Lapsen raivokohtaukset hajottaa perheen

Meidän päiväkoti on oikeasti hyvä, en usko, että ongelma on siinä, että sieltä tulisi liikaa kuormitusta, varsinkin kun päivät ovat 5-6 h pituisia. Lapsi oikeasti menee mielellään hoitoon ja pk:sta on muutama tosi tärkeä kaverikin löytynyt. On hyvin sosiaalinen lapsi, palaute on, että on sosiaalisissa taidoista ikätasoaan edellä. Päiväkoti onkin yksi harvoista asioista, joista oikeasti olen kiitollinen meidän arjessa..

Kotona raivarit vaan on sitä tasoa, että mun resurssit ei enää riitä. Lapsi raapii ja potkii, jos yritän mennä rauhoittamaan. Jos jättää yksin noi kohtaus menee ohi jossain vaiheessa ja sen jälkeen lapsi on vähän aikaa erityisen kiltti ja yrittää miellyttää kaikin keinoin. Tästäkin mulle tulee huono omatunto. Tuntuuko lapsesta, että häntä ei rakasteta,jos raivoaa ja yrittää kohtauksen jälkeen hyvitellä?

Joskus sorrun huutamaan lapselle esim kun aloittaa huudon jo rappukäytävässä niin että naapurit suuttuu. Mutta yleensä pysyn itse melko rauhallisena ulkoisesti, sisällä olen ihan hajalla tähän jatkuvaan huutoon mikä sitten näkyy siinä, että miehen kanssa tulee riitaa. Mies vie lapsen aamulla hoitoon ja tulee töistä vastaavasti myöhemmin. Tuntuu, että me ollaan molemmat ihan äärirajoilla kun yritetään järjestää lapsen arjesta mahdollisimman toimivaa ja kevyttä. Miten jotkut selviää useamman lapsen kanssa?? Miten töissäkäynti järjestetään suurperheessä kun meillä jo yhden lapsen kanssa mennään ihan piipussa koko ajan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 minuuttiakin 3 vuotiaalle on PITKÄ AIKA olla yksin jossain keittiössä oven taakse suljettuna. Varmaan vaarallisimpia paikkoja koko talossa, haloo!

Joo, älkää missään nimessä hankkiko toista.

Kerrotko mitä itse tekisit käytännössä tuossa tilanteessa? Siis ihan konkreettisesti. Teen töitä klo 06-14, jotta saamme lapsen arjesta ylimääräistä kuormitusta pois. Herään siis itse aina klo 05. Työnantajani on onneksi joustava ja minun pitää siis 1-2 krt viikossa hoitaa iltapäivällä jokunen lyhyt työpuhelu. Miten itse hoitaisit tilanteen, jossa lapsi huutaa täyttä kurkkua ja tiedät kokemuksesta,että tilanne saattaa jatkua hyvinkin tunnin. Samaan aikaan asiakas odottaa langan päässä. Vaihtoehto on se, että palaan tekemään normaalia työpäivää ja lapsi menee 8 h pv hoitoon.

Tämä mua ahdistaa eniten että neuvolan oppaissa ja yleensä jokapaikassa toitotetaan sitä mitä ei saisi tehdä. Mutta missään ei sanota miten tilanne sitten käytännössä tulisi ratkaista. Hirveä syyllisyys vanhemmille, mutta ei mitään ratkaisuja. Että kiitos tästäkin kommentista, auttoi tosi paljon.

Ap

Jos et voi olla lapsen käytettävissä kun tunteet menee yli kotona, niin sitten on parempi että hän on päiväkodissa. Tai miehen pitää joustaa työajoista jos pitkä päivä ei sovi lapselle.

Paska homma, mutta niin se on.

No mitä jos kotona olisi vielä muita lapsia,esim pieni vauva, jota pitää imettää ja uhmaikäisen pitäisi se aikaa odottaa ? Oletko oikeasti sitä mieltä, Että vanhemman pitäisi olla joka sekunti yhden lapsen käytettävissä? Ei ihme, että nykyvanhemmilla hajoaa kupoli kun vaatimukset on tuota tasoa!

Mutta jos äiti imettää, pystyy hän kommunikoimaan lapsen kanssa ja reagoimaan lapsen pyyntöihin toisin kuin jos on puhelimessa asiakkaan kanssa ja lapsi huutaa yksinään taustalla.

On aikapien edellinen asiakas jos joutuu moista lapsen huutoa kuuntelemaan taisitä että vähän väliä rauhoitellaan lasta.

Ei saa jättää yksinään huoneeseen huutamaan 15 minuutiksi, kolmevuotias on moiseen aivan liian pieni.

Miksi isä ei jousta työajoissa?

Isä joustaa työajoissaan ja vie lapsen aamuisin hoitoon myöhemmin, jotta ei tarvitse olla niin pitkää päivää.

Ap

Kuulostaa tutulta. Omalla lapsellani oli vastaava vaihe n. 4-vuotiaana. Päivähoidossa kaikki sujui hyvin, mutta kotona sai raivokohtauksia. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena, eikä mennä mukaan lapsen tunteeseen. Lapsi purkaa pahaa oloa, väsymystä ja kiukkua ihmisiin, joihin luottaa eniten eli teihin vanhempiin. Itse koin hyvänä keinona, että heti kotiin tullessa, jos raivokohtaus tuli päälle, istuimme hetkeksi sohvalle ja annoimme aikaa pahalle mielelle. Vaikka kotityöt ja ruoanlaitto painoi päälle, huomasimme, että kohtaus kannatti ottaa vastaan ja rauhoittuminen tapahtui nopeammin, kuin jos vain oltaisiin jätetty raivoava lapsi huomiotta eteiseen itkemään. Voimia pikkulapsi arkeen.

Kyllä se oikeasti kuuluu ikään, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ainakin meidän esikoisella se alkoi yksi päivä kuin napista painamalla, kesti muutaman kuukauden ja eräänä päivänä taas loppui kuin napista painamalla. Lapsi on kova tahtomaan mutta ei itsekään tiedä, mitä tahtoo. Julmaa sanoa, mutta yrittäkää suhtautua huumorilla (ei tietysti niin, että lapsi huomaa, että hänelle nauretaan). Harvinaista on, ettei se mene ohi ja että kyseessä olisi neurologinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Eli teillä koko ajan joku huutaa, ja lapsi saa max. tunnin mittaisen raivarin pari kertaa päivässä. Ihmekös tuo, kun aikuiset huutavat 22 tuntia vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Jos olet itse noin väsynyt jo, niin suosittelen kyllä pitämään lapsen vähän pidempään päiväkodissa, jotta saat hoitaa työasiat ilman stressiä. Mikäli lapsi alkaa oireilla pidempiä päiviä, niin se voi olla pidemmällä kaavalla jopa hyvä asia, sillä lapsen käytökseen havahdutaan myös päivähoidossa ja he kyllä osaavat sanoa poikkeaako lapsi sitten ikätovereista paljon.

Miten lapsella sujuu siirtymätilanteet ja ohjautuminen toimintaan muuten? Jääkö hän helposti "jumimaan" johonkin asiaan? Mitä jos kysyisit vielä päiväkodista sen, että ovatko he itse huomanneet mitään poikkeavaa lapsen käytöksessä? Joskus päiväkodissa ei oteta näitä heti esille, vaan seuraavat pidemmän tovin, toistuuko jokin tietty vaikeus (esim. pukeminen, ohjautuminen toimintaan, siirtymät jne.), ja vasta kun ovat varmoja että lapsi selvästi toistaa tiettyä kaavaa niin ottavat sen esille aluksi nätisti ja lopulta vasussa vähän vahvemminkin. Varsinkin jos lapsi on vasta aloittanut päivähoidon, niin haasteilla ei heti haluta kuormittaa vanhempaa, vaan annetaan aikaa lapsen sopeutumiselle päivähoitoon. Jos teillä on kuitenkin kotona noin vaikeaa, niin kannattaa reippaasti kysyä että onko mitään haastetta missään päiväkodissa.

Ihan siksi vain kirjoitan, kun vaikka uhmaikä on haastavaa, niin kieltämättä ei ole mikään normaalitilanne, että yksi uhmaikäinen saa molemmat vanhemmat uupumaan. Kyllä tuollaista uupumusta ilmenee lasten kanssa, mutta yleensä kun siihen yhdistyy vauva+uhmaikäinen tai muunlainen yhdistelmä kuormitusta. Ihan rehellisesti sanottuna lapsenne kuulostaa melko haastavalta tapaukselta ihan jo teidän väsymyksen perusteella. Ottaisin itse sinuna asian vahvemmin päiväkodin kanssa puheeksi, ja sen perusteella sitten harkitsisin jonkinlaista jatkotoimenpidettä neuvolan kanssa.

Ota sisällä korvatulpat tai kuulosuojaimet käyttöön, vähentää stressitasoa ja silloin pysyy rauhallisempana.

Älä jätä yksin huoneeseen.

Lue se mll sivut uhmasta, hakekaa apua nyt.

Lue tämä 3-4 vuotiaan kehityksestä

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/3-4-v/3-4-vuotia…

Teille olisi hyvä harjoitella tunteiden sanoittamista, siitä lapsi vähitellen oppii tunnistaa tunteensa ja vähitellen niitä ehkä hillitsemäänkin.

Tunnetaitoja voi harjoitella, lapsi kasvaa ja kehittyy.

https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Jos olet itse noin väsynyt jo, niin suosittelen kyllä pitämään lapsen vähän pidempään päiväkodissa, jotta saat hoitaa työasiat ilman stressiä. Mikäli lapsi alkaa oireilla pidempiä päiviä, niin se voi olla pidemmällä kaavalla jopa hyvä asia, sillä lapsen käytökseen havahdutaan myös päivähoidossa ja he kyllä osaavat sanoa poikkeaako lapsi sitten ikätovereista paljon.

Miten lapsella sujuu siirtymätilanteet ja ohjautuminen toimintaan muuten? Jääkö hän helposti "jumimaan" johonkin asiaan? Mitä jos kysyisit vielä päiväkodista sen, että ovatko he itse huomanneet mitään poikkeavaa lapsen käytöksessä? Joskus päiväkodissa ei oteta näitä heti esille, vaan seuraavat pidemmän tovin, toistuuko jokin tietty vaikeus (esim. pukeminen, ohjautuminen toimintaan, siirtymät jne.), ja vasta kun ovat varmoja että lapsi selvästi toistaa tiettyä kaavaa niin ottavat sen esille aluksi nätisti ja lopulta vasussa vähän vahvemminkin. Varsinkin jos lapsi on vasta aloittanut päivähoidon, niin haasteilla ei heti haluta kuormittaa vanhempaa, vaan annetaan aikaa lapsen sopeutumiselle päivähoitoon. Jos teillä on kuitenkin kotona noin vaikeaa, niin kannattaa reippaasti kysyä että onko mitään haastetta missään päiväkodissa.

Ihan siksi vain kirjoitan, kun vaikka uhmaikä on haastavaa, niin kieltämättä ei ole mikään normaalitilanne, että yksi uhmaikäinen saa molemmat vanhemmat uupumaan. Kyllä tuollaista uupumusta ilmenee lasten kanssa, mutta yleensä kun siihen yhdistyy vauva+uhmaikäinen tai muunlainen yhdistelmä kuormitusta. Ihan rehellisesti sanottuna lapsenne kuulostaa melko haastavalta tapaukselta ihan jo teidän väsymyksen perusteella. Ottaisin itse sinuna asian vahvemmin päiväkodin kanssa puheeksi, ja sen perusteella sitten harkitsisin jonkinlaista jatkotoimenpidettä neuvolan kanssa.

Lapsi on ollut kohta jo kaksi vuotta päiväkodissa, samassa ryhmässä samojen hoitajien kanssa. Kokeiltiin viime syksynä pidempää päivää, mutta oli niin hankalaa päiväunien kanssa, että lyhensimme, koska minulla oli mahdollisuus joustaviin työaikoihin. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia hoidossa. On itseohjautuva, saa kyllä pieniä raivareita hoidossakin, mutta rauhoittuu nopeasti eikä tässä poikkea muista lapsista. Tuntuu, että kotona on ihan eri lapsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkoti on oikeasti hyvä, en usko, että ongelma on siinä, että sieltä tulisi liikaa kuormitusta, varsinkin kun päivät ovat 5-6 h pituisia. Lapsi oikeasti menee mielellään hoitoon ja pk:sta on muutama tosi tärkeä kaverikin löytynyt. On hyvin sosiaalinen lapsi, palaute on, että on sosiaalisissa taidoista ikätasoaan edellä. Päiväkoti onkin yksi harvoista asioista, joista oikeasti olen kiitollinen meidän arjessa..

Kotona raivarit vaan on sitä tasoa, että mun resurssit ei enää riitä. Lapsi raapii ja potkii, jos yritän mennä rauhoittamaan. Jos jättää yksin noi kohtaus menee ohi jossain vaiheessa ja sen jälkeen lapsi on vähän aikaa erityisen kiltti ja yrittää miellyttää kaikin keinoin. Tästäkin mulle tulee huono omatunto. Tuntuuko lapsesta, että häntä ei rakasteta,jos raivoaa ja yrittää kohtauksen jälkeen hyvitellä?

Joskus sorrun huutamaan lapselle esim kun aloittaa huudon jo rappukäytävässä niin että naapurit suuttuu. Mutta yleensä pysyn itse melko rauhallisena ulkoisesti, sisällä olen ihan hajalla tähän jatkuvaan huutoon mikä sitten näkyy siinä, että miehen kanssa tulee riitaa. Mies vie lapsen aamulla hoitoon ja tulee töistä vastaavasti myöhemmin. Tuntuu, että me ollaan molemmat ihan äärirajoilla kun yritetään järjestää lapsen arjesta mahdollisimman toimivaa ja kevyttä. Miten jotkut selviää useamman lapsen kanssa?? Miten töissäkäynti järjestetään suurperheessä kun meillä jo yhden lapsen kanssa mennään ihan piipussa koko ajan?

Ap

Muut pärjää tuollaisessa tapauksessa sillä, että muistavat omatkin tarpeet ja eivät enää väänny ylösalaisin, jotta lapsella olisi mahdollisimman kevyttä arkea. Ei se keveys voi tapahtua vanhempien mielenterveyden kustannuksella, sillä sitten lapselta lähtee oikeastaan sen elämän tärkein palikka arjesta pois - hyvä vuorovaikutus vanhempien kanssa. Oman voinnin kustannuksella ei voi työssäkäyvä vanhempi lyhentää päivää, koska ei lapsi saa silloin riittävää vastinetta tunteisiinsa kotona. Vanhemman pitää jaksaa olla lempeä ja jämäkkä yhtä aikaa, uupuneena se ei onnistu. Totta kai kaikki vanhemmat menettävät hermot välillä ja se on normaalia, mutta jatkuva väsymys ja keinottomuus ei ole normaalitila.

Kyllä lisäisin niitä tunteja päivähoidossa ihan surutta, jos päiväkoti on hyvä. Perinteinen klo 8-16 hoitoaika, ja vaikka perjantaisin lyhyempi aika. Hyvinkin voi olla, että huonoa käytöstä alkaa ilmetä päiväkodissa, mutta jos on hyvä päiväkoti niin pärjäävät kyllä ja näkevät, onko lapsella jotain mihin tarvitsee vahvempaa tukea. Ettehän vain pidä lyhyitä tunteja siksi, ettei tarvitsisi sietää lapsesta vähän toisenkinlaista palautetta? Itse nimittäin nuorempana ahdistuin suunnattomasti siitä miten muut näkevät lapseni. Minulle oli tärkeää, ettei lapsi käyttäytyisi huonosti päiväkodissa. Se on kuitenkin mahdoton tehtävä lopulta siinä vaiheessa kun siellä ollaan kokopäiväisenä. Mietin siis tätä siitäkin näkökulmasta, että tunnut miettivän paljon naapureitakin kirjoituksissa, siinä missä toinen vanhempi ei edes ajatusta loisi heidän suuntaan, kun on kyse kuitenkin iltapäivällä eikä yöllä tapahtuvista raivareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Nyt ainakin aktiivisesti keskityt siihen, ettei naapureita tartte stressata, jos ne valittaa niin valittaa. Yksikään terve lapsi ei ole aina hiljaa.

Ostakaa vaikka paksumpia mattoja jos se auttaa rentoutumaan.

Jokaisen kerrostaloasujan tulee kestää normaalit elämänäänet. Ja uhmiksen raivarit on normaaleja, ja vaikka taustalla olisikin sairaus niin silloinkin se raivoaminen on normaalia siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset kasvatuskeinot eivät päde erityisen itsepäisiin lapsiin. Oletteko muuttaneet toimintaanne mahdollisimman sallivaksi ja lempeäksi?

Oscar Wild: "Johdonmukaisuus on mielikuvituksettoman viimeinen pakopaikka."

Enemmän näkisin, että toimintatapa on liian sallivaa ja lempeää, jos talossa on tuollainen raivoava diktaattori, raivoaa kaiken ajan. Ei tuollainen ole normaalia missään nimessä.  

"Kotona raivarit vaan on sitä tasoa, että mun resurssit ei enää riitä. Lapsi raapii ja potkii, jos yritän mennä rauhoittamaan. Jos jättää yksin noi kohtaus menee ohi jossain vaiheessa ja sen jälkeen lapsi on vähän aikaa erityisen kiltti ja yrittää miellyttää kaikin keinoin. Tästäkin mulle tulee huono omatunto. Tuntuuko lapsesta, että häntä ei rakasteta,jos raivoaa ja yrittää kohtauksen jälkeen hyvitellä?"

Eli lapsi rauhoittuu itsekseen ja ymmärtää, että on toiminut väärin? Mitäpä jos annatte lapsen ihan rauhassa raivota ja tämä oppii siihen ettei saa huomiota tuollaisella käytöksellä. Nyt annatte ristiriitaisia viestejä, joskus hermostutte ja joskus ette. Valitkaa jompi kumpi - todella kovat raivarit takaisin lapselle tai annatte raivota itsekseen. Jos valitsette jälkimmäisen, hankkikaa mukavat korvatulpat raivareiden ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Jos olet itse noin väsynyt jo, niin suosittelen kyllä pitämään lapsen vähän pidempään päiväkodissa, jotta saat hoitaa työasiat ilman stressiä. Mikäli lapsi alkaa oireilla pidempiä päiviä, niin se voi olla pidemmällä kaavalla jopa hyvä asia, sillä lapsen käytökseen havahdutaan myös päivähoidossa ja he kyllä osaavat sanoa poikkeaako lapsi sitten ikätovereista paljon.

Miten lapsella sujuu siirtymätilanteet ja ohjautuminen toimintaan muuten? Jääkö hän helposti "jumimaan" johonkin asiaan? Mitä jos kysyisit vielä päiväkodista sen, että ovatko he itse huomanneet mitään poikkeavaa lapsen käytöksessä? Joskus päiväkodissa ei oteta näitä heti esille, vaan seuraavat pidemmän tovin, toistuuko jokin tietty vaikeus (esim. pukeminen, ohjautuminen toimintaan, siirtymät jne.), ja vasta kun ovat varmoja että lapsi selvästi toistaa tiettyä kaavaa niin ottavat sen esille aluksi nätisti ja lopulta vasussa vähän vahvemminkin. Varsinkin jos lapsi on vasta aloittanut päivähoidon, niin haasteilla ei heti haluta kuormittaa vanhempaa, vaan annetaan aikaa lapsen sopeutumiselle päivähoitoon. Jos teillä on kuitenkin kotona noin vaikeaa, niin kannattaa reippaasti kysyä että onko mitään haastetta missään päiväkodissa.

Ihan siksi vain kirjoitan, kun vaikka uhmaikä on haastavaa, niin kieltämättä ei ole mikään normaalitilanne, että yksi uhmaikäinen saa molemmat vanhemmat uupumaan. Kyllä tuollaista uupumusta ilmenee lasten kanssa, mutta yleensä kun siihen yhdistyy vauva+uhmaikäinen tai muunlainen yhdistelmä kuormitusta. Ihan rehellisesti sanottuna lapsenne kuulostaa melko haastavalta tapaukselta ihan jo teidän väsymyksen perusteella. Ottaisin itse sinuna asian vahvemmin päiväkodin kanssa puheeksi, ja sen perusteella sitten harkitsisin jonkinlaista jatkotoimenpidettä neuvolan kanssa.

Lapsi on ollut kohta jo kaksi vuotta päiväkodissa, samassa ryhmässä samojen hoitajien kanssa. Kokeiltiin viime syksynä pidempää päivää, mutta oli niin hankalaa päiväunien kanssa, että lyhensimme, koska minulla oli mahdollisuus joustaviin työaikoihin. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia hoidossa. On itseohjautuva, saa kyllä pieniä raivareita hoidossakin, mutta rauhoittuu nopeasti eikä tässä poikkea muista lapsista. Tuntuu, että kotona on ihan eri lapsi.

Ap

Onhan teillä tavallaan ollut ongelmia hoidossa, jos kokopäiväisenä siellä päiväunet eivät sujuneet ja tämän vuoksi jouduitte jopa palaamaan takaisin osittaiseen päivään? Siihen nähden että suurin osa lapsista kuitenkin on kokopäivähoidossa, niin onhan tuo poikkeavaa. Ei se sitä tietenkään tarkoita, että lapsi olisi poikkeava vielä. Lapsesi myös taitaa olla vielä pienten ryhmässä, jos on ollut kaksi vuotta samassa ryhmässä? Voi hyvinkin olla, että kun lapsi siirtyy isompien ryhmään, niin haasteita tulee enemmän. Nythän hän on ryhmän isoimpia, ja perus vaatimukset ryhmässä ovat kuitenkin enemmän taaperoikäisille, sekä lapsen sosiaaliset taidot totta kai näyttäytyvät ryhmässä hyvällä tavalla, jos muut ovat esimerkiksi lähempänä kahta kuin kolmea ikävuotta.

Minä itse sain neuvolan psykologilta aikanaan paljon apua lapsen 2-3v uhmaan. Olisiko tämä hyvä idea, että pääsisit jonnekin purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kiitos kaikista vastauksista! Helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin muilla myös vastaavaa rääkkiä..

Lapsi on aina ollut ns vaativa ja kovatahtoinen, mutta nämä raivarit on kestäneet nyt ehkä alkukesästä. Oltiin perheneuvolassa mutta sieltä ei oikein saanut apua. Kyseltiin meidän vanhempien elämänhallinnasta ym. Ja koska pk on sitä mieltä, että lapsi on aivan normaali niin eivät nähneet mitään syytä jatkotoimille.

Yritetään olla läsnä, kuunnella lasta, tehdään asioita yhdessä, telkkaria ei katsota kuin poikkeustapauksissa jne. Mutta ei tää vaan auta.. Neuvolasta saatiin mukaan "ohjekirja", ihan kiva, mutta eipä ne vinkit paljon meidän arjessa auta. Lapsi ei anna raivareissa ottaa syliin, huutaa vaan. Eilen esimerkiksi minun oli pakko iltapäivällä hoitaa yksi lyhyt (n. 15 min) työasia puhelimessa ja lapsi huusi kuin viimeistä päivää. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi keittiöön, ovi kiinni ja itse parvekkeelle puhumaan asiakkaan kanssa. Kuinkahan monta miinuspistettä sain oppaan mukaan.. En vaan tiedä mitä muutakaan voisi tehdä! Teen aikaisia aamuja, jotta voin hakea lapsen aikaisin hoidosta, mutta se vaatii sen, että olen silloin tällöin puhelimitse tavoitettavissa töiden jälkeen.

Meillä on hermot ihan riekaleina vähitellen. Mutta neuvolan mielestä kaikki on ihan normaalia ..

Ap

Auttaako noissa tilanteissa edes piirretyt, kun on pakko jutella asiakkaan kanssa ja lapsella on kova kiukku/raivarit? Mä nimittäin kyllä laittaisin aika surutta sen yhden tai kaksikin jaksoa ryhmä hauta tmv. tuollaisessa tilanteessa. Kyllä se lapsi varmasti hyötyy kotona olosta iltapäivällä sen verran, etteivät piirretyt vie asiaa miinuksen puolelle.

Ei auta piirretyt enää jos raivari on jo päällä.. joskus jos onnistun oikein taktikoimaan ajallisesti saan estettyä raivarin laittamalla telkkarista pipsa possun päälle puhelun ajaksi. Mutta tääkin on sellaista jatkuvaa varuilla oloa, ennakointia ja kriisinhallintaa, että ei mulla riitä voimat enää tähän. Ei mitään sellaista rentoa kotona oloa ja puuhailua.. Koko ajan tuntosarvet tanassa saa olla,että milloin räjähtää, ehtiikö jotenkin estämään raivarit, hakkaako taas lattiaa jaloilla niin että alakerran naapurit valittaa..

Ap

Jos olet itse noin väsynyt jo, niin suosittelen kyllä pitämään lapsen vähän pidempään päiväkodissa, jotta saat hoitaa työasiat ilman stressiä. Mikäli lapsi alkaa oireilla pidempiä päiviä, niin se voi olla pidemmällä kaavalla jopa hyvä asia, sillä lapsen käytökseen havahdutaan myös päivähoidossa ja he kyllä osaavat sanoa poikkeaako lapsi sitten ikätovereista paljon.

Miten lapsella sujuu siirtymätilanteet ja ohjautuminen toimintaan muuten? Jääkö hän helposti "jumimaan" johonkin asiaan? Mitä jos kysyisit vielä päiväkodista sen, että ovatko he itse huomanneet mitään poikkeavaa lapsen käytöksessä? Joskus päiväkodissa ei oteta näitä heti esille, vaan seuraavat pidemmän tovin, toistuuko jokin tietty vaikeus (esim. pukeminen, ohjautuminen toimintaan, siirtymät jne.), ja vasta kun ovat varmoja että lapsi selvästi toistaa tiettyä kaavaa niin ottavat sen esille aluksi nätisti ja lopulta vasussa vähän vahvemminkin. Varsinkin jos lapsi on vasta aloittanut päivähoidon, niin haasteilla ei heti haluta kuormittaa vanhempaa, vaan annetaan aikaa lapsen sopeutumiselle päivähoitoon. Jos teillä on kuitenkin kotona noin vaikeaa, niin kannattaa reippaasti kysyä että onko mitään haastetta missään päiväkodissa.

Ihan siksi vain kirjoitan, kun vaikka uhmaikä on haastavaa, niin kieltämättä ei ole mikään normaalitilanne, että yksi uhmaikäinen saa molemmat vanhemmat uupumaan. Kyllä tuollaista uupumusta ilmenee lasten kanssa, mutta yleensä kun siihen yhdistyy vauva+uhmaikäinen tai muunlainen yhdistelmä kuormitusta. Ihan rehellisesti sanottuna lapsenne kuulostaa melko haastavalta tapaukselta ihan jo teidän väsymyksen perusteella. Ottaisin itse sinuna asian vahvemmin päiväkodin kanssa puheeksi, ja sen perusteella sitten harkitsisin jonkinlaista jatkotoimenpidettä neuvolan kanssa.

Lapsi on ollut kohta jo kaksi vuotta päiväkodissa, samassa ryhmässä samojen hoitajien kanssa. Kokeiltiin viime syksynä pidempää päivää, mutta oli niin hankalaa päiväunien kanssa, että lyhensimme, koska minulla oli mahdollisuus joustaviin työaikoihin. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia hoidossa. On itseohjautuva, saa kyllä pieniä raivareita hoidossakin, mutta rauhoittuu nopeasti eikä tässä poikkea muista lapsista. Tuntuu, että kotona on ihan eri lapsi.

Ap

Mikä päiväunissa oli hankalaa? Nukuttivat liikaa ja lapsi ei nukahtanut illalla vai olettavat että kaikki nukkuvat päikkärit ja ei nukkunut?

Kolmevuotias ei enää välttämättä tarvitse tai nuku päiväunia, rauhoittuminen tarvitsee kuitenkin.

Meillä päikyssä lepää tunnin, sen jälkeen kaikki jotka ei nuku menee muualle tekemään rauhallista leikkiä. jotkut koisaa siinä 3-5v ryhmässä 2h

Meillä lapsi lopetti päiväunet 2v.

Sitä ennen oli vain 1/2h päiväunet pitkään. Joten nyt kun lapsesi on isompi ei päiväunet pitäisi olla ongelma ellei päiväkoti niistä tee. Jos liian pitkät päiväunet vaikuttaa iltanukahtamiseen, pitäisi päiväkodin rajoittaa niitä sopivasti, keskustelkaa.

Hei ap, kirjoitit aloituksessa: ” MEILLÄ ON KOKO AJAN AIVAN HIRVEÄ METELI, JOKU HUUTAA JATKUVASTI”

Jospa olisi vaihtoehtona , että sinä ja puolisosi puhuisitte koko ajan rauhallisella ja lempeällä äänellä toisillenne ja lapselle. Te raivoatte ja siitä syystä lapsikin on oppinut huutamaan. Hän ei myöskään siedä teidän huutoanne. Äläkä vaan sano, ettei näin ole. Olet sen muutaman kerran maininnut tässä ketjussa.

Jotta lapsi oppii uuden mallin jälleen, se vie aikaa ainakin muutamia viikkoja. Ellette pysty itse muuttumaan, sitä on turha pieneltä odottaa. Hänelle se on huomattavasti vaikeampaa.

Näitä asioita on paljon tutkittu. Eikä ole kysymys syyllistämisestä. Se vaan on fakta.

Mitä lapsi syö? Toivottavasti kotiruokaa.

Veisin vyöhyketerapiaan vaikka.