Olenko epäreilu, miehen mielestä olen. Taloriita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mies pystyisi vaikka rakentamaan talolle terassia ja tekemään täyden sisärempan, se jo nostaisi talon arvoakin muutaman kymppitonnin ja hyödyttäisi ap:täkin. Eli voisi ajatella että molemmat sijoittavat jotain ja hyötyvät. Mutta tavallinen talon pito "kuin omaansa" eli tehdään lumityöt, maalataan makkari ja katsotaan ettei katto vuoda, se ei ole kyllä sadantuhannen arvoista. Alle kahdensadan tuhannen ei varmaan talo lähde.

Mutta jos ero tulee, sen toisen talon lumitöiden ja makkarin maalatamisen sijaan mies voi alkaa tehdä asioita omaksi hyväkseen.

Niin tarkoitat että sitten hänelläkin on omaisuutta? Tietysti jos heillä oli avioehto, niin palaa vuokralle niin kuin tähänkin asti.

Tarkoitan, että voi ottaa vaikka pienemmän lainan (sen minkä omilla tuloillaan saa) ja ostaa vaikka pienemmän asunnon. Parempi se kuin hoitaa toisen taloa.

Eikö uusi koti olla jotain yksiön ja omakotitalon väliltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mies pystyisi vaikka rakentamaan talolle terassia ja tekemään täyden sisärempan, se jo nostaisi talon arvoakin muutaman kymppitonnin ja hyödyttäisi ap:täkin. Eli voisi ajatella että molemmat sijoittavat jotain ja hyötyvät. Mutta tavallinen talon pito "kuin omaansa" eli tehdään lumityöt, maalataan makkari ja katsotaan ettei katto vuoda, se ei ole kyllä sadantuhannen arvoista. Alle kahdensadan tuhannen ei varmaan talo lähde.

Asunnossa ei ole tuollaista ylimääräistä duunia. Kuka hölmö nyt ehdoin tahdoin niitä alkaisi tehdä vieraassa talossa. Palkkaa ulkopuolinen talkkari niin huomaat, että kyllä nuokin työt maksaa jos ne ulkopuolisella teettää. Mut ap voi ostaa sen omakotitalon ja tehdä duunit itse (tai maksaa niiden tekijälle).

Mulla on omakotitalo, ihan itsekseni, ja olen nainen. Taloa todellakin pitää hiukkasen rempata kaiken aikaa. Tilaan sen ulkoa, sisällä maalaan itse. Kun minulla oli mies, ei voinut tilata kun hän joi rahat, mutta ei myöskään tehnyt mitään. Nyt säästän ja sitten tilaan, talo pysyy kunnossa ja säilyttää arvonsa.

Ilmastointikoneen suodattimen vaihto kerran vuodessa ei ole minulle mahdoton tehtävä, ja nurmikon leikkaa naapurin teini kympillä. Aika kallis olisi talonmies jos hänelle palkaksi pitäisi tästä talosta puolet antaa.

Siivoan ja kokkaan ja pyykkään tietysti lisäksi, mutta niinhän tein aviossa ollessakin nyt sitäkin hommaa on vähemmän ja rahaa enemmän. Ja siis ihan ostin exän ulos käypään hinta.

Vierailija kirjoitti:

Tommoselle uhkailevalle ja kiristävälle luuserille toivottaisin mukavaa loppuelämää ja löisin oven kiinni sen kannikoille. Pistä kiertoon, ainoa oikea ratkaisu.

Niin, mutta vastaavissa tilanteissa mies aina alistuu naisen vaatimuksiin, koska lapset ovat miehelle tärkeämpiä.

Hauska, että trolli ap käänsi asetelman toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mies pystyisi vaikka rakentamaan talolle terassia ja tekemään täyden sisärempan, se jo nostaisi talon arvoakin muutaman kymppitonnin ja hyödyttäisi ap:täkin. Eli voisi ajatella että molemmat sijoittavat jotain ja hyötyvät. Mutta tavallinen talon pito "kuin omaansa" eli tehdään lumityöt, maalataan makkari ja katsotaan ettei katto vuoda, se ei ole kyllä sadantuhannen arvoista. Alle kahdensadan tuhannen ei varmaan talo lähde.

Mutta jos ero tulee, sen toisen talon lumitöiden ja makkarin maalatamisen sijaan mies voi alkaa tehdä asioita omaksi hyväkseen.

Niin tarkoitat että sitten hänelläkin on omaisuutta? Tietysti jos heillä oli avioehto, niin palaa vuokralle niin kuin tähänkin asti.

Tarkoitan, että voi ottaa vaikka pienemmän lainan (sen minkä omilla tuloillaan saa) ja ostaa vaikka pienemmän asunnon. Parempi se kuin hoitaa toisen taloa.

Ei voi. Kun ei ole mitään säästöjä eikä mitään vakuuksia niin ei saa lainaa, että voisi ostaa mitään asuntoa. Siksihän hän tarvitsee ap:n asunnon ja metsän.

Ja siksi ap:n ei pidä päästää itseään tilanteeseen, ettei enää koskaan pysty ostamaan asuntoa itselleen ja lapselleen, jos alkupääoma on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloituksen uudelleen ja sanoisin, että ero.

Silloin sinä voit asua missä ikinä haluat lapsen ollessa sinun luonasi ja mies asukoon siellä missä hänellä on varaa tai vaikka vanhempiensa nurkissa.

Sinä ap voit siis hommata sen omakotitalosi ja miehen jutut jätät hänen huolekseen. Kannattaa ottaa itselle se lähivanhemman rooli ja katsoa, ettet joudu maksumieheksi äijälle lapsen kautta liikaa.

En ikinä katsoisi uhkailevaa miestä ja miettisi hänen kanssaan elämää eteenpäin ja ihmettelenkin kovasti sitä että ap edes miettii muita ratkaisuja ällöäijän kanssa.

Siis sinustako miehen pitäisi asua ap:n omistamassa talossa, huolehtia siitä kuin omastaan ja eron tultua häipyä tyhjin käsin ja anteeksi pyydellen?

Vai olisiko miehen alunperin pitänyt olla rikkaampi? Jostain syystä ap kuitenkin valitsi köyhemmän, oliko miehessä kenties sitten muita hyviä ominaisuuksia?

Ehkäpä oli iloinen ja nautti elämästään? Oli hellä ja huomaavainen? Halusi lapsen?

Ihan lähtökohtaisesti, se uhkailu oli se mikä tekee tästä epäilyttävää. Että alkaa mennä kastiin "hyvä mies, mitä nyt kännissä mätkii, mutta selvin päin ihana".

Mikä vika on esim säästämisessä? Jos miehelle on tärkeää saada ostaa asunto ja hänellä jää rahaa säästettäväksi ihan asuntolainan verran, miksi hän ei ehdottanut että "kulta me voidaan asua tässä vielä hetki, ja mä säästän sen aikaa. Mä teen ylimääräistä keikkaa ja lisiä, laitetaan ne kaikki säästöön". Hän olisi kyllä voinut säästää koko ajankin perheensä hyväksi, niin huolehtivat puolisot tekee, varsinkin kun lapsikin oli suunnitteilla, sitten jo tulossa, ja nyt jo, mitä, vuodenko. Tässä on ollut pari kolme vuotta aikaa ryhdistäytyä perheelliseksi mieheksi.

Varmaan on ollut iloinen ja hauska mies, kaikista ei kasvaa perheenisiä.

Jos olisi rajennusmies ja pystyisi aidosti pitämään taloa, niin ap olisi sen varmaan maininnut. Nurmikon leikkuu ja seinän maalaus nyt ei oikeuta puoleen talosta, se nyt tehdään vuokralla ollessakin.

Edelleen, ap kirjoitti miehen haluavan YHTEISEN lainan. Eli ottaa vastuuta yhteisestä kodista.

Ja onko se uhkailua todeta, että A) joko meillä on yhteinen elämä, yhteinen laina ja yhteiset vastuut tai B) sinä hankit sen oman talosi yksin ja minä en sinne muuta.

Minä sanoisin sitä oman elämän ratkaisujen tekemiseksi tilanteessa, jossa toinen miettii vain rahaa.

Jos laina on yhteinen, se tarkoittaa oikeasti sitä, että kumpikin on vastuussa lainasta yksin jos toinen ei maksa. Jos mies ottaisi erillisen lainan puoleen summaan, kyse olisi vastuunkannosta.