Lue keskustelun säännöt.
Mä oon niiiiin väsynyt superherkkään anoppiini, auttakaa!!
10.11.2013 |
Oltiin perheen kanssa miehen vanhemmilla isänpäivää viettämässä. Huhhahhei, kun anoppi osasi taas olla raskas. Kyseessä on 60-vuotias maailman huonoimman itsetunnon omaava mieheensä ripustautunut nainen, joka jää pohtimaan ihan jokaista hänelle osoitettua sanaa ja lausetta päiväkausiksi ja menettää yöunensa ihan vaikkapa naapurin kaiman avioeron vuoksi. Hänen seurassaan oleminen on kuin munankuorien päällä kävelisi. Mitään ei uskalla sanoa, kun kaiken hän ottaa itseensä. Esimerkiksi nyt vaikka jos putaan ruoanlaitosta ja ohimennen mainitsen, että minä laitan kalakastikkeeseen sitruunan sijaan limeä, niin se tulkitaan heti kritiikiksi hänen kastikettaan kohtaan. Apua!
Kommentit (98)
Ottamatta kantaa ulkomuistista ja vain toisen osapuolen näkökulmasta kirjoitetun keskustelun sanamuotoihin, niin se todella ON massiivisen ärsyttävää, kun joku ruokavieras analysoi ja maiskuttaa ja miettii ainesosia ja miten vielä voisi parantaa makuelämystä. Ja sitten kerrotaan, mitä kannattaisi laittaa ensi kerralla tai sitten tietty humble brag -versio, johon syyllistyvä ei OLLENKAAN ymmärrä mitä muka on sanonut, vaikka ihan tarkoituksella kylvetään itsekehua näennäisen viattomiin kommentteihin (kuten että oii miten kiva perinteinen kastike, enpä ollenkaan tunnistanut sellaista harvinaisen kasviksen makua, kuten sitruuna, koska meidän kansainvälisessä keittiössä lapsetkin tuntevat vain limen). Kaikki me tiedetään typppi esim facebookista, mutta jotkut ovat tällaisia myös livenä. Suunnattoman ärsyttävä ihmistyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mää arvasin että tänne tulee osa pahottamaan mielensä tosta limejuusta, kun ap selvästi tarkotti sitä että anoppi pahottaa mielensä tommosesta neutraalista mielipideasiastakin.. Voi luoja mää vihaan tommosia mielensäpahoittajia.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 13:47"]
Miksi et sano anopille, että "jossain ohjeessa oli korvattu sitruuna limellä, olisikohan se läheskään näin hyvää" jolloin pääset puhumaan ruuanlaitosta, mutta et tarkoituksella loukkaa toista.
[/quote]
Täähän kuulostaa ihan puhtaalta vittuilulta :D
Mulla tuollainen työkaveri. Välillä menee paremmin, välillä on vaikeaa. tahtomattaan pilaa hyvän vireen kaikilta muiltakin. Tosiaan mitään ei voi sanoa. Ei mitään. Ei hänestä, eikä itsestä. Saattaa avautua jostain ala-asteaikaisista "traumoista", joilla ei ole mitään merkitystä ja joita alun perin tuskin on tarkoitettu loukkauksisksi. En ymmärrä, miten aikuinen ihminen VOI olla niin herkkä. Se on tietyllä tavalla niin tavattoman itsekästä, että ihmisellä jokaiseen asiaan tulo kulma on oma napa ja tarkkailu, kohdistuuko kommentti jotenkin negatiivisesti häneen.
Tunnen suunnatonta sympatiaa ap:ta kohtaan. Ja siksihän nämä palstat ovat, että täällä voi vähän päästellä höyryjä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:12"]
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
[/quote]
Vain naiset pystyvät tähän. Joka helvetin lauseesta löydetään jotain sellaista mitä siellä ei ole. Ei ihme että iso osa naisista vihaa muita naisia ihan vain siksi että he ovat naisia. Rakentakaa itsetunto niin ette löydä enää niitä piilovittuiluja ja muttia.
Ihan oikeasti. Tuossa kastikejutussa ei ollut muttaa. Siinä todettiin että se sitruuna maistuu hyvältä ja itse ymmärtäisin että tuollaisen kommentin sanoja voisi tuon jälkeen itsekin kokeilla sitä sitruunaa limen sijaan.
Kyllä, olen nainen, mutta yllä mainitusta syystä en vietä naisten kanssa aikaa. Suurin osa on näitä "se mutt-sana on sisäänrakennettu tuohon lauseeseen" tyyppejä...
[/quote]
Aamen to that! "sisään rakennettu lauseeseen"- voi luoja! oi miksi te naiset teette elämästänne noin vaikeaa hakemalla piilomerkityksiä sieltä, missä niitä EI ole!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä tietyille ihmisille osuu aina ne hankalat anopit, vittumaiset naapurit ja kieroilevat työkaverit. Toisille taas osuu ihan mukava anoppi, siedettävät naapurit ja hauskat työkaverit. Mistähän johtuu...
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 21:47"]
Jostain syystä tietyille ihmisille osuu aina ne hankalat anopit, vittumaiset naapurit ja kieroilevat työkaverit. Toisille taas osuu ihan mukava anoppi, siedettävät naapurit ja hauskat työkaverit. Mistähän johtuu...
[/quote]
Hyvin pitkälti olisin muuten kanssasi samaa mieltä, mutta oman kokemuksen johdosta alan kallistua siihen että kyllä horror-anoppeja on olemassa ja niitä sattuu ihan mukavillekin ihmisille (kuten allekirjoittanut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset helposti loukkaantuvat ihmiset kaivavat sen loukkaantumisen ihan mistä tahansa kommentista, koska haluavat loukkaantua. Loukkaantujalta on tyhmää vallankäyttöä pitää toisia ihmisiä koko ajan varpaillaan. Sellaisiin loukkaantujien miellyttämisiin ei pidä lähteä mukaan. Reipas ja suora suhtautuminen, kuten muihinkin ihmisiin. Lopettavat sen jatkuvan loukkaantumisen, kun ajanoloon huomaavat, että se ei vaikuta muiden ihmisten käytökseen.
Hauska ketju. Mulla on tuollainen anoppi, mutta en välitä siitä, vaikka se menettää yöunensa minun takiani. Olen ihan mukava ja ystävällinen, enkä ikimaailmassa "vittuilisi" anopilleni mistään - siitä huolimatta se välillä ottaa nokkiinsa. Joskus olen ihan aiheesta suoraan sanonut, kun on kismittänyt (esim. että lapsillemme ei syötetä lisäravinteita, vaikka se anopin mielestä olisikin kivaa), ja silloin on kyllä ollut maailmanloppu lähellä - anopin maailmassa.
Jos on itse epävakaa, en minä sille mitään voi, enkä todellakaan ala silkkihansikkain silittelemään ketään, vaan olen ihan tavallisen perusystävällinen.
Ehkä olen vähän sinisilmäinenkin optimisisuudessani, että minulta menee varmasti usein ohi myös loukkaukset, joita minulle ehkä kohdistetaan, kun en sellaisia juuri ikinä huomaa. Piilovittuilut menee ihan kankkulan kaivoon, kun en ymmärrä ottaa nokkiini, vaan ajattelen, että tuokin varmaan ihan hyvää tarkoitti, mutta asetteli sanansa vähän tökerösti, enkä loukkaannu. Mielestäni en menetä mitään tällä asenteellani. Eipä tarvi valvoa öitä miettien muiden tarkoitusperiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hyvin herkkä" anoppi saattaisi saada diagnoosin ja hoitoa, jos perheessä olisi yksikin ihminen, jolla olisi sydäntä tajuta, että hän ei ole tahallaan hankala, vaan hänellä on mielenterveyden häiriö. Useimpiin on olemassa hoito. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat kuitekin paljon kannustusta hoitoon hakeutumiseen. Usein aika pitää varata heille ja ehkä mennä mukaankin. Mutta puolisot ja lapset yleensä vain ajattelevat, että aina se on ollut vähän hullu, eivätkä auta. Tilanne saa usein pahentua vuosikausia ilman, että kukaan tekee mitään.
Joitakin kommentteja lukiessa ei kyllä tarvitse kauaa vaivata päätään sillä, miksi maailma on vieläkin miesten.
En pidä itseäni niin yli-ihmisenä, ettäkö tekemästäni ruoastani ei saisi keskustella herranjestas! Jos jonkun mielestä jonkin asian voi tehdä paremmin, koski se sitten ruokaa tai mitä tahansa, niin mielelläni kuuntelen vinkkejä ja mielipiteitä. Mielelläni vaihdan myös tuttavien kesken ruoanlaittovinkkejä. Vähän avartaa omaa maailmaansa kun ei upottaudu siihen mielikuvaan että itse tekee kaiken parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 22:57"]
Joitakin kommentteja lukiessa ei kyllä tarvitse kauaa vaivata päätään sillä, miksi maailma on vieläkin miesten.
En pidä itseäni niin yli-ihmisenä, ettäkö tekemästäni ruoastani ei saisi keskustella herranjestas! Jos jonkun mielestä jonkin asian voi tehdä paremmin, koski se sitten ruokaa tai mitä tahansa, niin mielelläni kuuntelen vinkkejä ja mielipiteitä. Mielelläni vaihdan myös tuttavien kesken ruoanlaittovinkkejä. Vähän avartaa omaa maailmaansa kun ei upottaudu siihen mielikuvaan että itse tekee kaiken parhaiten.
[/quote]
Aivan. En käsitä miten jotkut uskaltavat ottaa sen riskin, että vaientavat draamaillaan kaiken kritiikin ja ajavat pois ympäriltään rehelliset ihmiset. Elävät sitten omassa pikku kuplassaan kun selän takana heille naureskellaan ja heitä säälitellään. Eikö heitä pelota, että yhtenä päivänä se todellisuus valkenee kammottavana? Kun on haukannut liian suuren palan? Nolannut itsensä perusteellisesti? Kuten edellä jo sanottiin, niin taustalla on luultavasti mielenterveysongelma. Sitä vaan ihmettelen kun näitä tyyppejä on niin paljon.
Joo mun äiti. Vaikka ruoka olisi syömäkelvotonta, sitä pitää kehua yhteen ääneen. Joskus on vaikka polttavan suolaista, syön lusikallisen väkisin ja kärsin vierailun ajan nälkää. Muut kehuvat, että on todella erikoisen hyvää ja minä olen nirson ja hankalan maineessa, syönkin kuulemma suolatonta ruokaa...
Totuus on se, että äidiltä valahtaa ruokaan usein tupla-annokset suolaa. Itse tottuvat kai siihen, muita se polttaa. Äidin kotona normaalisuolaisuus = suolattomuus. Minä pidän suolasta ja hyvästä ruuasta. Äidin mielestä olen yliherkkä nipottaja, aina ollut. Laktoosi-intoleranssinikin on luulosairautta. Olen lapsesta asti kärsinyt mahavaivoista, jotka onnistun helposti välttämään yleensä. Äidin luona käydessä vatsa on aina todella kipeä ja kestää toipua muutaman päivän. Äidin mielestä kaikki allergiat ja yliherkkyydet ovat turhaa oikuttelua.
Äitini on muuten lääkäri. Ja oikukkain ja yliherkin tuntemani ihminen. Tapaan häntä mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Mies kun ei tietenkään halua ottaa puolia anoppi-miniä asioissa. Ap
[/quote]
Öh nimenomaan miehen kuuluu olla teidän kahden välejä jouhevoittavassa, hänhän molemmat tuntee paremmin kuin te kaksi toisenne! Ehdotapa, että mies ottaa äidilleen puheeksi tämän käytötksen. Tai isänsä käytöksen, jos isä seinien takana (miehesi luultavasti tietää onkon näin) on vuosia alistanut anoppisi alleen, henkisesti tai fyysisesti.
Naa mielensapahoittajat on varmaan just niita keta aina kiusataan kouluissa ja tyopaikoilla ja millon missakin...
En suosittele miehen sotkemista anopin ja miniän välien puimiseen. Mies voi korkeintaan kuskata daamit mökille yöksi. Mukaan evästä ja alkoholia kielenkantoja kirvoittamaan. Veikkaan, että tyydyttävä yksimielisyys on saavutettu siinä vaiheessa kun mökiltä lähdetään pois.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 21:47"]
Jostain syystä tietyille ihmisille osuu aina ne hankalat anopit, vittumaiset naapurit ja kieroilevat työkaverit. Toisille taas osuu ihan mukava anoppi, siedettävät naapurit ja hauskat työkaverit. Mistähän johtuu...
[/quote]
Tiedän tuon ihmistyypin. Mulla on ollut useita ihania anoppikokelaita, mahtavat työkaverit, mukavia ja siedettäviä naapureita mutta minun anoppini on kyllä valitettavasti hankala ihminen. :(
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:06"]
Mun veljen vaimo on samanlainen. Saattaa sitten vuosikausienkin päästä vasta sanoa, että "kun sinä silloin viisi vuotta sitten sanoit minulle niin ja se loukkasi niin kamalasti". Just. Nykyisin en oikein uskalla puhua hänelle mitään, vastailen vaan jos kysyy jotain. Ärsyttävää, ja tosi voimia vievää!
[/quote]
Johtunee varmaan siitä että ette ole tainneet juurikaan nähdä ja olet sanonut jotain loukkaavaa ja ajattelet että se korjaantuu vaan sillä ettet tapaa kyseistä ihmistä.
Pitäisikö normaalin ihmisen pyytää anteeksi jos loukkaa toista?
Minä en ymmärrä ap.ta. Kehtaa tässä meille kirjoittaa millainen tilanne oli, että anoppi loukkaantui turhasta. Mistä se anoppi menettää sitten yöunensä? Mistä ap tietää että niin edes käy?
Minusta ap.n asenne toista kohtaan on alentava. Hän kuvittelee että hänen sanansa loukkasi toista. Vaikkei tarkoittanut pahaa, eikä sanonut pahasti. -Silti hän menee toisen ruokapäytään, loukkaa -koska tietää että toinen loukkaantui- eikä pyydä anteeksi?
Minut on ainakin kasvatettu niin että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Anoppisikin koittaa koska hän tarjosi sinulle ruokaa. Sinä sanot sitten jotain josta tämä pahoittaa mielensä. Ettei sinun pidä myöntää aiheuttamaasi mielipahaa niin tässä sitten MEILLE jauhat sitä miten ei siinä ollut mitään ja ihan turhasta anoppi suuttui... Eli ei puhettakaan siitä että koittaisit mennä itseesi ja pyytää anteeksi toiselta.
Asiat vaan pahenee sillä ettei mennä kylään. Miksi se on oikeasti niin vaikeaa sanoa anteeksi jos joku on niin herkkä ottamaan sanojasi loukkaavina?
Minä en vaan kehtaisi itseäni sinun kengissäsi ja tahdon uskoa että sinua hävettää
tilanne koska tässä kirjoitat.
Ehkä teillä on asian ongelma jopa jossain muualla? Olet joskus aikaisemmin näpäyttänyt todella pahemmin jotain ja anopilla siitä jo tullut tuo että sanasi vaan tarkoitettu satuttamaan. Kuva kertoo paljon enempi kuin sanat; joten väitän että vaikka sinä puhut sanoja miten tahansa niin ilmeesi ja eleesi voi merkitä toista. Paha sanoa miten homma meni: mutta koko aloitus on sitä että anoppi meni loukkaantumaan sinun sanoista. Tiedät jopa väittää että SINUN toimintasi pitää hänet yöllä hereellä. Eli joko sinä keksit tilanteen, suurentelet tämän itse tai tilanne on jatkunut jo pitkään, pienikin sana voi loukata toista.
Miten anoppi ilmensi tunteensa?
Ja millä ap tietää että anoppi menettää yöuniaan ja tälläiset "viattomat lotkautukset" jotka hänestä on kritiikkiä tulee?
Itseäni häiritsee aloituksessa heti kerrottu naisen luonne ripustua mieheensä.. Mitä tuo siis pitää sisällään?
Onkohan meillä sama anoppi?
Minä en enää välitä, sanon mielipiteeni jos kysytään, muuten olen hiljaa, en lähde mukaan vänkytyksiin. Tekemisissä mahdollisimman vähän.