Kuinka laiskoja ja vähäenergisia 40-vuotiaat ovatkaan?!?

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:13"]

Yksi kysymys. MIKSI pitäisi olla paljon energiaa?

Ja miksi se muka on hyvä, että puuhastelee kamalasti jos siitä ei kukaan kuitenkaan hyödy? Ei kukaan muu siitä mitään saa jos sulla on puhtaat ikkunat ja tampatut matot. Eikö toi ole aika itsekästä riehua koko viikonloppu vain oman perheen ja itsensä hyväksi?

[/quote]

Mun lapset hyötyy siitä, että saavat terveellistä ruokaa, autan läksyissä ja kuulustelen kokeisiin, tehdään asioita yhdessä ja saavat mallin mun mielestä hyvään liikunnalliseen elämään.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:13"]

Yksi kysymys. MIKSI pitäisi olla paljon energiaa?

Ja miksi se muka on hyvä, että puuhastelee kamalasti jos siitä ei kukaan kuitenkaan hyödy? Ei kukaan muu siitä mitään saa jos sulla on puhtaat ikkunat ja tampatut matot. Eikö toi ole aika itsekästä riehua koko viikonloppu vain oman perheen ja itsensä hyväksi?

[/quote]

Mun lapset hyötyy siitä, että saavat terveellistä ruokaa, autan läksyissä ja kuulustelen kokeisiin, tehdään asioita yhdessä ja saavat mallin mun mielestä hyvään liikunnalliseen elämään.

[/quote]

Kukin valitkoot itse, miten toimii. Minusta lapsille on hyvä malli sekin, että rentoutuminen on mukavaa ja sallittua. Ollakseen hyvä ihminen ei tarvitse koko ajan hosua sinne tänne. Ja kirjojen ja sanomalehtien lukeminen on sivistävää, samoin hyvän elokuvan tai tv-sarjan katsominen.

Minusta se hyvän ruuan tekeminen ja lasten läksyistä huolehtiminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tykkää iltaisin työpäivän päälle mieluummin nostaa jalat jossain vaiheessa iltaa ylös kuin kontailla pyyhkimässä jalkalistoja.

7

En ole koskaan ollut mikään suorittaja vaan ennemminkin leppoistelija, mutta pelkään kyllä tuollaista keski-iän täydellistä puhdittomuutta, joka vaivaa joitakin työkavereita. Tällä hetkellä 33-vuotiaana jaksan tehdä riittävästi kaikkea minulle tärkeää, mutta jos jopa jouluvarojen ripustaminen alkaa käydä liian vaativaksi, se ei ole minusta enää normaalia.

72, ei sellainen keski-iässä iske, vaan on ollut olemassa aina, jos on. Itsekin olen jo 46-vuotias, enkä voi väittää olevani yhtään sen väsyneempi nyt kuin aiemminkaan.

Itse asiassa epäilen, että monelle äiti-ihmiselle se keski-ikä pikemminkin on aiempaa energisempää vaihetta elämässä, koska lapset ovat jo isoja ja yönsä saa nukkua kunnolla.

7

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 14:01"]

72, ei sellainen keski-iässä iske, vaan on ollut olemassa aina, jos on. Itsekin olen jo 46-vuotias, enkä voi väittää olevani yhtään sen väsyneempi nyt kuin aiemminkaan.

[/quote]

Tämä on huojentavaa kuulla. Käyn kyllä säännöllisesti tarkistuttamassa kilppariarvoni, koska suvussa on taipumusta vajaatoimintaan. -72

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:13"]

Yksi kysymys. MIKSI pitäisi olla paljon energiaa?

Ja miksi se muka on hyvä, että puuhastelee kamalasti jos siitä ei kukaan kuitenkaan hyödy? Ei kukaan muu siitä mitään saa jos sulla on puhtaat ikkunat ja tampatut matot. Eikö toi ole aika itsekästä riehua koko viikonloppu vain oman perheen ja itsensä hyväksi?

[/quote]

Mun lapset hyötyy siitä, että saavat terveellistä ruokaa, autan läksyissä ja kuulustelen kokeisiin, tehdään asioita yhdessä ja saavat mallin mun mielestä hyvään liikunnalliseen elämään.

[/quote]Mä tarkoitin muita ihmisiä kuin perheenjäseniä. Ei sun ahkeroinnista ole muille mitään hyötyä. Joten ei siitä kauheesti kannata hehkuttaa.

Minäkin mietin, että onko sillä nyt loppujen lopuksi mitään väliä, viettääkö joku viikonloppunsa ikkunoita pesten ja siirrellen lehtiä paikasta toiseen vai vaikka lukemalla romaaneja. Siis jos ei varsinaisesti kärsi mistään liiallisesta väsymyksestä mutta ei vain halua käyttää aikaansa kotitöitä tehden vaan rentoutumalla. Sellainen puuhakkuus on minusta tähdellistä, joka luo jotain uutta, joku lehtien haravointi on vain yksi tapa rentoutua, ja luonnollisesti järkevät ihmiset myös rentoutuvat tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:09"]

Minäkin mietin, että onko sillä nyt loppujen lopuksi mitään väliä, viettääkö joku viikonloppunsa ikkunoita pesten ja siirrellen lehtiä paikasta toiseen vai vaikka lukemalla romaaneja. Siis jos ei varsinaisesti kärsi mistään liiallisesta väsymyksestä mutta ei vain halua käyttää aikaansa kotitöitä tehden vaan rentoutumalla. Sellainen puuhakkuus on minusta tähdellistä, joka luo jotain uutta, joku lehtien haravointi on vain yksi tapa rentoutua, ja luonnollisesti järkevät ihmiset myös rentoutuvat tarpeeksi.

[/quote]

Tarkoitan siis että joku rentoutuu puuhastelemalla sinänsä merkityksettömiä asioita, joku taas sinänsä merkityksettömän viihteen parissa, mutta kumpikaan ei minusta ole toista parempi.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:09"]

Minäkin mietin, että onko sillä nyt loppujen lopuksi mitään väliä, viettääkö joku viikonloppunsa ikkunoita pesten ja siirrellen lehtiä paikasta toiseen vai vaikka lukemalla romaaneja. Siis jos ei varsinaisesti kärsi mistään liiallisesta väsymyksestä mutta ei vain halua käyttää aikaansa kotitöitä tehden vaan rentoutumalla. Sellainen puuhakkuus on minusta tähdellistä, joka luo jotain uutta, joku lehtien haravointi on vain yksi tapa rentoutua, ja luonnollisesti järkevät ihmiset myös rentoutuvat tarpeeksi.

[/quote]

Tarkoitan siis että joku rentoutuu puuhastelemalla sinänsä merkityksettömiä asioita, joku taas sinänsä merkityksettömän viihteen parissa, mutta kumpikaan ei minusta ole toista parempi.

[/quote]

Mä tykkään tuosta ajatuksesta! Komppi.

7

Olen saanut anopiltani jonkin verran kuittailua siitä, etten viitsi viikonloppuisin tai mökillä osallistua haravointiin, halonhakkuuseen, rikkaruohojen kitkemiseen tai muuhun sellaiseen, kun "se on niin rentouttavaa". Molemmat polisoni vanhemmat ovat puuhastelemalla rentoutuvia ihmisiä, joiden akkuja tuollainen pihalla huhkiminen lataa hyvin tehokkaasti. Minä taas rentoudun sohvalla maaten, lukien ja kylpyammeessa lilluen. Inhoan pihatöitä, ja olen niiden jälkeen vain entistä väsyneempi. 

Minusta tuntuu, että 99%:lta on mennyt mun pointti ohi...

Niin ja tuosta peukutuksesta joku mainitsi, käyttääkö/seuraako niitä joku?

ap.

Omalla kohdallani nyt nelikymppisenä on niin, etä en ole laiska, mutta vähäenerginen kylläkin. Osittain tämä johtuu hiljattain puhjenneesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon nyt pyritään löytämään sopiva lääkeen annostus, toisaalta kärsin myös melkoisesta unettomuudesta. Nämä kaksi asiaa vaikuttavat paljon jaksamiseeni. Teen kyllä kotitöitä ihan samoin kuin ennenkin, siis pyykkään, siivoan, leivon, laittelen ruokaa ja pihahommia, mutta energisyyteni ei ole samaa kuin kaksi-kolmikymppisenä. Lisäksi huomaan tarvitsevani enemmän aikaa palautuakseni työstä, joka on iltapainotteista vuorotyötä. Olenkin ihan luvalla antanut itseni olla nyt tällainen, tämä vaan nyt on näin. En muutenkaan ole suorituskeskeinen ihminen, joka luettelisi tekemisiään, vaan otan elämän rennosti. Mun puolesta ihmiset saavat tehdä tai olla tekemättä, ei se mua kauheasti kiinnosta.

Minä en jaksa tehdä mitään yleensä. Hemoglobiini olikin alhainen. Olen usean kuukauden syönyt rautaa, nyt ei väsytä. Mutta toimintakykyni on lopussa. Istun kaiket päivät kotona ja olen lapsille läsnä. Muuta en tee.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 13:13"]

Yksi kysymys. MIKSI pitäisi olla paljon energiaa?

Ja miksi se muka on hyvä, että puuhastelee kamalasti jos siitä ei kukaan kuitenkaan hyödy? Ei kukaan muu siitä mitään saa jos sulla on puhtaat ikkunat ja tampatut matot. Eikö toi ole aika itsekästä riehua koko viikonloppu vain oman perheen ja itsensä hyväksi?

[/quote]

täysin samaa mieltä. Mitä vitun väliä vaikka pesee ja puunaa kämppäänsä, kukaan muu ei saa siitä yhtään mitään kuin MINÄ ITSE.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:33"]

Minusta tuntuu, että 99%:lta on mennyt mun pointti ohi...

Niin ja tuosta peukutuksesta joku mainitsi, käyttääkö/seuraako niitä joku?

ap.

[/quote]

Tarkoititko sitten sitä, että ikäisesi ovat yleisesti ottaen hyvin vähäenergisiä ja ihmettelit sitä?

Tosi monilla ihmisillähän on erittäin huonot elämäntavat ja esim. moni syö paljon sokeria nuoresta pitäen joka päivä ja jossain vaiheessa vaan kroppa on näiden vuoksi niin kulunut, ettei se jaksa sitä mitä normaalikunnossa jaksaisi. Toisaalta kyllä moni kolmekymppinenkin valittaa väsymystä ihan koko ajan, että varmaan ei nykymaailmanmeno ainakaan edistä terveyttä, kun koko ajan on uhkaa ja pelkoa ilmastosta ja vaikka mistä ja katastrofeja ja työttömyyttä, minkä vuoksi pitää olla koko ajan huolissaan ja se on hyvin kuluttavaa.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:33"]

Minusta tuntuu, että 99%:lta on mennyt mun pointti ohi...

Niin ja tuosta peukutuksesta joku mainitsi, käyttääkö/seuraako niitä joku?

ap.

[/quote]

Tarkoititko sitten sitä, että ikäisesi ovat yleisesti ottaen hyvin vähäenergisiä ja ihmettelit sitä?

Tosi monilla ihmisillähän on erittäin huonot elämäntavat ja esim. moni syö paljon sokeria nuoresta pitäen joka päivä ja jossain vaiheessa vaan kroppa on näiden vuoksi niin kulunut, ettei se jaksa sitä mitä normaalikunnossa jaksaisi. Toisaalta kyllä moni kolmekymppinenkin valittaa väsymystä ihan koko ajan, että varmaan ei nykymaailmanmeno ainakaan edistä terveyttä, kun koko ajan on uhkaa ja pelkoa ilmastosta ja vaikka mistä ja katastrofeja ja työttömyyttä, minkä vuoksi pitää olla koko ajan huolissaan ja se on hyvin kuluttavaa.

[/quote]

Niin ja nykyään jos töitä onkin, niin niitä täytyy tehdä ihan liikaa, joten ei ihmekään jos ihmiset uupuvat ennen aikojaan.

Minusta rentoutumista on oman kodin kanssa puuhastelu ja lukeminen, en ymmärrä miten kukaan voi sanoa että on ahkera kun puuhastelee oman kodin parissa.

No ahkerana ehkä pidän vielä sellaisten hommien tekijää, joita tehdään vuodenajasta riippumatta joka jumalan päivä, kuten tuo ruoanlaitto. Minusta siinä jo vaaditaan vähän ahkeruutta jos esim. yksin tekee perheen ruoat ja toinen ei osallistu.

Mutta kyllä pihatyöt ja kausityöt ja oma liikunta ovat vain ja ainoastaan rentoutumista. Ei mitään ahkeruutta.

Onko siis laiska jos käy lukemassa vanhuksille mutta ahkera kun vaihtelee verhoja ja pihalla ei ole lehden lehteä? 

Niin ja olen huomannut itsessäni tuon ilmiön, että  leivoin lasten kanssa pullaa joka viikko kolmikymppisenä, nelikymppisenä veto on pois ja jaksaa juuri ja juuri siivota.

Mutta miten se voi ketää häiritä minkä verran omaan kotiin panostaa.

En minä ainakan ihaile jos joku vessaharjan kanssa puunaa kotiaan. Mitä siitä kukaan saa muu kui oma perhe.

Olen vasta päälle 30-vuotias, mutta kauhulla katselen, miten saamattomia omanikäiseni ovat. Eivät tietenkään kaikki, mutta aika iso osa. Jostain syystä tuttavapiirissäni on useita näitä tapauksia, ehkä se johtuu siitä, että olen aina ollut hyvä kuuntelemaan heidän ainaista valitustaan, enkä ole koskaan sanonut suoraan, mitä mieleni tekisi.. :(

Sairastan itse kroonista, parantumatonta sairautta, mikä kuluttaa paljon voimavaroja ja aiheuttaa useita vaivoja sekä uupumusta. Sen myötä minun pitäisi olla jo sairaseläkkeellä, mikäli tuttaviani on uskominen. Mutta siitä huolimatta, en anna sen masentaa itseäni. Olen naimisissa, meillä on hyvä liitto, ja liitosta maailman ihanin pieni lapsi. Asumme omakotitalossa, meillä on iso piha ym. ja lisäksi huolehdimme iäkkäistä sukulaisistamme. Autan naapureita kun he apua tarvitsevat (lumenluonti, lapsenvahtina toimiminen, kyyditseminen jne.) ja samoin tekee mieheni. Kaitsemme usein myös veljeni lapsia (veli reissutyössä) ja teen usein ruoan työssäkäyville vanhemmilleni (raskas työ, pitkät päivät) ihan vain helpottaakseni heidän elämäänsä välillä. Annamme hyväntekeväisyyteen rahaa ja tavaraa (lapsen vanhoja leluja ja vaatteita), koska emme usko materian ylettömään hankkimiseen.

Teemme miehen kanssa molemmat vuorotyötä ja minä toimin lisäksi yksikköni esimiehenä. Olen tavoitettavissa käytännössä aina, mutta pyrin tekemään inhimillisiä työvuoroja. Lapsi kotihoidettiin kolmivuotiaaksi, nyt osa-aikaisesti päivähoidossa.

Teen kaikki ruoat ja leivonnaiset alusta asti itse, teemme omat lämmityshalkomme (kaadamme puut jne.) ja huollamme autot ja kiinteistön itse. En osaa ommella, joten vaatteet ostetaan kirppiksiltä, saadaan muilta pieniksi käyneitä tai sitten ostetaan itse. Asuntolainaa on maksettu täysillä koko ajan ja säästetty pahan päivän varalle, otettiin sen verran pieni laina, että pystytään maksamaan vaikka mikä tulisi.

Talo on perussiisti, pyykit pesty, kotihommat tehty. Aikaa jää askarrella, leikkiä, löhötä ja kylästellä, vaikka arkisin näemme puolison kanssa vain vähän aikaa. Telkkaria katsomme vain Pikku Kakkosen verran, koska emme halua passivoitua salkkarikansaksi (anteeksi kärjistys, ymmärrätte varmaan).

Ja samaan aikaan ikäiseni eivät ole edes saaneet opiskelujaan loppuun, roikkuvat epätyydyttävissä työ- ja ihmissuhteissa, rahaa ei ole, eikä edes omaa taloa saada siivottua, vaan siihen pitää valjastaa anoppi. Yhden helpon lapsen äitikin ei saa edes lattioitaan pestyä, vaan kutsuu äitinsä siivoamaan. Omaa asuntoani ei ole koskaan kukaan muu kuin minä itse (tai mieheni) siivonnut, ei ole edes tarjoutuneet, vaikka keskosvauvan kanssa kotiin sairaalasta tultiin. Enkä kaivannut, pärjättiin miehen kanssa vallan hyvin.

Että vaikka tämä kuulostaa mielettömältä itsekehulta (enkä koskaan uskaltaisi arvostella näitä muita ihmisiä ääneen..) niin täytyy sanoa, että mitä ne työttömät, kotiäidit ja säännöllistä työtä tekevät oikein marmattavat. Sairas lapsi tai puoliso, mikä muu tahansa ns. oikea syy on asia erikseen, mutta jos vanhemmille on netti, tv, baarit ja sen sellaiset tärkeämpiä kuin hyvän perhemallin opettaminen lapsille, niin kyllä on hyvissä kantimissa tämän maan tulevaisuus.

Kun tulen töistä rättiväsyneenä 23 maissa, päivän juosseena ja raskasta työtä tehneenä, niin tiedän, että lapseni herää aamulla kuudelta, ja se antaa voimaa, se lapsen kanssa oleminen, vaikka kuinka väsyttäisi. Kun koti on organisoitu siten, ettei sen pyörittäminen vaadi ydinfysiikkaa, niin kyllä normaalin kodin jaksaa hoitaa jotenkin jokainen, jos ei ole sairaana. Aamun touhut, ulkoilut, ruoanlaitot ja taas illaksi töihin. Elämä on valintoja!

Ne, joiden elämä on oikeasti raskasta, ja jaksatte silti, hatunnosto teille. Näille kolmikymppisille, jotka eivät saa edes kaupassa käytyä yhden lapsen kanssa, tai pyykkejäkään pestyä: ryhdistäytykää! Rakkautta lapseen on myös se, että antaa hänelle kunnon eväät elämään. Näyttää, miten rakkaudentäyteinen, hyvä koti toimii. Jos väsyttää, niin nukutaan, jos mahdollista, eikä pummailla yöt netissä. Minäkin ymmärrän mennä lapseni kanssa klo 20 nukkumaan, mikäli aamuvuoroni alkaa jo klo 5. Minulla oli omaa aikaa melkein 30 vuotta ennen kuin lapseni syntyi, nyt on minun vuoroni antaa aikaani lapselle. Rakkautta, maalaisjärkeä ja yhteisöllisyyttä kannatan minä.

Pahoittelen tästä mahdollisesti aiheutuvaa mielipahaa. Mutta vuosia tätä hömpötystä katsoneena en voi käsittää, miten laiska ihminen voi olla. Ei tarvitse suorittaa (kuten monet tekstiäni varmaan tulkitsevat), mutta kyllä itsestään ja lapsestaan täytyy pystyä huolehtimaan, jälkimmäisestä eritoten, mikäli se on pakko saada. Minä tiedän, että aikani lapseni kanssa voi olla hyvinkin lyhyt, joten en halua hukata aikaa siihen, että vien häntä muille hoitoon siksi, että saan omaa aikaa. Minä haluan elää ja opettaa lapseni elämään siten, että hänestä kasvaa rehti, auttavainen ja rakastava ihminen.