Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuo pyytämättä ja sopimatta leipomuksia, tenttaa onko ne syöty ja loukkaantuu jo valmiiksi
12.09.2020 |
siitä, jos niitä ei syötäisi. Emme halua hänen leipomuksiaan, varsinkaan niin paljon. Joku neljä keksiä vielä menisi, mutta hän tuo paljon. Vastaavia kokemuksia? Miten olette toimineet?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.
Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.
Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa
Todella raskasta!
NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.
Tämä. Aina liian pieniä lastenvaatteita, vaikka aina on kysynyt kokoa etukäteen. Ja se krääsä ja muu pas*a. Kirppareilta haalii risoja leluja ja kaikenhuippuna pehmoleluja ja ai sitä marttyyriutta, kun en anna allergisille lapsille kirpparin pehmoleluja. Anoppi pääsee aina siihen paha äiti teemaan, kun ei anna lasten leikkiä! Joo eihän meillä tietenkään ole omia leluja jo omasta takaa. Ja vielä se vanhojen huonekalujen dumppaus meille. Kun hyvää hyvyyttään tuovat ja ei arvosteta. Kun heilläkin silloin nuorina oli kaikesta pulaa jne. Kaiken kruunasi kerrran, kun tulivat pari jätesäkillistä takakontissa kaiken maailman roinaa. Silmät tuikkien anoppi ja appi kertoivat, kuinka haluavat tukea nuorta perhettä ja toivat tavaraa, jotta voin ne myydä kirpparilla ja saada rahaa. MIes on aina vanhempiensa puolella ja minä sitten sain hävittää kaksi jätesäkillistä huonoa ja myyntikelvotonta tavaraa.
Minäkään en tajua sitä koko-asiaa. Me saadaan juuri ja juuri päälle mahtuvaa. Aina. Ja joululahjaksi saadaan talvinen juhlamekko. Juhlamekolle ei ole mitään käyttöä enää siinä vaiheessa ja toukokuun synttäreillä se onkin sitten jo liian pieni.
Nuorempi tyttö on syksyllä syntnyyt, joten se mekko ei käy edes hänelle koska ensin se on liian iso ja seuraavana talvena liian pieni.
Aivan kuin anopit passiivis-aggressiivisesti säilöisivät niitä ostamiaan vaatteita siihen asti, kunnes ne ovat liian pieniä. En ymmärrä, mikä mekanismi siinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan niitä leipomuksia jakaa lasten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä toisten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.
Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.
Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa
Todella raskasta!
NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.
Tämä. Aina liian pieniä lastenvaatteita, vaikka aina on kysynyt kokoa etukäteen. Ja se krääsä ja muu pas*a. Kirppareilta haalii risoja leluja ja kaikenhuippuna pehmoleluja ja ai sitä marttyyriutta, kun en anna allergisille lapsille kirpparin pehmoleluja. Anoppi pääsee aina siihen paha äiti teemaan, kun ei anna lasten leikkiä! Joo eihän meillä tietenkään ole omia leluja jo omasta takaa. Ja vielä se vanhojen huonekalujen dumppaus meille. Kun hyvää hyvyyttään tuovat ja ei arvosteta. Kun heilläkin silloin nuorina oli kaikesta pulaa jne. Kaiken kruunasi kerrran, kun tulivat pari jätesäkillistä takakontissa kaiken maailman roinaa. Silmät tuikkien anoppi ja appi kertoivat, kuinka haluavat tukea nuorta perhettä ja toivat tavaraa, jotta voin ne myydä kirpparilla ja saada rahaa. MIes on aina vanhempiensa puolella ja minä sitten sain hävittää kaksi jätesäkillistä huonoa ja myyntikelvotonta tavaraa.
Minäkään en tajua sitä koko-asiaa. Me saadaan juuri ja juuri päälle mahtuvaa. Aina. Ja joululahjaksi saadaan talvinen juhlamekko. Juhlamekolle ei ole mitään käyttöä enää siinä vaiheessa ja toukokuun synttäreillä se onkin sitten jo liian pieni.
Nuorempi tyttö on syksyllä syntnyyt, joten se mekko ei käy edes hänelle koska ensin se on liian iso ja seuraavana talvena liian pieni.
Meillä anoppi perustelee liian pienten vaatteiden ostoa sillä (on siis kerrottu oikea koko ennakkoon), että eihän lapset voi olla niin isoja siinä iässä. Hän vertaa toisen poikansa pienikokoiseen lapseen, jolla muutenkin kaikkea kehityksen viivästymää koon lisäksi ja pitää tätä aina mittapuuna kaikkeen. Minähän en tietenkään äitinä voi tuntea lapsiani häntä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.
Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.
Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa
Todella raskasta!
NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.
Tämä. Aina liian pieniä lastenvaatteita, vaikka aina on kysynyt kokoa etukäteen. Ja se krääsä ja muu pas*a. Kirppareilta haalii risoja leluja ja kaikenhuippuna pehmoleluja ja ai sitä marttyyriutta, kun en anna allergisille lapsille kirpparin pehmoleluja. Anoppi pääsee aina siihen paha äiti teemaan, kun ei anna lasten leikkiä! Joo eihän meillä tietenkään ole omia leluja jo omasta takaa. Ja vielä se vanhojen huonekalujen dumppaus meille. Kun hyvää hyvyyttään tuovat ja ei arvosteta. Kun heilläkin silloin nuorina oli kaikesta pulaa jne. Kaiken kruunasi kerrran, kun tulivat pari jätesäkillistä takakontissa kaiken maailman roinaa. Silmät tuikkien anoppi ja appi kertoivat, kuinka haluavat tukea nuorta perhettä ja toivat tavaraa, jotta voin ne myydä kirpparilla ja saada rahaa. MIes on aina vanhempiensa puolella ja minä sitten sain hävittää kaksi jätesäkillistä huonoa ja myyntikelvotonta tavaraa.
Minäkään en tajua sitä koko-asiaa. Me saadaan juuri ja juuri päälle mahtuvaa. Aina. Ja joululahjaksi saadaan talvinen juhlamekko. Juhlamekolle ei ole mitään käyttöä enää siinä vaiheessa ja toukokuun synttäreillä se onkin sitten jo liian pieni.
Nuorempi tyttö on syksyllä syntnyyt, joten se mekko ei käy edes hänelle koska ensin se on liian iso ja seuraavana talvena liian pieni.
Meillä anoppi perustelee liian pienten vaatteiden ostoa sillä (on siis kerrottu oikea koko ennakkoon), että eihän lapset voi olla niin isoja siinä iässä. Hän vertaa toisen poikansa pienikokoiseen lapseen, jolla muutenkin kaikkea kehityksen viivästymää koon lisäksi ja pitää tätä aina mittapuuna kaikkeen. Minähän en tietenkään äitinä voi tuntea lapsiani häntä paremmin.
Mun lapset kasvaa käyrällä -2 eli ei voi olla mikään tällainen "hahmotusongelma".
Luulen että hän saa jotain salaista tyydytystä siitä, että hän aina sitten tavallaan "syrjäyttää" ne minun jo hankkimani. Ja hän ei halua yhteistyössä hankkia niitä kanssani tai ainakaan helpottaa sitä minun hommaani, vaan jotenkin omituisen aggressiivisesti kiilaa ohituskaistaa ja aina ne vaatteet pitäisi viahtaa just esim jouluna päälle.
Jos ei sanominen auta niin mä tekisin 2 litran pullataikinan ja veisin valmiit pullat anopille. Sanoisin vaan, että kiitokseksi vaivannäöstäsi ja ensi viikonloppuna leivon sulle 10 hiivaleipää pakastimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hienovaraisesti, ettette ole ehtineet entisiäkään syödä, jos vähän harvemmin toisi... Ja voithan viedä työpaikalle tai harrastuksiin niitä. Tuosta on turha pahoittaa anopin mieltä, kun ei mitään pahaa saa aikaiseksi
Kyllä saa! Jatkuvan stressin.
1
Aika hyvin on asiat jos ylimääräisistä leipomuksista saa stressin aikaiseksi. Laita ne pakastimeen tai heitä.pois ja sano anopille että ne on pakastimessa tai syöty.
Mun äiti on just tuollainen. Lisäksi tulee lapasia, kaulaliinoja, sukkia jne. Meillä on isot lapset, joiden vaatteet eivät juurikaan jää pieniksi eivätkä kulu tai mene rikki sellaista vauhtia, että tarvitsisimme koko ajan uutta. Lisäksi neulomme itsekin, paremmilla langoilla jopa. Aina pitää olla tuomassa jotain nyssäkkää, ja kun suoraan sanoo että emme halua, tulee tietysti vuosisadan valitus ja voihke. Koskaan ei vahingossakaan kysy, että olisiko jotain tiettyä, jota tarvittaisiin tai haluttaisiin. Hänen mielestään kyse on lahjoista ja hän lahjan antajana saa päättää mitä antaa. Tosi rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisihan niitä leipomuksia jakaa lasten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä toisten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä...
Ai pitäisi valjastaa kaikki tutut ja puolitutut leipomusten jakeluverkostoksi? Ihmisillä on parempaakin puuhaa. Itse en ottaisi mitään vastaan, jos lapseni kaverin vanhempi soittaa ovikelloa ja tarjoaa pullaa, jonka on leiponut hänen lapsensa kaverin anoppi.
kiitä kohteliaasti ja kehu hänen tuliaisiaan.Mutta päättäväisesti ja asiallisesti ,kiellät häntä tuomasta eväitä.Pärjäätte ilmankin , ettekä halua olla vaivaksi.Ei kenenkään tarvitse nöyristellä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Me emme halua".
Oletko todellakin kysynyt muiltakin perheessänne asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.
Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.
Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa
Todella raskasta!
NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.
Tämä. Aina liian pieniä lastenvaatteita, vaikka aina on kysynyt kokoa etukäteen. Ja se krääsä ja muu pas*a. Kirppareilta haalii risoja leluja ja kaikenhuippuna pehmoleluja ja ai sitä marttyyriutta, kun en anna allergisille lapsille kirpparin pehmoleluja. Anoppi pääsee aina siihen paha äiti teemaan, kun ei anna lasten leikkiä! Joo eihän meillä tietenkään ole omia leluja jo omasta takaa. Ja vielä se vanhojen huonekalujen dumppaus meille. Kun hyvää hyvyyttään tuovat ja ei arvosteta. Kun heilläkin silloin nuorina oli kaikesta pulaa jne. Kaiken kruunasi kerrran, kun tulivat pari jätesäkillistä takakontissa kaiken maailman roinaa. Silmät tuikkien anoppi ja appi kertoivat, kuinka haluavat tukea nuorta perhettä ja toivat tavaraa, jotta voin ne myydä kirpparilla ja saada rahaa. MIes on aina vanhempiensa puolella ja minä sitten sain hävittää kaksi jätesäkillistä huonoa ja myyntikelvotonta tavaraa.
Minäkään en tajua sitä koko-asiaa. Me saadaan juuri ja juuri päälle mahtuvaa. Aina. Ja joululahjaksi saadaan talvinen juhlamekko. Juhlamekolle ei ole mitään käyttöä enää siinä vaiheessa ja toukokuun synttäreillä se onkin sitten jo liian pieni.
Nuorempi tyttö on syksyllä syntnyyt, joten se mekko ei käy edes hänelle koska ensin se on liian iso ja seuraavana talvena liian pieni.
Meillä anoppi perustelee liian pienten vaatteiden ostoa sillä (on siis kerrottu oikea koko ennakkoon), että eihän lapset voi olla niin isoja siinä iässä. Hän vertaa toisen poikansa pienikokoiseen lapseen, jolla muutenkin kaikkea kehityksen viivästymää koon lisäksi ja pitää tätä aina mittapuuna kaikkeen. Minähän en tietenkään äitinä voi tuntea lapsiani häntä paremmin.
Mun lapset kasvaa käyrällä -2 eli ei voi olla mikään tällainen "hahmotusongelma".
Luulen että hän saa jotain salaista tyydytystä siitä, että hän aina sitten tavallaan "syrjäyttää" ne minun jo hankkimani. Ja hän ei halua yhteistyössä hankkia niitä kanssani tai ainakaan helpottaa sitä minun hommaani, vaan jotenkin omituisen aggressiivisesti kiilaa ohituskaistaa ja aina ne vaatteet pitäisi viahtaa just esim jouluna päälle.
Kuulostaa niin tutulta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Me emme halua".
Oletko todellakin kysynyt muiltakin perheessänne asiasta?
Mieheltäni olen kysynyt ja hän ei halua. Lapset eivät ole syöneet, vaikka ne ovat esillä pöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisihan niitä leipomuksia jakaa lasten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä toisten kavereiden perheille, jotka jakavat niitä...
Ai pitäisi valjastaa kaikki tutut ja puolitutut leipomusten jakeluverkostoksi? Ihmisillä on parempaakin puuhaa.
Näyttää olevan.
Itse en ottaisi mitään vastaan, jos lapseni kaverin vanhempi soittaa ovikelloa ja tarjoaa pullaa, jonka on leiponut hänen lapsensa kaverin anoppi.
Käske sen tulla tänne. Minulle kelpaa, varsinkin jos leivonnaiset ovat oikeasti ihan kelvollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama, yritetään sanoa että ei ehditä eikä pystytä syömään kaikkia, aina joutuu kierrättämään itse ostetut pakkasen kautta tai tosiaan syömään määräänsä enemmän koska en vaan pysty heittämään roskiinkaan. Sitten loukkaannutaan jos mainitaan asiasta. Lisäksi kantaa erikoisruokavaliolla olevalle koiralle jotain ihmisten eineksiä, kanansiipiä yms. mitä koira ei voi syödä... joudutaan sit itse syömään nekin :-D
Tuo krääsän tuominen on myös aivan kauheaa. Pakko olla joku sukupolviongelma. Eivätkö he tajua, miten paljon stressiä aiheuttavat jälkipolville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hienovaraisesti, ettette ole ehtineet entisiäkään syödä, jos vähän harvemmin toisi... Ja voithan viedä työpaikalle tai harrastuksiin niitä. Tuosta on turha pahoittaa anopin mieltä, kun ei mitään pahaa saa aikaiseksi
Kyllä saa! Jatkuvan stressin.
1
Aika hyvin on asiat jos ylimääräisistä leipomuksista saa stressin aikaiseksi. Laita ne pakastimeen tai heitä.pois ja sano anopille että ne on pakastimessa tai syöty.
En sanonut että ne leipomukset olisi ainoa asia jota meille kärrää. Eikä ne leivbonnaiset stressaa vaan se niihin liittyvä käytös.
Tähän liittyy olennaisesti se, että on nähty vaivaa pyytämättä, tyyliin leivottu yöllä tuntikausia, ja tuodaan sitten niitä tuloksia sopimatta ja suututaan, jos ei kelpaa. Miksi kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta?
Sanot näin:
"Hei, nyt ei enää tarvitse tuoda meille (asiaa x, mikä se kenelläkin on). Meillä on itsellä riittävästi. Kahvipullat voit tuoda, jos haluat, mutta ei yhtään enempää."
Sitten vain et ota enää vastaan "ei kiitos." jämäkästi sanottuna, eikä mitään selittelyä enää.
Minä teen samanlaisen anopin kanssa niin, että otan kiittäen vastaan tuomiset- mutta en edes pura niitä kasseistaan, kippaan kassit suoraan taloyhtiön roskikseen kun hän on lähtenyt. :)
Joskus kyselee jonkun rievun tai lelun perään, silloin heitän jotain tyyliin "se on varavaatteena/unikaverina paikassa x".
Nämä on näitä tunnetasolla estyneitä vanhemman sukupolven ihmisiä jotka eivät osaa rakastaa ja antaa itsestään kuin ruuan tai jonkin muun välineellisen instrumentin kautta.
Se syömättä jääneet leipomukset ja ruuat tarkoittavat heille heidän kiintymyksensä torjuntaa, sitä että he eivät ole tärkeitä, toivottuja, rakastettuja ja haluttuja. Heidän seitinohut omanarvontuntonsa kestä sitä, sillä sisimmässään heillä on syvä kokemus itsestä kelpaamattomina ja huonoina.
Vanhoista Suomalaisista kasvatusperiaatteista johtuvia traumoja siis. Äärimmäisen raskasta sekä läheisille että henkilölle itselleen.