Lue keskustelun säännöt.
Mä oon niiiiin väsynyt superherkkään anoppiini, auttakaa!!
10.11.2013 |
Oltiin perheen kanssa miehen vanhemmilla isänpäivää viettämässä. Huhhahhei, kun anoppi osasi taas olla raskas. Kyseessä on 60-vuotias maailman huonoimman itsetunnon omaava mieheensä ripustautunut nainen, joka jää pohtimaan ihan jokaista hänelle osoitettua sanaa ja lausetta päiväkausiksi ja menettää yöunensa ihan vaikkapa naapurin kaiman avioeron vuoksi. Hänen seurassaan oleminen on kuin munankuorien päällä kävelisi. Mitään ei uskalla sanoa, kun kaiken hän ottaa itseensä. Esimerkiksi nyt vaikka jos putaan ruoanlaitosta ja ohimennen mainitsen, että minä laitan kalakastikkeeseen sitruunan sijaan limeä, niin se tulkitaan heti kritiikiksi hänen kastikettaan kohtaan. Apua!
Kommentit (98)
Meillä anoppi sanoi ensikäynnillä, että hän on suora ihminen: hän sanoo ja hänelle saa sanoa, mitä ajattelee. Joten olen saanut kuulla kaiken mahdollisen hiusmallistani, silmälaseistani, kengistäni, ajatuksistani, koulutuksestani jne. Ja aina loppuun anoppi sanoo, että tästä ei pidä loukkaantua, hän on tämmöinen ihminen. Hän ei jätä mitään hampaankoloon, niin ei mene yöunet.
Tunteesi ovat omasi: älä vedä itse hernettä nenään siitä, että sinua ei kohdella haluamallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh, aika monen mielestä siis erilaisista ruoanlaittotavoista puhuminen on piikittelyä ja paremmuuden esiintuomista?! Minun ja anoppini vuoropuhelu meni jokseenkin näin:
Minä: Onpa hyvää kastiketta, mitä tässä on?
Anoppi: Kermaviiliä, tilliä, pippuria, sinappia ja sitruunaa.
Minä: Ai jaa, mä oonkin aina käyttänyt limeä. On kyllä maukas kastike, taidan ottaa lisää.
Lopputulos: Anoppi ei nuku ensi yönä, koska halusin polkea häntä limekommentillani.
Ap
Tulee mieleen joillekin ihmisille tyypillinen tapa puhua. Sanotaan ensin, että onpa hyvää kastiketta, MUTTA minä laitan siihen limeä sitruunan sijaan.
Tai sanotaan, että onpas reipas vauva, mutta niin hankala hoidettava, kun ei pysy yhtään paikallaan.
Siis mutta -sanalla ensiksi sanottu kehu vedetäänkin takaisin.
Olipa kulinaarinen nautinto joku kermaviilikastike...
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:02"]
Tulee mieleen joillekin ihmisille tyypillinen tapa puhua. Sanotaan ensin, että onpa hyvää kastiketta, MUTTA minä laitan siihen limeä sitruunan sijaan.
Tai sanotaan, että onpas reipas vauva, mutta niin hankala hoidettava, kun ei pysy yhtään paikallaan.
Siis mutta -sanalla ensiksi sanottu kehu vedetäänkin takaisin.
[/quote]
Mutta oliko tossa meidän vuoropuhelussa sana "mutta"? Ei ollut ei. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljen vaimo on samanlainen. Saattaa sitten vuosikausienkin päästä vasta sanoa, että "kun sinä silloin viisi vuotta sitten sanoit minulle niin ja se loukkasi niin kamalasti". Just. Nykyisin en oikein uskalla puhua hänelle mitään, vastailen vaan jos kysyy jotain. Ärsyttävää, ja tosi voimia vievää!
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 13:55"]
Mietipä, mitä tapahtuu, kun anoppi sanoo miniälle, että minä kyllä tapaan laittaa vauvalle haalarin alle villapuvun näillä keleillä. Miniä vetää herneen niin syvälle nenään, että siitä kasvaa neljän vuoden ajan uusia versoja, koska anoppi moitti miniän tapaa pukea lapsi ulos eli anoppi oli siis paha ja ilkeä ihminen. Nähtävästi anopille saa sanoa piikikkäästi.
[/quote]
Siis ei ristus, mitä piikikästä oikeasti kenenkään mielestä voi olla tuossa lime-sitruunakommentissa??? Ihan normaalia keskustelua.
Sama juttu toki tuossa haalarijutussa, ei ihmiset oikeasti voi olla noin herkkänahkaisia, vai? Mä en ainakaan taida tuntea ketään tuollaista Mielensäpahoittajaa - toki eihän sellaisen ihmisen kanssa huvita kaveerata jolle ei mitään eikä mistään voi puhua ilman että se loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli ap:n anopista (huono itsetunto) mieleen oma äitini. Hänellä oli ja on edelleenkin ärsyttävä tapa kehuskella itseään ja tekemisiään.
Huomautin kerran asiasta äidilleni ja hän vastasi, että pitää kehua itseään, kun kukaan muukaan ei ikinä kehu. Menin ensin sanattomaksi ja sitten naurettiin molemmat makeasti.
Anoppini taas varmistelee koko ajan ärsyttävään tyyliin: jos sanon, että olipa hyvää täytekakkua, niin aina tulee kysymys, että oliko, ihanko oikeasti, oliko hyvää kakkua .... ja tätä jatkuu kaikissa mahdollisissa asioissa.
Säälin näitä vanhempia naisia, jotka on aikanaan pitkälti hoitaneet kodin ja lapset, isältä apuja tullut suht vähän. Ja kukaan ei sitten edes kehu. Ei ihme, että on huono itsetunto.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:01"]
Ohhoh, aika monen mielestä siis erilaisista ruoanlaittotavoista puhuminen on piikittelyä ja paremmuuden esiintuomista?! Minun ja anoppini vuoropuhelu meni jokseenkin näin:
Minä: Onpa hyvää kastiketta, mitä tässä on?
Anoppi: Kermaviiliä, tilliä, pippuria, sinappia ja sitruunaa.
Minä: Ai jaa, mä oonkin aina käyttänyt limeä. On kyllä maukas kastike, taidan ottaa lisää.
Lopputulos: Anoppi ei nuku ensi yönä, koska halusin polkea häntä limekommentillani.
Ap
[/quote]
Jos kommentoit ruokaa, aina kannattaa varautua, että kaikki kehusta poikkeava koetaan loukkauksena. Keskustelun pohjalta kuulostaa kuitenkin, että sinulla tässä on menossa yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 13:55"]
Mietipä, mitä tapahtuu, kun anoppi sanoo miniälle, että minä kyllä tapaan laittaa vauvalle haalarin alle villapuvun näillä keleillä. Miniä vetää herneen niin syvälle nenään, että siitä kasvaa neljän vuoden ajan uusia versoja, koska anoppi moitti miniän tapaa pukea lapsi ulos eli anoppi oli siis paha ja ilkeä ihminen. Nähtävästi anopille saa sanoa piikikkäästi.
[/quote]
Siis ei ristus, mitä piikikästä oikeasti kenenkään mielestä voi olla tuossa lime-sitruunakommentissa??? Ihan normaalia keskustelua.
Sama juttu toki tuossa haalarijutussa, ei ihmiset oikeasti voi olla noin herkkänahkaisia, vai? Mä en ainakaan taida tuntea ketään tuollaista Mielensäpahoittajaa - toki eihän sellaisen ihmisen kanssa huvita kaveerata jolle ei mitään eikä mistään voi puhua ilman että se loukkaantuu.
[/quote]
Taidat olla uusi palstalla? Täällä on pari kertaa viikossa juttuja kamalista anopeista, jotka loukkaa miniöitä noilla vaate-, ruoka-, uni- ja sylijutuilla. Miniältä tuo on siis normaalia toimintaa, vetää herne nenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:12"]
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
[/quote]
...mutta sen kuulevat vain ne herkät mielensäpahoittajat. Ihan normaali keskustelu, haloo!
Mulla on OMA äiti tuollainen. Koita kestää anoppisi kanssa, se ei kuitenkaan ole niin läheinen kun oma verisukulaine. Tai mulle anoppi on itseasiassa henkireikä kun omalle äitille pitää olla mielin kielin ettei sitä haurasta ihmistä mitenkään vaan sattuisi "loukkaamaan"... Kehottaisin olematta liikoja miettimättä sen tunnontuskia, jos se niin kokee sanomasi vääryydeksi eikä saa unta niin ei se ole sun ongelma.
Mä oon oppinut tässä vuosien saatossa kans samaa asennetta vaikka edelleen menee tosi pahasti hermot kun omalle äitilleen ei voi kertoa/sanoa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:09"]
Mulle tuli ap:n anopista (huono itsetunto) mieleen oma äitini. Hänellä oli ja on edelleenkin ärsyttävä tapa kehuskella itseään ja tekemisiään.
Huomautin kerran asiasta äidilleni ja hän vastasi, että pitää kehua itseään, kun kukaan muukaan ei ikinä kehu. Menin ensin sanattomaksi ja sitten naurettiin molemmat makeasti.
Anoppini taas varmistelee koko ajan ärsyttävään tyyliin: jos sanon, että olipa hyvää täytekakkua, niin aina tulee kysymys, että oliko, ihanko oikeasti, oliko hyvää kakkua .... ja tätä jatkuu kaikissa mahdollisissa asioissa.
Säälin näitä vanhempia naisia, jotka on aikanaan pitkälti hoitaneet kodin ja lapset, isältä apuja tullut suht vähän. Ja kukaan ei sitten edes kehu. Ei ihme, että on huono itsetunto.
[/quote]
Mun äidillä on huono itsetunto ja ei varmaan koskaan kehu itseään, päinvastoin vähättelee kaikkea tekemisiää. Me muut kehutaan ja ei se usko, että ollaan vilpittömiä.
Minusta lime on kamalan makuista ja käytän sitruunaa aina kalan yhteydessä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:12"]
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
[/quote]
Vain naiset pystyvät tähän. Joka helvetin lauseesta löydetään jotain sellaista mitä siellä ei ole. Ei ihme että iso osa naisista vihaa muita naisia ihan vain siksi että he ovat naisia. Rakentakaa itsetunto niin ette löydä enää niitä piilovittuiluja ja muttia.
Ihan oikeasti. Tuossa kastikejutussa ei ollut muttaa. Siinä todettiin että se sitruuna maistuu hyvältä ja itse ymmärtäisin että tuollaisen kommentin sanoja voisi tuon jälkeen itsekin kokeilla sitä sitruunaa limen sijaan.
Kyllä, olen nainen, mutta yllä mainitusta syystä en vietä naisten kanssa aikaa. Suurin osa on näitä "se mutt-sana on sisäänrakennettu tuohon lauseeseen" tyyppejä...
[/quote]
Kenen kanssa vietät aikaasi? Kai ymmärrät, että miehille olet nainen, joka loukkaantuu joka sanasta! Naiset kun ovat sellaisia, myös sinä.
ap, kuulostat ihanmulta! :) mulla on myös superherkkä anoppi ja superherkkä ystävä. raskasta olla heidän seurassaan, kun joka sanaa tulkitaan päiväkausia ja itku on silmässä joka käänteessä. huomionkipeitä ja epätasapainoisia ihmisiä, joihin molempiin olen ottanut välimatkaa. tykkäävät myös syyllistää muita kaikesta kokemastaan "vääryydestä".
Puhut sille ihan normaalisti ja jos loukkaantuu, oma on häpeä. Tietysti voisit suosia jotain yleistä diipadaapaa, puhu vaikka lukemistasi kirjoista tai tv-ohjelmista.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:12"]
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
[/quote]
Vain naiset pystyvät tähän. Joka helvetin lauseesta löydetään jotain sellaista mitä siellä ei ole. Ei ihme että iso osa naisista vihaa muita naisia ihan vain siksi että he ovat naisia. Rakentakaa itsetunto niin ette löydä enää niitä piilovittuiluja ja muttia.
Ihan oikeasti. Tuossa kastikejutussa ei ollut muttaa. Siinä todettiin että se sitruuna maistuu hyvältä ja itse ymmärtäisin että tuollaisen kommentin sanoja voisi tuon jälkeen itsekin kokeilla sitä sitruunaa limen sijaan.
Kyllä, olen nainen, mutta yllä mainitusta syystä en vietä naisten kanssa aikaa. Suurin osa on näitä "se mutt-sana on sisäänrakennettu tuohon lauseeseen" tyyppejä...
[/quote]
Kenen kanssa vietät aikaasi? Kai ymmärrät, että miehille olet nainen, joka loukkaantuu joka sanasta! Naiset kun ovat sellaisia, myös sinä.
[/quote]
Taas. En kirjoittanut että jokainen nainen, vaan vain nainen. Huomaa ero.
(ainiin mutta jos tekstejä ei lue kuin piru raamattua, ei voi vetäistä sitä hernepeltoa nenäänsä)
Usko tai älä, moni mies viettää aikaansa kanssani mielellään vaikka olenkin nainen. Työpaikkani naisten kanssa on juuri se ongelma että heillä on huonot itsetunnot. Yksikin päivä kahvitauolla eräs näistä kertoi kuinka on nyt aloittanut karppaamisen. Toinen työkaveri (mies) totesi "Oon kuullut että se auttaa suolistovaivoihin ja epäpuhtaaseen ihoon" ja lähti pois. Tämä karppaaja alkoi heti oven sulkeuduttua supista "siis kuulitteko?!?!? Se sano että mä haisen ja oon näppyläinen!!!!".
Ja parasta koko hommassa on se, että kaiken yliherkkyyden ja rivien välistä lukemisen voi laittaa hormoonien syyksi. Oikea syy on huono itsetunto.
Rehellisesti sanottuna ei minua haittaa jos minua luullaan krooniseksi mielensäpahoittajaksi. Ko. ihminen ei vain tunne minua silloin.
Kovin on äitinsä kaltaisen vaimon onnistunut poikakin löytämään. Ei varmaan ole ihan helppoa hänelläkään, kun milloin vaimo, äiti ja ehkä vielä tyttäret valvovat öitään miettivät toisten ihmisten tekemisiä ja ajatuksia.