Ulkosuomalainen kysyy: Miksi kaikki omasta elämästä kertominen on leuhkimista?

Suomessa on paljon hyviä asioita ja juttuja ja ihmisten pitäisi keskittyä niihin ja varsinkin sosiaaliseen yhdessäoloon, tapahtumien ja juhlien järjestämiseen vaikka Suomessa tuntuu kaikki olevan kiellettyä ja varsinkin kontrolloimaton hauskan pito.

Lähtekää mukaan vaikuttamaan ja päättämään. Tehkää Suomesta iloisempi paikka ja paskat säästä!!

t. ulkkis

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:54"]

Kun itse asuin ulkomailla 4 vuotta, tapasin monia paljon kauemmin Suomesta pois olleita suomalaisia. Monella heistä oli alitajuinen käsitys, että Suomi on edelleen sellainen, mistä he aikoinaan lähtivät. Jouduin oikein vakuuttelemaan, että kyllä siellä tosiaan on väritelevisioita ja kopiokoneita. Tällaisesta "siellä on kaikki ennallaan" -asenteesta syntyy varmasti kitkaa.

[/quote]

Ollessani Kanadassa vaihto-oppilaana, tapasin Suomesta aikoinaan 60-luvulla lähteneitä siirtolaisia. Osa heistä ajatteli, että Suomessa ei ole mikään muuttunut niistä ajoista, joku jopa sanoi suomalaisen kulttuurin olevan "vanhanaikainen", uskoakseni tarkoitti sitä, että Kanadassa oli vallalla silloin hiphop-musiikki ja tämän tädin nuoruudessa Suomessa oli soinut tukkilaisjenkka. Hän luuli, että asia on edelleen niin:D

En tosin usko, että tämä on nykysukupolven ongelma ollenkaan. Itse ainakin tiedän suurin piirtein, mikä Suomessakin on tämän hetken hittimusiikkia vaikka toisella puolen Eurooppaa asunkin.

Jos olet rikas ja asut esim. Yhdysvalloissa, toiset voi olla sinulle kateellisia. Ehkä he itsekin haluaisivat kokeilla ulkomailla asumista, mutta elämäntilanne ei anna myöden tai rahat ei riitä tms.

Ei tarvitse olla ulkosuomalainen tai edes muuttaa sinne suurkaupunkiin Helsinkiin. Ihan omalla kylällä, jos kerrot jotain positiivista omasta elämästäsi, olet leuhka ja "niin ollaksesi". Itselläni on ollut aika pahojakin vastoinkäymisiä elämässä, mutta minulla ei ole tapana valittaa puolituntemattomille miten huonosti minulla menee. Sen sijaan pyrin kertomaan niitä positiivisia asioita mitä minulle on tapahtunut. Tästäkös suomalainen ammattimielensäpahoittaja vetää herneen nenäänsä.

Hohhoijaa. Taidatte itse olla katkeria, kun Suomessa on ihmisillä asiat hyvin mutta te olette muuttaneet johonkin persläpeen... Kaikki katsokaas riippuu ihan siitä asenteesta ja äänensävystä, millä asiat kerrotaan.

"Kell onni on, se onnen kätkeköön" on sitä paitsi pätkä Einon Leinon runosta eikä mikään sananlasku. Mahdatteko enää edes muistaa tuota kansalliskirjailijaamme siellä paremman maailman kolkassa?

Ja kaikille epäilijöille tiedoksi, minäkin olen asunut vuosikaudet ulkomailla opintojen, töiden ja avioliiton takia ja viihtynytkin siellä hyvin mutta lopulta palannut takaisin rakkaaseen isänmaahani, josta olen todella ylpeä. Jostain syystä useimmat ulkosuomalaiset välttelevät siellä ulkomailla edes kertomasta, mistä maasta ovat kotoisin. Se jos mikä kertoo teistä tosi paljon.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:05"]

Hohhoijaa. Taidatte itse olla katkeria, kun Suomessa on ihmisillä asiat hyvin mutta te olette muuttaneet johonkin persläpeen... Kaikki katsokaas riippuu ihan siitä asenteesta ja äänensävystä, millä asiat kerrotaan.

"Kell onni on, se onnen kätkeköön" on sitä paitsi pätkä Einon Leinon runosta eikä mikään sananlasku. Mahdatteko enää edes muistaa tuota kansalliskirjailijaamme siellä paremman maailman kolkassa?

Ja kaikille epäilijöille tiedoksi, minäkin olen asunut vuosikaudet ulkomailla opintojen, töiden ja avioliiton takia ja viihtynytkin siellä hyvin mutta lopulta palannut takaisin rakkaaseen isänmaahani, josta olen todella ylpeä. Jostain syystä useimmat ulkosuomalaiset välttelevät siellä ulkomailla edes kertomasta, mistä maasta ovat kotoisin. Se jos mikä kertoo teistä tosi paljon.

[/quote]

Hyvä provo;) Et ole tainnut sieltä kotikylästä koskaan edes poistua.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:03"]

Ei tarvitse olla ulkosuomalainen tai edes muuttaa sinne suurkaupunkiin Helsinkiin. Ihan omalla kylällä, jos kerrot jotain positiivista omasta elämästäsi, olet leuhka ja "niin ollaksesi". Itselläni on ollut aika pahojakin vastoinkäymisiä elämässä, mutta minulla ei ole tapana valittaa puolituntemattomille miten huonosti minulla menee. Sen sijaan pyrin kertomaan niitä positiivisia asioita mitä minulle on tapahtunut. Tästäkös suomalainen ammattimielensäpahoittaja vetää herneen nenäänsä.

[/quote]

Minua on viime aikoina vaivannut myös se, että nykyisin ihmisistä ei koskaan tiedä, ovatko tätä perinteistä suomalaista "kell' onni on, se onnen kätkeköön" tyyppiä, vai optimisteja joiden mielestä taas ei pitäisi valittaa vaan tuoda esiin positiivisia, kaikkia ilahduttavia asioita. 

Tavallaan sosiaalinen kanssakäyminen on helppoa, jos tietää että ihmisten kanssa kuuluu puhua tietyllä tavalla, vaikka se tapa olisikin sitten (teko)nöyrä itsensä vähättely ja valittaminen. Mutta nykyisin osa ihmisistä on noita, ja osa jopa toista ääripäätä, jotka pitkästyvät välittömästi jos joku alkaa sellaista masentavaa valitusta. Toteavat, että tylsä ja negatiivinen tyyppi, ei kiinnosta olla tekemisissä. Aina uuden ihmisen kanssa joutuu arpomaan, miten tämän kanssa kuuluisi olla, ettei ärsytä häntä väärällä asenteella.

Voi johtua myös siitä, että ei tunneta niin hirveästi muualla asuvia. Meillä suvussa ja ystäväpiirissä paljon ulkomailla asuvia ja olen itsekin asunut ulkomailla.

Minä olen halunnut palata tänne ja tämä sopii minulle. Sisko asuu muualla, ja hän on saanut siellä onnellisen elämän.

Kyse on siitä, että pitäisi ymmärtää, että joka maassa on omat puolensa ja että meitä ihmisiä on joka lähtöön. Eli jos joku on onnellinen Espanjassa toinen Australiassa ja kolmas Suomessa, niin eikö se ole vaan hyvä asia?

En minä ainakaan koe, että minun on pakko asua täällä, vaan haluan olla täällä nyt. Miten on muutaman vuoden päästä, en tiedä.

Monet täällä asuvat näkevät muuten jatkuvasti vain puutteita ja pahoja asioita. Itseäni viehättää Suomessa se, että kaikki toimii niin pirun hyvin ja on helppoa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:05"]

Jostain syystä useimmat ulkosuomalaiset välttelevät siellä ulkomailla edes kertomasta, mistä maasta ovat kotoisin. Se jos mikä kertoo teistä tosi paljon.

[/quote]

En ole ikinä kuullut että ihmiset välttelisivät kertomasta että ovat Suomesta. Suomella ja suomalaisuudella on yleisesti joka paikassa ihan hyvä maine, eikä mitään syytä hävetä asiaa. Esim. kun itse hain töitä ulkomailta ekan kerran, tuntui suomalaisuus olevan monelle valttikortti. Ollaan tunnollisen ja hyvän työntekijän, rehellisen ihmisen maineessa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:34"]

Olin vähän aikaa sitten lomalla Suomessa ja tapasin ystäviä ja sukulaisia. Puhelimme niitä näitä ja kerroin ihan normaaleja arkielämän kuulumisia. Myöhemmin kuulin joidenkin puhuneen minusta, että "onpas siitä Maijasta tullut leuhka siellä maailmalla kun se jaksaa vaan puhua niistä omista asioistaan siellä omassa hienossa maassaan" tms. Ja siis en todellakaan kerro asioistani sillä tyylillä, että "meillä on siellä maassa X asiat niin paljon paremmin, mädäntykää juntit tänne Suomeen". Vaan ihan normaalisti omasta arjestani.

Mistä tämä johtuu? Onko muut ulkkarit kokeneet samaa?

[/quote]

Olet varmaan samanlainen, kuin entinen hyvä ystäväni.

Emme ole nähneet n. 10 vuoteen. Tapasimme eräässä koulutustilaisuudessa ja menimme syömään yhdessä. Hän puhui ja puhui itsestään sen puoli tuntia. Ei siihen saanut edes suunvuoroa ja ei häntä kiinnostanut tippaakaan, mitä minulle kuului. Selväksi tuli puolen tunnin aikana miehen äidin isot tulot ja isän lääkäriammatti ja auton merkki ja talon neliöt ja ennen kaikkea se, että miehen tuttu on joku julkkiskokki :)

Olen törmännyt kahteen ongelmaan. Toisaalta ei oikein saisi kertoa mistään erityisestä mitä tekee, kun se on leuhkimista, ja sitten jos kertoo ihan tavallisesta arjesta, niin saa kuulla että Suomessa on ihan samanlaista. Perään tulee jäkimmäisessä tapauksessa luonnollisesti kysymys, että miksi sitten asun ulkomailla kun siellä on ihan samanlaista kuin Suomessa tai miksi yritän antaa ymmärtää, että Suomessa ei olisi vastaavaa.

Facebookista parin päivän takaa: päivitin ihan neutraalisti, että olin työpäivän aikana käynyt lounaalla ravintolassa (yleensä vien eväät), niin muutamilta tutuilta tuli vastakommenttia, että kyllä meillä täällä Suomessakin saa lounareita ja niillä voi käydä työpäivän aikana syömässä, joten ei siinä ole mitään erikoista että joku käy lounaalla ravintolassa.

Matkoista ei kannata edes mainita, riippumatta siitä kuinka lyhyitä ne on. Me käydään pari kertaa kuussa ihan päiväseltään naapurimaan pääkaupungissa, kun ajomatkaa on vain reilu tunti suuntaansa. Näistä ei saa mainita, ne on leuhkimista. Onko sekin leuhkimista, jos joku käy Turusta Tampereella tai Helsingissä pari kertaa kuussa ja kertoo siitä?

Aika vähiin on näiden 5 ulkomailla vietetyn vuoden aikana käyneet sellaiset suomalaiset ystävät, joiden kanssa voi ihan normaalisti jutella arjesta ilman, että pitää varoa sanojaan. Harmi kyllä.

Olen kiinnostunut edelleen siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Kyselen sukulaisilta ja ystäviltä kuulumisia ja luen lehtiä, mutta tosi harvaa kiinnostaa se, mitä minulle kuuluu. Sen olen ainakin huomannut, ettei kannata puhua hirveästi paikallisista ystävistä mitään, vaikka Suomessa asuvat ystäväni kyllä voivat kertoa minulle siitä, mitä ovat tehneet naapurissa asuvan Marin kanssa yms. Toisaalta ymmärrän, ettei minun kuulumisistani niin kiinnostuta eikä niihin välttämättä osata suhtautua, koska Suomessa asuvalla ei ole konkreettista tarttumapintaa minun arkeeni, kun taas minä Suomessa kasvaneena osaan paremmin samastua siihen, mitä arki siellä on. Kurjalta se silti tuntuu.

Kaikkein rasittavimpia on ihmiset, joiden on pakko vääntää Suomessa olevan ihan ne samat hyvät asiat kuin maassa X. Tai sitten keksittävä joku dorka selitys, jos näin ei ole.

Esimerkki: sanon ystävälleni, että pidän Lontoossa asumisessa siitä, että joka kaupunginosassa on sunnuntaisin farmer's market, eli lähiseudun maanviljelijät myyvät toreilla tuotoksiaan. Hän vääntää, että kyllä Suomessakin voi ostaa toreilta ruokaa. Niin no, kesällä muikkuja ja mansikoita, ei ehkä ihan sama asia?

Toinen esimerkki: sanot, että Pariisissa ravintolaruoka on edullisempaa ja laadukkaampaa kuin Suomessa. Saat kuulla pitkän listan vuokrahinnoista, työnantajakuluista tms. jotka estävät tämän Suomessa. Ihan kuin Seinäjoella olisi kalliimmat tilavuokrat kuin Pariisissa? tai ihan kuin Ranskassa ei olisi työnantajakuluja?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:05"]

Hohhoijaa. Taidatte itse olla katkeria, kun Suomessa on ihmisillä asiat hyvin mutta te olette muuttaneet johonkin persläpeen... Kaikki katsokaas riippuu ihan siitä asenteesta ja äänensävystä, millä asiat kerrotaan.

"Kell onni on, se onnen kätkeköön" on sitä paitsi pätkä Einon Leinon runosta eikä mikään sananlasku. Mahdatteko enää edes muistaa tuota kansalliskirjailijaamme siellä paremman maailman kolkassa?

Ja kaikille epäilijöille tiedoksi, minäkin olen asunut vuosikaudet ulkomailla opintojen, töiden ja avioliiton takia ja viihtynytkin siellä hyvin mutta lopulta palannut takaisin rakkaaseen isänmaahani, josta olen todella ylpeä. Jostain syystä useimmat ulkosuomalaiset välttelevät siellä ulkomailla edes kertomasta, mistä maasta ovat kotoisin. Se jos mikä kertoo teistä tosi paljon.

[/quote]

Täydellistä sontaa, ehkä viikon huonoin kirjoitus.

Ei, kyllä kuulumisistaan saa kertoa, mutta pelkkä hyvien kuulumisten korostaminen koetaan leuhkimiseksi. Yleensähän ihmisille kuuluu MYÖS ei-niin-fantsuja juttuja, ja niistäkin on tapana kertoa, kun kuulumisia kysytään.

Tyypillisesti kuulumiskysymykseen suomalainen vastaa, että "eipä ihmeempiä, ihan tavallista arkea vaan" Ja sen päälle sitten voi mainita ehkä yhden tai kaksi muutosta tai uutta asiaa verrattuna edelliseen tapaamiseen - myös negatiiviset jutut, jos jotain sellaista on isompaa sattunut.

EIKÄ siis niin, että "kuuluu tosi hyvää, käyn työssä kansainvälisessä yrityksessä ja lomailtiin just Nizzassa ja lapsillekin kuuluu todella hyvää, ihanasti menee paikallisessa päiväkodissa ja mies sai just palkankorotuksen". Vaikka nuo olisivat sinänsä tottakin, ne tulkitaan herkästi kehuskeluksi, koska vastaajan mielestä kaikki on NIIIIIIN ihanaa.

Minkä lisäksi totta on, että jos joku tekee jotain, joka yleisesti tulkitaan Hienoksi ja Erilaiseksi, hänen puheensa vielä tavallistakin herkemmin tulkitaan elvistelyksi. Näitä on muitakin kuin ulkomailla asuminen, esim. uuden työpaikan saanti, uusi koti, tutkinnon saaminen valmiiksi jne.

Mutta joo: suomalaiseen puhetyyliin ei kuulu hehkuttaa kuulumisiaan, vaan pikemminkin hiukan himmata.

Samaa on muissakin kulttuureissa, sellainen "upeasti menee" ei ole tapana, jos ei tosin kohta "hemmetin huonostikaan" ole tapana vastata...

Tai kuten venäläiset, joiden kuulumiset ovat yleensä "normalno" eli tavallisesti...

Pari vuotta takana täällä nykyisessä asuinmaassa. Ensimmäinen ulkomaankomennus  perheellisenä. Ero siihen, että sinkkuna asui muualla Euroopassa ja nyt sitten perheellisenä on valtava! Sinkkuna ollessa ystävät pitivät silti yhteyttä, tulivat käymään, tehtiin yhdessä reissuja jne. Enkä silloin ajatellut kenenkään olevan minulle kateellinen tai muutenkaan mitään sen ihmeempää.

Mutta nyt kun on perhe, kukaan ei ota yhteyttä. Kylässä käy vain omat sukulaiset.  Ja kauttarantain olen kuullut, että meidän elämä olisi jotenkin niin fiiniä täällä, että. En enää uskalla päivittää facebookiin kuvia, enkä kertoa reissuista. En halua "leuhottaa". Harmittaa ystävyyssuhteiden puolesta. Ei ole kiva olla itse aina se joka ottaa yhteyttä. Harmittaa se ajattelu, että kun en kerta ole Suomessa, en ole olemassa. Suurelle osaa ystävistä nimittäin näyttäisi tämä ajattelu olevan vallalla. 

No ei se mitään. Onneksi elämä täällä on ihanaa, rikasta ja rakasta. :) Ja rikasta ennen kaikkea muuten kuin rahallisesti. :) 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:37"]

Joskus ulkomailla asuvat eivät ymmärrä, että täällä Suomessakin elämä jatkuu ja mielenkiintoisia asioita tapahtuu. En nyt sano, että sinä olet sellainen, joskus vain olen tavannut näitä. 

[/quote]

Minä kysyn kyllä AINA mitä kuuluu, onko uutta, mitä tapahtunut jne jne. Yleensä vastaus on 'mitäs tässä, ei ihmeitä'. Niitä kuulumisia saa tivata vartin verran kunnes ilmenee kaikenlaista uutta :) 

Paremmin minut otetaan Suomessa vastaan jos vähättelen asuinmaata, kehun kovasti Suomea, enkä sen kummemmin kerro elämästä täällä (siis mitään positiivista ainakaan, ,,jännä! )

Mä en ole saanut leuhkijan viittaa hartioilleni vaikka maalailen joskus tarpeettoman kauniita kuvia ulkomailla asumisesta. Olen aina ollut hyvä tarinaniskijä. En siis valehtele mutta kerron asiat aina niin että kuuntelijat ovat 10 minuuttia hiljaa jutun jo loputtua ennen kuin sanovat vautsi-mäkin haluun sinne:D

Ehkä ongelma on se, ettette osaa hypettää tarpeeksi?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 12:08"]

Pari vuotta takana täällä nykyisessä asuinmaassa. Ensimmäinen ulkomaankomennus  perheellisenä. Ero siihen, että sinkkuna asui muualla Euroopassa ja nyt sitten perheellisenä on valtava! Sinkkuna ollessa ystävät pitivät silti yhteyttä, tulivat käymään, tehtiin yhdessä reissuja jne. Enkä silloin ajatellut kenenkään olevan minulle kateellinen tai muutenkaan mitään sen ihmeempää.

Mutta nyt kun on perhe, kukaan ei ota yhteyttä. Kylässä käy vain omat sukulaiset.  Ja kauttarantain olen kuullut, että meidän elämä olisi jotenkin niin fiiniä täällä, että. En enää uskalla päivittää facebookiin kuvia, enkä kertoa reissuista. En halua "leuhottaa". Harmittaa ystävyyssuhteiden puolesta. Ei ole kiva olla itse aina se joka ottaa yhteyttä. Harmittaa se ajattelu, että kun en kerta ole Suomessa, en ole olemassa. Suurelle osaa ystävistä nimittäin näyttäisi tämä ajattelu olevan vallalla. 

No ei se mitään. Onneksi elämä täällä on ihanaa, rikasta ja rakasta. :) Ja rikasta ennen kaikkea muuten kuin rahallisesti. :) 

[/quote]

Me ollaan lapseton pari, ja asuttu ulkomailla noin kuusi vuotta (eri maissa). Meidä
nkin ystävien mielestä emme enää ole olemassa, kun asumme muualla kuin Suomessa:)

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:50"]

Olen niin törmännyt samaan asiaan. Jotkut esittää sen hienovaraisemmin, toiset taas suoraan naljaillen v-mäisesti tyyliin "mahtaako teille nyt tämmöinen tavallinen suomiruoka kelvata, kun teistä on tullut niin fiinejä siellä ulkomailla" tms. Ei meistä oikeasti ole mitenkään nirsoja tai hienoja ihmisiä tullut, ihan samoja ollaan. 

Toinen samaa sukua oleva juttu on, että ei saisi kertoa mitään hyviä asioita uudesta asuinmaasta, koska se tuntuu ärsyttävän ihmisiä ja koetaan leuhkimiseksi ja Suomen mollaamiseksi. Nyt olen jo tämän oppinut, mutta ensimmäisenä vuonna kun oltiin asuttu Espanjassa ja tultiin Suomeen kesällä, errehdyin ihan vilpittömän innostuneesti kertomaan siitä, kuinka nautin elämästä siellä. Esim. kerroin miten tykkään ilmastosta, ja siitä että meillä on omassa pihassa appelsiini- ja granaattiomenapuu, siitä miten tuoretta ruokaa löytyy lähitorilta ympäri vuoden jne. Kertomukseni tyrmättiin hiljaisuudella ja naljailevalla vittuilulla. Että johan on noussut kusi päähän siellä ulkomailla. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että kokee että jotkut asiat on uudessa asuinmaassa paremmin kuin Suomessa (ja jotkut toiset taas huonommin).

[/quote]

Ymmärrän täysin mistä puhut!! :) !!

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 12:08"]

Ei, kyllä kuulumisistaan saa kertoa, mutta pelkkä hyvien kuulumisten korostaminen koetaan leuhkimiseksi. Yleensähän ihmisille kuuluu MYÖS ei-niin-fantsuja juttuja, ja niistäkin on tapana kertoa, kun kuulumisia kysytään.

Tyypillisesti kuulumiskysymykseen suomalainen vastaa, että "eipä ihmeempiä, ihan tavallista arkea vaan" Ja sen päälle sitten voi mainita ehkä yhden tai kaksi muutosta tai uutta asiaa verrattuna edelliseen tapaamiseen - myös negatiiviset jutut, jos jotain sellaista on isompaa sattunut.

EIKÄ siis niin, että "kuuluu tosi hyvää, käyn työssä kansainvälisessä yrityksessä ja lomailtiin just Nizzassa ja lapsillekin kuuluu todella hyvää, ihanasti menee paikallisessa päiväkodissa ja mies sai just palkankorotuksen". Vaikka nuo olisivat sinänsä tottakin, ne tulkitaan herkästi kehuskeluksi, koska vastaajan mielestä kaikki on NIIIIIIN ihanaa.

Minkä lisäksi totta on, että jos joku tekee jotain, joka yleisesti tulkitaan Hienoksi ja Erilaiseksi, hänen puheensa vielä tavallistakin herkemmin tulkitaan elvistelyksi. Näitä on muitakin kuin ulkomailla asuminen, esim. uuden työpaikan saanti, uusi koti, tutkinnon saaminen valmiiksi jne.

Mutta joo: suomalaiseen puhetyyliin ei kuulu hehkuttaa kuulumisiaan, vaan pikemminkin hiukan himmata.

Samaa on muissakin kulttuureissa, sellainen "upeasti menee" ei ole tapana, jos ei tosin kohta "hemmetin huonostikaan" ole tapana vastata...

Tai kuten venäläiset, joiden kuulumiset ovat yleensä "normalno" eli tavallisesti...

[/quote]

Niin, siis en minä ainakaan kerro kuulumisiani siihen jenkkityyliin, vaan pikemminkin suomityyliin. Että ei kuulu ihmeempiä ja sitten pari arkijuttua perään. Tai jos on joku tosi suuri positiivinen asia, niin tietenkin kerron sen. Tai joku tosi suuri negatiivinen asia, niin tietenkin kerron senkin. Sen takiahan kaverit on, että niiden kanssa voi jakaa asioita.

Skypessä jutellessa sitten tulee puhuttua asioista enemmän, mutta ei sekään nyt ole mitään elämän hehkuttamista. Toisaalta jos esimerkiksi meillä ei ole mitään kauhean suuria ongelmia enää täällä, niin miksi niitä pitäisi alkaa väkisin keksiä?

Siihen loukkuun en enää astu, että vastaisin mitään kysymykseen mikä Suomessa on paremmin kuin nykyisessä asuinmaassani tai mitä erityisesti kaipaa Suomesta. Kumpaankin kohtaan osaan kyllä vastata, mutta kummasti se vastaus ei oikein ikinä kelpaa kuulijalle. Jos sanon kaipaavani Helsinkiä ja merta, niin alkaa ihmettely että eikö hiljaiset korpimetsät, sauna tai mökkilaituri kelpaa. Jos sanon, että Suomessa on parempaa se, että välillä voi olla ihan hiljaakin sosiaalisissa ympyröissä ja se on ok, niin kysytään että miksi väitän suomalaisten olevan juroja mölliköitä, kun ei se edes ole totta. Ikinä ei voi voittaa.

Hyvät ystävät ja ydinperhe on tietenkin ihan asia erikseen.