Muita jotka ei enää tykkää eläimistä vaikka ennen omisti niitä useitakin?

Minä myös.

Voisko hormoonit vaikuttaa, kun vaihdevuodet iskee ja hoivavietti katoaa...

Vierailija kirjoitti:

Minä myös.

Ootko keksinyt miksi?

Sama juttu. En vihaa eläimiä, mutten halua niitä omaan kotiini ja vierailut eläintalouksissa ällöttää. Kaikki se karva, haju ja sotku... 

Vierailija kirjoitti:

Voisko hormoonit vaikuttaa, kun vaihdevuodet iskee ja hoivavietti katoaa...

Kyllä mulla edelleen on kova hoivavietti, mutta se kohdistuu enää omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisko hormoonit vaikuttaa, kun vaihdevuodet iskee ja hoivavietti katoaa...

Ei oo vielä vaihdevuodet. 😂 Oon 38. Ja eläimistä luovuin jo (sitä mukaa kun kuolivat) kolmenkympin tienoilla. Tää välttely ja pieni inho on tullut pikku hiljaa.

Täällä myös ja koen että olen tullut järkiini.

Ennen jopa kasvatin koiria! Enää en ottaisi mitään elukkaa kotini sisälle enkä autooni.

Iljettävää, kamala työmäärä ja mikä aika noiden hyysäämiseen menee.

Mä rakeensin sellasen kilometrin korkusen gerbiilihyllyn. Sinnne kaiken maailman valkotakkiset roistot käy tunkemasssa niiden kupolliin kaikkeea sellasta ainetta että alkaa maailmankatsomus taas loistamaan voidaaan trakastella milllä tavalla ne reagoi tossa elämän ptuisessa hlvetisssä ja saadan siitä taaas näyttöä miksi suomalaiset miehet tappavat vaimojaan niin herkästi humala päisssään.

Ja voi sitä rahan määrää...

Eläimetön elo on huoletonta.

Kyllä. Lapsena jumaloin kissoja, mulla oli niitä aina kotona. joskus myös koira ja muita maatilan eläimiä. 

Nykyään meillä on koiria, koska puoliso metsästää, mutta ne on ulkokoiria ja se mulle ok. Voin käydä koiraa taluttamassa, mutta ärsyynnyn, jos se on sisällä. En vois enää kuvitella pitäväni kissaa sisätiloissa. Toisaalta olen hyvin allerginen, mutta myös ällöttää, kun kissa syö jyrsijöitä yms...

Tämäpä onkin mielenkiintoinen aloitus. Siis se, että alkanut vältellä eläimiä, vaikka aiemmin ne olivat tärkeitä.

Olen luullut olevani poikkeus, kun minulle on myös käynyt noin.

Itsellä tasan sama. Lapsena ja vielä parikymppisenäkin suorastaan elin elukoille. Nyt päälle kolmekymppisenä ei tulisi mieleenkään ottaa riesoikseni jotakin sotkevaa, haisevaa ja kotiin sitovaa toisenlajista. Se työmäärä on älytön, jos ei halua itsekin haista sille eläimelle tai olla sen karvoissa ruokia myöten. Hoivaviettini kohdistuu nykyään täysin pelkästään ihmisiin.

Itse ajattelen tuon jonakin kasvuvaiheena. Ehkä eläimillä harjoitellaan hoivaamista?

En tykkää enää yhtään. Varsinkin iso kokoiset koirat ovat ällöjä roikkuvine kielineen. Haisevat pahalle ja sotkevat vaan kaikki paikat. Pitää vielä lenkille vähintäään kolmesti päivässä. Niiden ruoka maksaa jne.... juu ei kiitos 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tasan sama. Lapsena ja vielä parikymppisenäkin suorastaan elin elukoille. Nyt päälle kolmekymppisenä ei tulisi mieleenkään ottaa riesoikseni jotakin sotkevaa, haisevaa ja kotiin sitovaa toisenlajista. Se työmäärä on älytön, jos ei halua itsekin haista sille eläimelle tai olla sen karvoissa ruokia myöten. Hoivaviettini kohdistuu nykyään täysin pelkästään ihmisiin.

Itse ajattelen tuon jonakin kasvuvaiheena. Ehkä eläimillä harjoitellaan hoivaamista?

Mä olin 55 v, kun kiinnostus elukoihin katkesi kuin leikaten. Eli kaikki ruuhkavuodet ja pikkulapsiajat olin täysillä eläinfani! Mutta nyt, couldnt care less.

Ap osaa lukea ajatuksiani? Juuri hetki sitten muistelin lapsuuttani ja sitä kuinka rakastin kissoja. Meillä oli myös aivan ihana koira. Mutta nyt olen lähinnä vaivaantunut, jos joudun rapsuttamaan jonkun kissaa tai koiraa tms. En inhoa lemmikkejä, mutta en välitä niistä ollenkaan. Itselleni en ottaisi eläintä mieliharmiksi. En myöskään halua kuunnella jaarituksia kenenkään lemmikeistä. 

Eläinrakkaus väheni huomattavasti, kun sain lapsia. En ole vielä vaihdevuosissa.

Liittyisikö siihen vaivaan, nitä näit ekäinten eteen? Sait ns tarpeeksesi.

Yksi edesauttaja jo mainittujen lisäksi voi olla nämä eläinten liialliset tuputtajat, joille lemmikit on kuin lapset. Sen pikku kultsipuppeli-Fifin pitäisi päästä sinne ravintolaan koska käyttäytyyhän se paremmin kuin ihmislapset! Tai jos käyt vierailla tällaisen luona niin tuputtavat niitä lemmikkejään syliin ja suuttuvat jos kieltäytyy. Näitä on nykyään paljon enemmän kuin vaikka 10v sitten, tai ainakin ovat kovaäänisempiä somen myötä.

Mun mielestä ihmisessä on jotain vialla jos ei tykkää eläimistä.

En minäkään enää lemmikkiä ottaisi. On ollut kaneja, kissoja ja hoitokoiria. Ei sitä hajua, karvoja ja eläimen ehdolla menoa enää jaksa. Pidän siitä kun on kotona siistiä ja hiljaista sekä hajutonta. 

Mulla on pari kissaa. Ne ovat ihan vain hiiriä varten, mutta huomaan, että se kissa, joka kaipaisi silityksiä ja rapsutuksia, jää aika lailla niitä paitsi. Toinen kissa on paljon enemmän mieleeni; käy sisällä lähinnä kääntymässä, eli syö, ja kaartaa takaisin ulos. Haluaa vain pienet, esim. kolmen puyhkäisyn silitykset,tai max muutaman kymmenen sekuntia rapsutuksia.

Joskus huonolla ilmalla sekin yrittää nukkumaan sänkyyni ja änkeää aivan liian lähelle minua, esim. jalkojeni päälle. Silloin työnnän sen sitkeästi kauemmas, vaikka vähän pahaa tekeekin.

Koen kissoista siis jonkinverran riesaa, mutta rakastan niitä kyllä olentoina silti. En siis täysin jaa aloitusta.