Lue keskustelun säännöt.
Psykologi Lewis Turman teki 100 vuotta sitten kuuluisan pitkittäistutkimuksen, jossa tarkasteli 1500 huippuälykkään lapsen elämää ja
07.10.2026 |
saavutuksia elämässään. Yksikään näistä huippuälykkäistä lapsista ei saanut aikaan mitään merkittävää elämänsä aikana, mutta 2 lasta, joiden älykkyysosamäärä ei riittänyt pitkittäistutkimuksen otokseen, voittivat aikuisena fysiikan Nobelin. Toinen näistä oli transistorin keksijä William Shockley.
Kommentit (61)
Minä olen tämän palstan älykkäin lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis, jos menestyksen mittari on pelkästään Nobel.
Ketkä tahansa satunnaiset 1500 lasta, niin monet on aika merkittävä elämässään.
Joko henkilökohtaisella tasolla tai yhteiskunnallisesti.
Ja kohta joku keskivertotallukka poistaa ketjun loukkaannuttuaan aiheesta, koska on riittävän älykäs tajutakseen ettei ole huippuälykäs muttei ole niin älykäs että tajuaisi ettei sillä huippuälyn puutteella oikeastaan ole väliä.
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta joku keskivertotallukka poistaa ketjun loukkaannuttuaan aiheesta, koska on riittävän älykäs tajutakseen ettei ole huippuälykäs muttei ole niin älykäs että tajuaisi ettei sillä huippuälyn puutteella oikeastaan ole väliä.
Raskaimmat ihmistyypit ovat tyhmä ja ylimielinen ihminen sekä keskivertoälykäs ihminen, joka luulee olevansa keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi.
Kummankaan kanssa ei saa järkevää keskustelua aikaiseksi. Ensimmäinen edustaa klassista pulu ja shakkilauta-tilannetta. Jälkimmäinen ei ole taas oman tietämättömyytensä ilmetessä valmis tutustumaan asiaan ja (älykkäille ihmisille tyypillisesti) valmis uudelleenajattelemaan näkemyksiään, vaan keskustelun sijasta alkaa keskittymään "voittamiseen" luodakseen itselleen illuusion omasta älykkyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Puhumattakaan näistä yrittäjistä, joille kaikki siirtyy suvussa... Eli itse ei tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin. Samat tyypit kyllä vaahtoavat julkisuudessa mielellään yrittäjäasenteesta, sinnikkyydestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Noin nuorten lasten testaaminen on melko epätarkkaa, sillä lasten kehitys on tuossa iässä sekä nopeaa että eritahtista.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
No ei tuo tuota tarkoita, vaan todennäköisemmin nää "huippuälykkään" piirteet on väärin määritelty jos ryhmään sopii suurin osa lapsista. Huippuälykkäät selviää koulustakin, kuten monikin todistaa. Arvosanat ei todista älystä koska noita ei välttämättä kiinnosta keskittyä, mutta myöhemmin sitten jatko-opinnoissa nää lanaa selvää jälkeä kursseista supernopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään Nobelin voittaminen suoraan kerro huippuälykkyydestä, niin monen muunkin asian pitää osua kohdalleen. Suomalaiset ovat tunnetusti erittäin älykäs kansa, vaikka tänne on osunut vain yksi tiedenobel. Ragnar Granit oli ruotsalainen ja Holmströmiäkään en laske kokonaan suomalaiseksi, mies on tehnyt koko uransa USA:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Noin nuorten lasten testaaminen on melko epätarkkaa, sillä lasten kehitys on tuossa iässä sekä nopeaa että eritahtista.
Perheen vaikutus on liian suuri varhaislapsuudessa, eikä älykkyystestit ole tuolloin kovinkaan luotettavia. Niillä on tuolloin ns. heikko ennustevaliditeetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Noin nuorten lasten testaaminen on melko epätarkkaa, sillä lasten kehitys on tuossa iässä sekä nopeaa että eritahtista.
Tämä on oiva esimerkki epä-älyllisyydestä. Eli joku tavallinen tallukka pyrkii kiistämään oman nopean ja yksittäisen ensiajatuksen perusteella Nasan huippututkijoiden työn varsinaiseen tutkimukseen perehtymättä.
Kannattaa panostaa vauvasta asti lapsen sosiaaliseen älyyn ja tunneälyyn. Silloin lapsi pärjää elämässä kaikista todennäköisimmin tuli vastaan mitä tahansa, ja näin saa muunkin älyn potentiaalin todennäköisimmin valjastettua kokonaan. Valitettavan moni superälykäs jätetään sosiaalisilta ja tunnetaidoilta ja -älyltä sinne pikkulapsen tasolle, ku kaikki resurssit ja aika käytetään niiden jo vahvojen piirteiden kehittämiseen ja he kärsivät sitten elämässään vaikka ja mistä ongelmista, eivätkä kykene läheskään potentiaalinsa mukaisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tuo on outoa. Miten jotain pysyvää pystyy poiskasvattamaan? Jos älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, niin pitäisikö älykkyyden mittareita muutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tuo on outoa. Miten jotain pysyvää pystyy poiskasvattamaan? Jos älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, niin pitäisikö älykkyyden mittareita muutta?
Älykkyyden mittareita on muutettu jatkuvasti. Kannattaa tutustua älykkyystestien historiaan. Sieltä on aivan suunnitelmallisesti poistettu osioita, joissa ei-halutut ryhmät ovat menestyneet haluttuja paremmin.
Älykkyys ei ole yksiselitteisesti mitattavissa oleva asia, vaan myös yhteiskunnallinen ja poliittinen päätös. Älyyn liittyvät tutkimukset jakavat älyä useisiin eri kategorioihin, josta matemaattis-looginen päättelykyky on vain yksi. Me olemme vain päättäneet sen olevan älyn mittari.
Psykologi Lewis Terman korjaan.