Lue keskustelun säännöt.
Mä oon niiiiin väsynyt superherkkään anoppiini, auttakaa!!
10.11.2013 |
Oltiin perheen kanssa miehen vanhemmilla isänpäivää viettämässä. Huhhahhei, kun anoppi osasi taas olla raskas. Kyseessä on 60-vuotias maailman huonoimman itsetunnon omaava mieheensä ripustautunut nainen, joka jää pohtimaan ihan jokaista hänelle osoitettua sanaa ja lausetta päiväkausiksi ja menettää yöunensa ihan vaikkapa naapurin kaiman avioeron vuoksi. Hänen seurassaan oleminen on kuin munankuorien päällä kävelisi. Mitään ei uskalla sanoa, kun kaiken hän ottaa itseensä. Esimerkiksi nyt vaikka jos putaan ruoanlaitosta ja ohimennen mainitsen, että minä laitan kalakastikkeeseen sitruunan sijaan limeä, niin se tulkitaan heti kritiikiksi hänen kastikettaan kohtaan. Apua!
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:06"]
Mun veljen vaimo on samanlainen. Saattaa sitten vuosikausienkin päästä vasta sanoa, että "kun sinä silloin viisi vuotta sitten sanoit minulle niin ja se loukkasi niin kamalasti". Just. Nykyisin en oikein uskalla puhua hänelle mitään, vastailen vaan jos kysyy jotain. Ärsyttävää, ja tosi voimia vievää!
[/quote]
Johtunee varmaan siitä että ette ole tainneet juurikaan nähdä ja olet sanonut jotain loukkaavaa ja ajattelet että se korjaantuu vaan sillä ettet tapaa kyseistä ihmistä.
Pitäisikö normaalin ihmisen pyytää anteeksi jos loukkaa toista?
Minä en ymmärrä ap.ta. Kehtaa tässä meille kirjoittaa millainen tilanne oli, että anoppi loukkaantui turhasta. Mistä se anoppi menettää sitten yöunensä? Mistä ap tietää että niin edes käy?
Minusta ap.n asenne toista kohtaan on alentava. Hän kuvittelee että hänen sanansa loukkasi toista. Vaikkei tarkoittanut pahaa, eikä sanonut pahasti. -Silti hän menee toisen ruokapäytään, loukkaa -koska tietää että toinen loukkaantui- eikä pyydä anteeksi?
Minut on ainakin kasvatettu niin että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Anoppisikin koittaa koska hän tarjosi sinulle ruokaa. Sinä sanot sitten jotain josta tämä pahoittaa mielensä. Ettei sinun pidä myöntää aiheuttamaasi mielipahaa niin tässä sitten MEILLE jauhat sitä miten ei siinä ollut mitään ja ihan turhasta anoppi suuttui... Eli ei puhettakaan siitä että koittaisit mennä itseesi ja pyytää anteeksi toiselta.
Asiat vaan pahenee sillä ettei mennä kylään. Miksi se on oikeasti niin vaikeaa sanoa anteeksi jos joku on niin herkkä ottamaan sanojasi loukkaavina?
Minä en vaan kehtaisi itseäni sinun kengissäsi ja tahdon uskoa että sinua hävettää
tilanne koska tässä kirjoitat.
Ehkä teillä on asian ongelma jopa jossain muualla? Olet joskus aikaisemmin näpäyttänyt todella pahemmin jotain ja anopilla siitä jo tullut tuo että sanasi vaan tarkoitettu satuttamaan. Kuva kertoo paljon enempi kuin sanat; joten väitän että vaikka sinä puhut sanoja miten tahansa niin ilmeesi ja eleesi voi merkitä toista. Paha sanoa miten homma meni: mutta koko aloitus on sitä että anoppi meni loukkaantumaan sinun sanoista. Tiedät jopa väittää että SINUN toimintasi pitää hänet yöllä hereellä. Eli joko sinä keksit tilanteen, suurentelet tämän itse tai tilanne on jatkunut jo pitkään, pienikin sana voi loukata toista.
[/quote]
Vain ja ainoastaan naiset osaa vääntää asiat näin monimutkaisiksi :D voi miesraukkoja jotka meitä kestävät :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että on noin itsetuntoinen anoppi. Mun anoppi ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan, kaivaa vaan nenää ja matkii minua .
Miksi haukut ja parjaat täällä anoppiasi. Häpeä huono miniä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kulinaarinen nautinto joku kermaviilikastike...
En ymmärrrä miten ihmiset syö sitä. Itse ottaisin hollandaisekastikkeen mieluiten. Toki rasvainen lohi ei vaadi lisärasvauksia eli kastiketta.
Tee periaatepäätös haluatko olla hänen kanssaan väleissä. Niin tai näin, ota iisimmin. Älä edes mieti miellytätkö häntä. Jos annat kokemasi stressin näkyä, se ruokkii hänen ei-toivottua käytöstään. Ole kuin ei mitään ja lopulta hänkin rauhoittuu ja jos ei rauhoitu, älä ota itseesi. Muita ihmisiä koskeviin juttuihin voit vastata ”vai niin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:12"]
Ap: se mutta -sana on siinä lauseessasi "sisäänrakennettuna".
Vain naiset pystyvät tähän. Joka helvetin lauseesta löydetään jotain sellaista mitä siellä ei ole. Ei ihme että iso osa naisista vihaa muita naisia ihan vain siksi että he ovat naisia. Rakentakaa itsetunto niin ette löydä enää niitä piilovittuiluja ja muttia.
Ihan oikeasti. Tuossa kastikejutussa ei ollut muttaa. Siinä todettiin että se sitruuna maistuu hyvältä ja itse ymmärtäisin että tuollaisen kommentin sanoja voisi tuon jälkeen itsekin kokeilla sitä sitruunaa limen sijaan.
Kyllä, olen nainen, mutta yllä mainitusta syystä en vietä naisten kanssa aikaa. Suurin osa on näitä "se mutt-sana on sisäänrakennettu tuohon lauseeseen" tyyppejä...
Aijaa. Mun appeni on tällainen erityisherkkä ja sen lisäksi möläyttelijä.
Hän jauhoi häissämme neljä tuntia siitä miten miehen serkun häät oli oikeat maalaishäät ja niiiiin onnistuneet.
Ylipäätään haukkuu kaikkea 24/7 mutta itse ei siedä mitään. Siis mitään. Jos tuuleekin hänen mielestään väärin, se on henk koht loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Miten anoppi ilmensi tunteensa?
Ja millä ap tietää että anoppi menettää yöuniaan ja tälläiset "viattomat lotkautukset" jotka hänestä on kritiikkiä tulee?
Itseäni häiritsee aloituksessa heti kerrottu naisen luonne ripustua mieheensä.. Mitä tuo siis pitää sisällään?
Koska tuollainen marttyyri piinaa koko lähipiiriään sitten vellomalla noissa sanomisissa.
Minun äitini on samanlainen. Aina kun nähtiin joku ihminen, jauhettiin viikko sitä kohtaamista ja käännettiin kaikki negatiiviseksi. Kyläreissujen jälkeen ruodittiin myös kaikki mitä me lapset oltiin tehty ja sanottu ja haukuttiin niistä. Kerran erehdyin ruokapöydässä serkun luona kertomaan mielestäni hauskan jutun työpaikaltani. Siitä räyhättiin puoli vuotta koska olin "mahtaillut". Kerroin jutun rikkinäisestä kopiokoneesta. En edelleenkään tiedä mikä siinä oli pröystäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hyvin herkkä" anoppi saattaisi saada diagnoosin ja hoitoa, jos perheessä olisi yksikin ihminen, jolla olisi sydäntä tajuta, että hän ei ole tahallaan hankala, vaan hänellä on mielenterveyden häiriö. Useimpiin on olemassa hoito. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat kuitekin paljon kannustusta hoitoon hakeutumiseen. Usein aika pitää varata heille ja ehkä mennä mukaankin. Mutta puolisot ja lapset yleensä vain ajattelevat, että aina se on ollut vähän hullu, eivätkä auta. Tilanne saa usein pahentua vuosikausia ilman, että kukaan tekee mitään.
Tuollaista ihmistä ei hoitoon saa. Hänhän nauttii eläessään noin, se on koko elämän suola. Tuo primadonnana pyöriminen.
t. erityisherkän tytär
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut ja parjaat täällä anoppiasi. Häpeä huono miniä.
Jotta jaksaisi sitä sitten taas.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo lime-juttu oli brassailua. Kilpailuasetelma siis kyseessä...ainakin sinun puoleltasi..
Kuinka harmaa pitää ihmisen olla, jotta kokee limetin brassailuksi?
Minun anoppini pitää työmaaruokalaa ja kaikki käynnit siellä on pelkkää sitä ruokalaa. Yleensä niin että anoppi haukkuu tuntikausia työntekijöitään, jotka laittaa ruokaa väärin. Yksi oli laittanut aromisuolaa jonnekin ja sitä on nyt jauhettu puoli vuotta.
Ruokapöydässä pitää maiskuttaa ja analysoida niitä anopin ruokia pikkusormi pystyssä ja kehua koko ajan.
Hän ei laita hyvää ruokaa. Kehu siinä sitten hampaat irvessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut ja parjaat täällä anoppiasi. Häpeä huono miniä.
Häpeä itse, kun tartut 8 vuotta vanhaan täkyyn.
Juttele sen kanssa syvällisiä, niin saavutat luottamuksen häneen. Puhukaa tunteista ja ongelmista elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkän ihmisen elämä on silkkaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Juttele sen kanssa syvällisiä, niin saavutat luottamuksen häneen. Puhukaa tunteista ja ongelmista elämässä.
Joo ja sitten alkaa saada paimenkirjeitä kotiin. Mun anoppini muisti olevansa uskovainen ja lähettelee nyt kömpelöllä käsialalla rustattuja hengellisiä kirjeitä meille.
Aina kannattaa myös miettiä niitä omiakin äänensävyjä. Jos julistaa käyttävänsä kalakastikkeessa limeä, ei kannata domata sitä sitruunan hapokkuutta ja makeuden puutetta. Aloituksesi perusteella vaikuttaa, ettet kunnioita anoppiasi, mikä saattaa näkyä myös ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on OMA äiti tuollainen. Koita kestää anoppisi kanssa, se ei kuitenkaan ole niin läheinen kun oma verisukulaine. Tai mulle anoppi on itseasiassa henkireikä kun omalle äitille pitää olla mielin kielin ettei sitä haurasta ihmistä mitenkään vaan sattuisi "loukkaamaan"... Kehottaisin olematta liikoja miettimättä sen tunnontuskia, jos se niin kokee sanomasi vääryydeksi eikä saa unta niin ei se ole sun ongelma.
Mä oon oppinut tässä vuosien saatossa kans samaa asennetta vaikka edelleen menee tosi pahasti hermot kun omalle äitilleen ei voi kertoa/sanoa yhtään mitään.
Moni käyttää kertoessaan näistä sukulaisistaan ja tuttavistaan sanaa raskas, koska heidän kanssaan oleminen ei ole helppoa eikä hauskaa. Nyt tuli ensimmäisen kerran eteen sana hauras ja se on hyvä havainto. Tällaiset ihmiset ovat hauraita ja on hyvä muistaa, että elämä niin hauraana on vaikeaa ja vaatii ponnisteluja enemmän kuin terveellä itsetunnolla varustetulta ihmiseltä. Monet kehottavat hankkimaan tai kasvattamaan itsetunnon, mutta eihän muilla ole tietoa, miten, milloin ja kuinka tehokkaasti tällaisen ihmisen itsetunto on aikanaan nujerrettu. Jos on raskasta keskustella ihmisen kanssa, joka koko ajan epäilee, että hänen tekemisensä eivät kelpaa muille, on vielä raskaampaa elää elämänsä olettaen, että itse ei koskaan täytä toisten vaatimuksia, vaan sitä on ikuinen pettymys kaikille muille.
Mitä toivoisit anopin tekevän toisin ?
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa myös miettiä niitä omiakin äänensävyjä. Jos julistaa käyttävänsä kalakastikkeessa limeä, ei kannata domata sitä sitruunan hapokkuutta ja makeuden puutetta. Aloituksesi perusteella vaikuttaa, ettet kunnioita anoppiasi, mikä saattaa näkyä myös ulospäin.
Normaalin ihmisen kanssa ei tarvitse miettiä äänenpainoja. Ja se kunnioituskin pitäisi ansaita.
Aaargh, raivostuttava ihmistyyppi.
Äitini on samanlainen, ja olenkin oppinut hänen seurassaan olemaan erityisen varovainen puheissani ja onnistun olemaan loukkaamatta häntä (ehkä, tai ainakaan isommin).
Rasittavinta hänessa on se, että hän raportoi minulle muiden ihmisten (jopa pikkulasten) sanomisia ja ilmeitä ja tekemisiä. Hän esittää pitkiä monologeja mm. aiheesta 'miksi naapurin kallella (7v) oli niin tympeä ilme aamulla' tai 'miksi naapuri sanoi 'sinulla on kaunis käsilaukku'. Ja monologiensa lopuksi vaatii minulta vastauksia 'mitä se naapuri oikein tarkoitti kun se niin sanoi', 'miksi se naapuri sanoi niin, vittuiliko se', 'onko minulla yleensä rumia käsilaukkuja', 'olikohan minulla hiukset huonosti kun se siitä käsilaukusta niin sanoi'... Ne keskustelut ovat oikeasti aivan absurdeja.