Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko puolisolle jos ihastut toiseen ilman aietta tehdä asialle mitään?
18.09.2020 |
Mun puoliso kertoo mulle. Mutta mä en uskalla kertoa.
Kommentit (66)
Kun oma suhde on huippuhyvä, niin miksi rikkoa kaikki ohimenevän ihastuksen vuoksi. Ihastuksen tuottava kemiallinen reaktio aivoissa, kestää n. 3kk - 2 vuotta. Sen jälkeen huuma on ohi ja näkee selkeästi sen henkilön johon oli ihastunut.
Eikä se olisi ainakaan itselläni vaihtamalla parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 20v avioliiton aikana ihastunut muihin miehiin lukemattomia kertoja. Jotkut ihastukseni ovat kestäneet vuosikausia. Yksi ihastuksista jopa pidempään kuin avioliitto. Miksi ihmeessä pitäisi kertoa niistä miehelleni ja pahoittaa hänen mielensä? En näe yhtään mitään hyötyä sellaisesta kenellekään. Sehän olisi loukkaavaa mennä sanomaan hänelle koko ajan vaan uudelleen, että "Ai kun tuo sun kaveri on hyvän näköinen, olen ihan lääpällään häneen", tai "töissä se xx on niin hauska ja kiva tyyppi, haluan tavata häntä aina vaan uudelleen" jne. Ja meillä on hyvä avioliitto, rakastan miestäni enkä haluaisi vaihtaa. Olen vaan helposti ihastuva luonteeltani. Ei kai se tarkoita, että minun pitäisi pilata sen takia avioliittoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sä et uskalla kertoa samaa mitä puolisosi kertoo sinulle, kertookin kaiken teidän suhteestanne: se ei ole tasa-arvoinen eikä reilu. Et sinä edes kysyisi täällä asiaa, jos et epäilisi tilanteen olevan jollain tasolla epänormaali. Olet altavastaaja, jota mies pitää varpaillaan.
Kiitos näkökulmasta, mutta en pidä itseäni altavastaajana. Syy miksen uskalla kertoa hänelle on se, että tunnen hänet ja tiedän hänen olevan tunneherkempi ihminen kuin minä. Eli hän pahoittaisi mielensä.
En koe olevani varpaillani siitä, että hän puhuu minulle tunteistaan. Ihan mielellänikin tiedän, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hänelle kuuluu. En ole pelkästään hänen puolisonsa vaan myös se, jolle hän saa uskoutua halutessaan.
ap
Tuonhan pitäisi olla itestään selvää suhteessa.
Miten suhteenne on tasapainoinen, jos itselläsi ei ole kumppania, jolle voit uskoutua?
En kai väittänytkään, että suhteemme olisi tasapainoinen. Kyllä minä muista asioista voin hänelle uskoutua, mutta ihastumisista uskoutuminen vain pahoittaisi hänen mielensä turhaan ja tiedän sen, koska olen tuntenut hänet niin pitkään. Hän taas on tuntenut minut niin pitkään että hän tietää, että minulle voi uskoutua myös ihastumisista. Täydellistä suhdetta ei taida olla olemassakaan, eikä siis sellaista ole meilläkään. ap
En tietenkään kerro ja jos puolisoni yhtäkkiä kertoisi minulle ihastuneensa johonkuhun toiseen, niin eiköhän meidän suhteemme päättyisi siihen. Ihan riippumatta siitä, aikoiko hän alunperin tehdä asialle jotain vai ei. Ihastumisesta kertominen olisi nimenomaan vallankäyttöä ja hienovaraista uhkailua.
Kerroin. Vaimosta tuli ex. Kannatti kertoa, kun siinä paljastui miten huteralla pohjalla koko liitto olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sä et uskalla kertoa samaa mitä puolisosi kertoo sinulle, kertookin kaiken teidän suhteestanne: se ei ole tasa-arvoinen eikä reilu. Et sinä edes kysyisi täällä asiaa, jos et epäilisi tilanteen olevan jollain tasolla epänormaali. Olet altavastaaja, jota mies pitää varpaillaan.
Kiitos näkökulmasta, mutta en pidä itseäni altavastaajana. Syy miksen uskalla kertoa hänelle on se, että tunnen hänet ja tiedän hänen olevan tunneherkempi ihminen kuin minä. Eli hän pahoittaisi mielensä.
En koe olevani varpaillani siitä, että hän puhuu minulle tunteistaan. Ihan mielellänikin tiedän, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hänelle kuuluu. En ole pelkästään hänen puolisonsa vaan myös se, jolle hän saa uskoutua halutessaan.
ap
Tuonhan pitäisi olla itestään selvää suhteessa.
Miten suhteenne on tasapainoinen, jos itselläsi ei ole kumppania, jolle voit uskoutua?En kai väittänytkään, että suhteemme olisi tasapainoinen. Kyllä minä muista asioista voin hänelle uskoutua, mutta ihastumisista uskoutuminen vain pahoittaisi hänen mielensä turhaan ja tiedän sen, koska olen tuntenut hänet niin pitkään. Hän taas on tuntenut minut niin pitkään että hän tietää, että minulle voi uskoutua myös ihastumisista. Täydellistä suhdetta ei taida olla olemassakaan, eikä siis sellaista ole meilläkään. ap
Suurin osa ihmisistä ovat tässä asiassa kuten miehesi, eli kyllä varmasti pahoittavat mielensä, tuntevat olonsa epävarmaksi ja eivät ymmärrä, miksi puoliso haluaa kertoa ihastumisestaan, ja siksi vastaajat eivät pidä kertomista hyvänä ideana. Ihastus voi olla ohimenevä, normaali ja positiivinenkin juttu, mutta toiselle kertominen tekee siitä ison parisuhdehaasteen ja särön, joka ei välttämättä ikinä korjaannu. Omista ajatuksista ei ole puolisolle tilivelvollinen ja ihan kaikkea mahdollistakaan ei yksi ihmissuhde pysty kantamaan. Tässä vaiheessa etsisin ehdottoman luotettavan uskotun muiden ystävien joukosta, mikäli yksin ei asiaa jaksa työstää.
Toivottavasti olet niin vahva kuin kirjoituksessasi annat ymmärtää. Voi kuitenkin olla, että suhteessanne sinulla ei ole "lupaa" loukkaantua ja näyttää negatiivisia tunteita, tai pahoittaa mielesi. Saatat olla tottunut vahvan rooliin, eli että miehesi saa kantaa sinulle huolensa, mutta sinä et hänelle. Ehkä sinusta tuntuu, että kelpaat vain vahvana? Sinun täytyy järjeillä ja tukea, etkä saa antautua tunteiden valtaan pahoittamalla mielesi? Kannattaa miettiä tarkoin voisiko näin olla. Itselläni on tätä vikaa.
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani avioliitossa ihastuminen tai jopa rakastuminen toiseen ratkaistiin niin, että aviomies kertoi vaimolleen. Oli pitänyt tunteita sisällään useamman kuukauden, kun lopulta tuska kävi liian suureksi.
Toiseen naiseen rakastunut mies kertoi vaimoilleen ja itki lohduttomasti. Itki sekä saavuttamattomissa olevaa ihastustaan että syyllisyyttä siitä, mitä tunsi.
Mies itki, ja mitä vaimo teki?
Lohdutti. Lohdutti itkevää miestään ja ymmärsi.
Ihastus ajan myötä unohtui, ja pari on pysynyt yhdessä 40 vuotta. Siinä on mielestäni esimerkki rakastavasta, rehellisyyteen ja avoimuuteen perustuvasta, kestävästä avioliitosta.
Kertoo myös siitä, että ihminen on loppujen lopuksi aika onneton avioliitossa (lähes jokainen) jos niitä ihastumisia tulee. Ihastumisen tunne voi olla todella voimakas ja jos näitä ihastumisia tapahtuu enemmännkin, niin kyllä ihmisestä tulee onneton avioliitossa kahlittuna. Jos ihminen ihastuu, hän kokee tarvetta päästä lähempään kanssakäymiseen ihastuksen kohteen kanssa ja kun tämä luonnollinen halu aktiin kielletään jonkun ihmisen keksimän instituution (avioliiton) takia, niin kyllähän siinä aika suuresta jutusta joutuu kieltäytymään. Varsinkin jos avioliitossa on yhtään arkisempi ja taisainen arki menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sä et uskalla kertoa samaa mitä puolisosi kertoo sinulle, kertookin kaiken teidän suhteestanne: se ei ole tasa-arvoinen eikä reilu. Et sinä edes kysyisi täällä asiaa, jos et epäilisi tilanteen olevan jollain tasolla epänormaali. Olet altavastaaja, jota mies pitää varpaillaan.
Kiitos näkökulmasta, mutta en pidä itseäni altavastaajana. Syy miksen uskalla kertoa hänelle on se, että tunnen hänet ja tiedän hänen olevan tunneherkempi ihminen kuin minä. Eli hän pahoittaisi mielensä.
En koe olevani varpaillani siitä, että hän puhuu minulle tunteistaan. Ihan mielellänikin tiedän, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hänelle kuuluu. En ole pelkästään hänen puolisonsa vaan myös se, jolle hän saa uskoutua halutessaan.
ap
Tuonhan pitäisi olla itestään selvää suhteessa.
Miten suhteenne on tasapainoinen, jos itselläsi ei ole kumppania, jolle voit uskoutua?En kai väittänytkään, että suhteemme olisi tasapainoinen. Kyllä minä muista asioista voin hänelle uskoutua, mutta ihastumisista uskoutuminen vain pahoittaisi hänen mielensä turhaan ja tiedän sen, koska olen tuntenut hänet niin pitkään. Hän taas on tuntenut minut niin pitkään että hän tietää, että minulle voi uskoutua myös ihastumisista. Täydellistä suhdetta ei taida olla olemassakaan, eikä siis sellaista ole meilläkään. ap
Suurin osa ihmisistä ovat tässä asiassa kuten miehesi, eli kyllä varmasti pahoittavat mielensä, tuntevat olonsa epävarmaksi ja eivät ymmärrä, miksi puoliso haluaa kertoa ihastumisestaan, ja siksi vastaajat eivät pidä kertomista hyvänä ideana. Ihastus voi olla ohimenevä, normaali ja positiivinenkin juttu, mutta toiselle kertominen tekee siitä ison parisuhdehaasteen ja särön, joka ei välttämättä ikinä korjaannu. Omista ajatuksista ei ole puolisolle tilivelvollinen ja ihan kaikkea mahdollistakaan ei yksi ihmissuhde pysty kantamaan. Tässä vaiheessa etsisin ehdottoman luotettavan uskotun muiden ystävien joukosta, mikäli yksin ei asiaa jaksa työstää.
Toivottavasti olet niin vahva kuin kirjoituksessasi annat ymmärtää. Voi kuitenkin olla, että suhteessanne sinulla ei ole "lupaa" loukkaantua ja näyttää negatiivisia tunteita, tai pahoittaa mielesi. Saatat olla tottunut vahvan rooliin, eli että miehesi saa kantaa sinulle huolensa, mutta sinä et hänelle. Ehkä sinusta tuntuu, että kelpaat vain vahvana? Sinun täytyy järjeillä ja tukea, etkä saa antautua tunteiden valtaan pahoittamalla mielesi? Kannattaa miettiä tarkoin voisiko näin olla. Itselläni on tätä vikaa.
Kiitos hyvästä vastauksesta! Kyllä minä usein mielenikin pahoitan, loukkaannunkin ja negatiivisiakin tunteita näytän miehelleni. Sellaiset tunteet eivät vain ole tulleet juuri siitä, kun mies kertoo ihastumisistaan. Ymmärrän, että niitä tulee ja menee. Olemme vain ihmisiä, emmekä täydellisiä sellaisia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Miksi kukaan haluaa sitä neutraalia arkea?
Kuka sinä olet sanomaan milloin ei kannata lähteä "hajoittamaan" perhettä? Vaimot pitävät aina itseään muiden naisten yläpuolella. Totuus on se, että ihan oikeasti voi sattua niin, että puoliso törmää itselleen parempaan vaihtoehtoon ja ihastuu täysillä. Ei vain sen takia, että jollain on kauniit silmät ja hyvät jutut. Törkeää muiden naisten vähättelyä tuollainen asenne.
En kerro. Mutta silloin kun olen ihastunut, kohteesta riippumatta, niin jopas alkaa taas olla hyvää seksiä oman miehen kanssa. En ole kertonut, mistä himokkaammat aikakauteni johtuvat, mutta ihastusteni aikana olemme olleet erittäin tyytyväisiä seksielämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Miksi kukaan haluaa sitä neutraalia arkea?
Kuka sinä olet sanomaan milloin ei kannata lähteä "hajoittamaan" perhettä? Vaimot pitävät aina itseään muiden naisten yläpuolella. Totuus on se, että ihan oikeasti voi sattua niin, että puoliso törmää itselleen parempaan vaihtoehtoon ja ihastuu täysillä. Ei vain sen takia, että jollain on kauniit silmät ja hyvät jutut. Törkeää muiden naisten vähättelyä tuollainen asenne.
Yleensä myös sen ”paremman vaihtoehdon” kanssa se pitkässä juoksussa muuttuu neutraaliksi arjeksi.
Vierailija kirjoitti:
En kerro. Mutta silloin kun olen ihastunut, kohteesta riippumatta, niin jopas alkaa taas olla hyvää seksiä oman miehen kanssa. En ole kertonut, mistä himokkaammat aikakauteni johtuvat, mutta ihastusteni aikana olemme olleet erittäin tyytyväisiä seksielämäämme.
No onpa ihan tosi kiva piristysruiske parisuhteeseen, että seksielämä piristyy kun työpaikan kollega on mielessä aktin aikana. Menisit nyt mieluummin panemaan sitä ihastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Miksi kukaan haluaa sitä neutraalia arkea?
Kuka sinä olet sanomaan milloin ei kannata lähteä "hajoittamaan" perhettä? Vaimot pitävät aina itseään muiden naisten yläpuolella. Totuus on se, että ihan oikeasti voi sattua niin, että puoliso törmää itselleen parempaan vaihtoehtoon ja ihastuu täysillä. Ei vain sen takia, että jollain on kauniit silmät ja hyvät jutut. Törkeää muiden naisten vähättelyä tuollainen asenne.
Yleensä myös sen ”paremman vaihtoehdon” kanssa se pitkässä juoksussa muuttuu neutraaliksi arjeksi.
Ei välttämättä. Varsinkin jos tunne yhteenkuuluvuudesta on ainutlaatuinen tämän uuden ihastuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro. Mutta silloin kun olen ihastunut, kohteesta riippumatta, niin jopas alkaa taas olla hyvää seksiä oman miehen kanssa. En ole kertonut, mistä himokkaammat aikakauteni johtuvat, mutta ihastusteni aikana olemme olleet erittäin tyytyväisiä seksielämäämme.
No onpa ihan tosi kiva piristysruiske parisuhteeseen, että seksielämä piristyy kun työpaikan kollega on mielessä aktin aikana. Menisit nyt mieluummin panemaan sitä ihastusta.
Ihastukset eivät aina tunne samoin. Ja muutenkin, menisi liian vaivaannuttavaksi työssäkäynti, jos panisin vuoron perään kaikkia työkavereita, asiakkaita, pomoa, siivoojia ja huoltomiehiä. Ja työpäivän jälkeen vielä kaupan kassaa ja portsariakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Miksi kukaan haluaa sitä neutraalia arkea?
Kuka sinä olet sanomaan milloin ei kannata lähteä "hajoittamaan" perhettä? Vaimot pitävät aina itseään muiden naisten yläpuolella. Totuus on se, että ihan oikeasti voi sattua niin, että puoliso törmää itselleen parempaan vaihtoehtoon ja ihastuu täysillä. Ei vain sen takia, että jollain on kauniit silmät ja hyvät jutut. Törkeää muiden naisten vähättelyä tuollainen asenne.
Yleensä myös sen ”paremman vaihtoehdon” kanssa se pitkässä juoksussa muuttuu neutraaliksi arjeksi.
Ei välttämättä. Varsinkin jos tunne yhteenkuuluvuudesta on ainutlaatuinen tämän uuden ihastuksen kanssa.
Mutta kauanko se ainutlaatuinen tunne kestää?
En kyllä kertoisi ..
Zinc
En kuitenkaan usko, että sellaista tapahtuisi. Koska olen rationaalinen eläin, enkä näe siinä mitään hyötyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro.
Ei ihastuminen työkaveriin tai vastaavaan tarkoita sitä, että oma, pitkä liitto olisi huono. Se on vähän samaa kuin ne ensimmäiset kaukoihastumiset julkkiksiin joskus esiteininä. Pientä viatonta ja turvallista tehosteväriä neutraalin väriseen arkeen.
Aikuisen lähi-ihastumisessa on vastuu olla ruokkimatta asiaa. Siinä missä julkkiksen kohdalla ei saa mitään vahinkoa aikaiseksi kellekään, aikuisilla voi mennä pari avioliittoa ja noin neljän lapsen perheet uusiksi. Ei kannata lähteä siihen vain siksi, että työkaverilla on kivat jutut ja ihanat silmät.
Miksi kukaan haluaa sitä neutraalia arkea?
Kuka sinä olet sanomaan milloin ei kannata lähteä "hajoittamaan" perhettä? Vaimot pitävät aina itseään muiden naisten yläpuolella. Totuus on se, että ihan oikeasti voi sattua niin, että puoliso törmää itselleen parempaan vaihtoehtoon ja ihastuu täysillä. Ei vain sen takia, että jollain on kauniit silmät ja hyvät jutut. Törkeää muiden naisten vähättelyä tuollainen asenne.
Koska neutraali arki on parasta. Sulla ei ehkä ole kokemusta pitkästä ja hyvästä suhteesta. Alkuhuumaa/rakastumista ei kertakaikkisesti pysty pitämään määräänsä enempää yllä. Suhteen kuuluu kypsyä arkiseksi rakastamiseksi. Tästä on paljon tieteellistä tutkimusta, mutta koska ei ole omaa alaani, en lähde kaivelemaan sinulle lähdeviitteitä. Pienellä hakemisella löydät itsekin, jos tiedät kuinka tutkimuksia etsitään.
On niitä, jotka eivät kestä sitä/ajattelevat neutraalin arjen tarkoittavan sitä, että suhde ei enää toimi. Sitten erotaan, ihastutaan uuteen tyyppiin ja taas hetken päästä erotaan. Aika surullista, koska tuolla tavalla ei koskaan saa sitä hyvää suhdetta, se on aina vain max parin vuoden suhteesta toiseen hyppimistä. Se alkaa syödä itsetuntoakin.
Minä voin sanoa vain omasta puolestani, että en hajota kenenkään avioliittoja, en varsinkaan omaani, ihastumisen vuoksi. Sinä voit sanoa omasta puolestasi jotain muuta - ja mahdollisesti hajottaa minun avioliittoni.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kertoisi ..
Zinc
En kuitenkaan usko, että sellaista tapahtuisi. Koska olen rationaalinen eläin, enkä näe siinä mitään hyötyjä.
Et uskoisi että koskaan sinulla olisi puoliso vai mitä siis et usko?
Eräässä tuntemassani avioliitossa ihastuminen tai jopa rakastuminen toiseen ratkaistiin niin, että aviomies kertoi vaimolleen. Oli pitänyt tunteita sisällään useamman kuukauden, kun lopulta tuska kävi liian suureksi.
Toiseen naiseen rakastunut mies kertoi vaimoilleen ja itki lohduttomasti. Itki sekä saavuttamattomissa olevaa ihastustaan että syyllisyyttä siitä, mitä tunsi.
Mies itki, ja mitä vaimo teki?
Lohdutti. Lohdutti itkevää miestään ja ymmärsi.
Ihastus ajan myötä unohtui, ja pari on pysynyt yhdessä 40 vuotta. Siinä on mielestäni esimerkki rakastavasta, rehellisyyteen ja avoimuuteen perustuvasta, kestävästä avioliitosta.