Kuinka laiskoja ja vähäenergisia 40-vuotiaat ovatkaan?!?

Olen naisvaltaisella alalla sijaisuuksia tehden. Pointti siis siinä, että on tullut vastaan paljon porukkaa eri ikäluokista. Ja kyllä todellakin täytyy sanoa, että ap:tä komppaan tässä. (Otannan suuruudesta en sano mitään.)

On varmasti energisiä ihmisiä joukossa, mutta enemmistö on valitettavasti sitä "En mä viitsinyt, Einekset vaan kehiin, Oon lihonu, Voi ku jaksais, viikonloppu hurahti maatessa, miten te voitte olla noin ylipirteitä?" -osastoa.

Nuoret saavat nämä edellä mainitut yleensä häpeämään. Ja lisäksi vielä ovat timmit ja hoitavat itseään. Ja sekös aiheuttaa entistä enemmän tuota "Odotas kun tulet tähän ikään" -nillitystä. Siis yleensäkin tuo nuorempien reippaus. Tuntuu siltä, kuin annettaisiin itselle lupa pötkähtää johonkin lössähtäneeseen olotilaan, kun alkaa menopaussi lähestyä. (Jotkuthan jopa masentuvat vakavastikin, mikä ei nyt liity tähän).

Kun itse täytin 40v, lopetin tupakin, suoritin opintoja, aloitin uuden harrastuksen, lisäsin liikuntaa ym. Nyt kun olen yli 50v, on viininlipitys aika vähäistä, liikun vielä enemmän, tein ruokarempan ja paino on 17kg pudonnut. Kyllä kannatti. Aktiivisuus kannattaa AINA!!! (Vaikka olemmekin kaikki yksilöllisesti erilaisia)

Tämä on monesti se asia, jota en ymmärrä monessakaan tehopakkauksessa: Jos tehopakkaus nauttii puutarhatöistä, haravoinnista. leipomisesta, siivoamisesta yms, niin miksi hänen mielestään ne ovat laiskoja, jotka eivät niistä nauti, eivätkä niitä tee? Sen sijaan esim. itse käyn joka viikonloppu teatterissa tai konsertissa, luen romaanin, luen kolmen kielen sanomalehden viikonloppupainokset, soitan ja laulan lapsen kanssa ja vieläpä hui kauhistus, katson perheen kanssa televisiosta elokuvia herkkujen kera/käydään leffassa.

En minäkään halveksi niitä, jotka eivät treenaa aivojaan  niin älylliseltä kuin ja tunne-elämän kannalta taiteen parissa. Miksi ne, jotka nauttivat enemmän konkreettisisten asioiden tekemisestä, monesti halveksivat toisenlaisia ihmisiä?

Ihme nillitystä. Onkohan muissa maissa naiset tuollaisia vinkuiitoja kuin Suomessa. En ymmärrä miksei kukin saa elää tyylillään. Mitä s ekenellekään kuuluu mitä vapaa-ajallaan tekee vai tekeekö mitään. Mä olen sitä mieltä jo ihan periaatteesta että tuolle jatkuvalle työn yliarvostukselle pitää tehdä loppu.

Tosi on, että suomalaiset ovat tällä hetkellä surkeammassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aiemmin. Hapenottokyky on huono, lihaskunto sitäkin surkeampi, verenpaineet tapissa ja vyötäröllä 20 ylimääräistä kiloa. Tämä on keskiverto suomalainen. Onko tuo kummakaan, ettei jaksa ja energiat on nollissa?

Ei pidä paikkansa tuo yleistys. Itse katselen kauhulla alle ja yli kakskymppisten jenkkakahvoja, mutten silti luule, että kaikki senikäiset ovat lihavia.

Yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia (painoindeksi yli 25). Yli viidennes on lihavia (painoindeksi yli 30) Ei ole uskon asia, vaan tosiasia. Tämä sisältää myös toki myös kakskymppisiä, jotka kuuluvat aikuisväestöön.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/kansallinen_lihavuusohjelma_2012_2015/luvut/yleisyys_suomessa

onko sitten kyse laiskuudesta ja vähästä energiasta? mietin vain, että itse olen ihminen, joka haluaa nautiskella viikonloppuisin. haravointi tai lumityöt eivät kuulu tähän. liikuntakin on minulle pelkkä välttämätön pakko. jos siis tarvitsee haravoida, teen sen mieluummin heti työpäivän jälkeen, siinähän se menee samalla raivolla kuin työnantajankin antamat pakolliset työt. juoksulenkit ajoitan myös neljään arki-iltaan, ainoa liikuntalaji, jota ehkä suostun tekemään viikonloppuisin on uiminen, koska se on mielestäni nautinnollista. 

viikonloppuisin nukun pitkään, valmistan mieheni kanssa aamiaisen ja venymme sängyssä senkin jälkeen. lauantaipäivät menevät usein ystävien kanssa kahvilla, taidenäyttelyissä, missä milloinkin. illat taas miehen kanssa ruokaa tehden tai esimerkiksi konserteissa, teatterissa, ravintolassa. sunnuntaisin en tee tuotakaan vähää. loikoilemme sohvalla viltin alla ja luemme, kuuntelemme musiikkia tai katselemme leffoja. 

tuo on se, mistä minä nautin. ap. ja hänen tyylisensä ihmiset nauttivat toisenlaisesta elämästä, eikä siinä mitään. minä en vain ole sellainen. onneksi olen löytänyt miehen, joka on samanlainen, niin ei tule kotona ristiriitoja. 

Mä olin veltto, pikku hiljaa olen ryhdistynyt. Olen saanut kodin käytyä läpi, ettei ylimääräisiä tavaroita, kasoja tule, kun menemme nukkumaan, on koti siisti.

Ruuassa on selkeät ruokalistat mitä syödään milloinkin, eli suunnittelemiseen ei mene aikaa.

Aamuisin jumppaan kotipoltettujen cd.hen kanssa, koska ei ole varaa lähteä maksulliseen jumppaan ja iltaisin kun lapset eivät ole minulla teen käsitöitä myyntiin, sen takia kun raha-asiat ovat huonosti.

Saan paljon materiaalia lahjoituksena ja yleensä käytän kaikki samantien, eli silloin kun ei ole mitään tekemistä, tarkoittaa materiaali on loppu.

Joulun jälkeen taas tilataan työkavereiden kanssa puolen vuoden valokuvat kerralla ja niitten ääressä menee pari viikonloppua, kun ne laittaa albumiin.

Tällä hetkellä ei ole juuri mitään materiaalia ja se mitä on, en tiedä mitä tekisin. Huonoa ei kannata tehdä, sitä ei kukaan osta. Odottelenkin kun tulee ensi kuun käsityölehdet kirjastoon, jos tulee jouluvinkkejä lisää.

Uskoisin että koko joulukuun laiskottelen, koska ei ole mitään tekemistä ja rivitalossa ei voi hirveesti pihaakaan laittaa kuntoon, kun se on valmiiksi postimerkin kokoinen.

Mä vaan nautin olostani. Korkeintaan voin villasukkia tehdä ensi vuoden myyjäisiin. Olen niissä hidas, eli viikko ainakin menee yhden parin tekemiseen.

Olen omilla valinnoillani tehnyt kotini sellaiseksi ettei siellä hirveesti ole mitään tekemistä. Nautin siitä, silloni kun lapset ovat isällään, että saan esim. lukea kirjaa.

Hyvä ja tärkeä aihe, jaksaminen, energisyys ja aktiivisuus siis. Mutta keskustelun luonne amatöörimäinen, retosteleva ja lapsellinen. 

Jokaisella on omat mieluisat harrastuksensa, enkä usko, että kenekään on tarpeellista käydä arvostelemaan mitkä ovat hyviä. Toinen tykkää haravoinnista, yksi juoksemisesta ja kolmas taidenäyttelyistä.

Olennaista lienee, jäävätkö nämä harrastukset, tietysti kotitöiden ohella, väliin, siksi kun ei jaksa?

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 09:32"]

En minäkään halveksi niitä, jotka eivät treenaa aivojaan  niin älylliseltä kuin ja tunne-elämän kannalta taiteen parissa. Miksi ne, jotka nauttivat enemmän konkreettisisten asioiden tekemisestä, monesti halveksivat toisenlaisia ihmisiä?

[/quote]

Aamen. Itse olin juuri tulossa tätä samaa tänne sanomaan. Suomessa, varsinkin siellä "maalla", jossa ihmisillä on pihaa haravoitavaksi,  on oikeasti vähän sellainen kulttuuri, jossa vain konkreettinen, fyysinen työ nähdään "tekemisenä". Tämä johti omallakin kohdallani siihen, että itse tunsin  todella pitkään hirveää syyllisyyttä "tekemättömyydestäni".

Onneksi nyt olen työyhteisössä, jossa kaikille tuntuu olevan tärkeämpää se, että työkaverit tulevat töihin hymyssä suin ja energisinä kuin se, mistä energia on saatu.  Koska työkaverini ovat pääsääntöisesti kaksikymppisiä ja lapsettomia (sukupuolijakauma on tasainen), useimmille se energia tulee liikunnasta ja ulkona "viihteellä" käynnistä, mutta eivät he koe minun tapani rentoutua kulttuuriharrastusteni ja hyvän ruuan parissa olevan itseltään pois. Kaikki kuitenkin hoidamme duunimme. 

Taivaan Isälle kiitos, että ap osaa elää oikein.

Taivaan portilla on sitten yhtenä päivänä listattuna kaikki tehdyt kotityöt ja kompostinkääntämiset, kahvakuulan heiluttamiset mukaan luettuna. Ahkerat pääsevät sitten haravoimaan hyväntuulisina paratiisin puutarhaan, hengittelemään taivaallista ilmaa ja kuuntelemaan kolibrien laulua.

Sohvaperunat hukutetaan tulimereen.

Minä olen aina ollut sellainen "laiska". Eli sellainen, jolla  henkisesti raskas ja stressaava työ imee voimat niin, että kotona en jaksa kuin lahota telkkarin ja netin ääressä. Pakolliset kotityöt kuten pyykin, siivoamisen jne hoidan viikonloppuna, viikolla en jaksa. Kaamosaikaan on erityisen raskasta, välillä ihan itkettää sekin kun täytyy jaksaa lähteä aamulla töihin.

Sitten kesälomalla, kun ei ole työstressiä, on energiaa ihan eri tavalla kyllä. Mutta se on vain kuukausi vuodesta. Ja onneksi olen lapseton sinkku, joten minun ei ole pakko jaksaa oikein mitään muuta kuin sitä telkkarin töllötystä.

Oletko varma, että tiedät kavereiden elämästä kaiken? Voihan tekemättömyyden taustalla olla esim. vaikea perhetilanne, masennus, joku muu vakava kuormittava asia jolloin kaikki energia menee taatusti arjen pyörittämiseen. Kaikki kun eivät halua omia asioitaan perin pohjin ruotia esim. duunikavereiden kanssa..

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:04"]

Taivaan Isälle kiitos, että ap osaa elää oikein.

Taivaan portilla on sitten yhtenä päivänä listattuna kaikki tehdyt kotityöt ja kompostinkääntämiset, kahvakuulan heiluttamiset mukaan luettuna. Ahkerat pääsevät sitten haravoimaan hyväntuulisina paratiisin puutarhaan, hengittelemään taivaallista ilmaa ja kuuntelemaan kolibrien laulua.

Sohvaperunat hukutetaan tulimereen.

[/quote]

Hienosti kirjoitettu

Jatkan itse vielä, että laiska se töitään luettelee.

En ikinä töissä luettele, mitä tein kotona. Mitä se oikeastaan työkavereille kuuluu. Minusta olisi jotenkin  naurettavaa maanantaisin luetella, että perjantaina kävin lenkillä ja tulin kotiin ja heitin matot pihalle ja siivosin ja käänsin kompostin ja illalla vielä otin verhot pois ikkunoista ja pesin ikkunat, että ehdin lauantaiaamuna heti hiihtämään finlandiahiihtoon.

Yleensä kuittaan viikonlopun, että hohhoijaa, kun ei taaskaan tullut tehtyä sen kummempaa. 

Itse kyllä ihmettelen todellakin joidenkin ihmisten tarvetta luetella tekemisiään ja laskea kaikkien kuullen, onko haravonut ja leiponut pullaa yms. Minusta ne on niin perushommia, etten edes laske niitä miksikään. Joten en niitä luettelekaan.

Mutta jokainen tavallaan. Jos ap saa siitä tyydytystä, että minä sanon maanataina, että en jaksanut tehdä mitään, niin ihan vapaasti. 

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:04"]

Taivaan Isälle kiitos, että ap osaa elää oikein.

Taivaan portilla on sitten yhtenä päivänä listattuna kaikki tehdyt kotityöt ja kompostinkääntämiset, kahvakuulan heiluttamiset mukaan luettuna. Ahkerat pääsevät sitten haravoimaan hyväntuulisina paratiisin puutarhaan, hengittelemään taivaallista ilmaa ja kuuntelemaan kolibrien laulua.

Sohvaperunat hukutetaan tulimereen.

[/quote]

Hienosti kirjoitettu

Jatkan itse vielä, että laiska se töitään luettelee.

En ikinä töissä luettele, mitä tein kotona. Mitä se oikeastaan työkavereille kuuluu. Minusta olisi jotenkin  naurettavaa maanantaisin luetella, että perjantaina kävin lenkillä ja tulin kotiin ja heitin matot pihalle ja siivosin ja käänsin kompostin ja illalla vielä otin verhot pois ikkunoista ja pesin ikkunat, että ehdin lauantaiaamuna heti hiihtämään finlandiahiihtoon.

Yleensä kuittaan viikonlopun, että hohhoijaa, kun ei taaskaan tullut tehtyä sen kummempaa. 

Itse kyllä ihmettelen todellakin joidenkin ihmisten tarvetta luetella tekemisiään ja laskea kaikkien kuullen, onko haravonut ja leiponut pullaa yms. Minusta ne on niin perushommia, etten edes laske niitä miksikään. Joten en niitä luettelekaan.

Mutta jokainen tavallaan. Jos ap saa siitä tyydytystä, että minä sanon maanataina, että en jaksanut tehdä mitään, niin ihan vapaasti. 

[/quote]

Ai niin ja juuri huomasin muuten, että taisin eilen yhdelle naiselle sanoa, että onpa ollut jotenkin veltto olo, etten koko viikolla ole saanut mitään aikaiseksi.

Mutta silti olen siivonnut, tehnyt ruoat, viikannut pyykit, käynyt salilla 4 kertaa ja kerran lenkillä ja tenttinyt pari koealuetta ja ollut yhdessä palaverissa. Nämä tuli näin äkkiseltään mieleen. Mutta silti tuntuu, että on ollut todella veltto viikko.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 09:57"]

Hyvä ja tärkeä aihe, jaksaminen, energisyys ja aktiivisuus siis. Mutta keskustelun luonne amatöörimäinen, retosteleva ja lapsellinen.

[/quote]

Pelkällä puhtaalla asialinjalla tällä palstalla ei saa keskutelua aikaiseksi.

Toinen tosi yleinen juttu on se, että jos joskus sanoo, että en jaksanut/viitsinyt tehdä jotain, niin toiset on kuorossa, että ihanaa kun sanot noin, kiva kuulla ettei joku muukaan jaksanut.

Jokainen sa avautua tekemisistään tai olla avautumatta, mutta kun niin etukäteen retostellaan mitä kaikkea meinaa tehdä, ja sit eivät kuitenkaan tee. Tai aloitetaan zumba tai juoksukoulu tai karppaus tai 2/5 dietti suurella tohinalla, ja kaikki lässähtää 3 viikossa =)

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:03"]

Ihmisiä on sekä energisiä että vetelämpiä ihan iästä riippumatta.

[/quote]

Lasikuudesta ei aina sitten ole kyse. Nelikymppisenä elämä on monille tosi raskasta; työelämä, avioliiton haasteet, lasten mahd. ongelman, vanhenevat vanhemmat. Monet perityt pitkäaikaissairaudet puhkeavat juuri keski-iässä. Ja yllättävän monella on varmasti tässä maassa masennusta, jonsta paranemiseen pitäisi aloittaa terapia. Siitä olen samaa mietä että liikunta auttaa kyllä jaksamaan. Mutta elämä ei ole helppoa, itsellänikin (41v) takana vuosien uupumuksejn, sairastalun, vaikeiden ihmissuhteiden aiheuttama noidankehä, josta ei päässyt pois vaikka kuinka yritin. Nyt olen onneksi saanut sen lakkaamaan. Asiat eivät ole yksinkertaisia, ja kyllähän persoonakin vaikuttaa. Joidenkin ihmisten mielestä elämä on jatkuvaa hääräämistä, toisten mielestä taas jotain syvällisempää. Ei tuollainen  toimeliaisuus ole minkään mitta. SE on sun juttu, muttei ehkä niiden työkavereiden. Mun puolesta jokainen saa elää miten lystää, mutta olen myös huomannut, että monet joille se jatkuva juokseminen ja tehokas kodinhoito on niin tärkeä, ovat pinnallisia kontrollifriikkejä. Ja se kertoo sitten taas jostakin.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 09:23"]

Enpä olisi uskonut, että nelikymppisellä on vielä noin huono itsetunto, että pitää toisia mollaamalla yrittää saada itselleen kehuja. Eikö miehesi huomioi sinua?

[/quote]

No jos kehuja kaipaa, niin eikö kalastelusta olis enemmän hyötyä siellä töissä kuin anonyyminä netissä?

Mä sanon aina, etten jaksanut tehdä illalla/viikonloppuna mitään. elämäni on niin tylsää kotitöineen, haravointeineen, lastenhoitoineen, lumitöineen, ruuanlaittoineen ja kävelylenkkeineen, etten usko ketään kiinnostavan omat viikonloppuhommani. Ja jos etukäteen joku kyselee mitä viikonloppuna itse kukanenkin aikoo tehdä, saatan just sanoa, että "kaipa se pitäis haravoida tai jotain."