Lue keskustelun säännöt.
Kun muutitte pois kotoa jäikö teille oma huone vanhempienne kotiin?
12.09.2020 |
Muutin viikko sitten pois kotoa ja kun tulin käymään ja kun joissakin tilanteissa vanhasta tottumuksesta sanoin "mun huone" niin vanhemmat heti korjasivat että huone ei ole minun. Toki ymmärrän että en enää asu vanhempieni luona, enkä omista huonettani ja vanhempani saavat tehdä mitä haluavat, niin siltä jäi jotenkin inhottava tunne noista kommenteista. Koska vaikka huone ei enää olekaan minun niin siinä huoneessa nukun vanhemmilla käydessäni. Kyse ei ole mistään tilan puutteesta vaan vanhempani asuvat kahdestaan ja talossamme on neljä makuuhuonetta eikä minulla ole sisaruksia.
Kommentit (157)
Jäi ja oli pois muutettuani vielä noin 30 vuotta minun huoneeni kunnes äiti kuoli ja asunto myytiin. Minun sänkyni oli siellä koko ajan, samoin kirjahyllyni ja muitakin tavaroitani. Toki jos äidilleni tuli yövieraita hän majoitti heidät sinne.
Kiitos äiti <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP perheineen on ilmeisesti rikas. Ei kaikilla ole tuollaista luksusta, että olisi vierashuonetta.
Asuimme kolmiossa, kun asuin kotona. Heti kun muutin pois, pikkuveli sai huoneeni. Kun kävin kotona, nukuin olohuoneen sohvalla, koska huone ei ollut enää minun. Kun veljeni muutti pois kotoa, vanhemmat myivät asunnon ja muuttivat vuokrakaksioon, ettei tarvitsisi maksaa hukkatilasta.
Jos käymme yökylässä, varaamme hotellihuoneen. Toinen vaihtoehto on se olohuoneen sohva. Kyllä aikuisena on mukavampi olla itsenäisesti hotellissa kuin vanhempien sohvalla, varsinkin kun vanhemmat tykkäävät nousta jo klo 5:30 aamupuurolle.
Vanhempiesi logiikka on ihmeellinen. Vuokralla asuminen tulee varmasti kalliimmaksi kuin oman asunnon omistaminen vaikka se olisikin hieman liian suuri omiin tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.
Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.
Huh. No onneksi ymmärrät että vanhempi oli tosiaan mielisairas. Toivottavasti sulla on nyt tai tulevaisuudessa ihana oma perhe.
Kun muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1985, otin kaikki oman huoneeni huonekalut, viherkasvit, taulut, matot ym. mukaani, kaikki oli itse tienaamillani rahoilla ostettuja. Äiti antoi lisäksi lakanoita ja pyyhkeitä, sekä jonkin verran astioita, että pääsin alkuun. Minun vanhasta huoneesta tuli äidille silitys- ja ompeluhuone.
Aika pian muuttoni jälkeen myös sisareni muutti omilleen ja vanhempani myivät 1988 asunnon, koska se oli heille kahdelle turhan iso.
Meidän kolme omaa lasta ovat kaikki jo aikuisia ja muuttaneet luotamme pois. Kukin on saanut oman huoneensa kalusteet ja sisustuksen mukaansa ja äitini tavoin, olen antanut liinavaatteita, verhoja, mattoja, astioita ym kaikille pesämunaksi. Olemme myös ostaneet lapsillemme mikroaaltouunia, leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, peiliä, lamppuja jne.
Meillä on muutettu lasten entiset huoneet vierashuoneiksi, tyhjänä ne olisi näyttäneet niin kolkoilta. Nyt on siis kolme vierashuonetta, joilla ei juurikaan käyttöä ole. Lapset ja lapsenlapset kyllä vierailevat luonamme, mutta ovat halunneet mennä aina koteihinsa yöksi.
Olemme miettineet tämän myyntiä ja muuttoa pienempään, mutta toisaalta tykkääme tästä talosta ja vuosikymmenen uurastuksella kauniiksi tehdystä pihasta, joten emme ole vielä myyntiin laittaneet. Jossain vaiheessa se tulee kuitenkin eteen, viimeistään sitten, kun alkaa ikä painamaan.
Isäni teki huoneestani itselleen harrastushuoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.
Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.
Aika samoilla linjoilla täälläkin, eli EI..
Ei ole ikinä ollut omaa huonetta vanhempien kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1985, otin kaikki oman huoneeni huonekalut, viherkasvit, taulut, matot ym. mukaani, kaikki oli itse tienaamillani rahoilla ostettuja. Äiti antoi lisäksi lakanoita ja pyyhkeitä, sekä jonkin verran astioita, että pääsin alkuun. Minun vanhasta huoneesta tuli äidille silitys- ja ompeluhuone.
Aika pian muuttoni jälkeen myös sisareni muutti omilleen ja vanhempani myivät 1988 asunnon, koska se oli heille kahdelle turhan iso.
Meidän kolme omaa lasta ovat kaikki jo aikuisia ja muuttaneet luotamme pois. Kukin on saanut oman huoneensa kalusteet ja sisustuksen mukaansa ja äitini tavoin, olen antanut liinavaatteita, verhoja, mattoja, astioita ym kaikille pesämunaksi. Olemme myös ostaneet lapsillemme mikroaaltouunia, leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, peiliä, lamppuja jne.
Meillä on muutettu lasten entiset huoneet vierashuoneiksi, tyhjänä ne olisi näyttäneet niin kolkoilta. Nyt on siis kolme vierashuonetta, joilla ei juurikaan käyttöä ole. Lapset ja lapsenlapset kyllä vierailevat luonamme, mutta ovat halunneet mennä aina koteihinsa yöksi.
Olemme miettineet tämän myyntiä ja muuttoa pienempään, mutta toisaalta tykkääme tästä talosta ja vuosikymmenen uurastuksella kauniiksi tehdystä pihasta, joten emme ole vielä myyntiin laittaneet. Jossain vaiheessa se tulee kuitenkin eteen, viimeistään sitten, kun alkaa ikä painamaan.
Mun mielestä paljon tilaa on ihan kiva juttu. Ei aina tarvi olla niin käytännöllistä. Unelmani on kirjastohuone ja kunnon leffahuone.
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.
Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.
Mitä teit hänen mielestään väärin. Mistä sua syytti.
En oo koskaan kuullut, että vanhemmat tekee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin kaupungissa kolmioon. Siellä on lapsille vieraskäyttööb toinen makkari.
Maalla on molemmilla omat tilat. Toisella oma huone ja tosiella oma siipi.
Vierashuone/äidin työhuone siitä tuli. Mutta samaa huonetta siis käytin, jos tulin yökyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.
Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.Mitä teit hänen mielestään väärin. Mistä sua syytti.
En oo koskaan kuullut, että vanhemmat tekee noin.
Narsistit on tommosia.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että aikuisella on oma koti, jonne vanhemmilla ei ole avainta, mutta vastaavasti se sama aikuinen pitää vanhempiensa kotia edelleen omanaan ja ihmettelee, miksi siellä tehdään muutoksia.
Työkaverini poika on kuollut 12 vuotta sitten autokolarissa. Hänen huoneensa on edelleen tismalleen samanlainen kuin tuona päivänä. Toivommeko oikeasti, että vanhempamme tekevät kodistaan museon takiamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman vuoden äitini puhui minun vanhasta huoneesta, mutta aika tyhjilläänhän kyseine huone oli. Sitten äitini muuttikin pienempään asuntoon ja asia ratkesi. Itse muutan samantien muualle, kun lapset lähtee kotoa.
Ei jäänyt. Siskoni jäi sinne asumaan ja pian sinne muutti myös hänen poikaystävänsä.
Olipa ikävästi sanottu noin vähän aikaa muuton jälkeen. Itse puhun edelleen omasta huoneestani, vaikka olen muuttanut jo kauan sitten eikä minulla ole siellä edes sänkyä tai juuri muitakaan tavaroita enää. Muuton jälkeen kävin välillä yökyläilemässä, mutta nykyään en oikein osaisi nukkua siellä. Vanhempani ovat suunnitelleet siitä harrastushuonetta, mutta siitä on tullut enemmän romuvarasto.
Pitkään oli minun huoneeni olemassa. Nykyisinkin (25 v muutosta) isäni voi puhua huoneestani, vaikka se nykyään onkin "tietokonehuone".
Meillä varmaan kohta esikoinen muuttaa omilleen, voisin kuvitella että vitsailisin pojalle muuton jälkeen, että huone ei ole enään hänen, vaan kuntoiluhuone tms. Mutta sanoisin sen vaan vitsinä.Aina on tervetullut kotiin!
Joo ja ei. Vanhemmat erosi aika pian sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Äiti muutti siskoni kanssa kolmioon, ja eihän siellä minulle samalla lailla tilaa ollut. Kotitalo jäi tyhjilleen, isän se on mutta isä asuu ja on töissä muualla. Eihän se enää samalle kodille tunnu kuin silloin joskus. Meidän perheellä on kyllä siellä edelleen "oma huone" jossa kyllä välillä majoittuu muitakin ja voidaan viedä sinne ja ulkovarastoihin varastoitavaksi tavaraa, joka ei meidän pieneen asuntoon mahdu.
Oma lapsi on ostanut jo oman kodinkin, naimisissa, mutta silti on oma huone vielä täällä. Aina on tervetullut.
1996 häippäsin opiskelemaan yms., ja edelleen "mun huone" on olemassa lapsuudenkodissani. Jonkin verran siellä on yhä myös tavaroitani. Nykyään asun aika lähellä ja käyn morjestamassa vanhempiani vain päiväseltään. Viimeksi olen nukkunut vanhassa sängyssäni 8 vuotta sitten, mutta edelleen se ja muut kamat ovat siellä. Olen jo "vanha" ja perheellinen, mutta tunnen, että minä ja perheeni olemme aina tervetulleita vanhempieni luokse.