Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Miksei normaalia elämää kestetä?
Nyt koronan myötä olen havahtunut tähän. Ihmiset menivät aivan sekaisin kun eivät päässeet baareihin ja ulkomaille. Nyt kun arki on ns. "normaalimpaa", niin heti pitää päästä ulkomaille ja baareissa pörrää alalla työskentelevän sukulaiseni mukaan vielä enemmän väkeä, kuin ennen koronaa. Eräskin työkaverini on lähdössä marraskuussa kuukaudeksi Kanarialle, toinen kävi kesällä Romaniassa kun oli pakko päästä johonkin kun oli niin halpaa!
Omaa elämääni korona ei ole muuttanut mitenkään. Mulla ei ole varaa matkustella eikä käydä missään ulkona syömässä ja juomassa. Korkeakoulutettuna, palkkakuopassa sinnitellen. Ennen kadehdin ystäviäni joilla oli rahaa mällätä, mutta nyt ymmärrän olevani kuitenkin aika onnekas. Löydän elämääni sisältöä muistakin asioista, ekologisemmin. Katson Areenasta dokkareita (ei ole varaa Netflixiin), käyn myös silloin tällöin kirjastossa (kun ei ole varaa äänikirjapalveluihin), ulkoilen lähiluonnossa ja silloin tällöin näin myös yhtä ystävääni ulkosalla... Muuta ihminen ei tarvitse.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toiset voi ja toiset ei. Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen. Ei vaikka siellä olisi sieniä tai marjoja tai hiihtolatuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Tarvitsevat tai eivät, nuo kaikki ovat silti normaaleja asioita. Normaalia ei ole pelkästään se, että ollaan kotona, tavataan ystäviä kaksi kertaa vuodessa ja ulkoillaan vain lähiluonnossa, ehkä kirjaston kautta koukaten.
Ei voida oikeastaan määritellä mikä on normaalia. Suurelle osalle ihmiskunnasta esimerkiksi lentomatkat olisivat luksusta. Koska noin puolet maailman väestöstä esimerkiksi käyttää vessanaan kuoppaa maassa.
Silti ne pärjäävät. Tosta voisi oikeasti ottaa oppia, elämästä nauttiminen ei merkitse asioita, sisältö tulee pienistäkin jutuista. Totta kai esimerkiksi matkailu on kivaa, mutta surkeaa jos elämä ei tunnu hyvältä ilman sitä. Jotenkin tulee mieleen että ihmiseltä puuttuu kyky olla onnellinen, pitää vain hakea nautintoa aina jostain uudesta.
Niin, ehkä se on luksusta ja siihen on syynsä miksi sinäkin kutsut sitä matkustamista luksukseksi, että rangaistukseksi. Todella pienestä voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta se ei tarkoita etteikö suuresta ja kallistakin voisi myös sitä olla. Ihminen voi iloita sekä omasta kodista, että lomamatkasta hotellista ja jos toinen niistä otetaan pois se tuntuu surkealta. Ihan kuten ihmiseltä joka tykkää yhdestä tai seitsemästä asiasta. Niistä kun viedään joku pois, niin eihän se kivalta tunnu.
Niin tästähän on tässä ketjussa paljon just puhuttu. Tietenkin lapsi haluaa laatikosta itselleen kaikki lelut mitkä saa haalittua.
Mutta pitäisikö tätä ajatustapaa yrittää muuttaa, eikä mennä vain kaikki mulle -vaistoilla? Koska tuolleen elämällä mikään ei riitä ja kyky onnellisuuteen luisuu kauemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toiset voi ja toiset ei. Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen. Ei vaikka siellä olisi sieniä tai marjoja tai hiihtolatuja.
Puistoon istumaan? Tapaaminen kadunkulmassa? Miten ne voivat olla onnellisia ystävistään jossain slummeissa joissa ei ole just sitä tietynlaista aikuisemmalle väelle suunnattua tyylikästä ja rentsiä yökerhoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toi on muuten niin totta! Hyvä huomio, ei ystävien näkemiseen tarvita mitään erityistä tilaa.
Monet menevät baariin tapaamaan ihmisiä. Sellaisia joita eivät vielä tunne. Moni on löytänyt sekä puolison, että kavereita sieltä. Ei monella ole mitään suurta ystäväpiiriä, jonka luokse kutsutaan tai jonka voi itse kutsua omaan kotiinsa. Suurin osa on aika yksinäisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toi on muuten niin totta! Hyvä huomio, ei ystävien näkemiseen tarvita mitään erityistä tilaa.
Monet menevät baariin tapaamaan ihmisiä. Sellaisia joita eivät vielä tunne. Moni on löytänyt sekä puolison, että kavereita sieltä. Ei monella ole mitään suurta ystäväpiiriä, jonka luokse kutsutaan tai jonka voi itse kutsua omaan kotiinsa. Suurin osa on aika yksinäisiä ihmisiä.
Aika harvat varmaan todellisuudessa tekevät tuota. Kuka ventovieraan haluaa pöytäänsä? Näetkö jossain että ne yksinäiset äijät siellä baarissa löytävät toisensa kavereiksi? No miksei tietysti, Ripen pubissa on kyllä aina sellainen rento jengi koolla.. Ystäviä baarista. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toiset voi ja toiset ei. Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen. Ei vaikka siellä olisi sieniä tai marjoja tai hiihtolatuja.
Puistoon istumaan? Tapaaminen kadunkulmassa? Miten ne voivat olla onnellisia ystävistään jossain slummeissa joissa ei ole just sitä tietynlaista aikuisemmalle väelle suunnattua tyylikästä ja rentsiä yökerhoa?
Ehkä he olisivat onnellisia, jos tuota tapahtuisi, mutta tapahtuiko sitä?
Englannissa kävi noin. Baarit suljettiin ja bileet järjestettiin metsissä. Eli paikka vain vaihtui. Halu tavata ystäviä ja bailata oli kova ja ympäristöstä oltiin valmiita joustamaan.
Olisi mielenkiintoista tietää miten reagoitaisiin, jos metsät suljettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toi on muuten niin totta! Hyvä huomio, ei ystävien näkemiseen tarvita mitään erityistä tilaa.
Monet menevät baariin tapaamaan ihmisiä. Sellaisia joita eivät vielä tunne. Moni on löytänyt sekä puolison, että kavereita sieltä. Ei monella ole mitään suurta ystäväpiiriä, jonka luokse kutsutaan tai jonka voi itse kutsua omaan kotiinsa. Suurin osa on aika yksinäisiä ihmisiä.
Aika harvat varmaan todellisuudessa tekevät tuota. Kuka ventovieraan haluaa pöytäänsä? Näetkö jossain että ne yksinäiset äijät siellä baarissa löytävät toisensa kavereiksi? No miksei tietysti, Ripen pubissa on kyllä aina sellainen rento jengi koolla.. Ystäviä baarista. =D
No, se yksinäinen tyyppi voi sentään yrittää siellä baarissa vaikka baaritiskillä pokata jotain toista, mutta mitenkäs se yksinäinen siellä kotona ottaa kontaktia muihin? Tinderiin ei tule matcheja ja ilmoituksiin ei vastata. Itse olen tutustunut baareissa ja discoissa lukemattomiin ihmisiin. Minä otan mielelläni ventovieraan pöytääni. Ei sitä koskaan tiedä etukäteen kuinka hyvä tyyppi on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on toki erilaisia, mutta kyllä monella on aika suppea katsanto siihen, mitä elämässä pitää olla. Siis siinä mielessä, että heidän mielestään elämä ei ole mitään, jos ei pääse 4 kertaa vuodessa ulkomaille ja joka viikonloppu baariin ja joka toinen päivä ravintolaan. Ei suostuta edes ajattelemaan, että Suomessakin voisi kokeilla matkustaa (ei siitä siltikään kaikki pidä, mutta voisiko edes kokeilla? Jos on 10-vuotiaana "jo kokeillut" niin kokemus on varmasti ollut hyvin erilainen kuin mitä se aikuisena olisi, eli kokeile uudestaan), ei voi viettää kotona aikaa, tehdä itse ruokaa tai tilata/noutaa ravintolasta ja ottaa vaikka etäyhteyden kaveriporukkaan. Nythän toki voi jo nähdäkin pienellä kaveriporukalla ihan hyvin: yhdessä kokkaus ja kiva illallinen viinin kanssa, mikä sen parempaa?! Tai jos porukasta vain yksi tykkää tehdä ruokaa, niin jos hänelle sopii, niin hän kokkaa muiden maksamista aineksista muille (muut myös maksaa ne viinit!).
Ymmärrän sen, että yksin asuvilla on voinut olla haasteellista, mutta jos itse asuisin yksin, olisin heti koronan alettua kysynyt joltain yhdeltä tai kahdelta kaverilta/taloudelta, että voidaanko heidän kanssa nähdä, jottei ihan yksin tarvitse olla. Olisin sanonut, että en näe ketä tahansa, vain teitä. Jos joku minun yksinasuva kaverini olisi tällaista järjestelyä ehdottanut, olisin suostunut heti, vaikka en muuten ketään suostunutkaan näkemään. Mutta siinä kohtaa olisin tehnyt poikkeuksen, tottakai, koska yksin ei pitäisi kenenkään joutua olemaan. Mutta jos tällainen kaveri olisi todennut että näkee kaikkia normaalisti, silloin en olisi suostunut.
No, meni vähän ohi aiheen. Mutta pointtinani on se, että yleensä nimenomaan nämä ulkomaille ja joka paikkaan kiirehtivät pitävät itseään niin suvaitsevaisina ja avarakatseisina, mutta kuitenkaan heidän avarakatseisuutensa ei ylety muualle, kuin juuri näihin asioihin, mitä he tykkäävät tehdä. Ei nähdä, että lähempääkin voisi löytyä jotain kokeilemisen arvoista. Ja kuten jo heti alkuun sanoin, ihmiset on erilaisia ja ei kaikki pidä vaikkapa kirjan lukemisesta tai kotimaan matkailusta. Mutta onko edes kokeiltu? Jos ei ole lapsena tai teininä tykännyt lukea, ei se tarkoita, etteikö ehkä nyt voisi löytää lukemisesta aivan ihanaa harrastusta itselleen. Ihmiset kun myös muuttuu ajan myötä ja mielipiteet muuttuvat myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toiset voi ja toiset ei. Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen. Ei vaikka siellä olisi sieniä tai marjoja tai hiihtolatuja.
Tässä on monta lausetta mihin tarttua. Ensimmäisenä tämä "Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä?". Googleta introvertti ja yritä ymmärtää, että ihmiset on erilaisia, please.
"Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen." Mikä pakko on huutaa ja meuhkata niin kovaa, että se häiritsee naapureita? Eikö voi istua iltaa ja keskustella normaalilla äänellä? Ei myöskään tarvitse koko kaveripiiriä kutsua, eikö voi pienemmällä porukalla? Ei 5 ihmisestä hirveetä mökää lähde, jos ei tahallaan huudeta. Toisekseen, pakkoko kaikki on aina kutsua omaan kotiin, eikö voida vuorotella? Kesällä myös oli hyviä ilmoja olla ulkona puistoissa pitkälle iltaan. Se on totta, ettei metsäretket kaikkia miellytä, onneksi ei, ei tarvitsekaan, on enemmän tilaa meille, jotka niistä nauttivat. Mutta aika paljon vaihtoehtoja mahtuu baari-illan ja metsäretken väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on saanut esille miten ylimielisiä ja omassa poterossaan eläviä ihmiset ovat. Kuten ap ja monet muut julistukset tällä palstalla esimerkkinä.
Ei mitään kykyä nähdä että ihmiset ja elämät on erillaisia.Olkoonkin että ovat erilaisia mutta onko tosiaan elämä kiinni näistä baari-illoista ja ulkomaan matkoista? Itse en keksi juuri mitään minkä poisviemisestä en selviäisi. Ja puhun nimenomaan asioista enkä ihmisistä jotka tietenkin ovat eri asia.
Voisit suoraan vaan kysyä onko elämä tosiaan kiinni sosiaalisesta kanssa käymisestä ja erillaisten asioiden kokemisesta. Sitä nuo suurimmalle osalle on.
Miksi ihmeessä kaikki vaan ei möllötä kokematta ja tekemättä läpi elämänsä?Mutta eihän se sitä tarkoita, vaikka olisikin ilman baari-iltoja? Kai sä nyt voit olla iloinen ja toimelias ilman noitakin asioita - eikö sulla ole itselläsi mitään mistä iloita, oletko olemassa vain suhteessa muihin?
Ilmeisesti kokemus on vähän erilainen laumaihmisellä ja niillä muilla.
Kyllä hauska baari-ilta ystävien kanssa, nyt aina jonkun tympeän metsäretken yksin hyttysten seurassa, voittaa.
Mikä siinä on, että toisten on aina oltava yksin vain omien ajatusten kanssa? Eivätkö he kestä muiden ajatuksia ja mielipiteitä? Monen pitää olla aina myös sinne metsään menemästä. Ei osata olla ihmisten kanssa vissiin? Kaikki on paremmin yksin tai korkeintaan lasten ja puolison kanssa. Onko heillä jotain ihmisuhdevaikeuksia?Hauskan illan ystävien kanssa voi järjestää kotonakin eikä sinne metsäänkään tarvitse yksin mennä. Näin on täälläpäin toimittu.
Toiset voi ja toiset ei. Monessa talossa ei mitään illanistujaisia joka viikonloppu hyvällä katsota ja ne metsäretket eivät vaan ole kaikkien mieleen. Ei vaikka siellä olisi sieniä tai marjoja tai hiihtolatuja.
Puistoon istumaan? Tapaaminen kadunkulmassa? Miten ne voivat olla onnellisia ystävistään jossain slummeissa joissa ei ole just sitä tietynlaista aikuisemmalle väelle suunnattua tyylikästä ja rentsiä yökerhoa?
Ehkä he olisivat onnellisia, jos tuota tapahtuisi, mutta tapahtuiko sitä?
Englannissa kävi noin. Baarit suljettiin ja bileet järjestettiin metsissä. Eli paikka vain vaihtui. Halu tavata ystäviä ja bailata oli kova ja ympäristöstä oltiin valmiita joustamaan.
Olisi mielenkiintoista tietää miten reagoitaisiin, jos metsät suljettaisiin?
En ihan tajunnut kyllä.
Mutta siis, jos on halu nähdä ystäviä niin siihen löytyy varmasti keino, niin kauan ainakin kun metsiä ei tosiaan suljeta.
Eli jos on halu olla onnellinen, eikö sitä pysty olemaan ilman sitä just tietynlaista elämystä? No ei tietenkään pysty, sehän se ongelma juuri on kautta historian ollut. Ei olla onnellisia sillä mitä on, vaan halutaan koko ajan enemmän ja sitä ja tätä elämystä. Joka johtaa vain riman nousemiseen, harvoin aitoon iloon kuitenkaan. Ihminen on ahne luonnostaan.
Minä tykkään käydä kirppiksillä, kirjastossa ja baarissa laulamassa karaokea selvinpäin. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ollut pettymys, etten päässyt kesällä odottamalleni matkalle, sillä pääsee irti arjesta. Mutta se ei ole ollut se isoin juttu.
En minä elä normaslia elämää. En jos en voi tapailla ystäviäni. Ihan sama missä tapailen, kunhan vain tapailen. Mulle ystävät antavat energiaa, mitkää puhelut tai virtuaalitreffit eivät korvaa aitoa yhdessä oloa.
Samaan aikaa sairastunut äitini juoksutti, minua jopa viidesti viikossa - eikä 7 apteekkikäyntiäkään viikossa ole normaalielämää.
Jouduin keväällä loupumaan myös mun yärkeimmistä harrastuksista. Uinti - hallit kiinni ja laulaminen. Onneksi molemmat ovat nyt kuitenkin taas ohjelmassa.
Mulla on myös olo, etten ole ollut lomalla lainkaan, kun matkaa ei ollut, arjesta en päässyt irti, en lainkaan.
Ravintolassa syöminen on ihan eri asia kuin kokkaaminen kotona, johon olen jo läpeensä kyllästynyt. Enkä ole löytänyt esim pippuripihviä kotiin toimitettuna. Jotkut ruuat kärsivät matkoista.
Omaa normiarkea ole ollut olemassa sitten maaliskuun ja olen melkoisen väsynyt. Siihen vaikuttaa kovasti tietenkin iäkkään äitini sairastuminen, johon lisätwistin tuo korona.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut pettymys, etten päässyt kesällä odottamalleni matkalle, sillä pääsee irti arjesta. Mutta se ei ole ollut se isoin juttu.
En minä elä normaslia elämää. En jos en voi tapailla ystäviäni. Ihan sama missä tapailen, kunhan vain tapailen. Mulle ystävät antavat energiaa, mitkää puhelut tai virtuaalitreffit eivät korvaa aitoa yhdessä oloa.
Samaan aikaa sairastunut äitini juoksutti, minua jopa viidesti viikossa - eikä 7 apteekkikäyntiäkään viikossa ole normaalielämää.
Jouduin keväällä loupumaan myös mun yärkeimmistä harrastuksista. Uinti - hallit kiinni ja laulaminen. Onneksi molemmat ovat nyt kuitenkin taas ohjelmassa.
Mulla on myös olo, etten ole ollut lomalla lainkaan, kun matkaa ei ollut, arjesta en päässyt irti, en lainkaan.
Ravintolassa syöminen on ihan eri asia kuin kokkaaminen kotona, johon olen jo läpeensä kyllästynyt. Enkä ole löytänyt esim pippuripihviä kotiin toimitettuna. Jotkut ruuat kärsivät matkoista.
Omaa normiarkea ole ollut olemassa sitten maaliskuun ja olen melkoisen väsynyt. Siihen vaikuttaa kovasti tietenkin iäkkään äitini sairastuminen, johon lisätwistin tuo korona.
Ootko miettinyt miten sä tulisit toimeen jos sulla ei vaan olisi mahdollisuutta matkailla kertaakaan?
Ystäväjuttu on toki selkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään käydä kirppiksillä, kirjastossa ja baarissa laulamassa karaokea selvinpäin. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Eli näet ihmisiä jossain puuhaamassa omiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Tarvitsevat tai eivät, nuo kaikki ovat silti normaaleja asioita. Normaalia ei ole pelkästään se, että ollaan kotona, tavataan ystäviä kaksi kertaa vuodessa ja ulkoillaan vain lähiluonnossa, ehkä kirjaston kautta koukaten.
Ei voida oikeastaan määritellä mikä on normaalia. Suurelle osalle ihmiskunnasta esimerkiksi lentomatkat olisivat luksusta. Koska noin puolet maailman väestöstä esimerkiksi käyttää vessanaan kuoppaa maassa.
Silti ne pärjäävät. Tosta voisi oikeasti ottaa oppia, elämästä nauttiminen ei merkitse asioita, sisältö tulee pienistäkin jutuista. Totta kai esimerkiksi matkailu on kivaa, mutta surkeaa jos elämä ei tunnu hyvältä ilman sitä. Jotenkin tulee mieleen että ihmiseltä puuttuu kyky olla onnellinen, pitää vain hakea nautintoa aina jostain uudesta.
Niin, ehkä se on luksusta ja siihen on syynsä miksi sinäkin kutsut sitä matkustamista luksukseksi, että rangaistukseksi. Todella pienestä voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta se ei tarkoita etteikö suuresta ja kallistakin voisi myös sitä olla. Ihminen voi iloita sekä omasta kodista, että lomamatkasta hotellista ja jos toinen niistä otetaan pois se tuntuu surkealta. Ihan kuten ihmiseltä joka tykkää yhdestä tai seitsemästä asiasta. Niistä kun viedään joku pois, niin eihän se kivalta tunnu.
Niin tästähän on tässä ketjussa paljon just puhuttu. Tietenkin lapsi haluaa laatikosta itselleen kaikki lelut mitkä saa haalittua.
Mutta pitäisikö tätä ajatustapaa yrittää muuttaa, eikä mennä vain kaikki mulle -vaistoilla? Koska tuolleen elämällä mikään ei riitä ja kyky onnellisuuteen luisuu kauemmaksi.
Mitä jos viedään sinulta ne metsät ja hiljaiset koti-illat? Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että muille se normaali on sitä vilkasta elämää, ei sitä yksin kotona nyhjöttäminen? Korona aika oli kaikkea muuta kuin normaalia. Tylsää, yksinäistä ja yksitoikkoista. Normaalissa elämässä ihmiset tekee ja tapaa toisiaan ja tutkii maailmaa, ei kyki yksinään jossain metsässä tai kotona telkun edessä puhelin kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut pettymys, etten päässyt kesällä odottamalleni matkalle, sillä pääsee irti arjesta. Mutta se ei ole ollut se isoin juttu.
En minä elä normaslia elämää. En jos en voi tapailla ystäviäni. Ihan sama missä tapailen, kunhan vain tapailen. Mulle ystävät antavat energiaa, mitkää puhelut tai virtuaalitreffit eivät korvaa aitoa yhdessä oloa.
Samaan aikaa sairastunut äitini juoksutti, minua jopa viidesti viikossa - eikä 7 apteekkikäyntiäkään viikossa ole normaalielämää.
Jouduin keväällä loupumaan myös mun yärkeimmistä harrastuksista. Uinti - hallit kiinni ja laulaminen. Onneksi molemmat ovat nyt kuitenkin taas ohjelmassa.
Mulla on myös olo, etten ole ollut lomalla lainkaan, kun matkaa ei ollut, arjesta en päässyt irti, en lainkaan.
Ravintolassa syöminen on ihan eri asia kuin kokkaaminen kotona, johon olen jo läpeensä kyllästynyt. Enkä ole löytänyt esim pippuripihviä kotiin toimitettuna. Jotkut ruuat kärsivät matkoista.
Omaa normiarkea ole ollut olemassa sitten maaliskuun ja olen melkoisen väsynyt. Siihen vaikuttaa kovasti tietenkin iäkkään äitini sairastuminen, johon lisätwistin tuo korona.
Ootko miettinyt miten sä tulisit toimeen jos sulla ei vaan olisi mahdollisuutta matkailla kertaakaan?
Ystäväjuttu on toki selkee!
Tulehan sitä toimeen vaikka jalat amputoitaisiin jne. Mutta kyllä elämäni olisi ollut paljon tylsempää ja tyhjempää ilman matkoja ja festareilla, juhlia ja illanviettoja. Niiden ansiosta olen nähnyt, tavannut ja kokenut vaikka kuinka ihania juttuja. Ja niiden ansiosta tulee sitä kokemaan toivon mukaan vielä lisää.
Ehkä teille kotona nyhjäjille se on ollut vain hyvä ja on enne ettette ole joko käyneet missään tai reissunne ovat olleet huonoja, koska ette edes osaa kaivata mitään muuta kuin arkeanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Kyllä mun sieluni tarvitsee välillä hyvää ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Muuten elämä olisi aika ankeaa. Lentomatkailua en kaipaa.
Lasillisen punaviiniä voi nauttia kotonakin ja ruuanlaittotaidoista riippuen myös hyvää ruokaa. Koko ajan on myös voinut tilata ruokaa kotiin.
Tottakai voi nauttia kotonakin. Otin vain kantaa väitteeseen, ettei ihminen tarvitse alkoholia.
Ei ihminen kylläkään tarvitse alkoholia, koska se on elimistölle myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ap jos sinulta vietäisiin dokkarit ja kirjasto? Tai terveys? Tai se pienikin palkka. Monelta ne puuttuvat. Normaalia heidänkin elämänsä silti on.
Tästä aloituksesta nyt paistaa läpi katkeroituneen ihmisen vahingonilo.
Vastaajat marisevat katkerina. Ap tyytyy siihen mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Tarvitsevat tai eivät, nuo kaikki ovat silti normaaleja asioita. Normaalia ei ole pelkästään se, että ollaan kotona, tavataan ystäviä kaksi kertaa vuodessa ja ulkoillaan vain lähiluonnossa, ehkä kirjaston kautta koukaten.
Ei voida oikeastaan määritellä mikä on normaalia. Suurelle osalle ihmiskunnasta esimerkiksi lentomatkat olisivat luksusta. Koska noin puolet maailman väestöstä esimerkiksi käyttää vessanaan kuoppaa maassa.
Silti ne pärjäävät. Tosta voisi oikeasti ottaa oppia, elämästä nauttiminen ei merkitse asioita, sisältö tulee pienistäkin jutuista. Totta kai esimerkiksi matkailu on kivaa, mutta surkeaa jos elämä ei tunnu hyvältä ilman sitä. Jotenkin tulee mieleen että ihmiseltä puuttuu kyky olla onnellinen, pitää vain hakea nautintoa aina jostain uudesta.
Niin, ehkä se on luksusta ja siihen on syynsä miksi sinäkin kutsut sitä matkustamista luksukseksi, että rangaistukseksi. Todella pienestä voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta se ei tarkoita etteikö suuresta ja kallistakin voisi myös sitä olla. Ihminen voi iloita sekä omasta kodista, että lomamatkasta hotellista ja jos toinen niistä otetaan pois se tuntuu surkealta. Ihan kuten ihmiseltä joka tykkää yhdestä tai seitsemästä asiasta. Niistä kun viedään joku pois, niin eihän se kivalta tunnu.
Niin tästähän on tässä ketjussa paljon just puhuttu. Tietenkin lapsi haluaa laatikosta itselleen kaikki lelut mitkä saa haalittua.
Mutta pitäisikö tätä ajatustapaa yrittää muuttaa, eikä mennä vain kaikki mulle -vaistoilla? Koska tuolleen elämällä mikään ei riitä ja kyky onnellisuuteen luisuu kauemmaksi.
Mitä jos viedään sinulta ne metsät ja hiljaiset koti-illat? Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että muille se normaali on sitä vilkasta elämää, ei sitä yksin kotona nyhjöttäminen? Korona aika oli kaikkea muuta kuin normaalia. Tylsää, yksinäistä ja yksitoikkoista. Normaalissa elämässä ihmiset tekee ja tapaa toisiaan ja tutkii maailmaa, ei kyki yksinään jossain metsässä tai kotona telkun edessä puhelin kädessä.
Mikä SINÄ olet puhumaan muiden normaalista?
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Toi on muuten niin totta! Hyvä huomio, ei ystävien näkemiseen tarvita mitään erityistä tilaa.