Kuinka laiskoja ja vähäenergisia 40-vuotiaat ovatkaan?!?
Hämmennyn monta kertaa päivässä kun työkavereiden kanssa tulee juteltua normaaleista asioita. Esim liikunnasta, ruuanlaitosta, kotitöistä tai mistä vaan. Esim työkaveri X keroo että aikoo viikonloppuna haravoida pihan. Rouva Y yhtyy tähän. Sitten maanantaina X kertoo, ettei jaksanutkaan tehdä mitään ja rouva Y yhtyy tähän. Itse en kehtaa kertoa, että minä haravoin koko pihan, virittelin jouluvalot, käänsin kompostin, leivoin lasten kanssa pullaa ja juoskin kumpanakin päivänä 10km.
tai että rouva Y kertoo, ettei tänäänkään jaksanut tehdä tuokaa, osti Vain einestä/tilasi pitsan/kävivät mäkkärillä. Rouva X yhtyy tähän. Itse en kestaa kertoa, että teen itse alusta asti joka päivä ruuan, kuulustelen molempien lasten läksyt ja kokeet ja treenaan tunnin kahvakuulaa.
Niin olen itsekin 44v
Kommentit (105)
No minä olen vain vähän päälle 30 enkä haravoi ikinä pihaa. Enkä laita ruokaakaan (anoppi tekee sen, jos vaihtoehtona olisi einekset niin sitten laittaisin mutta vihaan ruuanlaittoa). Pullaa leivon lasten synttäreille ja joihinkin kissanristiäisiin. Oon vissiin laiska ja energiaton.
(Tosin kärrään 7 päivänä viikossa kaksi tuntia paskaa, hoidan parikymmentä hevosta, käyn juoksemassa ja jumpassa, koiran kanssa agilitytreeneissä ja hoidan vauvan sekä kahden lapsen koulu- ja harrastusjutut sekä lääkärit sun muut)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:31"]
Mä sanon aina, etten jaksanut tehdä illalla/viikonloppuna mitään. elämäni on niin tylsää kotitöineen, haravointeineen, lastenhoitoineen, lumitöineen, ruuanlaittoineen ja kävelylenkkeineen, etten usko ketään kiinnostavan omat viikonloppuhommani. Ja jos etukäteen joku kyselee mitä viikonloppuna itse kukanenkin aikoo tehdä, saatan just sanoa, että "kaipa se pitäis haravoida tai jotain."
[/quote]
Ei, kun sinun pitää luetella maanantaina kaikki tekemiset ja kilpailla oikein työkavereiden kanssa, kuka keksii eniten virikehommia viikonlopustaan.
Missään nimessä ei riitä, että et ole tehnyt mitään erikoista.
usko tai älä, mutta näitä ihmisiä (varsinkin naisi) on, jotka heti rientävät kertomaan kaikille, että olipa taas raskasta ja olinpa taas ahkera (voi kehuuhan ne minua, oi kehukaa) ja eihän se nyt mitään, vaikka ihan yksin käänsin kompostin ja sen jälkeen leivoin korvapuusteja (oi, sanokaa nyt joku, että olen ahkera) ja sitten pesin saunanlauteet ja ja ja...
Eikö sitä energiaa juuri saa liikunnasta, mielekkäistä harrastuksista ja terveellisestä ruuasta? Noidankehä tulee jos noita ei jaksa.
Ap on laiska verrattuna anoppiini.... Vielä työikäisenä käytti kesälomansa mansikkatilan ylläpitoon. Ruokki 5 kertaa päivässä poimijat ja kerkesi siinä välissä vielä poimia enemmän kuin tavan tallaajat. Nämä on mieheni,eli poikansa kertonut. Enkä yhtään epäile. Edelleen,75v on aikaansaavimpia ihmisiä joita tiedän. Sienestää,marjastaa,tekee kaikki ulko -ja sisätyöt maatilalla,tekee käsitöitä,säilöö,pakastaa jne. Eikä KOSKAAN pidä meteliä tekemisistään. Se on vaan sen luonne...en ole anopin ylin ystävä,mutta ihailen kyllä sen ahkeruutta ja jaksamista...kaikki käy niin luontevasti,eikä pidä meteliä itsestään. ehtii kuitenkin istahtaa keinutuolin lukemaan lapsille satuja ja osaa myös "olla vain"
Mitä sillä on kenellekää väliä, tyhmä olet. Inhoan puuhapetejä, ovat yleensä tuollaisia saakelin juoruakkkoja.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:37"]
Mitä sillä on kenellekää väliä, tyhmä olet. Inhoan puuhapetejä, ovat yleensä tuollaisia saakelin juoruakkkoja.
[/quote]
Tais kolahtaa =)
Oletteko te tosiaan sitä mieltä, että laiskuus/vähäenergisyys on hyvä juttu? EIkö teitä koskaan harmita tekemättömät työt, petetyt lupaukset, huono kunto, lihominen. Ja sellainen ihminen on vain ärsyttävä puuhapete, joka ei voivottele, että pitäis pestä ikkunat, vaan menee ja pesee ne.
Minä olen silti sitä mieltä, ettei vähäenergisyys välttämättä ole oma valinta, se voi johtua vaikka kilppariarvoista, vaihdevuosioireista tms. mutta hirveän leistä se ainakin on. Mutta varmasti vitamiinien tai ulkoilunpuutteella voi olla vaikutusta. Mutta jos joku toinen on ahkera, ei se ole teilltä pois!
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 12:39"]
Oletteko te tosiaan sitä mieltä, että laiskuus/vähäenergisyys on hyvä juttu? EIkö teitä koskaan harmita tekemättömät työt, petetyt lupaukset, huono kunto, lihominen. Ja sellainen ihminen on vain ärsyttävä puuhapete, joka ei voivottele, että pitäis pestä ikkunat, vaan menee ja pesee ne.
Minä olen silti sitä mieltä, ettei vähäenergisyys välttämättä ole oma valinta, se voi johtua vaikka kilppariarvoista, vaihdevuosioireista tms. mutta hirveän leistä se ainakin on. Mutta varmasti vitamiinien tai ulkoilunpuutteella voi olla vaikutusta. Mutta jos joku toinen on ahkera, ei se ole teilltä pois!
[/quote]
Joku on ahkera itsekehuissaan, joku ahkera teoissaan. Ihminen, kenen on tarvetta tuoda julki koko ajan omaa ahkeruuttaan, on vain naurettava pelle.
* Ojentaa kruunun*.
Usein tuollaiset puheet ovat vain lätinää, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa toimintaan.Ihmiset nyt juttelevat niitä näitä, se mitä todellisuudessa tekevät ei aina tule edes puheeksi. Laiskuuden kanssa tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 12:42"]
Ihminen, kenen on tarvetta tuoda julki koko ajan omaa ahkeruuttaan, on vain naurettava pelle.
[/quote]
No jos luit avaukseni, niin minä en ahkeruuttani mainosta mitenkään. Mikä muuten on ihminen, jolla on tarvetta tuoda julki koko ajan omaa laiskotteluaan?
ap.
No, jos se puuhakkuus on luokkaa haravoin omaa pihaa, pesen omia ikkunoita ja muuta kodin puunaamista, niin se nyt on se ja sama tekeekö niitä juttuja vai ei. Se, että jollain Martalla on aina puhtaat ikkunat ei tätä maailmaa tee sen paremmaksi paikaksi noin yleisellä tasolla. Jos Martta itse saa siitä hyvän mielen, niin sehän on kiva. En nyt noin muuten osaa tollasta "ahkeruutta" ihailla. Ja tämän sanon, vaikka itse olen just tollanen ikkunoitten ja mattojen pesijä ja talvi- ja kesäverhojen ripustelija.
Liikunta tietysti on terveyden kannalta monelle hyväksi. Mutta jos ei ole terveys- eikä paino-ongelmia, niin sekin sama ja se juokseeko vai ei. Mistä kukin nautintonsa saa.
Minä ihailen sellaisten ihmisten touhukkuutta, josta on iloa muillekin kuin itselle. Mulla pari ystävää, jotka käyttää vapaa-aikaansa yleishyödyllisissä järjestöissä, käyvät lukemassa lehteä palvelutalossa, ovat aina vapaaehtoisia koulun tapahtumissa. Tämä siis kokopäiväisen palkkatyön ja oman perheen (hyvän) hoitamisen lisäksi.
Omien jouluvalojen ripustelut nyt on suuntaan ja toiseen just sellasta merkityksetöntä small talkia. Ja monet varmaan kokee, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää valitella saamattomuuttaan kuin kehua "ahkeruuttaan".
Olin itse aiemmin hyvin aktiivinen, tein kätevästi kaikkea mahdollista pihahommista ja leipomisesta remontteihin asti, huolehtien myös kunnostani. Tätä kesti sinne noin 40:een ikävuoteen asti. Sitten toimintatarmoni alkoi pikkuhiljaa hiipua. Huomasin, miten en enää jaksanut puuhata niin paljoa, vaikka haluja olisi ollut - mikä oli hyvin häiritsevää. Vietin muutaman vuoden tekemällä vain minimin ja pistämällä liikkumiset jäihin. Samalla oli töissä oli tällöin henkisesti hyvin raskas jakso meneillään.
Sitten jouduin työttömäksi ja löysin energiani uudelleen! Henkisten paineiden poistuttua toimintatarmoni on palannut lähes ennalleen - ei kuitenkaan samaan, mitä nuorempana. Nyt aloitan aamuni tunnin hikilenkillä/salilla, teen terveellisiä ja usein vaativiakin ruokia, hoidan pihan/talon, teen käsitöitä ja opiskelen omaksi huvikseni.
Ymmärrän hyvin niitä, joiden toimintatarmo on matalampi kuin omani, olenhan myös itse kokenut ne lamaannuttavat muutamat vuodet. Omalla kohdallani stressi vie toimintakykyä huomattavasti alaspäin, samoin muut murheet ja huolet. Aktiivisuustasomme on yksilöllinen. Elämäntilanteet ja opitut coping-keinot vaikuttavat jaksamiseen puuhakkuuteen.
Ei sillä "tekemisellä" mitään kruunua saa kiillotettua, kaikki ollaan ihan kelpoja sellaisenaan :o)
Yksi kysymys. MIKSI pitäisi olla paljon energiaa?
Ja miksi se muka on hyvä, että puuhastelee kamalasti jos siitä ei kukaan kuitenkaan hyödy? Ei kukaan muu siitä mitään saa jos sulla on puhtaat ikkunat ja tampatut matot. Eikö toi ole aika itsekästä riehua koko viikonloppu vain oman perheen ja itsensä hyväksi?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:01"]
No, jos se puuhakkuus on luokkaa haravoin omaa pihaa, pesen omia ikkunoita ja muuta kodin puunaamista, niin se nyt on se ja sama tekeekö niitä juttuja vai ei. Se, että jollain Martalla on aina puhtaat ikkunat ei tätä maailmaa tee sen paremmaksi paikaksi noin yleisellä tasolla. Jos Martta itse saa siitä hyvän mielen, niin sehän on kiva. En nyt noin muuten osaa tollasta "ahkeruutta" ihailla. Ja tämän sanon, vaikka itse olen just tollanen ikkunoitten ja mattojen pesijä ja talvi- ja kesäverhojen ripustelija.
Liikunta tietysti on terveyden kannalta monelle hyväksi. Mutta jos ei ole terveys- eikä paino-ongelmia, niin sekin sama ja se juokseeko vai ei. Mistä kukin nautintonsa saa.
Minä ihailen sellaisten ihmisten touhukkuutta, josta on iloa muillekin kuin itselle. Mulla pari ystävää, jotka käyttää vapaa-aikaansa yleishyödyllisissä järjestöissä, käyvät lukemassa lehteä palvelutalossa, ovat aina vapaaehtoisia koulun tapahtumissa. Tämä siis kokopäiväisen palkkatyön ja oman perheen (hyvän) hoitamisen lisäksi.
Omien jouluvalojen ripustelut nyt on suuntaan ja toiseen just sellasta merkityksetöntä small talkia. Ja monet varmaan kokee, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää valitella saamattomuuttaan kuin kehua "ahkeruuttaan".
[/quote]
Näinhän se on. Voisin olla jopa ap.n työkaveri muuten, mutta olen vanhempi.
Rupattelen töissä juuri tällaista small talkia. No jopa väsyttää ja mitään ei taas saanut aikaiseksi ja onpas kaamosmasennus. Ei tule mieleenkään alkaa selitellä, että tällä viikolla on treenattu 13 tuntia liikuntaa ja ens viikolla pitää kyllä pitää kevennetty viikko, kun hitusen yrittelee rytmihäiriötä.
Kompostia on vaikea kerrostalossa kääntää, joten ehkä sekin tekee minusta laiskan.
Hassua, en ole ennen tätä edes ajatellut koko asiaa. Töissä varmaan jokunen eukko ajattelee minun olevan patalaiska :)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:01"]
No, jos se puuhakkuus on luokkaa haravoin omaa pihaa, pesen omia ikkunoita ja muuta kodin puunaamista, niin se nyt on se ja sama tekeekö niitä juttuja vai ei. Se, että jollain Martalla on aina puhtaat ikkunat ei tätä maailmaa tee sen paremmaksi paikaksi noin yleisellä tasolla. Jos Martta itse saa siitä hyvän mielen, niin sehän on kiva. En nyt noin muuten osaa tollasta "ahkeruutta" ihailla. Ja tämän sanon, vaikka itse olen just tollanen ikkunoitten ja mattojen pesijä ja talvi- ja kesäverhojen ripustelija.
Liikunta tietysti on terveyden kannalta monelle hyväksi. Mutta jos ei ole terveys- eikä paino-ongelmia, niin sekin sama ja se juokseeko vai ei. Mistä kukin nautintonsa saa.
Minä ihailen sellaisten ihmisten touhukkuutta, josta on iloa muillekin kuin itselle. Mulla pari ystävää, jotka käyttää vapaa-aikaansa yleishyödyllisissä järjestöissä, käyvät lukemassa lehteä palvelutalossa, ovat aina vapaaehtoisia koulun tapahtumissa. Tämä siis kokopäiväisen palkkatyön ja oman perheen (hyvän) hoitamisen lisäksi.
Omien jouluvalojen ripustelut nyt on suuntaan ja toiseen just sellasta merkityksetöntä small talkia. Ja monet varmaan kokee, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää valitella saamattomuuttaan kuin kehua "ahkeruuttaan".
[/quote]
Näinhän se on. Voisin olla jopa ap.n työkaveri muuten, mutta olen vanhempi.
Rupattelen töissä juuri tällaista small talkia. No jopa väsyttää ja mitään ei taas saanut aikaiseksi ja onpas kaamosmasennus. Ei tule mieleenkään alkaa selitellä, että tällä viikolla on treenattu 13 tuntia liikuntaa ja ens viikolla pitää kyllä pitää kevennetty viikko, kun hitusen yrittelee rytmihäiriötä.
Kompostia on vaikea kerrostalossa kääntää, joten ehkä sekin tekee minusta laiskan.
Hassua, en ole ennen tätä edes ajatellut koko asiaa. Töissä varmaan jokunen eukko ajattelee minun olevan patalaiska :)
Ap heti. Jos sulla on aikaa kahvitella töissä niin aika laiskan pulskea duuni sulla. Mene oikeisiin töihin missä laitetaan kunnos tulospaine päälle niin ei suakaan ahdista muiden haravoimattomuus tai jouluvalojen ripustelu.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 12:42"]
Ihminen, kenen on tarvetta tuoda julki koko ajan omaa ahkeruuttaan, on vain naurettava pelle.
[/quote]
No jos luit avaukseni, niin minä en ahkeruuttani mainosta mitenkään. Mikä muuten on ihminen, jolla on tarvetta tuoda julki koko ajan omaa laiskotteluaan?
ap.
[/quote]
Ehkä juuri minä. Se on sellaista tyhjänpäiväistä ajankulua. Kunhan lätistään, että mitään ei taas tullut tehtyä ja voi voi, kun ikkunatkin pitäisi tehdä.
Ja ennen tätä ketjua en todella tajunnut, että sinunlaiset eukot niihin takertuvat. Kun ei ole edes sitä kompostia :D
Oletan, että ketään ei kiinnosta kuunnella, kun selittäsin, että tälle viikolle on tullut liikuntaa 13 tuntia muiden hommien lisäksi ja että aamulla taisin juosta vitosen lenkin vähän liian koville sykkeille.
Lätisen mieluummin, että kylläpä tämä pimeä jotenkin väsyttää. Sellaista lätinää, mikä ei johda mihinkään tyyliin, onpa kaunis ilma.
Miksi pitäisi töissä kertoa tekemisiään. Sitä en ymmärrä. Ja miksi haluat kuulla tarkkoja selostuksia toisten kotitöistä ja liikunnoista maanantaisin
kivasti näkee, että ap on ainoa, joka miinuspeukuttaa viestejä, joissa ei haukutakaan toisia ihmisiä laiskoiksi. =D
Veikkaan, että noilla kympin lenkeillä on iso merkitys. Liikunnan harrastaminen vähenee monella keski-ikäisellä, ja se näkyy energiatasoissa.
Kyllä ap:llä on vielä vähän matkaa rakkaan sukulaiseni työteliäisyyteen. Hän teki täyteen eläkeikään asti raskasta fyysistä työtä, teki kaikki ns. normaalit kotityöt, hoiti pienimuotoista kaupallista viljelmää, leipoi leivät, kukot ja piiraat vähintään kahdesti kuussa, ja rentoutui katsomalla televisiota, lukemalla klassikkokirjallisuutta ja tekemällä käsityötä samaan aikaan. Ei ollut varaa yhtään löysätä, koska jos niin olisi tehnyt, avioliittohelvetti henkisesti väkivaltaisen kaappijuopon miehen kanssa olisi kaatunut päälle. Niinkuin sitten kaatuikin, kun sukulaisen fysiikka pakotti hänet vähän löysäämään. Todella raju masennus, josta sukulainen ei toipunut koskaan, iski vanhemmalla iällä.
En sano, että kaikki suorittajat olisivat samassa tilanteessa kuin sukulaiseni, mutta sukulaisen tapauksen takia olen pohtinut tavallista tarkemmin näiden kadehdittavan oloisten tehopakkauksien elämää. Ja kyllä he lähes poikkeuksetta pakenevat jatkuvaan tekemiseen jotain, lapsuuden traumoja tai huonoa parisuhdetta.