Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe; mies ei halua lasta
16.11.2013 |
Apua. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
Olen 26-vuotias, mies on 29. Minä haluaisin alkaa perustaa perhettä, mies haluaa "sitten joskus". Muutama vuosi sitten sanoi että kymmenen vuoden päästä. Sitä ennen sanoi että ehdottomasti ei ikinä.
Minä olen todella perhekeskeinen ja koti on minulle tärkeä. Mies haluaa mahdollisesti muuttaa ulkomaille ja matkustaa, mennä ja tulla ja tehdä asioita kahdestaan.
Sain juuri yliopistosta maisterin paperit ulos, minulla on vakituinen työpaikka tiedossa. Mies on yksityisyrittäjä rakennusalalla. Meillä on ihan kiva rivitalokolmio kaupungissa, auto ja kaksi kissaa. "Puitteet" ovat siis kunnossa, mikäli sillä on jotain väliä.
Pitääkö minun nyt vain odottaa, ja ottaa se riski että mies päättääkin ettei halua perhettä kanssani lainkaan? Minä olen aina halunnut ison perheen, eli joudun jokatapauksessa varmasti hylkäämään haaveeni siitä. Tuleeko tälläisestä miehestä ikinä hyvä isä, vai luonko tässä tiedostamattani taas yhden katkeran muka-isän lisää?
Olisiko kaikkien kannalta helpompaa että eroaisimme ja etsisimme tahoillamme kumppanit, jotka jakavat tulevaisuuden haaveemme?
Toisaalta en usko, että elämän kuuluu olla helppoa, enkä usko että suhde tulisi heittää ensimmäisen vastoinkäymisen myötä roskakoriin.
Rakastan miestäni yli kaiken. En toivo hänelle elämää jossa hän kokee vuosikaudet valinneensa omia unelmiaan vastoin. Aivan kuten en toivo sitä itsellenikään.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten kävi? Kasvoivatko unelmanne yhteen vai erositteko? Menittekö mahdollisesti naimisiin, hankitte lapset ja erositte sitten?
Myös te jotka ette ole olleet samassa tilanteessa mutta koette osaavanne neuvoa - auttakaa.
-Surullinen
Kommentit (72)
Hei Surullinen,
Tuo on niin tuttua. Ystäväpiirissäni harva on ollut se mies, joka on ollut ns. valmis "lapsentekoon". Aina ne sanoo: "Ei vielä, kultaseni. Pitää vielä tehdä sitä ja tätä ja käydä tuolla."
Sitten kuitenkin, kun ovat vaimonsa tai tyttöystävänsä pyynnöstä suostuneet jättämään ehkäisyn pois ja tulleet isiksi, niin ovat olleet niin pehmoisia, ihan lääpällänsä siihen pikkuiseen, ei mitään rajaa.
Tatuoidut jätkät, harrikka-kundit, metallicamiehet. Ihan kaikki.
Ap, nostat kissan pöydälle ja alatte puhua siitä, mitä oikeasti elämältä haluatte! Tuuletatte molemmat tunteitanne, vaikka miten vaikealta se tuntuisi. Jos mies sanoo edelleen ei, niin sitten lähdet. Lähdet perustamaan perheen sen miehen kanssa, joka haluaa samaa kuin sinäkin.
Lapseton N45+, joka odotti turhaan vuosikymmenen, että ex-mies olisi koskaan ollut "valmis isäksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:57"]
Olet niin nuori ettei kiirettä vielä ole. Menkää pariterapiaan.
[/quote]
Terapiaan? Kumpi siellä pitäisi käännyttää luopumaan omista toiveistaan?
Teet vaan niin kuin useilla tuntuu tapana olevan; hankkiudut salaa "vahingossa" raskaaksi ja katsot kuinka käy.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:59"]
Teet vaan niin kuin useilla tuntuu tapana olevan; hankkiudut salaa "vahingossa" raskaaksi ja katsot kuinka käy.
[/quote]
Saattaa ap kaatua yllättäen portaissa, jos tällaiseen sortuu.
Kiitos teille ihanat kun jaksatte asiallisesti neuvoa ja jakaa kokemuksianne, hyviä neuvoja on tullut ja joitakin asioita näen hieman eri kantilta nyt. Tuntuu etten ole aivan yksin mietteideni kanssa. Olen pahoillani kaikkien puolesta joilla on kurjia kokemuksia. Tsemppiä.
Minulla ei ole mitään aikomusta hankkiutua "vahingossa" raskaaksi, jos se oli jollekin epäselväksi jäänyt. Minä en halua vain lasta hinnalla millä hyvänsä, minä haluan rakastavan perheen siihen ympärille. Ja en kyllä kaatuisi portaissa vaikka ihan oikeasti vahingossa tulisinkin raskaaksi, olemme jo seurustelun alkumetreillä sopineet että vahingon sattuessa vauva pidetään ja molemmat kantavat vastuunsa vanhempina.
No jos olet jo sopineet vahinkoratkaisun niin hanki se vahinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 01:06"]
No jos olet jo sopineet vahinkoratkaisun niin hanki se vahinko?
[/quote]
Mä en tiennyt että tällaisia naisia oikeasti on olemassa.
Tuskin osaan auttaa aloittajaa (vaikka haluaisin), mutta pari asiaa mietityttää. Jos oot aina tiennyt haluavasi useita lapsia, tuntenut olevasi perhekeskeinen jne., niin ihastuminen muuttui vakavaksi rakkaudeksi mieheen, jonka mielipide aikanaan oli "ei ikinä"?
Ja millaisia ne tunteet nyt ovat? Jotenkin mun lukemana nuo sun ilmaukset olivat vähän haileita... ollaan sitoutuneita ja viihdytään yhdessä.
Neuvomaan tosiaan oon valitettavan huono, olen kokenut nuo asiat niin toisin kuin useimmat naiset. Jotenkin outona pidän myös tuota miltei hysteeristä "kaikki hyvät miehet viedään markkinoilta heti" - juttua. Äh, ehkä olen vaan kotoisin eri todellisuudesta. Ja mulle oli kovin luontevaa ottaa itseäni nuorempi mies, että kai hänen ikäisissään sitten oli noita hyviä vapaana.
Surettaa, kuinka moni ei saa sellaista parisuhdetta kuin haluaa tai tarvitsee. Silti tekis mieli sanoa monille, että relatkaa nyt vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 vuotiaana olet vielä nuori ja elämäsi on edessä. Minusta ei ole mitään stressiä vielä hankkia lapsia. Sinun tilanteessa odottaisin vielä 30 vuotiaaksi asti ja nauttisin täysillä elämästä. Mitä annettavaa sinulla on lapselle, jos et ole kunnolla elänyt omaa elämääsi?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 02:20"]
26 vuotiaana olet vielä nuori ja elämäsi on edessä. Minusta ei ole mitään stressiä vielä hankkia lapsia. Sinun tilanteessa odottaisin vielä 30 vuotiaaksi asti ja nauttisin täysillä elämästä. Mitä annettavaa sinulla on lapselle, jos et ole kunnolla elänyt omaa elämääsi?
[/quote]
Pakko kysyä, että milla tavalla elänyt kunnolla elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:19"]
Toinen tarina on sitten mun oma tarina. Mies halusi lapsia "kai", ja aina "sitten joskus". Mistään aikatauluista edes viiden vuoden säteellä ei kuitenkaan koskaan ollut mahdollista puhua. Itse en osaa painostaa ketään tällaiseen, haluaisin haluta lasta yhdessä ja unelmoida siitä. Haluan myös miehen, jonka kanssa voidaan ihmetellä raskausaikana yhdessä tulevaa toukkaa ja sitten olla ihan pöhköinä kun se tulee. Tämän tein miehelleni selväksi. Oltiinhan me siitä puhuttu jo alusta pitäen, mutta hän jotenkin vältteli aina aihetta. Sitten alkoikin pikku hiljaa mennä huonosti, lopulta niin huonosti, että eroajatus alkoi itää. Mies sai kuin saikin loppumetreillä kerrottua sen, mikä häntä oli painanut jo pitkään: Hän oli ymmärtänyt, ettei halua lapsia koskaan, mutta ei ollut uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska oli aikoinaan antanut minun ymmärtää muuta. Pitkähkö suhde loppui siihen. Nyt olen yli kolmekymppinen ja yksin ja todellakin vituttaa. On vihonviimeinen temppu mieheltä pimittää todelllista mielipidettään asiasta.
Voisitteko mennä pariterapiaan puhumaan asian selväksi? Ei kannata elää epävarmuudessa. MIehelle tämä asia voi olla "sitten joskus" ainakin viisikymppiseksi asti, naiselle ei, ja miehen on pakko se ymmärtää.
[/quote]
Tämä on harmillista ja tietysti väärin jos toinen tahallaan johtaa kerran harhaan, mutta mun mielestä kyllä jossain vaiheessa naisen pitäisi itsekin ymmärtää tehdä valintansa. Miksi odotella loputtomiin jos ei näytä mitään tapahtuvan ja mies ei selkeästi innostu lapsen saamisesta, jos asiasta ei kerran voi puhua? Miksi jäädä sellaiseen suhteeseen jossa ei saa haluaamansa? Toki ihan eri asiat, mutta voisi vähän verrata siihen että "nainen toivoo että mies muuttuu jollakin tavalla ja mies aina lupaa, mutta nainen odottelee vuosia ja mitään ei tapahdu eikä asia edisty, mies ei muutu." Miksi uskoa siis muutokseen jos asia ei näytä mitenkään edistyvän? Ei pidä antaa toisten talloa unelmiaan...
Tietty sehän on aina riski että lähtee hyvästä suhteesta ja ei pystykään saamaan lasta, tai saa lapsen mutta ei enää uutta yhtä hyvää suhdetta... Mutta ne riskit on joskus otettava...
Oletko toteuttanut unelmiasi vai onko ainoa unelmasi perustaa perhe? Mitä taitoja, kieliä, viisauksia voit opettaa lapsellesi? Miksi äitiyden identiteetti on sinulle niin tärkeä juuri nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 02:20"]
26 vuotiaana olet vielä nuori ja elämäsi on edessä. Minusta ei ole mitään stressiä vielä hankkia lapsia. Sinun tilanteessa odottaisin vielä 30 vuotiaaksi asti ja nauttisin täysillä elämästä. Mitä annettavaa sinulla on lapselle, jos et ole kunnolla elänyt omaa elämääsi?
[/quote]
Pakko kysyä, että milla tavalla elänyt kunnolla elämää?
[/quote]
Naisilla se eläminen tarkoittaa samaa kuin että on nussinut mahdollisimman monen miehen kanssa (ml. lomaromanssit ulkomailla). Sitten kun "juoksut on juostu" voidaan ottaa joku maksukykyinen tylsimys siittämään lapset.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 02:49"]
Oletko toteuttanut unelmiasi vai onko ainoa unelmasi perustaa perhe? Mitä taitoja, kieliä, viisauksia voit opettaa lapsellesi? Miksi äitiyden identiteetti on sinulle niin tärkeä juuri nyt?
[/quote]
Nyt pääsi nauru. Koulussahan mainitsemisia asioita opetetaan. Mitä äidit muka opettavat? Kieliä? Viisauksia? Joku tolkku nyt ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveripiirissä monta vst tapausta. Vain 1 on päättynyt hyvin. Joko lasta ei ole tehty ja vuosien päästä mies on lähtenyt ja tehnyt lapset toisen kanssa tai lapsi on tehty ja ero on tullut viimeistään kun vanhin lapsi on mennyt kouluun.
Uutinen : kaikille ei jää a-tason mies. Jos jäät odottelemaan milloin mies on valmis, voi siihen mennä vuosia.
Ehdottomasti antaisin nyt kuukauden aikaa miettiä. Se on ihan tarpeeksi. Sanot tammikuussa palataan asiaan ja haluat vastauksen kyllä tai sitten erotaan. Tammikuussa menee asunnot parhaiten kauppansakin.
Lapsettomuushoidoissa voi helposti mennä jopa 8 v, kaikki ei saa lapsia tosta vaan.
Vaihda miestä. Kunhan löydät jonkun joka on vastuullinen aikuinen, hyvä isä, käy töissä, hoitaa osansa kotihommista oma-aloitteisesti eikä juo, lyö tai petä niin tulet olemaan onnellinen sitten kun teillä on lapset. Turha haaveilla mistään salamarakkauksista tai romantiikasta, yhteinen elämä ja lapset saavat rakastamaan.
Miehen näkökulmaa:
En tietenkään tiedä mitä mieltä sinun miehesi on asiasta pohjimmiltaan, mutta minä olen tehnyt puolisolleni täysin selväksi etten lapsia halua. Olen, tuon lyhyen kuvauksen perusteella, melko samanlainen kuin APn mies. Yrittäjä joka tykkää matkustella ja nauttia elämästä. Tykkään käyttää rahani yleelliseen elämään ja aikani itseeni. Tykkään matkustella ympäri maailmaa ja nähdä uusia paikkoja. Tykkään viettää aikaa ystävieni kanssa ilman, että pitäisi säätää lastenhoitajien kanssa. Ja tykkään nukkua yöni hyvin ja vapaa-aamuina (silloin kun niitä siunaantuu) myöhään. Lapsi tai lapset heikentäisivät elämänlaatuani niin paljon etten todellakaan niitä halua. En yksinkertaisesti usko, että voisin kokea aitoa iloa uuden elämän saattamisesta maailmaan, kun tietäisin mistä kaikesta joutuisin luopumaan. Lyhyesti sanottuna olen itsekäs.
APn kannatta ihan oikeasti istua juttelemaan kunnolla ja vaatia kunnon vastausta. Ja sitten pohtia sen vastauksen pohjalta miten edetä.
Minäkään en halunnut lapsia 29-vuotiaana, vaan ehkä sitten joskus. Erosin samoissa tunnelmissa ja löysin uuden miehen 33-vuotiaana. Hänen kanssaan halusin ja sain heti lapsia. Mun kohdalla kyse oli siitä, että kumppani oli aiemmin väärä, mutta vauvakuume syttyi, kun oikea mies tuli kohdalle. Ehkä miehelläsi on sama homma kuin mulla? Ei sun kannata odottaa ja katkeroitua, kun hän tekeekin lapsia seuraavan naisystävänsä kanssa. Lähde jo nyt ja etsi mies, joka haluaa kanssasi lapsia.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 07:18"]
Mulla on kaveripiirissä monta vst tapausta. Vain 1 on päättynyt hyvin. Joko lasta ei ole tehty ja vuosien päästä mies on lähtenyt ja tehnyt lapset toisen kanssa tai lapsi on tehty ja ero on tullut viimeistään kun vanhin lapsi on mennyt kouluun.
Uutinen : kaikille ei jää a-tason mies. Jos jäät odottelemaan milloin mies on valmis, voi siihen mennä vuosia.
Ehdottomasti antaisin nyt kuukauden aikaa miettiä. Se on ihan tarpeeksi. Sanot tammikuussa palataan asiaan ja haluat vastauksen kyllä tai sitten erotaan. Tammikuussa menee asunnot parhaiten kauppansakin.
Lapsettomuushoidoissa voi helposti mennä jopa 8 v, kaikki ei saa lapsia tosta vaan.
[/quote]
Ei kaikki naisetkaan ole a-tasoa. :D Nämä av-ketjut on tosi halveksivia miehiä kohtaan. Ne ei ole yksilöitä, niillä ei ole oikeutta vaatia mitään naiselta, ne on kaikki samanlaisia, ne on jaettavissa a,b,c..-luokkiin mutta naiset ei. Kauheita olette.
Miesten kohdalla aika usein kaveripiirin elämäntilanteella on iso merkitys. Jos kaverit ovat pitkälti meneviä lapsettomia hulivilejä sitä haluaa olla itsekin sellainen. Sitten kun vauvoja alkaa putkahdella kaverille toisensa jälkeen tulee kiire päästä samaan elämäntilanteeseen, jottei tipahda kuvioista pois.
Tämän olen nähnyt aika monta kertaa. Ihminen haluaa elää samalla tavalla kuin se lähin "lauma" elää.
Ysi vielä jatkaa: Mun mielestä myös joku takaraja olisi hyvä. Vaikka sitten niin, että päätät sen vain omassa mielessäsi. Olisin kyllä sen kannalla, että kolmeenkymppiin ei kannata venailla. Jos teillä on muuten hyvä suhde, mietintää voisi auttaa kyllä se parisuhdeterapia. Itsekin olen sellainen ihminen, että vaikka vierellä olisi se maailman ihanin, lapsettomuus tekisi lopulta onnettomaksi ja katkeraksi. Silloin ei kukaan olisi onnellinen.
Ja kiitos tsempistä :) Paistaa se päivä tähänkin risukasaan vielä joskus. Edellisen kerran olin sinkkuna juuri sinun ikäisenäsi. Siihen verrattuna nyt on paljon paljon vaikeampaa. Kello tikittää ja hyvät on jo viety... Onneksi elämässä on kuitenkin paljon muutakin hyvää kuin se oma perhe, vaikkei sitä tietenkään mikään korvaakaan.