Kuinka laiskoja ja vähäenergisia 40-vuotiaat ovatkaan?!?

Ihmisiä on sekä energisiä että vetelämpiä ihan iästä riippumatta.

Kirkkaamman kruunun saat. (Kunnon provo. Otanta kaksi yksilöä ja kokonainen sukupolvi leimattu)

En ole itsekään kaikkein vetelin, mutta jotenkin ap:n viestistä välittyy aika ikävä ylenkatse kanssaihmisiä kohtaan. Ehkä nämä työkaverit keksivät jotain mielenkiintoisempaa tekemistä kuin paluun 1800-luvulle ja pihan haravoinnin? Itse siirrän tylsiä hommia heti jos keksin jotain hauskempaa tilalle. Oikeastaan ap käy sääliksi? Kahvakuulaa, leipomista, lenkkeilyä, kompostinhoitoa, ja sitten vielä näillä leveilyä av-palstalla... Ei taida elämä olla erityisen antoisaa.

Jaa-a, vaikea sanoa. Itse en haravoi kun selkä on varmasti entinen. Jouluvaloja en virittele arkisin pimeässä, ne on nopeasti viritetty joku viikonlopun päivä. Pullaa leivon 2x vuodessa, meillä kun ne syön minä ja painan muutenkin 150 kg. Eli siis painosta voi päätellä että juoksekaan en. Mutta ruokaa täytyy meilläkin laittaa, arkisin sen tosin tekee esiteini ja teini. Läksyjä ei tarvi juurikaan kuulustella, kun kymppejä tulee muutenkin. Kahvakuulaa en vielä omista. Ja meillä energiaa vie 3-vuotias ja lasten kilpaharrastukset.

t: 44v

On moni jotka ei juuri jaksa mitään, nuorempiakin. Olen 46v 4 lasten äiti joka tekee 3 vuorotyötä ja treenaan 4 kertaa viikossa. Leivon, teen ruoat aina itse, hoidan kodin MUTTA en tee ikinä pihahommia, inhoan sitä.

On moni jotka ei juuri jaksa mitään, nuorempiakin. Olen 46v 4 lasten äiti joka tekee 3 vuorotyötä ja treenaan 4 kertaa viikossa. Leivon, teen ruoat aina itse, hoidan kodin MUTTA en tee ikinä pihahommia, inhoan sitä.

Tuo nyt ei liity ikään vaan saamattomuuteen ja haluttomuuten.Ehkä tekivät sitten muuta kuin kokkailivat.Huomio,että kaikki ihmiset eivät halua kertoa yksityisasioistaan.

Jotkut ihmiset puolestaan "tekevät kaikenlaista" ja tuntevat syyllisyyttä jos katsovat "vain" telkkua.Koko ajan pitäisi olla rätti kourassa tai tehdä jotakin hyödyllistä.Minusta se on omitusta.

Jaa-a. Miksi pitäisi olla kamalan energinen, minusta viikonlopuissa on hauskaa juuri se, ettei tarvitse suorittaa kieli vyön alla. Sellainen laiskottelu on kuin panisi rahaa pankkiin...

Ihmisilla on oma perusluonteensa syntymästä saakka. Osa on aktiivisia vipeltäjiä, toiset hitaita ja rauhallisia. Itsekin kuulun enemmän ekaan porukkaan, mutta en nyt luule sen takia olevani jotenkin parempi ihminen.

Lisäksi jaksamista verottaa kovin moni asia, joista ikä on yksi, muttei ainut. Nuorellakin voi olla vaikkapa perussairauksia. Voi olla, että aikaa kuluu jollain enemmän ihan perustöihin vaikkapa siksi, että muu perhe ei osallistu projekteihin millään tavalla, vaan sen pihan haravoinnin ohella pitää pitkin päivää noukkia lasten tai siipan ripottelemia vaatteita, tehdä ruokaa x 2 per päivä, pyykätä, käydä kaukana kaupassa, whatever.

Yksi esimerkki vaan, tästä on sitten ap:n turha alkaa inttää, ettei koske häntä tai noita hänen työtovereitaan - tämä on ESIMERKKI, muita vastaavia on paljon. Minun on hyvin helppo piipahtaa kauppaan koska tahansa, koska minulla on auto ja parin minuutin kauppamatkan päässä iso ostoskeskus, Citymarket, Prisma, 2 S-marketia, 2 Lidliä jne. Serkkuni taas asuu Lapissa, ja kauppamatkaan menee reilusti yli tunti per sivu - siis pelkkiin matkoihin. Ruokaostoksilla käynti on siten puolen päivän urakka siinä missä minulla menee siihen puolisen tuntia.

Eli siinä, miten paljon joku saa aikaan asioita on myös olosuhteisiin liittyviä taustamuuttujia.

Niin, minä en treenaa mutta hoidan teidän lastenne asioita luottamustehtävissä, hoidan kodin ja mökin ja lapset yksin ja jaksan siivota, laittaa ruokaa ja ajella ympäri maata auttamassa ihmisiä. Osaan kyllä myös erinomaisesti maata sohvalla pitkiäkin aikoja lukemassa. t.49v

Tulipa mieleen ätini jolla ei ikinä ollut aikaa meille lapsille, tutusua meihin. Hän laittoi aina ruokaa taikka teki jotakin. Neljän lapsen ja vuorotyön lisäksi kotitöissä aika vierähti niin, että jäimme yksin selivämään henkisesti. Minuun ei tee koskaan vaikutusta kenenkään kehuskelut itse tehdyillä ruuilla sillä itse olisin miellläni syönyt joitakin päiviä vain leipää jos äiti olisi jaksanut siten huomioida minua jotenkin.

Vapaat vietän välillä touhuten kotona,pihalla,välillä rentoudun vaan olemalla tekemättä mitään. Mun työni on tosi raskasta fyysisesti sekä henkisesti,että ei paljoa nappaa aina "suorittaa".

En nyt jaksanut laiskana ihmisenä lukea koko ketjua, mutta en ihan allekirjoita ap:n näkemyksiä. Ulkoinen toimeliaisuus, rutiiniluonteinen puuhastelu jonkun kahvakuulan varressa ei ole laiskuuden vastakohta. Tekeminen ja suorittaminen on itse asiassa sitä kaikkein alkeellisinta olemista, joka ei vaadi muuta kuin mekaanista toistoa.

Sitten se "energiataso". Varmaan jokainen tietää, että lapsilla tuntuu sitä energiaa riittävän tajuttoman paljon. Mutta mitä  aikuisempi ihminen, sitä enemmän vastuuta, henkistä stressiä ja kuormitusta ym. joten  energia ei siksi riitä jatkuvaan aivottomaan ja huolettomaan vipeltämiseen.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:02"]

Olen vasta päälle 30-vuotias, mutta kauhulla katselen, miten saamattomia omanikäiseni ovat. Eivät tietenkään kaikki, mutta aika iso osa. Jostain syystä tuttavapiirissäni on useita näitä tapauksia, ehkä se johtuu siitä, että olen aina ollut hyvä kuuntelemaan heidän ainaista valitustaan, enkä ole koskaan sanonut suoraan, mitä mieleni tekisi.. :(

Sairastan itse kroonista, parantumatonta sairautta, mikä kuluttaa paljon voimavaroja ja aiheuttaa useita vaivoja sekä uupumusta. Sen myötä minun pitäisi olla jo sairaseläkkeellä, mikäli tuttaviani on uskominen. Mutta siitä huolimatta, en anna sen masentaa itseäni. Olen naimisissa, meillä on hyvä liitto, ja liitosta maailman ihanin pieni lapsi. Asumme omakotitalossa, meillä on iso piha ym. ja lisäksi huolehdimme iäkkäistä sukulaisistamme. Autan naapureita kun he apua tarvitsevat (lumenluonti, lapsenvahtina toimiminen, kyyditseminen jne.) ja samoin tekee mieheni. Kaitsemme usein myös veljeni lapsia (veli reissutyössä) ja teen usein ruoan työssäkäyville vanhemmilleni (raskas työ, pitkät päivät) ihan vain helpottaakseni heidän elämäänsä välillä. Annamme hyväntekeväisyyteen rahaa ja tavaraa (lapsen vanhoja leluja ja vaatteita), koska emme usko materian ylettömään hankkimiseen.

Teemme miehen kanssa molemmat vuorotyötä ja minä toimin lisäksi yksikköni esimiehenä. Olen tavoitettavissa käytännössä aina, mutta pyrin tekemään inhimillisiä työvuoroja. Lapsi kotihoidettiin kolmivuotiaaksi, nyt osa-aikaisesti päivähoidossa.

Teen kaikki ruoat ja leivonnaiset alusta asti itse, teemme omat lämmityshalkomme (kaadamme puut jne.) ja huollamme autot ja kiinteistön itse. En osaa ommella, joten vaatteet ostetaan kirppiksiltä, saadaan muilta pieniksi käyneitä tai sitten ostetaan itse. Asuntolainaa on maksettu täysillä koko ajan ja säästetty pahan päivän varalle, otettiin sen verran pieni laina, että pystytään maksamaan vaikka mikä tulisi.

Talo on perussiisti, pyykit pesty, kotihommat tehty. Aikaa jää askarrella, leikkiä, löhötä ja kylästellä, vaikka arkisin näemme puolison kanssa vain vähän aikaa. Telkkaria katsomme vain Pikku Kakkosen verran, koska emme halua passivoitua salkkarikansaksi (anteeksi kärjistys, ymmärrätte varmaan).

Ja samaan aikaan ikäiseni eivät ole edes saaneet opiskelujaan loppuun, roikkuvat epätyydyttävissä työ- ja ihmissuhteissa, rahaa ei ole, eikä edes omaa taloa saada siivottua, vaan siihen pitää valjastaa anoppi. Yhden helpon lapsen äitikin ei saa edes lattioitaan pestyä, vaan kutsuu äitinsä siivoamaan. Omaa asuntoani ei ole koskaan kukaan muu kuin minä itse (tai mieheni) siivonnut, ei ole edes tarjoutuneet, vaikka keskosvauvan kanssa kotiin sairaalasta tultiin. Enkä kaivannut, pärjättiin miehen kanssa vallan hyvin.

Että vaikka tämä kuulostaa mielettömältä itsekehulta (enkä koskaan uskaltaisi arvostella näitä muita ihmisiä ääneen..) niin täytyy sanoa, että mitä ne työttömät, kotiäidit ja säännöllistä työtä tekevät oikein marmattavat. Sairas lapsi tai puoliso, mikä muu tahansa ns. oikea syy on asia erikseen, mutta jos vanhemmille on netti, tv, baarit ja sen sellaiset tärkeämpiä kuin hyvän perhemallin opettaminen lapsille, niin kyllä on hyvissä kantimissa tämän maan tulevaisuus.

Kun tulen töistä rättiväsyneenä 23 maissa, päivän juosseena ja raskasta työtä tehneenä, niin tiedän, että lapseni herää aamulla kuudelta, ja se antaa voimaa, se lapsen kanssa oleminen, vaikka kuinka väsyttäisi. Kun koti on organisoitu siten, ettei sen pyörittäminen vaadi ydinfysiikkaa, niin kyllä normaalin kodin jaksaa hoitaa jotenkin jokainen, jos ei ole sairaana. Aamun touhut, ulkoilut, ruoanlaitot ja taas illaksi töihin. Elämä on valintoja!

Ne, joiden elämä on oikeasti raskasta, ja jaksatte silti, hatunnosto teille. Näille kolmikymppisille, jotka eivät saa edes kaupassa käytyä yhden lapsen kanssa, tai pyykkejäkään pestyä: ryhdistäytykää! Rakkautta lapseen on myös se, että antaa hänelle kunnon eväät elämään. Näyttää, miten rakkaudentäyteinen, hyvä koti toimii. Jos väsyttää, niin nukutaan, jos mahdollista, eikä pummailla yöt netissä. Minäkin ymmärrän mennä lapseni kanssa klo 20 nukkumaan, mikäli aamuvuoroni alkaa jo klo 5. Minulla oli omaa aikaa melkein 30 vuotta ennen kuin lapseni syntyi, nyt on minun vuoroni antaa aikaani lapselle. Rakkautta, maalaisjärkeä ja yhteisöllisyyttä kannatan minä.

Pahoittelen tästä mahdollisesti aiheutuvaa mielipahaa. Mutta vuosia tätä hömpötystä katsoneena en voi käsittää, miten laiska ihminen voi olla. Ei tarvitse suorittaa (kuten monet tekstiäni varmaan tulkitsevat), mutta kyllä itsestään ja lapsestaan täytyy pystyä huolehtimaan, jälkimmäisestä eritoten, mikäli se on pakko saada. Minä tiedän, että aikani lapseni kanssa voi olla hyvinkin lyhyt, joten en halua hukata aikaa siihen, että vien häntä muille hoitoon siksi, että saan omaa aikaa. Minä haluan elää ja opettaa lapseni elämään siten, että hänestä kasvaa rehti, auttavainen ja rakastava ihminen.

[/quote]

Sen pituinen se. Onko kaikki nyt suoritettu loppuun? Unohdit muuten mainita minkä värinen pihakeinu, kuka sen maalasi ja mistä kaupasta ostitte maalit.

Joo, kyllä laiskuus on tässä maassa kohdillaan. Eipä ole ihme, että ollaan tilanteessa missä ollaan. Kukaan ei viitsi tehdä mitään. Antaa olla vaan, ei kuulu minulle.

Vähän ryhtiä nyt ja Suomi nousuun!

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:35"]

Joo, kyllä laiskuus on tässä maassa kohdillaan. Eipä ole ihme, että ollaan tilanteessa missä ollaan. Kukaan ei viitsi tehdä mitään. Antaa olla vaan, ei kuulu minulle.

Vähän ryhtiä nyt ja Suomi nousuun!

[/quote]

Maailmantalouden suhdanteita ei liikutella milliäkään suomalaisella "ryhtiliikkeellä".

Tässä kirjoittaja nro 89, eli se päälle kolmikymppinen, joka tiesi saavansa vittuilua osakseen, muttei pahastu siitä. Annoinhan tulla täyslaidallisen omaakin mielipidettäni.

Mutta tosiasia on, että jos antaa vetelyydelle vallan, se jatkuu vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Eivät tutkimukset puhu turhaa kieltä siinä, että sosiaaliset ongelmat ja vaikeudet periytyvät, jos vanhemmilla on tapana suoriutua kaikesta mahdollisimman helpolla ja opettavat lapsilleenkin, että "sossu elättää" ja ketään ei tarvitse kunnioittaa.

Tutkimukset silti sikseen, tämä kirjoitukseni oli vain erään äidin havainto siitä, miten pullamössöä iso osa sukupolvestani on. Johtuuko se siitä, että on liikaa valinnanvaraa? On varaa valita, makaako kotona ja muut tekevät työt? Kodinkoneet pesevät ja kuivaavat ja vesikin tulee sisään ja menee ulos. On puolivalmisteet ja eineksiä joka lähtöön. Miten elämästä voi tehdä oikeasti hankalaa, jos ei ole niitä aidosti vakavia ongelmia?

Koskaan en ole kieltänyt, etteikö minuakin välillä väsyttäisi. Mutta jos niin on, niin hoidan väsymyksen pois sen sijaan, että rupean sillä kuormittamaan kanssaihmisiäni. Karsin elämästäni väsyttävät asiat, tai vaikka vain leikin legoilla lapsen kanssa 3 tuntia. Tai luemme monta kirjaa yhdessä, tai menemme metsäretkelle. Ja, vaikka teenkin ruoan alusta asti itse, en pidä minään pahana, että joskus syödään eineksiä. Miehen kokkausvuorolla joskus näin käykin, tosin hän kokkaa ehkä kerran kuussa, maksimissaan.

Tiedän, että olen ärsyttävä mielestänne. Mutta uskokaa, kun kerron, etten koskaan piikittele muita heidän saamattomuudestaan, vaikka se ottaa päähän välillä paljonkin. Vaikka ottaakin, niin unohdan sen kuitenkin pian, koska en jaksa kuormittaa päätäni sellaisilla asioilla, joihin en voi vaikuttaa.

Kyllä, minäkin löhöän! Ja aina se omatekemäkään ruoka ei ole just vimpan päälle. Mutta minun mielestäni Suomessa syödään liikaa psyykelääkkeitä, halutaan napsia onnellisuusnappeja, kun ei kestetä normaalia arkea. Minulla on ystäväpiirissäni yksi psykoosipotilas, yksi skitsofreenikko, muutama masennuspotilas jne. Näistä osalla sairaus on todella invalidisoiva, mutta osalla.. no, vituttaa minuakin välillä, kun joutuu lunta luomaan, laskuja maksamaan ja töissä käymään, mutta se vitutuskin menee ohi, koska elämässä on muutakin kuin ne ikävät asiat. Niistä vain tehdään niin hitonmoinen haloo.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:35"]

Joo, kyllä laiskuus on tässä maassa kohdillaan. Eipä ole ihme, että ollaan tilanteessa missä ollaan. Kukaan ei viitsi tehdä mitään. Antaa olla vaan, ei kuulu minulle.

Vähän ryhtiä nyt ja Suomi nousuun!

[/quote]

Maailmantalouden suhdanteita ei liikutella milliäkään suomalaisella "ryhtiliikkeellä".

[/quote]

Tässä sitä asennetta parhaimmillaan. Ottaisit sinäkin itseäsi niskasta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 17:35"]

Joo, kyllä laiskuus on tässä maassa kohdillaan. Eipä ole ihme, että ollaan tilanteessa missä ollaan. Kukaan ei viitsi tehdä mitään. Antaa olla vaan, ei kuulu minulle.

Vähän ryhtiä nyt ja Suomi nousuun!

[/quote]

Maailmantalouden suhdanteita ei liikutella milliäkään suomalaisella "ryhtiliikkeellä".

[/quote]

Tässä sitä asennetta parhaimmillaan. Ottaisit sinäkin itseäsi niskasta kiinni.

[/quote]

Mitäs nyt oikein pitäisi suorittaa? Ei asioita tehdä pelkällä asenteella. Eikä jonkun asian tekeminen yhden ihmisen kohdalla merkitse kansantaloudellisesti yhtään mitään. Yhtä järjetöntä kuin tuo kielikuvakin "ottaa itseään niskasta kiinni" - no siinä sitten roikutaan - entä sitten?

Hah hah. Tässä ketjussa turhautuneet pirttihirmut listaavat "urotekojaan" matonpiiskauksesta kompostointiin, pölypunkin metsästyksestä ikkunanpesuun asianmukaisin itsetehostuksin ja paheksuvin moraalisaarnoin. Menkääs nyt oikomaan vielä ne matonhapsut suoriksi. Mitäs täällä näin oleillaan  ja roikutaan turhanpäiväisyyksiä jauhamassa potentiaalisesti moraalittomien laiskureiden kanssa?

Mä oon 45-vuotias, ja meidän perheessä on energia vähissä ihan kiireisen ja raskaan työn vuoksi. Sekä kuluttavan arjen vuoksi. Meillä ei pelkästään kuulustella läksyjä vaan niitä tehdään lukihäiriöisen lapsen kanssa tunnista kahteen päivässä. Lisäksi tulee vielä lasten harrastuksiin kuskaamiset. Lapsia on 3, kuopus on 8-vuotias.

Viikonloppuaamuisin on ihana nukkua pitkään ja välillä on todellakin ihana istus vain sohvalla. Tekemisen ja olemisen on syytä olla tasapainossa ja myös aivot tarvitsevat ruokaa. Koska ap on lukenut lastukirjan?