa.
Olin jo aikuinen kun tajusin, että sehän oli ihan älytön sääntö. Mitä järkeä? Harmi ettei ole enää äitiä, jolta kysyä perusteluja.
Tästä tulee mieleen että "ensin tummaa leipää ja vasta sitten vaaleaa" kun lapsena en tykännnyt "terveellisestä ruisleivästä" vaan olisin mielummin vain puputtanut "hyvältä maistuvaa pullaleipää", vaikka ei olekkaan terveellisyydestä kyse näissä herkuissa. Eli siis se että kahvipöydässäkin pitää ensin syödä se vaatimattomampi vaihtoehto, ja vasta lopuksi se parempi, eli kakku.
Ot:nä tuli tuosta mieleen; Olen tottunut siihen ettei nirsoilla ja vaadita vain kaikkein sokerisinta ja epäterveellisintä vaihtoehtoa, joten tämä pupeltelu ja mankuminen rasitti niin paljon että lopetin minkään muun leivän kuin sen yhden sortin ruisleivän ostamisen meille, ja lapset on kuitenkin jo 12 ja 15 vuotiaat. En vain jaksa sitä "hyi en halua tuota, haluan tuota toista, pullaleipää!" kuunnella isoilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lukeminen lähestulkoon kielletty. Läksyt sai tehdä, mutta muutoin ei kirjoihin koskettu, koska se oli laiskottelua ja kunnon ihmiset tekevät töitä aamusta iltaan tai ainakin puuhailevat jotain järkevää ja tuottavaa.
Ei tulisi mieleenikään toimia omassa kodissa nyt samalla tavalla.
Toiselta mukulalta on ollut pakko kiletää lukeminen osaksi, koskoa se kohdistuu vain yhteen hömppäkirjasarjaan jota luetaan nonstoppina. Se on vähän kuin katselisi netflixsarjaa 10h putkeen jos ei kukaan puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lukeminen lähestulkoon kielletty. Läksyt sai tehdä, mutta muutoin ei kirjoihin koskettu, koska se oli laiskottelua ja kunnon ihmiset tekevät töitä aamusta iltaan tai ainakin puuhailevat jotain järkevää ja tuottavaa.
Ei tulisi mieleenikään toimia omassa kodissa nyt samalla tavalla.
Toiselta mukulalta on ollut pakko kiletää lukeminen osaksi, koskoa se kohdistuu vain yhteen hömppäkirjasarjaan jota luetaan nonstoppina. Se on vähän kuin katselisi netflixsarjaa 10h putkeen jos ei kukaan puutu.
Meillä sama.
Vierailija kirjoitti:
Perunoiden keittäminen kuorineen.
Inhoan keitettyjen perunoiden kuorimista, sormet palaa ja hirveässä se on nälässä ärsyttävää näperrystä. Lapsuudenkodissa keitettiin aina kuorineen, koska muka vitamiinit pysyy perunassa paremmin ja maku on parempi... No vitamiinit saa kyllä paljon paremmin ihan muista ruoka-aineista ja pidän kuorittuina keitettyjen perunoiden mausta, suolakin imeytyy paremmin niihin keitinvedestä!Ihanaa olla aikuinen, kun voi itse päättää perunoidensa kuorimisesta :D
Velipoika ja minä tympäännyttiin lapsena keitettyjen perunoiden kuorimiseen niin, että nykyisin kumpikin syö perunat kuorineen jos joku kuoripottuja tarjoaa.
Sukukokoukset joka kesä johon tuli mahdollisimman monta sukulaista, lapset tällättiin parhaimpiin vaatteisiin mitä löytyy.
Joka lauantai siivottiin.
Ei niinkään rutiini mutta suu pestiin saippualla jos kiroiltiin.
Näin meillä 80-luvulla.
Tapana oli haukkua kaikki tutut ja sukulaiset. Vaikka kuinka olisi oltu maireina ja mukavina heitä tavatessa, selän takana ruodittiin kaikki viat ja haukuttiin tylysti maan rakoon. Samanlaista ilkeyttä perheenjäsenten kesken, rumasti puhuttiin toisillemme. Olin lapsena ällistynyt, kun kävin kavereitteni kotona, miten niiden äiti ja isä olivat mukavia ja kehuivat lapsiaan.
Nyt aikuisena ei kävisi mielessäkään kohdella ketään kuten lapsuudenperheessäni kohdeltiin toisia ihmisiä. Oikein hävettää vanhempieni edelleen jatkuva moukkamaisuus.
Perunoiden keittäminen kuorineen.
Inhoan keitettyjen perunoiden kuorimista, sormet palaa ja hirveässä se on nälässä ärsyttävää näperrystä. Lapsuudenkodissa keitettiin aina kuorineen, koska muka vitamiinit pysyy perunassa paremmin ja maku on parempi... No vitamiinit saa kyllä paljon paremmin ihan muista ruoka-aineista ja pidän kuorittuina keitettyjen perunoiden mausta, suolakin imeytyy paremmin niihin keitinvedestä!
Ihanaa olla aikuinen, kun voi itse päättää perunoidensa kuorimisesta :D