Ikuisuusaihe; mies ei halua lasta

Olette vielä niin nuoria, että taitaa olla parempi lähteä eri teille. Ei tule mitään jos tulevaisuuden toiveet ja haaveet ei kohtaa. Jompikumpi joutuu antamaan liikaa periksi ja luopumaan omista toiveistaan, ja siitä seuraa vain katkeruutta. Vielä ehditte hyvin löytää kumppanit, joiden kanssa haaveet osuu yksiin.

Ei kuulosta siltä, että haluaisitte tulevaisuudelta samoja asioita. Tuollaista ristiriitaa ei oikein voi sovitella kompromissiksi.

Kysy siltä suoraan, et meinaako niitä lapsia haluta ja et sun puolesta alkais olee hyvä hetki. Puhukaa keskenänne, ei tänne kirjoittelu auta.

Voiko ero ollakin väärä ratkaisu? Olemme molemmat todella sitoutuneita suhteeseen muuten, ja viihdymme toistemme seurassa. En ole viitsinyt ottaa asiaa vähään aikaan puheeksi, koska en halua koko ajan painostaa miestäni... Ap

Minunkaan mieheni ei halunnut lasta. Ei ainakaan aktiivisesti, mutta lopulta myöntyi. Nyt on varmasti maailman paras ja rakastavin isä lapselleen. Asiasta puhuttiin, en kuitenkaan omasta mielestäni pakottanut tai painostanut. Itsekin halusin ensin opiskella ja vakiinnuttaa paikkani työelämässä. Yhdessä olemme olleet 19 v alkaen ja lasta alettiin puuhata 33 v iässä. Eli en jättäisi vaan tekisin omat haaveeni selviksi.

Olet niin nuori ettei kiirettä vielä ole. Menkää pariterapiaan.

Yrittäjyys, matkustaminen ja kaksistaan meneminen kertovat tarinaa miehestä, jolle vapaus ja omaehtoisuus ovat tärkeitä arvoja. En usko hänen haluavan lapsia niin pitkään kuin hän katsoo niiden rajoittavan kohtuuttomasti noiden arvojen mukaan elämistä.

Kuinka sitoutunut olet ajatukseen omista lapsista? Minun näkökulmastani lapseton elämä on fantastista, mutta en suosittele sitä kellekään, joka epäilee vahvasti katkeroituvansa.

Tää nyt ei auta yhtään, mutta mulla on kaksi erilaista tarinaa aiheesta: Mun miespuolinen kaveri ei halunnut lapsia, mutta lopulta myöntyi vaimon toiveeseen. Raskausaikana kasvoi sitten ajatukseen ja nyt heillä on kaksi lasta ja hän on hyvä ja onnellinen isä. Sanoi, että kaikki miehet vaan ei pysty orientoitumaan siihen ajatukseen ennen kuin ne lapset sitten lopulta on siitä ja hän on onnellinen että vaimo "pakotti" hänet isäksi.

Toinen tarina on sitten mun oma tarina. Mies halusi lapsia "kai", ja aina "sitten joskus". Mistään aikatauluista edes viiden vuoden säteellä ei kuitenkaan koskaan ollut mahdollista puhua. Itse en osaa painostaa ketään tällaiseen, haluaisin haluta lasta yhdessä ja unelmoida siitä. Haluan myös miehen, jonka kanssa voidaan ihmetellä raskausaikana yhdessä tulevaa toukkaa ja sitten olla ihan pöhköinä kun se tulee. Tämän tein miehelleni selväksi. Oltiinhan me siitä puhuttu jo alusta pitäen, mutta hän jotenkin vältteli aina aihetta. Sitten alkoikin pikku hiljaa mennä huonosti, lopulta niin huonosti, että eroajatus alkoi itää. Mies sai kuin saikin loppumetreillä kerrottua sen, mikä häntä oli painanut jo pitkään: Hän oli ymmärtänyt, ettei halua lapsia koskaan, mutta ei ollut uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska oli aikoinaan antanut minun ymmärtää muuta. Pitkähkö suhde loppui siihen. Nyt olen yli kolmekymppinen ja yksin ja todellakin vituttaa. On vihonviimeinen temppu mieheltä pimittää todelllista mielipidettään asiasta.

Voisitteko mennä pariterapiaan puhumaan asian selväksi? Ei kannata elää epävarmuudessa. MIehelle tämä asia voi olla "sitten joskus" ainakin viisikymppiseksi asti, naiselle ei, ja miehen on pakko se ymmärtää.

Minä en jatkaisi suhteessa. Mitä jos olet vielä muutaman vuoden päästä, kolmekymppisenä, miehen kanssa joka ei halua lapsia? Siinä, että löytää uuden miehen ja saa lapsia kuitenkin kestää vuosia, koska suhteessa olisi hyvä olla pidemmän aikaa (kuten kaikki tietävät). Harvoin tuollaisesta miehestä kovin hyvää isää tai arjen jakavaa tulee. Mies on kuitenkin jo lapsentekoiässä, joten nuo hänellä nyt olevat arvot kertovat kaiken tarpeellisen mielestäni. Sekin kertoo paljon, että aiemmin ei ole ikinä halunnut lapsia. On siis selvää, että lasten ja perheen saaminen ei ole miehelle mikään "elinikäinen unelma", joka olisi pakko toteuttaa. Se on kuitenkin aika stressaavaa ja vaikeaakin aikaa, pienten lasten kanssa oleminen, ja jos sitä ei tahdo oikeasti niin ei pysty olemaan hyvä vanhempi.

Ei kannata heittää muuten hyvää suhdetta romukoppaan tuosta vaan. Millä todennäköisyydellä löydät heti uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe? Eikä se ole edes järkevää sännätä uuteen suhteeseen päämääränä tehdä heti lapsi. Keskustelkaa miehenne kanssa järkevästi asiasta. Onko aivan mahdotonta odottaa vielä pari vuotta, olette kuitenkin molemmat nuoria vielä. Mielestäni tilanne ei ole täysin mahdoton, kun mies on kerta vastannut "sitten joskus" eikä tyrmännyt asiaa enää täysin. Ei ero ole aina se tie autuuteen ja onnellisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:06"]

Yrittäjyys, matkustaminen ja kaksistaan meneminen kertovat tarinaa miehestä, jolle vapaus ja omaehtoisuus ovat tärkeitä arvoja. En usko hänen haluavan lapsia niin pitkään kuin hän katsoo niiden rajoittavan kohtuuttomasti noiden arvojen mukaan elämistä.

Kuinka sitoutunut olet ajatukseen omista lapsista? Minun näkökulmastani lapseton elämä on fantastista, mutta en suosittele sitä kellekään, joka epäilee vahvasti katkeroituvansa.

[/quote]

Oikein tulkittu. Kyseessä on hyvin itsenäinen ihminen, joka on asunut useita vuosia eri puolilla maailmaa. 

Kyllä minä olen kovin sitoutunut ajatukseen omista lapsista, tosin olen valmis tekemään kompromisseja jos sen seurauksena saan pitää mieheni. Minä voin odottaa vielä ainakin 5-vuotta (senkin uhalla että tiedän kyllä mitä naiselle tapahtuu biologisesti iän karttuessa), voin tinkiä luvusta alaspäin aina kahteen lapseen asti. Suurin pelkoni on tällä hetkellä se, että vaikka odottaisin kymmenenkin vuotta niin mieheni ei silti olisi sellainen isä jonka lapsilleni haluan (omistautunut). 

Toisaalta mieheni on sanonut minulle, ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi jos päästäisi minut menemään ja 10v päästä huomaisi kaipaavansa samoja asioita kuitenkin, perhettä ja pysyvyyttä. 

Lapseton elämä ei ole 100% mahdotona, mutta saatan kuulua siihen ryhmään joka katkeroituisi. Kuinka vanha sinä olet? Oletko mies vai nainen? 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:19"]

Tää nyt ei auta yhtään, mutta mulla on kaksi erilaista tarinaa aiheesta: Mun miespuolinen kaveri ei halunnut lapsia, mutta lopulta myöntyi vaimon toiveeseen. Raskausaikana kasvoi sitten ajatukseen ja nyt heillä on kaksi lasta ja hän on hyvä ja onnellinen isä. Sanoi, että kaikki miehet vaan ei pysty orientoitumaan siihen ajatukseen ennen kuin ne lapset sitten lopulta on siitä ja hän on onnellinen että vaimo "pakotti" hänet isäksi.

Toinen tarina on sitten mun oma tarina. Mies halusi lapsia "kai", ja aina "sitten joskus". Mistään aikatauluista edes viiden vuoden säteellä ei kuitenkaan koskaan ollut mahdollista puhua. Itse en osaa painostaa ketään tällaiseen, haluaisin haluta lasta yhdessä ja unelmoida siitä. Haluan myös miehen, jonka kanssa voidaan ihmetellä raskausaikana yhdessä tulevaa toukkaa ja sitten olla ihan pöhköinä kun se tulee. Tämän tein miehelleni selväksi. Oltiinhan me siitä puhuttu jo alusta pitäen, mutta hän jotenkin vältteli aina aihetta. Sitten alkoikin pikku hiljaa mennä huonosti, lopulta niin huonosti, että eroajatus alkoi itää. Mies sai kuin saikin loppumetreillä kerrottua sen, mikä häntä oli painanut jo pitkään: Hän oli ymmärtänyt, ettei halua lapsia koskaan, mutta ei ollut uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska oli aikoinaan antanut minun ymmärtää muuta. Pitkähkö suhde loppui siihen. Nyt olen yli kolmekymppinen ja yksin ja todellakin vituttaa. On vihonviimeinen temppu mieheltä pimittää todelllista mielipidettään asiasta.

Voisitteko mennä pariterapiaan puhumaan asian selväksi? Ei kannata elää epävarmuudessa. MIehelle tämä asia voi olla "sitten joskus" ainakin viisikymppiseksi asti, naiselle ei, ja miehen on pakko se ymmärtää.

[/quote]

Kiitos viestistäsi. Olen pahoillani tilanteestasi, mutta varmasti oikea ratkaisu kuitenkin. Eiköhän se valo sieltä tunnelin päästä tule aina.  Ap

12 olin siis minä, Ap.

Oma kokemukseni on, että jos mies ei tuossa iässä tahdo lasta niin ei hänestä kovin hääviä isää ole tulossakaan. Onhan se nyt selvä, että perhettä pitää haluta ja lapsia tahtoa sydämestään. Isyyteen voi kasvaa, mutta se on ns. roolin hyväksymistä ja tilanteen peruuttamattomuuden hyväksymistä eikä kaikilla miehillä sitten onnistukaan. Tai jos onnistuu, niin ovat aika etäisiä isiä. Tämä on sellainen asia, minkä pitää lähteä ihmisestä itsestään. Mielestäni aika outoa, jos ei kolmekymppisenä tiedä, milloin haluaa lapsia. Tuossa iässä ei olla mitään lapsia enää.

Mielestäni kannattaa tehdä hyvin selväksi miehelle, millaiset sinun minimivaatimukset on suhteelle. Kannattaa ihan todeta, ettet halua painostaa, mutta nämä on ne asiat, jotka haluat ja joista et pysty joustamaan. Mies sitten pähkäilee muutaman vuoden pystyykö sitoutumaan niihin vai ei. Kannattaa asettaa myös jokin takaraja (esimerkiksi kunnes olet 30v), jolloin miehen on tiedettävä, mitä hän haluaa. En tarkoita, että et voi joustaa mistään vaan lähinnä, että keskustelette tilanteestanne avoimesti, jotta molemmat pysyy ajan tasalla siitä missä mennään.

Lasten hankkiminen on itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä. Mieti, lapsi ei ole lemmikkisi ja seuraeläimesi. Lisääntymisesi seuraus on ihminen, joka joutuu elämään täällä maailmassa vuosikymmeniä. Eikä välttämättä lainkaan onnellista elämää.

Tilanteesihan on se, että jos lähdet nyt, voit tavata vielä mukavan ja kivan miehen, joka tahtoo lapsia kanssasi ja saatte sen kuuluisan okt:n, kaksi autoa ja koiran. Vuosi vuodelta ihmiset kuitenkin pariutuvat iässäsi ja ne hyvät, perhekeskeiset miehet, menevät ensimmäisenä, koska ovat sitoutumishaluisia. Yleensä niillä hyvillä miehillä, jotka haluavat perheen, on jo perhe siinä kolmenkympin kieppeillä. Ole varovainen, ettet odota liian kauaa ja hyvät miehet ovat jo naimisissa. Kolmekymppisenä voi olla haastavaa löytää perhekeskeistä, sinkkua miestä; tai ainakin se on paljon haastavampaa kuin kaksvitosena.

Totta, hyvät isäehdokkaat viedään markkinoita ekana! Myöhemminkin voi törmätä, mutta silloin joku hullu on päästänyt heidät vapaaksi eikä näitä ole montaa. Kannattaa tarrata kynsin ja hampain kiinni, kun sellaisen löytää ;)

Mikä ehkäisy teillä on? Jätät vaan pillerit ottamatta "vahingossa".

Maailma on täynnä miehiä jotka haluavat lapsia miksi tuhlata aikaa..